Kehitytkö?

Sitä itsekin välillä touhuamisen lomassa unohtaa missä mennään, ja joskus sitä kaipaa ulkopuolista muistutusta mikä on meiningin nimi. Muistutus voi tulla esimerkiksi valokuvasta, lukumääräisestä vertauskohteesta tai toisen henkilön palautteesta. Kehittyminen on asiassa jos toisessakin usein niin hidasta, että siihen turtuu. Myös omaa kehitystahtiaan vertaa helposti alkuaikojen huimaan nousukiitoon, jossa uusia oivalluksia ja selkeitä edistysaskeleita on tullut luonnollisesti tuon tuosta. Sitten varsinkin jos lähdet vertaamaan itseäsi kaveriin, jolla parhaillaan on menossa mystisen selkeä edistymisjakso, niin oma kehittyminen tuntuu suorastaan ihan mitäänsanomattomalta tai pahimmillaan jopa täysin pysähtyneeltä.
piia-pajunen-fitness-2
piia-pajunen-fitness
Oonan kanssa Berliinissä treenin viimeisiä liikkeitä vääntäessä tämä heitti yllättäen ilmoille ihmetyksen aiheen, että milloin musta on tullut näin ”mötkylä”, kun en kuulemma koskaan aiemmin ole ollut näin ”fyysinen”. Jonkun korvaan tämä voi kuulostaa hieman kyseenalaiselta palautteelta, mutta itsehän vetäisin aika mairean ja pitkäkestoisen hymyn naamatauluuni, koska tajusin, mitä tämä likka ajoi takaa. Pitkästä aikaa myös kovasta olkapääpumpista nappaamani pukkariselfie (juuri sellainen sairaan nolo, hah) oli toinen herättävä läväys päin näköä, kun joutui ihmettelemään, että olenko minä ihan oikeasti tuossa kuvassa. Joutuihan siinä toteamaan, että johan sitä on taas jotain tapahtunut.
Itsensä kuvaaminen ei siten aina ole välttämättä niin itsekeskeistä ja negatiivista hommaa, vaikka se usein sellaiseksi tuomitaankin. Olenhan tallentanut itsestäni taitoa ja ominaisuutta ilmentäviä videoita ja kuvia urheilu-urani alkuajoista asti, joten miksen myös tallentaisi fysiikkani edistymistä. Sehän on se toinen osa-alue, jota omassa urheilulajissani arvostellaan.
Omalle kehitykselle sokeutuu tosiaan myös taitopuolella, ja esimerkiksi vuoden takaisia akrobatiavideoita katsellessaan voi selkeästi huomata oman edistymisen. Välttämättä uusia ja mullistavia taito-osia ei ole tullut, mutta ominaisuuksissa sekä suoritustekniikassa ja -puhtaudessa on tapahtunut melko selkeitäkin harppauksia, jos hommaa lähtee oikein analysoimaan. Liike voi olla sama, mutta siihen tarvittava fyysinen ja jopa henkinen kapasiteetti on huomattavasti pienempi.
Itse en ole edes ajatellut, ettenkö olisi kehittynyt, vaan olen jopa unohtanut tällaisen aspektin tässä kevään ja alkukesän aikana. Ehkä oma alitajuntainen ajatuksen juoksuni on keskittynyt edellisestä kilpailukaudesta palautumiseen, jonka lisäksi ajateltavaa on ollut yksinkertaisesti monella eri osa-alueella niin paljon, että aivokapasiteetti on jakautunut muihin sillä hetkellä ”olennaisempiin” asioihin. Treeneihin olen kuitenkin satsannut nousujohteisella mentaliteetillä, mutta tulosten varsinainen analysointi on jäänyt suorittamisen varjoon. Toisaalta tämä on ollut ihan mukavaakin olla ajattelematta treeniä niinkään lopputuloksen vaan ennemminkin tekemiseen panostamisen kautta. Tulokset tulevat tekemällä, eikä pelkästään niitä ajattelemalla.
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Vamos a la ei mitään käryä
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Facebook: täältä

Kommentit (17)
  1. hei!
    Kuinka paljon yli oman kulutuksen suosittelisit syömään offilla? entä kuinka paljon kaloreita tulisi nostaa kerralla dietin loputtua? kiitos!

    1. Piia Pajunen
      27.7.2016, 19:07

      Moikka! Kiitos kysymyksestäsi! Nämä ovat vähän sellaisia kysymyksiä, jotka riippuvat ja roikkuvat monestakin eri asiasta. Oman näkemyksen mukaan sanoisin, että offilla riittää, että plussan puolella ollaan edes inasen verran, eli megabulkilla tuskin saadaan suurempaa hyötyä kehityksen kannalta, ja varsinkin kun kireäksi pitäisi vielä jonain päivänä kisalavalle päästä, ja ne hankitut kilot sieltä tiputtaa (jos nyt tarkoitit body- ja fitnesslajien kilpailijan tilannetta).
      Kaloreiden nosto riippuu myös monestakin eri tekijästä, joten on todella vaikeaa vastata tuohon yleispätevästi. Tähän siis vaikuttaa paljonko kalorit ovat dieetin lopussa olleet ja kuinka pitkään, mikä on aineenvaihduntasi tila, milloin on seuraava kisatavoitteesi, mitä seuraavaan kisaan on parannettava (kireyttä vai lihasmassaa), onko kiristyminen kisoihin sinulla helppoa/vaikeaa, miten kulunut dieettisi on kulkenut, haluatko syödä paljon ja millä makrojakaumalla, miten kroppasi reagoi kalorien nostoihin, onko kroppasi tai mielesi kuinka väsynyt, haluatko tankkailla/herkutella ruokavalion ohessa jne jne.
      Kaloreita voi nostaa pikkuhiljaa ja testailla miten kroppa reagoi. Kaloreita voi nostaa pienissä määrin vaikka joka viikko tai harvemmin ja suuremmissa määrin kerralla. Kannattaa siis seurata oman kropan (ja myös henkisen puolen) reagointia nostoihin ja niiden tiheyteen/suuruuteen. Jokainen meistä olemme yksilöitä, ja oma kroppa ja sen toiminta on hyvä oppia tuntemaan, ja se onnistuu vain kokeilemalla ja ihmettelemällä 🙂

  2. Moi Piia,
    Olisi kiva kuulla sinun mielipiteesi lukemastani kirjoituksesta koskien Minna Pajulahden antamia neuvoja Body-lehdessä. ( http://kettunen.gains.fi/fitness-kyborgi-pajulahti/ ) Tässä kettusen kritisoima kirjoitus. Luin myös alkuperäisen Bodyn julkaiseman tekstin ja todellakin ihmettelen tätä, miten joku voi kasvattaa lihasta noilla määrillä (eikö keho mene jo ihan solmuu tollasesta tai sitten täytyy olla jotain muutakin vedetty naamariin). Olen huomannut sinua seuratessa, että sun kalorit päivän aikana ei ainakaan ole tuota 1000 luokkaa vaan todella reilusti enemmän… siksi olenkin tykännyt seurailla sun puuhia treenijutuissa, kun tuntuu että järki pysynyt päässä eikä mennä liikaa ruokahifistelyn ja kalrienlaskenna puolelle ( tai se ei niin selkeästi näy vaikka tosi varmaan sitäkin joskus katsot)
    Mitä mieltä ylipäätään näistä kasvualisäävistä pillereistä olet? käyttäisitkö esim. itse?
    Tulipa sekava kommetti, mutta ehkäpä otat selvää 🙂
    Mukavia hellepäiviä sinne!
    -H

    1. Piia Pajunen
      27.7.2016, 19:41

      Heips! Itsehän en ole tuota Body-lehden artikkelia vielä edes kerennyt lukemaan, enkä välttämättä jaksakaan lukea, koska olen tuon Kyborgi-valmentajani touhuja seurannut ihan sen verran vierestä, että se tuskin itselleni uutta tarjoaisi, heh 😀
      Yleensä en tykkää blogissani muiden yksilöiden tekemisiä/elämiä lähteä ruotimaan, mutta voin nyt päällisin puolin pari yleistä huomiota aiheesta avata. Käytän tässä vähän jo edelliseen blogitekstiini kommentoimiani lausahduksia (osa vastaa kysymyksiisi, ja osa ei), eli on hyvä huomioida, että Minna on ammattilaistason womens’ physique-kilpailija (sarja, johon monet ammattilaiskehonrakentajanaiset ovat nykypäivänä siirtyneet), ja hänellä on myös oma valmentajansa. Eli se mitä valmentajani tekee itse ja mitä tämän valmentaja ohjaa häntä tekemään, ei suoraan tarkoita, että hän laittaisi valmennettavansa näin tekemään. Sehän vasta olisikin valmentajana typerää laittaa (itseäni toistaakseni) 15 vuotta lajia treenanneen ammattilaistason WPD-kisaajan dieetti esimerkiksi ensikertalaiselle amatööritason bikinikisaajalle, heh. 😀 Ainakin meitä Minnan valmennettavia on kyllä syötetty ihan reippaasti ja kuskattu tarvittaessa Hesen drive iniin ja syötetty kädestä pitäen valkosuklaata 😀
      Lukematta kuitenkaan artikkelia, niin tiedän, että tuo alle 1000 kalorin ketoosidieetti on kuitenkin ollut vain ja ainoastaan (edelleenkin ammattilaistason womens’ physique-sarjan) kilpailuun tähtäävää, eikä siten pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettua myöskään tällä Kyborgilla. 😉 Lisäksi jokainen meistä on yksilöitä, ja joidenkin aineenvaihdunta vaatii tiukempaa kuin 1600kcal-dieettiä päästäkseen esimerkiksi juurikin yhtä revittyyn kuntoon, kuin Minna oman lajinsa ammattilaistason kisaansa tähtäsi. Epäilen myös vahvasti, että Minna olisi artikkelissa tätä omaa toimintatapaansa suositellut kaikille muille, mutta kuten sanoin, niin en ole tekstiä lukenut, joten enpä oikeastaan tiedä. 🙂
      Itseäni koskeviin kysymyksiin:
      Itselläni vahvin käytössä oleva aine taitaa olla kofeiini, joten lääkinnälliset menetelmät urheilussa ovat aina olleet ja tulevat olemaan osaltani poissa laskuista. Ja träkkäilen kyllä aika paljon syömisiäni (itselleni parhaaksi katsomallani tyylillä), mutta minulle sopivalla rentoudella ja maalaisjärjellä. Ruoka on hyvää ja tykkään syödä ja paljon, mutta tietty kisoihin valmistautuessa siitä määrästä joutuu ikävä kyllä tinkimään aika paljonkin. Näin offilla kyllä ruoka ja jäätelö maistuu! 🙂
      Kiitos vielä kommentistasi ja huikeita hellepäiviä sinnekin!

Kommentointi suljettu.