MILLOIN SYÖMINEN MENI JENGILLÄ NÄIN SEKAISIN?
Sisältää mainoslinkkejä *
”Sun ruokajutut IG:ssä näyttää aina niin ihanan normaaleilta!”
”Ihana aamupala! Ihan kun mummolassa aina! Mihin tällaset normaalit ruuat on nykyään kadonnut?”
”Mä niin tykkään seurata sun ruokajuttuja, koska niista paistaa ihan tavallisuus eikä hifistely ja kikkailu”
Tällaisia viestejä mulle on pukannut Instassa kuluneen kesän aikana hämmentävän paljon. Ja nimenomaan allekirjoittanut on tässä ollut melko hämmennyksissä, että miten mun perussyöminen voi olla tavallisuudessaan niin epätavallisen ihailtavaa. Miten tällaiseen pisteeseen on edes päädytty? Miten epänormaalista on tullut uusi normaali? Mihin on kadonnut tavallinen ruoka? Tai toisaalta, mikä ylipäätään on normaalia, odotettavaa ja tavallista syömistä ja ruokaa?
Mitä mä sitten syön?
Olisi ilmeisen odotettavaa, että tällaiselta monet vuodet fitness-kisalavoja paukuttanut salilla edelleen intohimoisesti treenaavan naisen ruokaympyrä koostuisi lähinnä jauheista, lisäravinteista, nappuloista ja kanasta, rahkasta ja riisikakuista. Tai hyvinvoinnista ja ravinnosta kirjoittavana pelkistä superfoodeilla höysteistä smoothie bowleista, viherpirtelöistä tai agavesiirapilla makeutetuista ”terveysherkuista”. Niin ja hei etenkin ”puhtaasta ruuasta” tai että vähintään mulla olisi testissä joku uusi trendiruokavalio tai mystinen ruokafilosofia.
Mun ruokafilosofia on, että syön. Perunaa, leipää, kasviksia, margariinia, juustoa, pullaa, porkkanaa, pastaa, protskupatukkaa, ihan oikeaa suklaapatukkaa, nyhtökauraa, pinaattilettuja, kesäkeittoa, makaronilaatikkoa, uunilohta ja muussia. Juon vettä, kahvia, teetä, limsaa ja toisinaan piimää, energiajuomia ja oluttakin. Toki kaikkea eri määrissä, eri syitä ja eri tarkoitukseen, mutta you got the point. Ja helvetin hyvin kulkee!
En mä kuitenkaan koe, että mun ruoka olisi likaista, jos kyljessä on kastiketta, en tietäisi sen ravintosisältöä tai ruuan olisi laittanut pöytään oma äiti. En mä koe, että mun kehittyminen treenissä olisi ollut yhtään huonompaa, kun olen syönyt tarjolla olevaa ruokaa tietämättä sen makrojakaumaa, ja että onko siinä tarpeeksi protskua tai liikaa rasvaa. En mä koe, että mulle olisi kertynyt yhtään sen enemmän rasvaa kehooni, kun olen ollut ohjaamatta hirveästi aivosolujani suupalojeni pohtimiseen. Mä vaan syön. Ja sitten mä treenaan. Ja ylipäätään elän elämääni, koska siinä on ihan hitosti enemmän kuin pelkkä ruoka ja treeni.
Trendiruokavalio ei ole ratkaisu kaikkeen
En yritä ratkaista olemattomia ongelmia sillä, että lähtisin testaamaan jotain uutta koko palettini ympäripyöräyttävää ruokavaliota. Aika moni ongelma voi johtua ihan muusta kuin siitä, että et ole ostanut markkinoiden kuuminta trendivalmennusta.
Jos treeni ei kulje, niin älä osta heti uutta lisäravinnetta, vaan kokeile levätä ja syödä enemmän. Jos olet jatkuvasti väsynyt, niin vähennä henkistä ja fyysistä kuormitusta ja lepää hyvä ihminen. Jos vatsa on usein turvonnut ja sekaisin, kokeile ensin edes vähän järkevöittää ruokarytmiäsi ja noudattaa vaikka perinteistä lautasmallia jättäen pahimmat mätöt ja hötöt selkeästi vähemmälle. Jos ei toimi, ja voit oikeasti pahoin: Mene lääkäriin. Tai ravitsemusterapeutin puheille. Älä osta halvinta kaikilla rajoituksilla höystettyä pikadieettiä, ja odota, että kaikki korjaantuu sillä.
Jos sinulla on oikeasti terveydellinen syy, miksi joudut rajoittamaan ja tarkkailemaan ruokavaliotasi, niin tee se. Silloin se oikeasti kannattaa! Jos olet kuitenkin perusterve ihminen, jota välillä nyt väsyttää tai turvottaa, niin onneksi olkoon, olet luultavasti täysin normaali ihminen. Sinulla ei ole luultavasti tarvetta lähteä kikkailemaan safkan kanssa, kieltämään itseltäsi kokonaisia ruokaryhmiä tai ottamaan ruokavaakaa käyttöön. En sano sitä, että tämä olii aina ja joka tapauksessa täysin typerää, mutta onko se kuitenikaan ihan totta tarpeellista? Kysynpähän vaan.
Ja hei. Olen myös itse testannut aikoinaan maidotonta, gluteenitonta, VHH:ta, ketoosia, vetänyt rajuja dieettejä ja syönyt gramman tarkkaan. Osalle näille oli paikkansa kilpaurheilussa, ja osa oli lähinnä tähän liittyvää mielenkiintoista ihmiskoetta. En näiden jälkeenkään koe, että mun tai kenenkään muun kannattaisi nyt ehdottomasti näillä lähteä kikkailemaan, eikä tutkittu tietokaan pidä näitä mitenkään ylivertaisena. Näissä on myös aina mahdolliset kääntöpuolensa (koettu ja nähty nämäkin), jotka eivät kaikilla realisoidu, mutta riskit ovat isossa ihmismassassa kohtuu korkealla. Varsinkin, jos mitään oikeaa perusteltua syytä lähteä säätämään ja leikkimään ruualla ei ole.
Mikä oikeasti ratkaisee?
Mitä enemmän ravitsemukseen olen itse perehtynyt, niin sitä simppelimmäksi se on osoittautunut. Tällä hetkellä käynnissä ovat urheiluravitsemuksen opinnot Itä-Suomen yliopistossa, ja jos joku siellä on vahvistunut, niin perussetillä ja maalaisjärjellä pärjää aika todella pitkälle ja harvassa hifistelyssä on oikeasti mitään järkeä. Tarvittaessa kovempiin tavoitteisiin urheilijoille voidaan säätää tarkemmin yksilöllisesti ja ammattilaisen opastuksella, mutta sirkusta sen ei kenelläkään kuulu olla, eikä kukaan meistä ole samasta muotista tehty. Toisen tiukka ja rajoittava voi olla toisen rento ja joustava. Ja päin vastoin.
Lautasmalli on aika kovaa valuuttaa, ja kasviksia sekä marjoja kannattaa popsia paljon ja monipuolisesti. Punaista lihaa ja kovia rasvoja on suotuisaa vähentää. Itsensä saa syödä kylläiseksi, eikä ähkyyn nyt erikseen tarvitse mättää, mutta siitäkään ei kuulu itseään soimata. Liian tiukat säännöt ja rajoitukset vain usein ajavat ojasta allikkoon, vaikka alkuun ne tuntuvat tarjoavan ratkaisun kaikkeen. Ihminen ei kuitenkaan ole kone, ja joustavuus on ihan psykologisesti äärimmäisen olennainen asia ”pitkän tähtäimen menestyjälle”.
Kroppaa (ja etenkään sitä päätä) ei myöskään kannata sekoittaa liikaa kaikenmaailman ihmepikadieeteillä ja trendihömpötyksillä, sillä jokainen kikkailu vie vain sinua kauemmaksi terveestä ja tasapainoisesta ruokasuhteesta, ja lisäksi näistä viattomista kokeiluista on monille seurannut pitkäkantoisia ongelmia. Se varmaan ei ole kenelläkään tavoitteena, ja ne muut tavoitteet voi saavuttaa ihan muulla tavoin kuin säätämällä pikkunippeleitä, nappailemalla ryöstöhintaisia jauheita sekä stressaamalla kaloreista, hiilarigrammoista tai 400 gramman heitosta aamupainossa.
Entä jos haluan kokeilla erilaista ruokavaliota?
Jos päätät lähteä testaamaan uutta radikaalimpaa ruokavaliota, niin varmista, että olet ylipäätään sinut itsesi, kroppasi ja ruokasuhteesi kanssa. Mikäli ajurina on pelkkä ulkonäkö, niin tervemenoa mitä luultavammin metsään. Mikäli taas ruokavaliota jo jonkin aikaa noudattaessasi oletat kaikkien hyötyvaikutusten johtuneen juuri tästä ruokavaliosta, niin se ei luultavasti pidä paikkansa.
Monet suositut ruokavaliot sisältävät paljon samaa: säännöllinen ruokailurytmi, ravintorikkaaseen ja kylläisenä pitävämpiin ruokiin painottuminen, energiatiheiden höttöjen ja herkkujen vähentäminen, kasvisten lisääminen ja siten usein ”kevyempi” energiansaanti. Eli tärkeää ymmärtää, mikä tässä mukana toi ne hyvät asiat, sillä muutoin ei oikeasti opita ravinnosta yhtään mitään ja ajaudutaan aivan liian monelle tuttuun ”kaikki tai ei mitään”-meininkiin ja liiallisiin monimutkaisiin ja ylitsepääsemättömiin sääntöihin syömisessä, jolla oikeasti ei ole mitään perusteita. Ja ojassa ollaan.
Ja jos oikeasti koet, että kokeilemasi ruokavalio on sulle oikeasti paras, ja sen toteuttaminen on mielekästä, huoletonta, stressivapaata eikä vaadi jatkuvaa pyristelyä pitkällä aika jänteellä, niin jes! Keep going! Mutta anna työkaveriesi, sukulaistesi ja ystäviesi toteuttaa omia ruokailuitaan omalla tavallaan, koska sinulle sopiva ei välttämättä sovi heille. Ihan totta. Kaikki ei sovi kaikille henkisesti tai fyysisesti.
Adidas-collarit: TÄÄLTÄ*
Adidas-paita: TÄÄLTÄ*
Ja hei. Joskus kuitenkin voi olla ihan hyvä ottaa itseään niskasta kiinni, mutta usein tähän ”niskasta kiinni itseään ottamiseen” sortuvat nimenomaan ne terveet ja normaalipainoiset naiset, ja tällöin vaan ajetaan itseä koko ajan kauemmaksi terveestä suhteesta ruokaan ja omaan kehoonsa. Naisessa on normaalia olla myös sitä rasvaa ja on täysin luonnollista, että vaakalukema on ”kypsyttyä” korkeampi kuin 18-vuotiaana. Lisäksi aika hemmetin harva meistä näyttää siltä, että olisi suoraan fitness-lehden kannesta. Ja mitä sitten vaikka näyttäisikin siltä. Mitä eroa se tekisi nykyiseen elämääsi? Että sillaasti. Taidan olla puhunut.
Tasapainoa ruokapöytään. Sulle, mulle ja kaikille!
Ihan super hyvä kirjoitus. Mä oon joidenkin nettivalmennusten myötä syönyt joskus niin, että oon käyttänyt ruoat vaa’an kautta ja kastikkeita ym. ei oo oikein suositeltu käytettävän. Huomaan, että sellainen sotkee helposti koko mun suhtautumisen ruokaan. Kaikista parhaiten voin, kun syön ”ihan tavallista ruokaa” sen verran, että nälkä lähtee. Tällöin myös herkkuhimot pysyvät paremmin poissa.
Kiitos sulle! Monille liian isot keikautukset, jyrkillä säännöillä ja liian kauaksi omaksi ”todellisesta elämästä” heittäminen nimenomaan sotkee sitä suhtautumista siihen syömiseen. Intuitiivinen syöminen on oikeasti törkeän kovaa valuuttaa, ja joustavuus ”ruokavaliossa” on kaiken a ja o. Muuten helposti ajautuu siihen ”kaikki tai ei mitään”-vaihteelle, jota meille monesti erilaisissa ravintokikkailuissa opetetaan, ja kun tästä ”lipsahtaa” niin soppa on helposti valmis itsesyytösten, syömisellä onnistumisen määrittäminen ja totaalisen kontrollin katoamisen sekoituksena.
Tää on kyllä niin totta.
Itse olen itselleni käynyt pt-koulutuksen ja KUITENKIN sorrun välillä ajattelemaan, ettei normaali kotiruoka oo hyväksi. Niin vääristynyt on nykyajan ruokamaailma, että vaikka kaikki opit on hihassa, niin perusasiat unohtuu itseltä välillä kuitenkin.
Kadehdin aikoinani kavereitani, jotka oystyivät syömään makaronia ja jauhelihaa kylmänä kymmenessä minuutissa. Itse en edes lämpimänä ketsupin kera saanut sitä ala puolessakaan tunnissa. Kun sitten vihdoin pääsin eroon kaikista henkisistä ruokarajoitteistani ja tajusin, että normaali ruoka on hyvä valinta, niin aiai kyllä maistu leipä perkule hyvältä! Ymmärsin, että mua ei oo edes tehty syömään makaronipöperöä kylmänä kymmenessä minuutissa. Ruoka on luotu NAUTITTAVAKSI, ei suoritettavaksi. Kyllä ne lihapullat maistuu paljon paremmalta, kun on vähän kastiketta kylkiäisenä ja puolukkahilloa. Peruna maistuu paremmalle, kun laittaa voita sekaan. Leipä on parasta, kun laittaa monta juustosiivua ja kunnon meetvurstia päälle.
Olipa jotenkin tosi mielenkiintoinen ja avaava jatko tähän keskusteluun. Just vaikka itsellä olisikin tietämystä, niin sehän ei aina tarkoita sitä, että toimisi sen mukaan, ja sehän tästä tekeekin todella kinkkisen, kun puhutaan ravinnosta. Omien tunteiden ja ympäristön vaikutus vaan vaikuttavat tähän palettiin niin lujaa, ja sekin taas vahvistaa sitä, ettei ihminen ole kone. Ja vaikka jollekin se askeettinen kylmä ruoka olisi ihan jees, niin se ei tarkoita, että sen pitäisi olla sitä sulle, jos se ei susta hyvälle tunnu. Ruuasta saa nauttia, ja jokaiselle se nautinto ruuasta tulee eri tavoin, ja sitä on tärkeää yhtälailla toteuttaa.
Kiitos sulle todella mielenkiintoisista ajatuksista!