Elämäni paras Nordic Fitness Expo

Shieeet, miten koomassa nousin aamulla ylös vällyjen välistä. Kaamea kisakrapula päällä, vaikka itse en viikonloppuna lauteilla ollutkaan. Nämä nuutuneet ja aivotoiminnan lamaannuttaneet olot eivät sinänsä olleet ihme eikä mikään, sillä semmoista haipakkaa ja säpinää sisälsi kulunut viikonloppu Nordic Fitness Expoilla.
Tämä aamu menikin hörppiessä kahvia sohvalla viltin alla katsellen silmät sikkurassa Netflixiä, ja välillä oli pakko pyöritellä palloa totaalikrampissa hallelujaa ja hoosiannaa kirkuvien jalkapohjien alla. Kaksi päivää korot kinttujen alla teki todellakin tehtävänsä, vaikka silti todella moni messuilla mua moikkaamassa käynyt ihmissielu totesi minun olevan huomattavasti lyhyempi kuin olisi blogin tai somen kautta voinut luulla. Hahaha! Tällä 156 sentillä ei hirveästi hattuhyllylle kurotella, jos edes puoleen väliin kaappia. 😀



Oma roolini olikin vuoron perään aamusta iltaan tuomaroida, levittää kisavärejä tiimin kilparatsuille sekä edustaa FASTin messuosastolla. Molemmat päivät starttasivat ennen kuin kukkokaan olisi tohtinut rykäistä pihaustakaan, ja vasta puolilta öin pääsi sujahtamaan peittojen alle akkuja lataamaan. Ei kyllä voinut valittaa, sillä jokainen silmät auki vietetty hetki oli omalla tavallaan erittäin antoisa.
Oli myös ehkä paras idea koskaan vuokrata tiimille kimppakämppä Lahdesta, jossa saatiin notkua koko konkkaronkka yhdessä läjässä viikonlopun ajan, kun kisapaikalta vain kämpille ennätti. Oli lääniä lojua, lääryttää kisavärien kanssa, kokkailla, popittaa musaa ja kuittailla kilpaa tiimikavereille sen minkä kerkesi. Kommuunielämä osuu tälle poppoolle kuin nyrkki silmään, ja sitähän meillä tuleekin toisinaan harrastettua myös kisojen ulkopuolella. Toimii aina, ja siellä rentoutuu stressaantuneinkin sielu aivan väkisin.
Kisoja tuli seurattua oikeastaan pääosin vain tuomarivinkkelistä, mutta kyseistä kautta sitäkin enemmän. Oli todella huikeaa huomata selkeää tason nousua lähes kaikissa sarjoissa, ja lavalla näkyi aiempia vuosia viimeistellympiä ja yhä valmiimman oloisia paketteja. Männä vuosien lajibuumi alkaa ehkä hiljalleen tuottaa kypsää satoa, ja eihän tässä voi muuta kuin nojata penkillä taakse ja nauttia näkymästä.
Erittäin positiivinen yllätys oli myös, että sunnuntaiaamun vaparifitnessin SM-skabaa oli tullut seuraamaan ihan hemmetin paljon väkeä, vaikka kilpailijoita kyseisessä sarjassa oli kokonaisuudessaan vain huimat neljä kappaletta. Vaparifitness kiinnostaa jengiä nähtävästi edelleen todella paljon, ja katsomon täyttyminen lämmitti kyllä tätä tuomaristossa istuneen lajiedustajankin sydäntä melkoisesti. Vielä kun saataisiin vähän lisää kisaajia kyseiseen lajiin, niin olisin ehkä aika onnellinen. Vink vink!

Kuten jo otsikossakin hienosti spoilasin, niin tämän vuoden Expo oli mielestäni ehdottomasti paras kaikista viidestä viimeisimmästä, jossa olen ollut mukana. Sinänsä erikoista, sillä enhän itse edes kisannut, mutta en sitten tiedä oliko tässä jo se itse syy mukana. 😀 Meno oli joka puolella vain jotenkin niin rentoa, avointa ja levottoman hauskaa niin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, ja tällaista meininkiä rakastan yli kaiken! Puitteet olivat paikan päällä muutenkin todella loistavat, ja messut sekä kisajärjestelyt olivat oman kokemukseni pohjalta tähän mennessä kaikkein toimivimmat ja näyttävimmät. Olen kaikennäköisiä kisatapahtumia kierrellyt pitkin maailmaa, ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että on todellakin onni ja etuoikeus olla suomalainen fitnesslajien ystävä.
Näin lopuksi on myös pakko sanoa, että kiitos aivan jokaiselle minua messuilla moikkaamassa käyneelle! Välillä tulee aina pienessä päässä mietittyä, että olisiko blogissa höpisemisen tilalta pitänyt valita vanhan liiton päiväkirja tai kahvipöytäkeskustelut, mutta tuolla messuilla todellakin unohtui kaikki tuollaiset ajatukset. Sain kaikista teistä niin paljon potkua ja inspistä, ettei ole tosikaan, ja kiitos siis aivan jokaiselle kynnelle kyennelle, sillä olin välillä aivan monttu auki! Lisäksi FASTin ständillä tuli naurettua välillä niin paljon, että posket ja vatsalihakset kramppasivat, ja meno oli toisinaan välillä vähintäänkin levotonta. Olette yksinkertaisesti parhaita! Kiitos ja pus!
Tästä on hyvä jatkaa äärimmäisen motivoituneena ja inspiroituneena kohti uutta viikkoa ja omia urheilukuvioita. Aamupäivän koomasta selvittyäni tuli päräytettyä tänään todella hyvä nopeusvoima- ja selkätreeni, ja huomenna homma jatkuu ja vielä hieronnan kera. Boom!

Edellinen juttuni: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepiltä vuoden takaa