![\"vinkit](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/05\/parisuhde-qa.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Siit\u00e4 on jo jokunen tovi, kun pistin Instagramiin kysymysboksin, jonne sai neppailla menem\u00e4\u00e4n kysymyksi\u00e4 aiheesta jos toisestakin. Meinasi kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 niin h\u00f6n\u00f6illen, ett\u00e4 parisuhteeseen liittyv\u00e4t kysymykset meinasivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 unholaan. Olin ne meinaan sen verran n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti lajitellut postausluonnoksiin omaksi osiokseen, ja perinteisesti unohdin koko postausluonnoksen olemassa olon v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sen tallennettuani.<\/p>\n
Eli eli. T\u00e4ss\u00e4 niit\u00e4 nyt tulee. Teid\u00e4n heitt\u00e4mi\u00e4 kysymyksi\u00e4, ja mun iskemi\u00e4 vastauksia!<\/p>\n
Ollaan oltu yhdess\u00e4 vuodesta 2007, eli sellainen 12,5 vuotta. Naimisiin mentiin tammikuussa 2018, eli reilu pari vuotta nyt on ollut kaksi sormusta sormessa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on sin\u00e4ns\u00e4 tosi vaikea kysymys, koska vaatiihan se pitk\u00e4 suhde omalla tavallaan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 on oikeasti l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti toisilleen “sopivat” henkil\u00f6t. Tai paskaakos min\u00e4 tied\u00e4n, kun en ole mik\u00e4\u00e4n parisuhdeasiantuntija. \ud83d\ude00 Mutta koen kyll\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 pitk\u00e4n parisuhteen takana on vahvasti jo silkka onnenkantamoinen, ett\u00e4 n\u00e4in m\u00e4ts\u00e4\u00e4v\u00e4 ihminen on l\u00f6ytynyt rinnalle jo keskenkasvuisena lukioik\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n
Kuitenkin ajattelen niin, ett\u00e4 molemmilla t\u00e4ytyy olla halua ty\u00f6st\u00e4\u00e4 suhdetta matkan varrella. Koska el\u00e4m\u00e4ntilanteet ja el\u00e4m\u00e4t muuttuvat. Ihmiset kasvavat vuosien varrella, ja pitk\u00e4ss\u00e4 parisuhteessa pit\u00e4\u00e4 antaa toiselle tilaa nimenomaan kasvaa ja muovautua my\u00f6s yksil\u00f6n\u00e4. Arvostaa toista sellaisena kuin se on, ja tukea toista my\u00f6s h\u00e4nen omissa haaveissaan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4\u00e4n, vaikkei niit\u00e4 aina itse ihan t\u00e4ysin pohjia my\u00f6ten ymm\u00e4rt\u00e4isik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ollaanhan me molemmat kasvettu lukioi\u00e4k\u00e4isist\u00e4 ihan hirve\u00e4sti (toisaalta huolestuttavaa olisi, jos ei oltaisi kasvettu)<\/em>,\u00a0ja vaikka perusihminen taustalla ei olekaan muuttunut, niin maailmakatsomus, tavoitteet ja unelmat ovat muovautuneet aika hurjastikin matkan varrella. T\u00e4llaiselle pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 parisuhteessa varaa, sill\u00e4 kukaan ei pysy t\u00e4ysin staattisena l\u00e4pi vuosien ja vuosikymmenten.<\/p>\n Ehdottomasti sen, ett\u00e4 puhutaan todella paljon. My\u00f6s ihan tosi vaikeistakin asioista. Eih\u00e4n se aina helppoa ole, ja v\u00e4lill\u00e4 tulee niit\u00e4 tilanteita, ettei osaa pukea sanoiksi kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 liikkuu. Tai my\u00f6nt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4neen toiselle asioita, joiden my\u00f6nt\u00e4minen jo itselleen on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hankalaa.<\/p>\n Voimavarana pid\u00e4n my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 ollaan koettu yhdess\u00e4 paljon ja todella isoja asioita. T\u00e4ss\u00e4 vuosien varrella on jouduttu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi yhdess\u00e4 useampiakin todella raskaita asioita ja vaiheita. V\u00e4lill\u00e4 on tuntunut, etteiv\u00e4tk\u00f6 ne koskaan helpota, kun aina meinaa l\u00e4v\u00e4ht\u00e4\u00e4 uutta m\u00e4rk\u00e4\u00e4 r\u00e4tti\u00e4 el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 naamaan. Ja kulunut vuosi on kyll\u00e4 ollut ehdottomasti hurjin lapsen menett\u00e4misen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Toisaalta kun alla on ollut t\u00e4t\u00e4kin ennen aika monta “jalat alta”-vetoa, ja kaikesta niist\u00e4 on yhdess\u00e4 selvitty, niin oli helppo luottaa, ett\u00e4 toinen on siin\u00e4 ja pysyy. Ja ettei t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n meit\u00e4 kaada. Eik\u00e4 se kaatanut, vaan hitsasi viel\u00e4 syvemmin yhteen. Nyky\u00e4\u00e4n osataan puhua ja kommunikoida viel\u00e4kin syvemmin ja paremmin, ja toki opetellaan t\u00e4t\u00e4 jatkuvasti lis\u00e4\u00e4 edelleen.<\/p>\n Voimavaroina pid\u00e4n my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 osataan molemmat tunnistaa omat tunteemme melko hyvin. Koska meid\u00e4n molempien on viimeist\u00e4\u00e4n kuluneen vuoden aikana ollut pakko opetella kaivamaan itsest\u00e4 asioita syv\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htien.\u00a0Kun molemmat osaavat tunnistaa ja sanoittaa paremmin omia tunteitaan, niin niist\u00e4 kommunikoiminen on hitosti helpompaa. Koska harvoinhan ket\u00e4\u00e4n v*tuttaa oikeasti ne eteisess\u00e4 lev\u00e4lleen lojuvat keng\u00e4t tai auki j\u00e4\u00e4nyt leip\u00e4pussi, vaan taustalla t\u00e4st\u00e4 meuhkaamisesta on joku ihan muu asia, joka kaihertaa. \ud83d\ude42<\/p>\n (Vastauksessa korostui nyt ehk\u00e4 kulunut vuosi, mutta menk\u00f6\u00f6t)<\/em><\/p>\n + Ehdottomasti se, ett\u00e4 osataan pit\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 my\u00f6s hauskaa <\/strong>ja nauraa toisillemme sek\u00e4 itsellemme hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4. Vaikeinakin aikoina l\u00f6ytyy sit\u00e4 naurua ja kieroutunutta huumoria, ja ett\u00e4 osataan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s niit\u00e4 keveit\u00e4 asioita, vaikka kuinka el\u00e4m\u00e4 tulittaisi vastaan. Ollaan my\u00f6s todella paljon l\u00e4hekk\u00e4in. Se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja tuo l\u00e4mp\u00f6\u00e4.<\/p>\n Voimavaroihin lukisin my\u00f6s sen, ett\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n sek\u00e4 oman ett\u00e4 toistemme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitys. Liikkuminen, uni, hyv\u00e4 ravitsemus, stressinhallinta ja fyysinen hyvinvointi on meill\u00e4 molemmilla korkealla prioriteeteiss\u00e4 niin omalla osalla kuin toisenkin osalla. Jo ihan se, ett\u00e4 laitetaan hyv\u00e4\u00e4 ruokaa, tehd\u00e4\u00e4n samalla v\u00e4lipaloja toisillemme sek\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n my\u00f6s toiselle aikaa treenata ja lev\u00e4t\u00e4, on ihan hurjan iso voimavara. Katsotaan siis toisemme per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ei itseasiassa ollenkaan. \ud83d\ude00 Vaikka me tehd\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 yhdess\u00e4 kotoa k\u00e4sin ymp\u00e4ri vuoden, niin se tapahtuu hyvin paljon my\u00f6s erikseen omissa oloissamme, eli paljon istutaan l\u00e4pp\u00e4reill\u00e4 t\u00e4ysin eri puolella asuntoa.<\/p>\n Ollaan oltu nelj\u00e4ss\u00e4 samassa ty\u00f6paikassa aiemminkin, k\u00e4yty samaa lukiota ja opiskeltu samassa yliopistossa (eri linjoilla mutta osittain samoja aineita ja kursseja)<\/em>. Ollaan urheiltu samassa lajissa, mies on joskus jopa valmentanut mua, ollaan jaettu samat tiiviit urheilupiirit ja mit\u00e4h\u00e4n viel\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei tavallaan n\u00e4ist\u00e4 ole suunniteltua, vaan aina ollaan jotenkin ajauduttu samoihin juttuihin, kun toisen tekeminen on alkanut her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinnostusta. Tai esimerkiksi toisen kautta on saanut vihi\u00e4 avoimena olevista kiinnostavista ja sopivista ty\u00f6paikoista.<\/p>\n Eik\u00e4 me kaikkea tehd\u00e4 yhdess\u00e4. Meill\u00e4 on my\u00f6s yhteisten kavereiden lis\u00e4ksi omia kavereita. Tyk\u00e4t\u00e4\u00e4n my\u00f6s puuhata omia juttujamme ja esimerkiksi treenailla my\u00f6s erikseen. Osataan my\u00f6s kunnioittaa ja tunnistaa toisen tarvetta olla rauhassa. Aika monesti itsekin pyyd\u00e4n, ett\u00e4 saanko tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n rauhassa ty\u00f6huoneessa loppuun. Kommunikointi helpottaa kummasti.<\/p>\n En ole halunnut puhua t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa t\u00e4st\u00e4 toisen n\u00e4k\u00f6kulmasta, koska blogi on ensisijaisesti minun, ja haluan kunnioittaa my\u00f6s puolisoni yksityisyytt\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 asioissa. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n\u00a0ole halunnut edes l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti asettaa h\u00e4nt\u00e4 paineen alle, ett\u00e4 “voisitko julkisesti t\u00e4st\u00e4 puhua”<\/em>. Koska ihan tarpeeksi t\u00e4ss\u00e4 on ollut itsellekin k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4, ja vaatii omalla tavallaan itselt\u00e4\u00e4nkin jo paljon syvimmist\u00e4 tunteistaan n\u00e4in isolle yleis\u00f6lle avata. Kun blogissakin k\u00e4y kuukaudessa yli 70 000 erillist\u00e4 silm\u00e4paria ja IG nyt tavoittaa jengi\u00e4 hurjasti enemm\u00e4n.<\/p>\n Mutta onhan se ollut todella raskasta meille molemmille. Ja tuo poika oli ja on edelleen t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s is\u00e4lle. T\u00e4ysin n\u00e4in \u00e4idin n\u00e4k\u00f6kulmasta (ei mill\u00e4\u00e4n tavalla is\u00e4n sanoista bongattu)<\/em> t\u00e4ytyy kyll\u00e4 sellainen sanoa, ett\u00e4 joskus tosiaan unohdetaan, ett\u00e4 is\u00e4kin on olemassa n\u00e4in menetysten kohdalla. Vaikka unohdetaan sekin, ett\u00e4 koko lapsi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on ollut olemassa, ja ett\u00e4 sen menett\u00e4minen ei ole koskaan taputeltu ja unohdettu kummaltakaan vanhemmalta.<\/p>\n Ja juu. Eih\u00e4n meid\u00e4n parisuhde t\u00e4ydellinen ole. Aika vuoristorataa on v\u00e4lill\u00e4 ollut, ja etenkin tuo l\u00e4himenneisyys vaikuttaa moneen edelleen, mutta onneksi my\u00f6s vahvistaen ja lujittaen. Mutta sit\u00e4h\u00e4n se el\u00e4m\u00e4 on. T\u00e4ydellist\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellisen\u00e4. Ja joka ikinen p\u00e4iv\u00e4 huomaan ajattelevani, ett\u00e4 olen maailmassa eniten kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 vierell\u00e4ni on n\u00e4in upea puoliso. Joka kunnioittaa ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Ja jolle m\u00e4 itse haluan olla mahdollisimman hyv\u00e4 puoliso, ja jota kohta saan katsoa kantavan pienen pient\u00e4 ihmisolentoa syliss\u00e4. Tuhisemassa toisilleen. <3<\/p>\n S\u00e4pin\u00e4\u00e4 lauantaihin!<\/em><\/p>\nMitk\u00e4 asiat koet teid\u00e4n parisuhteen voimavaroiksi?<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/05\/parisuhdegaaa.jpg\")
<\/p>\nEik\u00f6 koskaan tunnu silt\u00e4, ett\u00e4 kumppania n\u00e4kee liikaakin kun jakaa ty\u00f6t ja vapaa-ajan?<\/h3>\n
Miten miehesi on suhtautunut lapsen menetykseen?<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/05\/parisuhdeqaa-2.jpg\")
<\/p>\nTSEKKAA MY\u00d6S:
\n33 parisuhdekysymyst\u00e4 – Mies vastaa!<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nMoi Piia. Mit\u00e4 sulle kuuluu?<\/a><\/h3>\n