![\"ensimm\u00e4iset](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/rv18-3.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Poks! Sielt\u00e4 nuin vaan posahti maanantaina raskausviikko 19 k\u00e4yntiin uuden viikon merkeiss\u00e4. Mun piti t\u00e4n\u00e4\u00e4n kirjoitella ensimm\u00e4isist\u00e4 potkuista ja mielt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4vist\u00e4 ultrauutisista eli 18. raskausviikkon kuulumisia. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6s h\u00f6p\u00f6tell\u00e4 huolettomia raskausoireista ja ty\u00f6kuvioista, ja n\u00e4ill\u00e4 kaikilla m\u00e4 tekstin aloitinkin. Sitten valui taas aika pitk\u00e4lti syvempien asioiden pariin, kun monet muistot ja tunteet l\u00e4htiv\u00e4t vy\u00f6rym\u00e4\u00e4n mieleen.<\/p>\n
Viikko taaksep\u00e4in maanantaina salitreenin lopussa suorittaessani kehonhuolto-operaatiota lattianpintaan kiinni liimautuneena j\u00e4i fokus kohdelihaksen venytyksest\u00e4 puolitiehen. Jotain tapahtuu alavatsalla. Ei, se ei ole suolen kuplintaa. Ei, se ei ole elohiiri. Joku t\u00f6kkii. Ja useamman kerran putkeen rummuttaen.<\/p>\n
Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kylkimakuullani p\u00f6tk\u00f6telles\u00e4ni keskeytyi kyll\u00e4 keskustelu, kun samaan kohtaan osui yksi ainut pieni t\u00f6yt\u00e4isy. Kuin joku olisi sormella t\u00f6k\u00e4nnyt kevyesti sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Ihan kuten edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta vain kertap\u00f6kk\u00e4isyll\u00e4. Ja loppuviikosta sain my\u00f6s tuntea vastaavan t\u00f6kk\u00e4isyn, mutta muuten on ollut melko rauhallista. Ajattelin, ett\u00e4 saan odotella n\u00e4it\u00e4 viel\u00e4 hetken aikaa, sill\u00e4 istukka on t\u00e4ss\u00e4(kin) raskaudessa etusein\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaimentamassa jytin\u00e4\u00e4 ja liikett\u00e4. Mutta vitsi miten h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja upeaa. Eip\u00e4 mene varmaan kauaakaan, kun taotaan sitten jo entist\u00e4 kovemmalla draivilla, ja p\u00e4\u00e4see daddy-mieskin n\u00e4it\u00e4 tunnustelemaan.<\/p>\n
Jos naamaa pystyi k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 maireampaan hymyyn, niin sen toteutui viel\u00e4 saamallani yll\u00e4ripuhelinsoitolla. Rimpautus tuli\u00a0yksityiselt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riasemalta, jossa olen k\u00e4yny gynell\u00e4 ja nyt yhdess\u00e4 alkuraskauden ultrassa sek\u00e4 yhdell\u00e4 “stressinlievennysk\u00e4ynnill\u00e4” (okei, rehellisyyden nimiss\u00e4 termi paniikkik\u00e4ynti kuvaa t\u00e4t\u00e4 osuvammin)<\/em>. Mestoille olivat saapuneet uudet ja tuliter\u00e4t ultramasiinat, ja tuo luottol\u00e4\u00e4k\u00e4rini nyt kaipaili pidemm\u00e4ll\u00e4 raskaana olevia naisia “harjoittelukappaleiksi” laitteen koeajoa varten.\u00a0Yli parin huntin arvoinen ilmainen ultra\u00e4\u00e4nitutkimus, not bad!<\/p>\n Toisaalta, menee jo melkein rutiinilla, sill\u00e4 onhan t\u00e4m\u00e4 jo kuudes ultra t\u00e4ss\u00e4 raskaudessa, mutta en pist\u00e4 pahakseni. Alkaa viimein ultra\u00e4\u00e4niin liittyv\u00e4t pakokauhun ja pelonsekaiset v\u00e4ristykset h\u00e4lvenem\u00e4\u00e4n, kun on tarpeeksi saanut positiivisia kokemuksia edellisten traumaattisten kokemusten ja muistojen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa on oikeasti kohtuu huoleton fiilis painella tsekkailemaan, mit\u00e4 bebelle kuuluu, vaikka v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4h\u00e4n ne ik\u00e4v\u00e4t mahdollisuudet edelleen takaraivossa. Ei siit\u00e4 vaan taida yli p\u00e4\u00e4st\u00e4. Varsinkin, kun juuri t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 kirjoittaessani sain tietooni j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n ik\u00e4vi\u00e4 uutisia ultratunnelmista aivan toisaalta.<\/p>\n Jessus. Kolme viidest\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkoi viime viikolla aivan pommiy\u00f6unien j\u00e4ljilt\u00e4. Yleens\u00e4 simahdan s\u00e4nkyyn p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kuin iskusta, mutta 4-5 tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n itseni v\u00e4llyjen v\u00e4list\u00e4 totaalisen hereill\u00e4 ja turhautuneena, koska uni ei vaan osu uudestaan palloon. Sitten on n\u00e4it\u00e4 harvempia satunnaisia \u00f6it\u00e4, jolloin en sitten nukahda, ja uni iskee vasta nelj\u00e4n j\u00e4lkeen aamuy\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Sit\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 keho alkaa valmistelemaan \u00e4iti\u00e4 lapsen saapumiseen. Pitk\u00e4\u00e4n ajattelin, ett\u00e4 H.V. evoluutio, ja ei t\u00e4t\u00e4 koulua olisi tarvinnut aloittaa molemmissa raskauksissa viel\u00e4 7. viikolta l\u00e4htien. Mutta. Nyt on pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 valmistelu on ehk\u00e4 opettanut ainakin kasap\u00e4in lis\u00e4\u00e4 joustavuutta ja t\u00e4rkeimpien asioiden priorisointia (lue: oman ja tuon sintin hyvinvointi)<\/em>.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n yritt\u00e4j\u00e4n ty\u00f6rytmi (ja el\u00e4m\u00e4n rytmi)<\/em> on uniongelmien ja v\u00e4symyksen vuoksi saanut ihan uuden muodon, koska on vain pakko ollut menn\u00e4 sen mukaan, miten saan nukuttua ja pysyn hereill\u00e4 tai l\u00e4hinn\u00e4 toimintakykyisen\u00e4\u00a0(thank god, t\u00e4m\u00e4 yritt\u00e4jyyden joustavuus t\u00e4m\u00e4n mahdollistaa)<\/em>. Viimeisetkin rippeet yhteiskunnan normien luomista raameista “miten ja monelta ty\u00f6t\u00e4 kuuluisi tehd\u00e4” ovat kyll\u00e4 murenneet. Vaikka olen t\u00e4m\u00e4n jo pitk\u00e4\u00e4n tiennytkin ja arjessa hyvin paljon joustoa toteuttanutkin, niin t\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4minen ihan kiviporalla luihin ja ytimiin tunkien, on tehnyt henkisesti h\u00f6p\u00f6\u00e4.<\/p>\n Nyt viikonloppuna oivalsin, ett\u00e4 nyt olen saanut yh\u00e4 enemm\u00e4n rauhaa kaiken tapahtuneen ja mullistusten kanssa.\u00a0Ja huomannut, ett\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 raskaus voi my\u00f6s tuntua. Ett\u00e4 ei tarvitse el\u00e4\u00e4 pelossa ja vuoristoradassa edes joka viikko. Ett\u00e4 on mahdollista olla rauhallisin mielin ilman, ett\u00e4 mieli joutuu kohtaamaan koko ajan uutta pelkoa, ahdistusta, ulkopuolisuutta, yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja ep\u00e4varmuutta.<\/p>\n Huomasin t\u00e4m\u00e4n tietynlaisen rauhan my\u00f6s ihan siit\u00e4, ett\u00e4 pystyin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa katsomaan Prismassa k\u00e4rryiss\u00e4 n\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 pient\u00e4 lasta ilman, ett\u00e4 tunsin mink\u00e4\u00e4nlaista v\u00e4ristyst\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n suuntaan. Pystyin katsomaan ja ajattelemaan tahtomattani ja neutraalisti, ett\u00e4 onpa suloinen pieni lapsi. En kokenut pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ahdistuksen pistoa siit\u00e4, ett\u00e4 tuollaista meill\u00e4 ei ole, vaikka olisi pit\u00e4nyt. En kokenut ulkopuolisuuden, v\u00e4\u00e4ryyden, ep\u00e4reiluuden, el\u00e4m\u00e4n julmuuden, sisimp\u00e4\u00e4 tuhoavan kateuden, kelpaamattomuuden tai ahdistuksen pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n pistoa. Tajusin sen vasta, kun tilanne oli mennyt ohitse. Se oli valtava voitto.<\/p>\n En ole t\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4neen puhunutkaan aiemmin, mutta mulle on ollut t\u00e4ss\u00e4 raskaudessa iso etappi se, ett\u00e4 olen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pystynyt kohtaamaan muita vauvoja tai raskaana olevia \u00e4itej\u00e4. Kerran olen pit\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n raskauden aikana vauvaa syliss\u00e4kin, ja se oli itselleni tosi merkitt\u00e4v\u00e4 juttu. Ja kun viel\u00e4 ensimm\u00e4isen kolmanneksen aikana huomasin ahdistuvani edelleen suuresti somessa silmille l\u00e4v\u00e4ht\u00e4vist\u00e4 ihanan huolettomista raskausilmoituksista, mutta t\u00e4m\u00e4nkin olen huomannut viimein v\u00e4istyneen.<\/p>\n Itseh\u00e4n jouduin ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4n omankin “raskausuutisen” otsikkoakin todella pitk\u00e4\u00e4n. En voinut kirjoittaa otsikoksi, ett\u00e4 “1+1=3”<\/em> tai ett\u00e4 “meille tulee vauva”<\/em>. En vaan voinut. Koska en pystynyt siihen t\u00e4ysin luottamaan, vaikka tavallaan siihen uskoin.<\/p>\n Samaan aikaan olen tuntenut ihan j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kiitollisuutta siit\u00e4 tilanteesta, miss\u00e4 nyt olemme. Koska kaikilla ei asiat ole n\u00e4ink\u00e4\u00e4n hyvin lapsien siunaantumisen kanssa. Vaikka en sitten tied\u00e4, voiko sanoa, ett\u00e4 meill\u00e4 asiat olisivat menneet miss\u00e4 mittakaavassa “hyvin”<\/em>. Kaikki on silti suhteellista.<\/p>\n Olen my\u00f6s saanut kuulla useamman kerran viime(kin) viikolla miehelt\u00e4ni, ett\u00e4 kuinka ihana on ollut saada mut takaisin. Ja kyll\u00e4. Menetin tosissani itseni viime kes\u00e4n lopulla, ja olin kadoksissa pitk\u00e4n ajanjakson. Olin t\u00e4ysin vedoton, synkk\u00e4 ja iloton. Paikoittain p\u00e4\u00e4sin t\u00e4t\u00e4 hetkeksi pakoon, mutta paluu sysimustaan oli aina todellinen. Tunnin, parin tai p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n Vihasin kehoani, joka petti minut. Se kasvatti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n poikalapsen, joka ei olisi pystynyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tunsin oloni arvottomaksi. Tunsin kehoni arvottomaksi. Tunsin olevani roskaa, hy\u00f6dyt\u00f6n. Kelpaamaton naiseksi ja my\u00f6s osaksi yhteiskuntaa. Kun syntyvyyskin piti kuulemma Suomessa saada nousuun, ja toitotettiin korkeasti koulutettujen naisten lykk\u00e4\u00e4v\u00e4n lapsensaantia entist\u00e4 pidemm\u00e4lle. Ennen en olisi viis veisannut mist\u00e4\u00e4n tilastoista, mutta t\u00e4h\u00e4n tilastoon liukuminen alkoi ahdistamaan ihan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti. Ahdisti muutenkin. N\u00e4in vaan entist\u00e4 mustempaa. Silmiss\u00e4 sumeni surusta. Pelk\u00e4sin kaikkea. Valuin vaan pienemm\u00e4ksi ja heikommaksi.<\/p>\n Ja niin vain pienin askelin onnistuin rakentamaan itseni sirpaleista uudestaan. Ja n\u00e4inkin pian.<\/p>\n Mulla ihan rehellisesti oli viikonloppuna ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa voimia puoleen vuoteen siivota<\/em> kotona. Kaukana se on viel\u00e4 “pes\u00e4nrakennusvietist\u00e4” ja muista ihanista raskaush\u00f6mpist\u00e4, mutta se oli iso askel itselleni. En valehtele yht\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt mieheni harteille viime hein\u00e4kuusta alkaen. Tuntuu pahalta, koska h\u00e4n on joutunut kannattelemaan minua ja meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme niin paljon sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 oma suru ja henkinen taakka on ollut harteilla. Mutta jonkun on kai t\u00e4ytynyt.<\/p>\n Nyt sit\u00e4 vasta itsellekin alkaa valkenemaan selke\u00e4mmin koko matka. Luulin sen helpottaneen jo marraskuun lopulla, mutta ei. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ollut ihan \u00e4lyt\u00f6nt\u00e4 vuoristorataa ja taistelua aikalailla t\u00e4m\u00e4n kuun alkuun asti. Ehk\u00e4 my\u00f6hemmin taas katson matkaa eri tavalla, ja totean, ett\u00e4 eip\u00e4 se loppunut t\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Ja tied\u00e4n ettei se ole loppunut, vaan ty\u00f6st\u00e4minen jatkuu edelleen ja monenlaista menetyksen ja trauman v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4 asiaa on viel\u00e4 kohdattavana. Nyt vaan alkaa helpottamaan uudella tapaa.<\/p>\n Itkuja, ahdistusta, tunnemyrsky\u00e4 ja ulkopuolisuuden tunnetta on ihan taatusti luvassa jatkossakin\u00a0(ja jos ei ole, niin voin yll\u00e4tty\u00e4 positiivisesti)<\/em>. Mutta uskon sen tulevan koko ajan helpommaksi, ja p\u00e4\u00e4sen antautumaan koko ajan enemm\u00e4n sille kaikelle kauniille ja huolettomammalle. Enk\u00e4 edes n\u00e4e t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sittely\u00e4 ja ik\u00e4vien tunteiden kohtaamista huonona asiana, vaan sen avulla voin tehd\u00e4 koko ajan enemm\u00e4n tilaa kaikelle keve\u00e4mm\u00e4lle. Ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s pienen poikamme muiston l\u00e4hell\u00e4 meit\u00e4.<\/p>\n Mun piti h\u00f6pist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 postauksessa my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 aika hurrrrjan paljon olen saanut oletuksia, vinkkej\u00e4, neuvoja, sanoituksia, faktamuotoon esitettyj\u00e4 olettamuksia, ennusteita ja n\u00e4kemyksi\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 loppuraskaus\u00a0(ja jopa meid\u00e4n perheen vauvavuosi tunnemaailmaa ja toimintamalleja my\u00f6ten)<\/em> tulee minulla menem\u00e4\u00e4n.\u00a0Kuten ehk\u00e4 moni voi t\u00e4st\u00e4kin tekstist\u00e4 huomata, ett\u00e4 raskaudet voivat olla hyvin erilaisia tunnemaailmaa, taustoja ja olosuhteita (ja miljoonaa muuta yksil\u00f6llist\u00e4 tekij\u00e4\u00e4)<\/em> my\u00f6ten.<\/p>\n Siksi toivoisin, ettei liikaa sanoitettaisi toisten raskauksia, siihen liittyvi\u00e4 tunteita, tulevassa olevia kokemuksia ja vauvavuosia.\u00a0Me \u00e4idit, is\u00e4t ja perheet kun olemme kaikki hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4, ja olemme sellaisia olleet ennen lapsen tuloakin. Olemme todella erilaisia niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja olisi hienoa, jos t\u00e4m\u00e4n kaikki sis\u00e4ist\u00e4isiv\u00e4t.<\/p>\n Vaikka n\u00e4ill\u00e4 tarkoitetaankin ihan taatusti vain ja ainoastaan hyv\u00e4\u00e4, niin ne voivat vain lis\u00e4t\u00e4 ahdistusta ja sekoittaa yh\u00e4 enemm\u00e4n \u00e4itien ja isien p\u00e4it\u00e4. \u00a0Kun n\u00e4kemykset ja oletukset ovat viel\u00e4 kesken\u00e4\u00e4nkin ihan hurjan ristiriitaisia.\u00a0Kokemuksia on aivan mahtava kuulla, ja on ihan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n hienoa, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 jaetaan. Jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4iden avulla \u00e4idit ja is\u00e4t voivat poimia ajatuksia, n\u00e4kemyksi\u00e4 ja vinkkej\u00e4, jotka voisivat mahdollisesti auttaa heit\u00e4 ja sopia juuri heid\u00e4n palettiinsa. Kunhan niihin ei sis\u00e4llytet\u00e4 oletuksia, ett\u00e4 asiat menisiv\u00e4t samalla tavalla kuin on itsell\u00e4 mennyt, tai\u00a0ett\u00e4 muiden kannattasi ehdottomasti toimia samoin.<\/p>\n Vanhemmuuden lokeroon mahtuu niin monta erilaista upeaa muotoa, joka ei kata sis\u00e4lleen vain yht\u00e4 ainutta kokemusmaailmaa. Yhden kokemus \u00e4itiydest\u00e4, raskaudesta ja vauvavuodesta voi olla aivan erilainen kuin toisen. Niiss\u00e4 eiv\u00e4t toistu automaattisesti t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaiset tunteet, fyysiset muutokset, ajatusmaailman murrokset tai haasteet.\u00a0Kuten voi moni ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tekstist\u00e4kin huomata.<\/p>\n Aimn-crop paita: *T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a> Annetaanhan siis kaikille rauha muodostaa juuri omanlainen \u00e4idin ja is\u00e4n identiteettins\u00e4. Annetaan kaikille rauha kokea raskaus ja vauvaan tutustuminen ihan omanlaisena kokemuksenaan ilman ennakkoon v\u00e4ritt\u00e4mist\u00e4 ja sanoittamista.\u00a0M\u00e4 en ainakaan edes halua tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tulevan pit\u00e4\u00e4 ja millaiselta kaikki tulee tuntumaan.<\/p>\n Koska eih\u00e4n sit\u00e4 kukaan voi meille ennustaa tai etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, ja niin monta erilaista tarinaa ja matkaa \u00e4itiyteen ja vanhemmuuteen olen n\u00e4hnyt vierest\u00e4 k\u00e4sin seurattuna. Kovinkaan moni ei ole mennyt sit\u00e4 kaavaa, josta minuakin on jo “varoiteltu” ja minulle on povattu.\u00a0Katsotaan millainen meid\u00e4n tiemme on t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in, ja onhan se matka t\u00e4h\u00e4nkin pisteeseen ollut aivan hurjan erilainen kuin suurimmalla osalla. Siksi haluan kulkea meid\u00e4n n\u00e4k\u00f6isemme matkan t\u00e4st\u00e4kin eteenp\u00e4in. <3<\/p>\n Oman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 viikon alkua!<\/i><\/p>\nVoi el\u00e4m\u00e4, v\u00e4symys ja yritt\u00e4jyys<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/rv18-4.jpg\")
<\/p>\nKun pelko ja ahdistus v\u00e4istyy alitajunnasta<\/h3>\n
Olen saanut itseni takaisin<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/rv18.jpg\")
<\/p>\nHurja matka kokonaisuudessaan<\/h3>\n
Jokainen raskaus, \u00e4iti ja is\u00e4 on uniikki<\/h3>\n
![\"ensimm\u00e4iset](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/rv18-2.jpg\")
<\/p>\n
\nSaumattomat trikoot: Adidas<\/p>\nLUE MY\u00d6S:
\nSurusta ja ik\u00e4v\u00e4st\u00e4<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nKylpyhuoneremontti – Ennen ja j\u00e4lkeen<\/a><\/h3>\n