![\"lapsen](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/suru.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Eilen illalla itkin. Itkin tosi paljon. H\u00e4mmennyin itsekin, miten se iski niin lujaa ja aivan arvaamatta. Eik\u00e4 siit\u00e4 meinannut tulla loppua.<\/p>\n
Suru nimitt\u00e4in yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 edelleen yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 paikoissa. Paikoissa ja tilanteissa, jotka eiv\u00e4t mill\u00e4\u00e4n tavalla edes liity aiheeseen.\u00a0Niiss\u00e4, jotka muistuttavat omasta rajallisuudesta ja yksin\u00e4isyydest\u00e4 sen kaiken koetun kanssa. Niiss\u00e4, joissa joutuu kohtaamaan taas itsens\u00e4 kanssa ne realiteetit, mit\u00e4 suru ja lapsen menetys on j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkeens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Se toisinaan sattuu, kun tajuaa, mit\u00e4 kaikkea on j\u00e4\u00e4nyt saamatta, tekem\u00e4tt\u00e4 ja kokematta. Kun on yritt\u00e4nyt kaikkensa, muttei se ole riitt\u00e4nyt. Eik\u00e4 tied\u00e4, ett\u00e4 riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 se jatkossakaan, vaikka kuinka yritt\u00e4isi. El\u00e4m\u00e4n edess\u00e4 kun on joskus niin voimaton.<\/p>\n
Mieleen l\u00e4htiv\u00e4t eilen ihan yll\u00e4tt\u00e4en vy\u00f6rym\u00e4\u00e4n monet pienet hetket. Ne, kun raahasin itseni koulutusviikonloppuun s\u00e4kkim\u00e4isen paidan alle piilotetun py\u00f6re\u00e4n vatsan kanssa, jonka suojassa tiesin kasvavan meid\u00e4n lapsemme. Niin kovasti halutun ja rakastetun lapsen, jonka olimme juuri saaneet kuulla olevansa jo nyt el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja jonka tiesin luultavasti ensi viikolla joutuvamme hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n. Muistan s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neeni omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, kun lopulta avasin viikonlopun aikana ensimm\u00e4isen kerran suuni kaikkien edess\u00e4. \u00c4\u00e4neni tuntui vieraalta ja hauraalta, ja siit\u00e4 puuttui kaikki vahvuus. Puhuin silti, mutta toki niin v\u00e4h\u00e4n kuin tarvitsi. Silitin salaa paidan alla piilossa olevaa vatsaani. Sit\u00e4 ei luultavasti viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 olisi.<\/p>\n
Shokissa ja itsens\u00e4 hetkellisesti turruttamalla n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti pystyy moneen. Ja viel\u00e4 samalla omaksumaan paljon uutta koulutuksen muodossa, vaikka p\u00e4\u00e4 ei meinaa sill\u00e4 hetkell\u00e4 kest\u00e4\u00e4 edes todellisuutta.\u00a0Ja toistamaan vastaavanlaisen koulutusviikonlopun vain kaksi viikkoa lapsemme syntym\u00e4n ja kuoleman j\u00e4lkeen. Ihan sairasta, kun n\u00e4in j\u00e4lkeen p\u00e4in ajatellen.<\/p>\n
Mieless\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t eilen my\u00f6s\u00a0ne hetket, kun itkin t\u00e4risten siki\u00f6asennossa s\u00e4ngyn vieress\u00e4 lattialla. Niit\u00e4 riitti. V\u00e4h\u00e4n liikaakin. Ja niit\u00e4, kun toivoin, ett\u00e4 olisin itsekin kuollut pienen poikamme kanssa. Kun sattui henkisesti niin paljon, ett\u00e4 oleminenkin oli aivan siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Kun syd\u00e4n oli revitty rinnasta ja hakattu sirpaleiksi.\u00a0Ja yhden t\u00e4llaisen illan j\u00e4lkeen juoksin 10 kilometri\u00e4 yhteisty\u00f6kumppanin edustajana isossa juoksutapahtumassa. Juoksin viel\u00e4 aika kohtuu hyv\u00e4n ajan. Mill\u00e4 helvetill\u00e4. Paluumatkalla tajusin palaavani takaisin samaan todellisuuteen. Repesin itkuun.<\/p>\n
Kaikkea en viime loppukes\u00e4st\u00e4 ja syksyst\u00e4 muista. Ja ehk\u00e4 ihan hyv\u00e4 niin.<\/p>\n
Surusta voi olla vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. Kun se suru on ainut, mit\u00e4 lapsesta j\u00e4ljelle j\u00e4i. Lis\u00e4ksi muutamat ultrakuvat ja sairaalapastorin ottamat kuvat Taysilta meist\u00e4 kolmesta perheen\u00e4. Muut jakoivat vastaavanlaisia kuvia, mutta tilalla oli el\u00e4v\u00e4 lapsi. Meid\u00e4n kuvaa ei jaettu mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Muut saivat jakaa kokemuksiaan ensimm\u00e4isist\u00e4 viikoistaan tuhisevan ja ruttuisen nyytin kanssa, minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 jakaa. Ei mit\u00e4\u00e4n, joka olisi kielinytk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 minullakin on lapsi, vaikkei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 elossa olekaan. Tai ett\u00e4 meid\u00e4nkin lapsemme mullisti el\u00e4m\u00e4mme, mutta vain hyvin eri tavalla, kuin osasimme ajatella. Ja ett\u00e4 min\u00e4kin olen \u00e4iti, vaikkei lasta minulla syliss\u00e4 olekaan.<\/p>\n
Muut saivat suukotella ja halata lastaan sek\u00e4 ihmetell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kehittymist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.\u00a0Me k\u00e4vimme juttelemassa lapsellemme hautausmaalla, ja miettim\u00e4ss\u00e4 silm\u00e4t turvonneina kuinka hieno poika h\u00e4nest\u00e4 olisi kasvanut. Muiden keskusteluissa oma lapsi nousi luonnollisesti esiin. Kuollutta lasta ei niin vain nostettu aiheeksi kahvip\u00f6yt\u00e4keskusteluissa. Oli mama-brainseja, y\u00f6her\u00e4ilyit\u00e4 ja vanhempainvapaiden pohdintoja. Meill\u00e4 itkettiin kotona hiljaa.<\/p>\n
Syntym\u00e4t\u00f6n lapsi on usein ymp\u00e4rist\u00f6lle n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n. Lapsen vanhemmille se on todellinen ja osa el\u00e4m\u00e4\u00e4 siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, kun saa tiet\u00e4\u00e4 lapsen tulosta. Siksi my\u00f6s raskauden p\u00e4\u00e4ttyminen ei-toivotulla tavalla voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lle hyvin selke\u00e4lt\u00e4 asialta. Sit\u00e4h\u00e4n lastahan “ei koskaan ollutkaan”.<\/p>\n
Vaikka saimme aloittaa suruprosessin jo etuk\u00e4teen, niin se ei mill\u00e4\u00e4n tavalla valmistanut meit\u00e4 tulevaan. Siihen, mik\u00e4 helvetti pienen ihmisen alun p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 vasta alkaisi. Onneksi emme tienneet etuk\u00e4teen, mik\u00e4 matka olisi t\u00e4ss\u00e4 edess\u00e4. Tiesimme sen olevan vaikea, muttemme osannut kuvitella mit\u00e4\u00e4n niin kamalaa ja tuskaista. Kun kaikki on niinkuin ennenkin, mutta mik\u00e4\u00e4n<\/em> ei silti ole.<\/p>\n Matka\u00a0ei p\u00e4\u00e4ty siihen, kun peittelet elottoman lapsesi ensimm\u00e4isen ja viimeisen kerran ja kuiskaat h\u00e4nelle hiljaa:\u00a0\u201dHei hei rakas\u201d<\/em>. Se ei lopu siihen, kun k\u00e4til\u00f6 kantaa lapsen pois luotamme, ja p\u00e4\u00e4semme osastolta kotiin y\u00f6t\u00e4 vasten ja tyhjin k\u00e4sin. Se ei lopu siihen, ett\u00e4 huomaa onnistuvansa taas nauramaan ja hymyilem\u00e4\u00e4n edes v\u00e4lill\u00e4. Se ei lopu viikossa, kuukaudessa tai puolessa vuodessa. Se suru jatkuu. Muuttaa muotoaan.<\/p>\n Aluksi suru vain paheni. Ja meni aalloissa todella pitk\u00e4\u00e4n. Toisina p\u00e4ivin\u00e4 oli helpompaa ajatella, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n. Toisina p\u00e4ivin\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4ki vain mustaa. Niin mustaa, ett\u00e4 se oli aivan siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. N\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 tuli viel\u00e4 pitk\u00e4nkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Nyt puolen vuoden j\u00e4lkeen surusta on tullut jo helpompaa. Suru n\u00e4kyy haikeutena, ik\u00e4v\u00e4n\u00e4, haurautena, rakkautena ja joskus sekoittuu my\u00f6s pelkoon. Ja l\u00e4htee toisinaan purkautumaan ry\u00f6ppyin\u00e4.<\/p>\n Pelko her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s niit\u00e4 muistoja pahimmasta surusta. Kun jo tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 se oikeasti on, jos vastaavaan tilanteeseen uudelleen joutuisi.\u00a0Vaikka kuinka koko ensimm\u00e4isen raskauden aikana oli tiedostavinaan sen, ett\u00e4 raskaus voi aina p\u00e4\u00e4tty\u00e4 my\u00f6s ik\u00e4v\u00e4sti, niin ei sit\u00e4 osannut kuvitellakaan, mit\u00e4 se oikeasti realisoituessaan tarkoittaisi. Ei sitten mill\u00e4\u00e4n tasolla. Mutta niinh\u00e4n sen pit\u00e4isikin olla, sill\u00e4 ei kukaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 selvi\u00e4isi j\u00e4rjiss\u00e4\u00e4n, jos osaisi pel\u00e4t\u00e4 kaikkea, jota voisi tapahtua.<\/p>\n Surun ja lopullisuuden kohtaaminen silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n muuttaa tapaa katsoa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se n\u00e4kyy sek\u00e4 isoissa ett\u00e4 pieniss\u00e4 arkisissakin asioissa.\u00a0Lapsen menetys nimitt\u00e4in vaikuttaa aivan kaikkeen. Parisuhteeseen, ihmissuhteisiin, ty\u00f6h\u00f6n ja yritt\u00e4jyyteen, tuloihin, kouluttautumiseen, tulevaisuuden suunnitelmiin, fyysiseen terveyteen, mielenterveyteen, perhesuunnitelmiin ja maailmankatsomukseen. N\u00e4ihin kaikkiin se j\u00e4tti meill\u00e4 selke\u00e4n j\u00e4ljen. Tavalla tai toisella.<\/p>\n Osaa n\u00e4ist\u00e4 se hajotti. Osaa se vain muutti. Osaa se vahvisti. Juuri eilen sain taas todeta, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 rinnalla on puoliso, joka on k\u00e4ynyt l\u00e4pi t\u00e4m\u00e4n aivan kaiken. Ja kuinka on oikeasti joku, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen, miksi ja mit\u00e4 asioista ajattelen. Miten me molemmat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n asioissa ihan eri kulmia ja ulottuvuuksia. Miksi tietyist\u00e4 asioista haluaa pit\u00e4\u00e4 kiinni, ja miksi tiettyj\u00e4 ratkaisuita tekee.\u00a0Eik\u00e4 aina edes surun ja huolen kautta ajateltuna. Vaan el\u00e4m\u00e4n ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Selaan toisinaan omaa Instagram-feedi\u00e4ni. Katselen kuvia. Katselen kuvia, joissa kannoin ensimm\u00e4ist\u00e4 lastamme sis\u00e4ll\u00e4ni. Se ei n\u00e4kynyt ulosp\u00e4in, ja muistan sen onnellisen kyh\u00e4ilyn mieless\u00e4ni, kun kuviin oli k\u00e4tketty pieni ja niin rakas salaisuutemme. Katselen my\u00f6s niit\u00e4 kuvia, jotka ovat otettu ennen kaikkea t\u00e4t\u00e4. Niiss\u00e4 kuvissa n\u00e4kyy tulevasta autuaan tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n nuori nainen. Ja keho ja mieli, joka ei ole viel\u00e4 joutunut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi hurjia. Katselen my\u00f6s niit\u00e4 kuvia, joissa kehoni on tyhj\u00e4. Joissa n\u00e4en menetyksen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n aukon sielussa ja kohdussa. Sirpaleista kasattu ja hatarasti koossa pysyv\u00e4 min\u00e4. Yritin ihan hurjasti. Etten hajoaisi ihan kokonaan ja lopullisesti.<\/p>\n Sitten katson niit\u00e4 kuvia, joissa keho ja mieli on taas t\u00e4ynn\u00e4 varovaista ja niin hentoa toivoa. Ett\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4n saisimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa pit\u00e4\u00e4, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4n hauraus sit\u00e4 mukanaan pois meilt\u00e4 veisi. Ja joka antoi uutta voimaa ja syyn jatkaa eteenp\u00e4in ja antoi surulle hieman kauniimman s\u00e4velen. Surua ja pelkoa se ei poistanut, mutta antoi mahdollisuuden uskoa taas el\u00e4m\u00e4n hyvyyteen. <3<\/p>\n Eilen illalla itkin. Itkin tosi paljon. H\u00e4mmennyin itsekin, miten se iski niin…<\/p>\n","protected":false},"author":150,"featured_media":14788,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[27,50],"acf":[],"platta":{"numLikes":391,"numComments":35,"category":"hyvinvointi","themes":["lapsettomuus","perhe","mielenterveys"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/suru-2.jpg","blog_id":108},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/suru-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts\/14778"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/users\/150"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/comments?post=14778"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts\/14778\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14790,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts\/14778\/revisions\/14790"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/media\/14788"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/media?parent=14778"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/categories?post=14778"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/tags?post=14778"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Menetys muuttaa tapaa katsoa asioita<\/h3>\n
![\"surusta\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/02\/suru-2.jpg\")
<\/h3>\nLUE MY\u00d6S:
\nEnsimm\u00e4inen raskauskolmannes<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nTammikuun posit & pommit<\/a><\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"