![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/01\/pihalla.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Huh. Olen saanut niin valtavasti ihania viestej\u00e4 lauantain postauksen<\/a> j\u00e4lkeen, ett\u00e4 olen aivan h\u00e4mill\u00e4ni ja herkistynyt. L\u00e4mmin ja kaunis kiitos ihan jokaisesta, enk\u00e4 viel\u00e4 jokaista ole kerennyt avata, lukea ja vastatakaan. Aivan taatusti k\u00e4yn n\u00e4m\u00e4 kaikki yksitellen t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4pi, kunhan vain kerke\u00e4n. On oikeasti ollut koskettavaa, kuinka l\u00e4mpim\u00e4n vastaanoton olen teilt\u00e4 saanut kaikelle t\u00e4lle. \u00a0<3<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 postaus on kirjoitettu t\u00e4ysin tajunnanvirtana, ja varoitan, ett\u00e4 punainen lanka saattaa kadota jo t\u00e4ss\u00e4 alkumetreill\u00e4, mutta menk\u00f6\u00f6n t\u00e4ll\u00e4 kertaa n\u00e4in. Enk\u00e4 t\u00e4h\u00e4n pysty mill\u00e4\u00e4n mahduttamaan l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n kaikkea, mit\u00e4 haluaisi sanoa. Toisaalta olisi ihana keskitty\u00e4 jo kaikkeen upeaan ja tulevaan, mutta tuntuisi v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 vain pompahtaa johonkin hattarapilveen, koska se tuntuisi itsest\u00e4ni l\u00e4hinn\u00e4 kiillottelulta ja feikilt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa.<\/p>\n Ja ei sill\u00e4. Olen ihan suunnattoman onnellinen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, ja olo tuntuu my\u00f6s samaan aikaan sek\u00e4 todella h\u00e4mmentyneelt\u00e4 ett\u00e4 huojentuneelta. Kun niin paljon on j\u00e4\u00e4nyt sanomatta jo pidemm\u00e4n aikaa, ja joutunut valikoimaan aika paljon sit\u00e4, mit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n kanavassa julkaisee. Osan aikaa ei ole ollut edes voimia t\u00e4h\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n, mutta toisaalta mulle on ollut todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 on ollut jotain tuttua ja turvallista t\u00f6iden puolella, mihin yritt\u00e4\u00e4 edes tarttua, kun koko el\u00e4m\u00e4 on ollut muuten aivan sekaisin.<\/p>\n En kyll\u00e4 ikin\u00e4 ole blogiani ja someani perustanut koko yksityisel\u00e4m\u00e4ni avaamiseen, sill\u00e4 olen ihminen, joka arvostaa my\u00f6s suuresti sit\u00e4 omaa yksityisyytt\u00e4 ja rauhaa. Samaan aikaan kuitenkin en ole koskaan halunnut tarjota pelkk\u00e4\u00e4 pintaa ja kiiltoa, sill\u00e4 itse arvostan suuresti sit\u00e4, ett\u00e4 asioista puhutaan niiden oikeilla nimill\u00e4. Oli sitten kyse upeista ja ihanista tai kurjista ja vaikeista asioista, niin mun mielest\u00e4 on aina hienoa, ett\u00e4 niist\u00e4 puhutaan. Aivan turhaan h\u00e4peill\u00e4\u00e4n ja peitell\u00e4\u00e4n, mutta ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4 t\u00e4ysin, ettei kaikkea halua ymp\u00e4riins\u00e4 huudella. Jokaisen on hyv\u00e4 tehd\u00e4 kuten parhaaksi tuntuu, ja antaa my\u00f6s muiden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla ket\u00e4\u00e4n tuomitsematta.<\/p>\n Mulle ei ole itselleni mill\u00e4\u00e4n tavalla haastavaa puhua vaikeista asioista. Olenkin ollut hyvin avoin tapahtuneen suhteen l\u00e4hipiiriss\u00e4, ja se, ett\u00e4 olen saanut puhua avoimesti on ollut mulle aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja auttanut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n asiaa. N\u00e4in t\u00e4m\u00e4 kaikki on hiljalleen muotoutunut osaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja omaa kokemusmaailmaa, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole j\u00e4\u00e4neet m\u00f6r\u00f6iksi kaapinpohjalle.<\/p>\n Koen jollain tavalla todella terapeuttiseksi sen, ett\u00e4 voin puhua n\u00e4ist\u00e4 nyt my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n isommalle yleis\u00f6lle, kun omat ajatukset on saanut eri tavalla kasattua.\u00a0T\u00e4m\u00e4 helpottaa oikeasti asian kanssa sinuiksi tulemista. Kun voi puhua asioista \u00e4\u00e4neen ja ilman salailua, piilottelua tai kaunistelua, niin niiden kanssa alkaa olemaan paljon helpompi ja kevyempi el\u00e4\u00e4. V\u00e4hent\u00e4\u00e4 ristiriitoja omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni ja tottakai my\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4ni (tai l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6nkuvani muodossa)<\/em>.<\/p>\n En kuitenkaan halua brassailla ja “mehustella” kaikella ik\u00e4v\u00e4ll\u00e4, vaikka jonkun korvaan se aina silt\u00e4 kuulostaakin, kun jengi\u00e4 ruudun takana on aika iso joukko.\u00a0Viimeisin tarve mulla tosiaan on se, ett\u00e4 hakisin huomiota tai ker\u00e4isin klikkej\u00e4, vaikka t\u00e4st\u00e4kin sain viime syksyn\u00e4 pari kommenttia sain (kun huimat kaksi teksti\u00e4 blogiin kes\u00e4n ja syksyn taitteessa kirjoitin yleisesti, ett\u00e4 aika rankkaa py\u00f6rityst\u00e4 on ollut)<\/em>.\u00a0Olishan se ihan hitosti kivempaa kirjoitella vain niist\u00e4 ihanista asioista, kun el\u00e4m\u00e4 tarjoaa parastaan. Siit\u00e4, ett\u00e4 odottaa esikoistaan innoissaan lastenrattaita valkkaillen sen sijaan, ett\u00e4 onkin juuri sytytt\u00e4nyt h\u00e4nelle hautakynttil\u00e4n.<\/p>\n Mutta harvan el\u00e4m\u00e4 on loppupeleiss\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 kivaa ilman yht\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00f6yssy\u00e4, ja aika helvetin monta viesti\u00e4 olen saanut siit\u00e4, ett\u00e4 kuinka paljon vertaistukea on saanut omiin vaikeisiin ja raskaisiin el\u00e4m\u00e4nvaiheisiin.\u00a0N\u00e4it\u00e4 sain jo kes\u00e4n lopussa ja syksymm\u00e4ll\u00e4, vaikken edes kertonut, mit\u00e4 olimme k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 l\u00e4pi. Oli kuulemma helppo samaistua, vaikka omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 raskaat asiat eiv\u00e4t olisikaan liittyneet lapsen menetykseen. Eli vaikka joku saattoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 harmittelemaan, ettei nyt saanut herkullisia yksityiskohtia tuntemattoman ihmisen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja siirsi allekirjoittaneen aivojensa “huomiohuora”-lokeroon, niin tunnetasolla n\u00e4ist\u00e4 on ollut apua joillekin.<\/p>\n Itsekin olen saanut aivan hurjasti vertaistukea monia muita blogeja, keskustelupalstoja ja artikkeleita vastaaviin menetyksiin liittyen. Niist\u00e4 sain aivan hirve\u00e4sti voimaa ja tukea, sill\u00e4\u00a0tunsin olevani aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n yksin\u00e4inen asian kanssa, ja tavallaan tunnen jossain m\u00e4\u00e4rin viel\u00e4kin. Siksi toivon, ett\u00e4 my\u00f6s omat kokemukset voisivat antaa vertaistukea edes jollekin, joka menetyksen on kohdannut, tai tuomaan ymm\u00e4rryst\u00e4 heille, joiden l\u00e4himm\u00e4iset joutuvat surun kohtaamaan. L\u00e4himm\u00e4isille n\u00e4m\u00e4 ovat my\u00f6s aivan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeita ja neuvottomia tilanteita.<\/p>\n Ja nyt n\u00e4iden parin p\u00e4iv\u00e4n aikana olen itkuisin silmin lukenut niin monta viesti\u00e4 lapsen menetyksest\u00e4, varhaisista ja my\u00f6h\u00e4isist\u00e4 keskenmenoista, keskeytyneist\u00e4 keskenmenoista, kohtukuolemista, my\u00f6h\u00e4isist\u00e4 keskeytyksist\u00e4, kohdunulkoisista ja lapsettomuushoidosta. Vaikka tilanteet ovat olleet monilla erilaisia, niin tunnistan niist\u00e4 paljon samoja tunteita, vaikkemme t\u00e4ysin samaa olisi kokeneetkaan. Tunteita, joita ei pysty ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ellei itse ole kokenut vastaavaa tai joutunut k\u00e4sitelem\u00e4\u00e4n aiheeseen liittyvi\u00e4 tunteita ja asianhaaroja.<\/p>\n Meill\u00e4kin menetyksen ja surun lonkerot ovat vaikuttaneet l\u00e4hes jokaiseen asiaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tavalla tai toisella. Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4kin totesi mulle hetki sitten pitk\u00e4n keskustelun p\u00e4\u00e4tteksi, ettei sit\u00e4 ole edes voinut ajatella, mihin kaikkeen t\u00e4m\u00e4 on meill\u00e4 vaikuttanut ja kuinka raskas ja pitk\u00e4 suruprosessi voi olla. Ja mit\u00e4 oikeasti konkretian puolella lapsen menett\u00e4minen toisella kolmanneksella tarkoittaa. Eih\u00e4n sit\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n osannut (eik\u00e4 tarvinnutkaan)<\/em> t\u00e4t\u00e4 ajatella, ennen kuin kohdalle osui. Eih\u00e4n siin\u00e4 kukaan j\u00e4rjiss\u00e4\u00e4n pysyisi, jos “osaisi” pel\u00e4t\u00e4 kaikkea ik\u00e4v\u00e4\u00e4, jota voisi k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n *Hypp\u00e4\u00e4 suoraan seuraavaan v\u00e4liotsikkoon, jos olet herkk\u00e4 tai olet raskaana ja k\u00e4rsit peloista. <3*<\/em><\/p>\n Toisella kolmanneksella raskaus ja lapsi kun ei vain katoa, jos jotain menee pieleen. Se ei ole yksi viimeistelev\u00e4 toimenpide sairaalassa tai runsas vuoto, jonka j\u00e4lkeen kaikki on ohi. Meille se oli sit\u00e4, ett\u00e4 on oikeasti saattanut oman lapsensa maailmaan, ja n\u00e4hnyt oman poikalapsensa elottomana edess\u00e4\u00e4n. Kymmenen pient\u00e4 sormea ja varvasta. Silm\u00e4t, nen\u00e4, korva ja suu. Niin valmis mutta silti niin keskener\u00e4inen. Uskokaa tai \u00e4lk\u00e4\u00e4, se oli my\u00f6s \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kaunis kohtaaminen.<\/p>\n Siin\u00e4 my\u00f6s mietit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 haudataanko vai tuhkataanko. Pyydet\u00e4\u00e4nk\u00f6 sairaalapastori siunamaan vai ei, ja otetaanko muistoksi kuvia “synnytyksen” j\u00e4lkeen meist\u00e4 kolmesta perheen\u00e4. Se on sit\u00e4, ett\u00e4 on jo \u00e4iti ja is\u00e4 t\u00e4lle lapselle ikuisesti. Se on sit\u00e4, ett\u00e4 on jo saanut kokea maailman vahvimman tunteen: \u00e4idinrakkauden. Vaikkei lasta saatukaan el\u00e4v\u00e4n\u00e4 syliin. Ja siit\u00e4 se suruprosessi vasta alkaa, joka on viel\u00e4 aivan oma tarinansa.<\/p>\n Tuntui omalla tavallaan eheytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 julkaista lauantaina p\u00e4ivitys raskaudesta. Olinhan m\u00e4 viimekin kes\u00e4n\u00e4 kirjoittanut vastaavanlaisen raskaudesta ja tulevasta lapsesta kertovan postauksen, mutta sen julkaiseminen vain siirtyi ja siirtyi, ja lopulta jouduin raskain syd\u00e4min j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen julkaisematta ja siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnokista roskakoriin. T\u00e4ytyy my\u00f6s todeta sen olleen sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n ja luonteeltaan aivan erilainen. Huoleton, h\u00e4mmentynyt ja hassutteleva.<\/p>\n Mutta el\u00e4m\u00e4 puuttui peliin, ja pienest\u00e4 “luultavasti aiheettomasta” huolesta muodostuikin viikkojen edetess\u00e4 ultra ultralta yh\u00e4 todellisempi, vakavampi ja viimein lopullinen.\u00a0Vuosittain vastaavia tilanteita diagnosoidaan Suomessa 5-6 kappaletta. Joskus se negatiivinen lottovoitto osuu vain jollekin, mutta t\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s sitten aivan oma tarinansa. Ja tuntuu viel\u00e4kin vaikealta k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on tapahtunut juuri meille.<\/p>\n Moni toivoi Instagramin kysymysboksissa kanavissani jatkossa paljon raskaush\u00f6mpp\u00e4\u00e4. Emme ole ihan viel\u00e4 siell\u00e4 asti, mutta matkalla sinne. T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme ole miettineet lapselle nimivaihtoehtoja. Emme ole pohtineet kutkutellen lapsemme sukupuolta, eik\u00e4 se edes tuntunut samalla tavalla kiinnostavalta t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Emme ole hiplanneet lastenvaatteita kaupassa. Hyv\u00e4 kun olen uskaltanut t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kalenteria viikkoa pidemm\u00e4lle kerrallaan.<\/p>\n Koen siis toisaalta hyvin haastavaksi samaistua moniin muihin ensimm\u00e4ist\u00e4 lastaan odottaviin, ja t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n se juttu onkin. En odota ensimm\u00e4ist\u00e4 lastamme eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ole ensimm\u00e4inen raskauteni, ja t\u00e4m\u00e4 on ollut itselleni ihan \u00e4lyt\u00f6n ty\u00f6maa k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi ja sis\u00e4ist\u00e4\u00e4. Ja vaikka karulta t\u00e4m\u00e4 kuulostaakin, niin t\u00e4st\u00e4 huolimatta koen t\u00e4ss\u00e4 ihan omanlaisen kauneuden. Tunneside t\u00e4h\u00e4n pieneen ihmisalkuun on ollut jo alusta asti niin paljon suurempi, kun on aivan eri tavalla sis\u00e4ist\u00e4nyt, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on peliss\u00e4. Mit\u00e4 ei halua menett\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi uudelleen.<\/p>\n Luulen kyll\u00e4 vahvasti, ett\u00e4 kun huojentavista uutisista hiljalleen tokenemme, niin saamme ajatuksissamme entist\u00e4 enemm\u00e4n tilaa kaikelle keve\u00e4lle ja huolettomammalle.\u00a0Perjantain NT-ultra j\u00e4nnitti nimitt\u00e4in aivan saakelisti, sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 etapista meill\u00e4 alkoi viimeksi pelko, joka realisoitui lopulta my\u00f6hemmin lopullisella tavalla. T\u00e4m\u00e4 NT-ultra oli ehk\u00e4 kohdallamme t\u00e4ll\u00e4 kertaa tietynlainen “breaking point”, ja ehk\u00e4 viel\u00e4kin toivun t\u00e4st\u00e4 positiivisesta shokista, ett\u00e4 kaikki n\u00e4ytti olevan t\u00e4ydellisen hyvin.<\/p>\n Taustamme vuoksi NT-ultran suoritti k\u00e4til\u00f6n sijaan (aivan ihana ja niin l\u00e4mmin sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen)<\/em> erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, ja kaikki oli niin hyvin kuin vain n\u00e4ill\u00e4 viikoilla pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 ultran aikana sel\u00e4ll\u00e4ni maatessa silmi\u00e4ni kirveli aivan julmetusti, kun silm\u00e4kuopat olivat piripintaan asti kyyneleit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, kun “hyvi\u00e4 uutisia” alkoi tulemaan toinen toisensa per\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 vain ajatteli, ett\u00e4 voiko n\u00e4in ollakaan? Voiko meille oikeasti tapahtua n\u00e4in hyvi\u00e4 asioita?<\/p>\n Tuntui ihan saakelin hyv\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ultrasta kotiin t\u00e4ll\u00e4 kertaa huojennuksesta h\u00e4mill\u00e4\u00e4n, ja sit\u00e4 vasta alkoikin kotona kunnolla sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki n\u00e4ytti olevan aivan t\u00e4ydellisen hyvin. Niinkun ihan oikeasti. Meille tarjottiin my\u00f6s muutaman viikon p\u00e4\u00e4h\u00e4n uutta ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ultra-aikaa samalle ihanalle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, ja t\u00e4st\u00e4 tuli niin l\u00e4mmin ja luottavainen olo. Tuntui hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 joku oikeasti ymm\u00e4rsi ja n\u00e4ytti v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n Ja voi veljet, miten surulliselta ja ankealta t\u00e4m\u00e4 kaikki t\u00e4ss\u00e4 kuulostaa, vaikka eih\u00e4n t\u00e4h\u00e4n saanut edes 10 prosenttia kaikesta mahduttettua. Ja onhan t\u00e4m\u00e4 ihan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n raskas matka ollutkin, mutta sit\u00e4 suuremmalla kaikesta huolimatta tuntuu ihan sanoinkuvailemattoman upealta todeta, ett\u00e4 selvitty on. Selvitty viel\u00e4 niin, ett\u00e4 pystyy luottamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sen kauneuteen. Rakastaa aivan valtavasti, ja tuntea olonsa n\u00e4in onnelliseksi, luottavaiseksi ja elinvoimaiseksi. Ett\u00e4 voi oikeasti odottaa tulevaa ja olla niin onnellinen ett\u00e4 itkett\u00e4\u00e4.<\/p>\n Vaikka viel\u00e4kin v\u00e4lill\u00e4 miettii, ett\u00e4 asiat olisivat voineet menn\u00e4 toisin, ja vaikka kaipaus on kova, niin jollain tapaa sit\u00e4 seisoo t\u00e4ss\u00e4 aivan mielett\u00f6m\u00e4n kiitollisena.\u00a0Rakkaus, kiintymys ja toivo on ollut jo varhaisista viikoista asti niin valtava t\u00e4t\u00e4 toista lasta kohtaan, ettei sit\u00e4 voi edes sanoin kuvailla. Ja ett\u00e4 voi samaan aikaan rakastaa niin paljon my\u00f6s meid\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 lastamme, jonka menetimme. Molempia rinnakkain.<\/p>\n Saan my\u00f6s olla aivan valtavan kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen saanut el\u00e4m\u00e4ni takaisin ja palaset tuntuvat loksahtavan taas kohdilleen. Siit\u00e4, ett\u00e4 aamulla voi her\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n hymyillen ja odottavaisena. Niin, ett\u00e4 kaikesta huolimatta pystyy olemaan n\u00e4in luottavainen, toiveikas ja jopa peloton. Jaksaa innostua pienist\u00e4 ja typerist\u00e4 asioista, heitt\u00e4\u00e4 surkeaa l\u00e4pp\u00e4\u00e4, rype\u00e4 mustassa huumorissa ja touhuta ihan tavallisia asioita. El\u00e4\u00e4 ihan tavallista ja tasaista arkea, ja nauttia samalla siit\u00e4, ett\u00e4 saan kantaa sis\u00e4ll\u00e4ni meid\u00e4n kes\u00e4ll\u00e4 syntyv\u00e4\u00e4 lastamme.<\/p>\n Ja hitto miten vapauttavalta tuntuu pukea p\u00e4\u00e4lle muitakin kuin perunas\u00e4kkej\u00e4 (varsinkin salille)<\/em>, kun ei tarvitse en\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vatsaa piilossa. Ne s\u00e4kit vaan ei oo mun juttu. Ainakaan joka p\u00e4iv\u00e4 k\u00e4ytettyn\u00e4. \ud83d\ude00<\/p>\n Toppatakki: T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a>* Varmasti tulen jakamaan raskauteen ja perheeseen liittyvi\u00e4 asioita t\u00e4ll\u00e4 blogissa ja somessa.\u00a0Jossain vaiheessa k\u00e4sittelen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa varmasti my\u00f6s menetykseemmekin liittyvi\u00e4 teemoja konkreettisemmin, mutta nyt ehk\u00e4 haluaisin keskitty\u00e4 my\u00f6s hieman enemm\u00e4n niihin iloisempiinkin asianhaaroihin. Ainakin hetkeksi.<\/p>\n Pid\u00e4n ehdottomasti silti my\u00f6s vanhat tutut teemat omissa kanavissani mukana, eli pelk\u00e4ksi mammablogiksi t\u00e4m\u00e4 ole muuttumassa. Kaikkea kuitenkin monipuolisessa kombossa kuten aina ennekin, koska sit\u00e4 te toivoitte mun eilisen IG-kyselyn vastauksia lukiessa. Pidet\u00e4\u00e4n siis hyv\u00e4 sekoitus el\u00e4m\u00e4\u00e4, treeni\u00e4, h\u00f6mpp\u00e4\u00e4, kotijuttuja, ravintoaiheita, ruokaa, herkkuja jatkossakin mukana, ja on kyll\u00e4 ihanaa, ett\u00e4 pystyy jauhamaan my\u00f6s omastakin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuulumisista paljon avoimemmin t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Eli t\u00e4t\u00e4 siis my\u00f6s selke\u00e4mmin luvassa. Huhheijaa.\u00a0El\u00e4m\u00e4 on oikeasti aika hyv\u00e4\u00e4 nyt. <3<\/p>\n Haleja uuteen viikkoon! PS. Olette ihania.<\/em><\/p>\nVaikeista asioista puhuminen<\/h3>\n
Suru vaikuttaa moneen<\/h3>\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/h3>\n
Olen silti aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n onnellinen<\/h3>\n
![\"raskausuutisesta\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/01\/pihalla-2.jpg\")
<\/p>\n
\nUggit: T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a>*<\/p>\nMiten sitten jatkossa?<\/h3>\n
LUE MY\u00d6S:
\nMeid\u00e4n koti sellaisena kuin se on – Remppa edition<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nRaskaana.<\/a><\/h3>\n