![\"rv](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/04\/raskausuutinen-4.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Musta on ollut ihan sairaan ihana ja hauska k\u00e4yd\u00e4 keskusteluita Instagramin direct-viesteill\u00e4, jossa monet naiset kyselev\u00e4t multa t\u00e4rppej\u00e4 raskausaikana sopiviin treenitrikoisiin tai mik\u00e4 olikaan se hyv\u00e4 kofeiiniton kahvi, kun vaikea v\u00e4hent\u00e4\u00e4 kofeiini\u00f6vereit\u00e4 kahteen kuppiin. Hauskuus ei ollut siin\u00e4, vaan kun he itsekin toteavat, ett\u00e4 onpa hassua todeta olevansa raskaana edes jollekin ja viel\u00e4 “tuntemattomalle ihmiselle”, kun edes omat l\u00e4heiset eiv\u00e4t viel\u00e4 tied\u00e4. \ud83d\ude00 Btw. T\u00e4\u00e4 musta somessa on oikeesti hienoa. Se yhdist\u00e4\u00e4. Ja jopa vapauttaa.<\/p>\n
Milloin siis pit\u00e4isi ja olisi j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 kertoa muille olevansa paksuna? Kenelle ja miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 kertoa, ja milloin t\u00e4m\u00e4n osalta on okei tulla ulos kaapista? T\u00e4h\u00e4n ei ole yht\u00e4 oikeaa vastausta, sill\u00e4 jokaisella painaa vaakakupissa t\u00e4ss\u00e4 tuhannet eri muuttujat ja taustatekij\u00e4t. Osalle tuntuu luonnolliselta kertoa asiasta heti ja laajalti, ja toiset taas pit\u00e4v\u00e4t asiat asian visusti salassa yli raskauden puolen v\u00e4lin.<\/p>\n
Ilmoitus siit\u00e4, ett\u00e4 lapsi on tuloillaan, aiheuttaa my\u00f6s luonnollisesti erilaisia reaktioita ihan jo \u00e4ideiss\u00e4. Ja tottakai isiss\u00e4. Osa py\u00f6rii paniikissa ja itkun sekaisessa shokissa viikkokausia positiivisen raskaustestin j\u00e4lkeen t\u00e4ysin huolimatta siit\u00e4, oliko lapsi sitten t\u00e4ysi yll\u00e4tys tai hartaudella odotettu.\u00a0Toiset taas humpsahtavat hetkest\u00e4 pilvilinnoihin ja onnellisuuden hattaraan. Toisilla asia ei juuri hetkauta, vaan vaatii omalla tapaa aikaa prosessoida ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 koko sen hetkinen ja tuleva ruljanssi. Vaikka oma kokemuksesi olisi ollut yhdenlainen, voi toisen kokemus olla aivan \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Meill\u00e4 ekassa raskaudessa taidettiin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 peukkuja toisillemme, ja vaihdettiin h\u00e4mmentynyt mutta l\u00e4mmin ja varovaisen onnellinen halaus vanhassa huoneessani lapsuuden kodissani. Sitten p\u00e4iv\u00e4 jatkui muissa sovituissa tohinoissa muina miehin\u00e4 sek\u00e4 naisina, sill\u00e4 oli tuossa \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n vaikeaa sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 koko asia. Kun vasta pari hassua viikkoa takaperin oltiin otettu aihe oikeasti keskusteluun. Ett\u00e4 lapsi saisi tulla. Ja nyt yht\u00e4kki\u00e4 se olikin jo tulossa. Onneksi siin\u00e4 vaiheessa oltiin viel\u00e4 autuaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 tuleman pit\u00e4isi. Saimme kokea sen uniikin hetken ja alkuraskauden sellaisenaan, ja nyt se on meille \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kaunis ja rakas muisto.<\/p>\n
Tieto taas t\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4ni kasvavan lapsen tulosta oli erilainen. Tuijotin positiivista testi\u00e4 ep\u00e4uskoisena, ja yritin keksi\u00e4 itselleni syit\u00e4 olla antamatta turhaa toivoa. Ett\u00e4 testin t\u00e4ytyy olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, koska en halunnut pudota korkealta. Parin tunnin hengittelyn j\u00e4lkeen uskalsin jo iloita. Varovaisesti. Mutta voimakkaammin kuin ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla. Ehk\u00e4 me molemmat sis\u00e4istimme jo valmiiksi nyt eri tavalla, mit\u00e4 se merkitsisi.<\/p>\n
Tiesin, kuinka kipe\u00e4sti kaipasimme tyhj\u00e4\u00e4n syliimme el\u00e4v\u00e4\u00e4 lasta. Saisin jatkaa sit\u00e4 matkaa, jossa olin jo p\u00e4\u00e4ssyt kasvamaan \u00e4idiksi, mutta pudonnut suureen tyhji\u00f6\u00f6n vailla suuntaa ja ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4. Nyt ei tarvinnut k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi sit\u00e4 identiteettikriisi\u00e4 ja pohtia kaikkea alusta kylmilt\u00e4\u00e4n. Olin jo k\u00e4ynyt sen l\u00e4pi, ja koin jo olevani \u00e4iti. Olin siin\u00e4, miss\u00e4 minun kuuluikin, ja se tuntui luonnollisemmalta kuin mik\u00e4\u00e4n muu t\u00e4h\u00e4n asti. Kannoin sis\u00e4ll\u00e4ni el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Eli ei. Kummassakaan hyvin erilaisissa oloissa k\u00e4ynnistyneess\u00e4 raskaudessa meill\u00e4 ei kukaan hyppinyt riemusta kiljuen, vaikka n\u00e4in tuntuu olevan oletuksena tehd\u00e4, kun lapsi on kovasti toivottu. Jo t\u00e4ss\u00e4 tulee esiin jokaisen oma yksil\u00f6llisyys.<\/p>\n
![\"rv](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/04\/raskausuutinen-6.jpg\")
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on monien k\u00e4ymieni keskusteluiden ja lukemieni kirjoitusten pohjalla syyn\u00e4, ettei raskaudesta koeta sopivaksi kertoa muille\u00a0“liian ajoissa”<\/em>. Tai ihmetell\u00e4\u00e4n, kun joku toinen kertoi niin aikaiseen. Kun ei voida olla varmoja siit\u00e4, etteik\u00f6 kaikki menisi varmasti hyvin.\u00a0Me kuitenkin kuulumme nimenomaan niihin vanhempiin, joilla lopulta asiat meniv\u00e4t pahasti pieleen. Raskaudessa, josta olimme jo kertoneet todella monille ja melko varhaisessa vaiheessa. Raskaudessa, joka p\u00e4\u00e4tty lopulta “my\u00f6h\u00e4isess\u00e4” vaiheessa. Siksi toivon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 antaa my\u00f6s perspektiivi\u00e4 ja erilaista n\u00e4k\u00f6kulmaa asiaan.<\/p>\n Olen viett\u00e4nyt paljon aikaa netist\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n vertaistuen parissa. Vertaiskokemuksissa korostui useissa tapauksissa tietty asia.\u00a0Kun raskaus oli p\u00e4\u00e4ttynyt ik\u00e4v\u00e4sti, eik\u00e4 kukaan ollut tiennyt edes koko raskaudesta, oli sen j\u00e4lkeen ollut todella vaikeaa. Kun kukaan ei asiasta tiennyt, ei t\u00e4h\u00e4n saanut tukea, ja j\u00e4i todella yksin.\u00a0Vaikka silloin sit\u00e4 tukea erityisen paljon olisi tarvinnut.<\/p>\n Osa on toki kokenut helpottavanakin sen, ettei kukaan tiennyt. Silti se oli j\u00e4tt\u00e4nyt suuren yksin\u00e4isen taakan omien harteiden kannettavaksi. En todellakaan halua sanoittaa kenenk\u00e4\u00e4n muun kokemusta silti yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4, koska jokainen on erilainen, ja kokee asiat eri tavalla. N\u00e4it\u00e4 yksin\u00e4isyyden ajatuksia vain nousi monissa keskusteluissa esille. Ainakin omasta kokemukseta voin sanoa, etten ole ikin\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kokenut olevani niin suurta ja musertavaa yksin\u00e4isyyden tunnetta kuin lapsemme menetetty\u00e4mme. Vaikka olikin ymp\u00e4rill\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka asiasta tiesiv\u00e4t.<\/p>\n Itsell\u00e4ni kaikkein vaikeinta oli poikamme menetyksen j\u00e4lkeen kohdata ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet tienneet koko raskaudesta. Ahdisti aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n joutua kahvip\u00f6yt\u00e4\u00e4n ihmisen kanssa, joka ei tiennyt t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja olisi pit\u00e4nyt kuulumisia vaihtaa. Ahdisti niin paljon, ett\u00e4 v\u00e4lttelin n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4 ja tilanteita, vaikken olisi halunnut. Helpompaa oli kohdata niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka olivat tienneet raskaudesta tai mit\u00e4 oli tapahtunut. Olin aivan todella helpottunut, ett\u00e4 niin moni tiesi. Sain olla oma itseni ja niin rikki kuin tilanne vaati ilman tarpeetonta tsemppaamista pit\u00e4\u00e4 niin valtavaa ja sis\u00e4lt\u00e4 minua p\u00e4ivitt\u00e4in tuohoavaa asiaa piilossa.<\/p>\n Nyt jos ei puhuta edes raskaudesta tai lapsen saamisesta, niin en ole koskaan aivan ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4, ett\u00e4 vain “varmoista” ja hyvist\u00e4 asioista olisi hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 puhua. Tuntuu, ett\u00e4 vaikeista, ep\u00e4varmoista ja ik\u00e4vist\u00e4 asioista kuuluisi jostain ihmeen syyst\u00e4 vaieta. Lakaistaan ne maton alle ja ei kerrota kenellek\u00e4\u00e4n. Ei avata suuta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n silloin, jos tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 toisella osapuolella voi olla vaikeita asioita el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kun niit\u00e4 ei n\u00e4y, niist\u00e4 ei puhuta eik\u00e4 kukaan niist\u00e4 tied\u00e4, niin n\u00e4it\u00e4 ei ole, ja olisi jotenkin helpompaa. Ihan kun niit\u00e4 tarvitsisi h\u00e4vet\u00e4 tai piilotella, vaikka ne ovat el\u00e4m\u00e4\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 hyv\u00e4tkin asiat ja onnen hetket.<\/p>\n Eik\u00e4 aina tarvitse mietti\u00e4 asiaa l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ik\u00e4vien asioiden kautta. Monelle voi olla huojentavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 riemuitsemaan niin mullistavasta raskaudesta l\u00e4him\u00e4isten kanssa tai jakamaan tuntemuksiaan. Ei onnea tai tunnery\u00f6ppyj\u00e4\u00e4n ole pakko salata vain siksi, ett\u00e4 “n\u00e4in kuuluisi”<\/em>, “n\u00e4in muutkin tekev\u00e4t”<\/em>\u00a0tai “kaikki on viel\u00e4 niin ep\u00e4varmaa”<\/em>. Onnen saa ihan totta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaikkei kaikki varmalla pohjalla olisikaan. Koska eiv\u00e4th\u00e4n ne ikin\u00e4 ole.<\/p>\n Moni voi my\u00f6s kokea helpottavaksi sen, ettei tarvitse keksi\u00e4 valkoisia valheita siit\u00e4, miksei normaalisti kovaan \u00e4\u00e4neen ylist\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vuohenjuustosalaatti nyt kelpaakaan ja alkumaljojen kohdalla nappaa holittoman kilistelyyn. Osaa voi helpottaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see purkamaan sit\u00e4 onneaan ja sen mukana tulleita mielt\u00e4 mullistavia ajatuksia. Tai ettei tarvitse keksi\u00e4 en\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin ep\u00e4toivoisia tapoja piilottaa jo varhaisessa vaiheessa turpoavaa vastaansa, vaan voi liikkua ihmisten ilmoilla t\u00e4ysin ilman salamyhk\u00e4ist\u00e4 toimintaa odottean, ett\u00e4 kohta joku pian huomaa.<\/p>\n Meit\u00e4kin on monenlaisia. M\u00e4 itse olen ihminen, joka kokee suorapuheisuuden ja avoimuuden itselleen helpottavaksi ja huojentavaksi.\u00a0Haluan olla rehellinen, ja ahdistun, jos joudun piilottelemaan tai keksim\u00e4\u00e4n valkoisia valheita niin l\u00e4heisieni kuin muidenkin ihmisten kohdalla, joiden kanssa olen tekemisiss\u00e4. Minulle on ollut henkil\u00f6kohtaisesti helpompaa todeta olevani raskaana kuin keksi\u00e4 olan takaa temmattuja tekosyit\u00e4, miksi kielt\u00e4ydyn m\u00f6kill\u00e4 gin tonicista (oh, oispa)<\/em>, miksi pyyd\u00e4n kaveria ostamaan lautapeli-iltaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa muuta kuin rakastamaani salmiakkia ja lakua tai miksi haluaisin sporttikuvauksiin p\u00e4\u00e4lle pikkiriikkisen urkkatopin sijaan l\u00f6ysemm\u00e4n ja peitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4n yl\u00e4osan. M\u00e4 koin my\u00f6s helpommaksi kertoa monille viime syksyn\u00e4 minusta ja meist\u00e4 huolestuneille suoraan, ett\u00e4 menetimme poikalapsemme. Vaikkei bestiksi\u00e4 oltaisikaan oltu.<\/p>\n Tietysti riippuu my\u00f6s paljon siit\u00e4, ett\u00e4 kenelle ja miss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 asiasta on kertomassa. Ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4ysin, ettei aivan jokaisella ty\u00f6paikalla ja ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 raskausuutista halua kertoa ennen kuin on aivan pakko. Ymm\u00e4rr\u00e4n my\u00f6s, ettei jokaiselle ihmiselle tai somessa t\u00e4st\u00e4 halua heti huudella eik\u00e4 tarvitsekaan. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ettei jokaisen reaktiota jaksa kohdata\u00a0(oli ne sitten odotettavasti yliampuvan \u00f6vereit\u00e4 tai h\u00e4mmentyneit\u00e4)<\/em> tai mietti\u00e4, ett\u00e4 onko tieto samantien levinnyt joka paikkaan l\u00f6rpp\u00e4huulen suusta. Kun sen haluaisi mieluummin kertoa itse omilla ehdoillaan. Oman m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvallan ja hallinnan tunne on varsinkin raskausuutisen kohdalla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen pyh\u00e4\u00e4.<\/p>\n Olen ehdottomasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 raskaudesta kertomisen tapa ja ajankohta on jokaisen oma asia. Vaikka muut ymp\u00e4rill\u00e4si olisivat kertoneet raskaudestaan vasta kuuluisten “riskiviikkojen” ja NT-ultran j\u00e4lkeen tai raskauden puolessa v\u00e4liss\u00e4, niin se ei tarkoita, ett\u00e4 olisi v\u00e4\u00e4rin tai tyhm\u00e4\u00e4 sinun kertoa siit\u00e4 jo heti alkuvaiheilla. Tee ihmeess\u00e4 niin, jos sinusta tuntuu silt\u00e4. Jos taas tuntuu, ett\u00e4 tarvitset aikaa k\u00e4sitell\u00e4 asiaa ja el\u00e4m\u00e4si isoimpiin mullistuksiin kuuluvaa asiaa ensin yksin (tai vain kumppanisi kanssa)<\/em> vaikka jopa synn\u00e4rille asti, niin t\u00e4m\u00e4kin on enemm\u00e4n kuin okei.<\/p>\n Sinun ei kuitenkaan tarvitse tuntea v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi haluasi kertoa raskaudesta jo alkuvaiheilla. Ja kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4: \u00c4l\u00e4\u00a0my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tuomitse muita, jotka kertovat mielest\u00e4si<\/span> liian aikaisin (tai liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n). Aikaisin kertominen voi olla heid\u00e4n pelastuksensa juuri sillon, “jos kaikki ei menek\u00e4\u00e4n hyvin”,<\/em> ja tarjota yht\u00e4lailla suurta helpotusta my\u00f6s tilanteissa, joissa kaikki tulisi menem\u00e4\u00e4n hyvin. Ja hyvinh\u00e4n suurin osa raskauksista onneksi meneekin.\u00a0\u2665<\/p>\n En kadu, ett\u00e4 kerroimme ensimm\u00e4isest\u00e4 raskaudesta monille jo melko alussa.\u00a0Toisesta kerroimme viel\u00e4 aikaisemmin. Jos t\u00e4m\u00e4(kin) olisi p\u00e4\u00e4ttynyt ik\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla, niin tuen ja ymm\u00e4rryksen tarve olisi ollut entist\u00e4kin suurempi. Toisaalta kertominen tuntui viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 siksi, ett\u00e4 suurin osa ymp\u00e4rill\u00e4mme tiesiv\u00e4t kuinka huonosti olimme molemmat voineet, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pieni ihme on nyt tuomassa meille valoa ja toivoa kaiken sen surun ja murheen keskelle. Ja niin se tekikin. <3<\/p>\n Voi ett\u00e4, m\u00e4 olen onnellinen t\u00e4st\u00e4 lapsesta juuri nyt. Olen onnellinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen saanut p\u00e4\u00e4ssyt jakamaan onnelliset uutiset sek\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ett\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 lapsestamme l\u00e4himm\u00e4isten kanssa.\u00a0Olen onnellinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen saanut jakaa t\u00e4h\u00e4n astisen matkan yl\u00e4- ja alam\u00e4ki\u00e4, ajatuksia surusta ja ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 suuria rakkauden ja onnen tunteita. Avoimesti ja isommalle yleis\u00f6lle.<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 julkisesti avaaminen on ollut aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n eheytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja terapeuttista, vaikkei jokainen aihe ole ollut aina helpoin. Mutta se on tehnyt itselleni aivan valtavan hyv\u00e4\u00e4, ja teid\u00e4n monen saaneen n\u00e4ist\u00e4 vertaistukea.\u00a0T\u00e4n\u00e4\u00e4nkin vietin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 yli tunnin itkien silm\u00e4t punaisina suurta ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Itkin, koska t\u00e4t\u00e4kin teksti\u00e4 ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4ni moni tunne ja rakas muisto tulvahti mieleeni, ja ajatukset l\u00e4htiv\u00e4t r\u00f6nsyilem\u00e4\u00e4n. Osa tekstist\u00e4 j\u00e4ikin odottamaan toista kokonaisuutta.<\/p>\n Ik\u00e4v\u00f6in edelleen poikaamme, ja jopa p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 enemm\u00e4n. Mutta rakastan my\u00f6s aivan suunnattomasti t\u00e4t\u00e4 lasta, joka sis\u00e4ll\u00e4ni kasvaa.\u00a0Matka on ollut eheytt\u00e4v\u00e4, ja siit\u00e4 on tehnyt vapaus tuntea ja puhua avoimesti. Kaikkien ei tarvitse n\u00e4in tehd\u00e4 tai muutenkaan toimia miss\u00e4\u00e4n niinkuin min\u00e4, mutta haluan my\u00f6s tuoda esille vaihtoehtoja sille, ettei aina kaikkea tarvitse pit\u00e4\u00e4 piilossa. Ei iloja eik\u00e4 suruja.<\/p>\nVaikeista asioista saa ja kannattaakin puhua<\/h3>\n
![\"milloin](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/04\/raskausuutinen-3.jpg\")
<\/p>\nOnnea(kaan) ei tarvitse k\u00e4tke\u00e4<\/h3>\n
Tee miten sinusta tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4<\/h3>\n
![\"milloin](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/04\/raskausuutinen-7.jpg\")
<\/p>\nAvoimuudesta<\/h3>\n
LUE MY\u00d6S:
\nEnsimm\u00e4inen raskauskolmannes<\/a>
\n& Surusta ja ik\u00e4v\u00e4st\u00e4<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nRuokakorneri – Uusia elintarvikebongauksia!<\/a><\/h3>\n