![\"ensimm\u00e4inen](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/01\/insta-16.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Koska paljon on j\u00e4\u00e4nyt matkan varrelta kertomatta, niin otetaanpa pieni takaisinheitto ajassa taaksep\u00e4in. Huh, mit\u00e4 vuoristorataa oli ensimm\u00e4inen raskauskolmannes, ja t\u00e4t\u00e4 postausta varten olinkin pit\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4kirjaa marraskuusta l\u00e4htien, kun ajatukset, tunteet ja kokemukset olivat viel\u00e4 tuoreessa muistissa.<\/p>\n
Vaikka teksist\u00e4 saattaa paikoittain heijastua rivien v\u00e4list\u00e4 orastava negatiivinen kaiku, niin se t\u00e4m\u00e4 aika ei kokonaisuudessaan sit\u00e4 ollut, vaan loppupeleiss\u00e4 koko ensimm\u00e4inen raskauskolmannes oli aivan ihanaa ja rakkaudent\u00e4yteist\u00e4 aikaa kokonaiskuvassa, vaikka t\u00f6yssyilt\u00e4 ei tosiaan s\u00e4\u00e4stytty.<\/p>\n
Usko ei ollut ihan hirvitt\u00e4v\u00e4n korkealla, sill\u00e4 olin juuri saanut diangoosiksi endometrioosin p\u00e4ivitt\u00e4isten alavatsakipujen vuoksi, jotka olivat alkaneet edellisen raskauden j\u00e4lkeen. Sovittiin jo l\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa jatkotutkimuksista, joka teht\u00e4isiin seuraavasta kierrosta. Olin aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n v\u00e4synyt ja loppu, kun ik\u00e4vi\u00e4 asioita tuntui edelleen tulevan eteen vain toinen toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Pienen poikamme syntym\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta kun oli vain alle kolme kuukautta, ja t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa minun olisi pit\u00e4nyt olla onnellisena suuren vatsan kanssa viimeistelem\u00e4ss\u00e4 lastenhuonetta ja tutkimassa sormet syyhyten \u00e4itiyspakkauksen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Ei suremassa menetyst\u00e4, k\u00e4rsim\u00e4ss\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 kivuista, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kauhun sekaisin tuntein kaikkea tulevaa eik\u00e4 tuntemassa n\u00e4in syv\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoa ja v\u00e4symyst\u00e4.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4dyin tekem\u00e4\u00e4n raskaustestin hetken mielijohteesta, koska laskeskelin p\u00e4ivi\u00e4 uudelleen, ja loppupeleiss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 saisin oikeasti kohdattua silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tulevan pettymyksen rauhallisempana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 seuraava p\u00e4iv\u00e4 olisi ollut t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4lin\u00e4\u00e4. Menkkakivut olivat vaivanneet jo monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 alle (normaalia pidemp\u00e4\u00e4n mutta ajattelin sen johtuvan endosta, jonka oireilu tuntui muuttuvan joka p\u00e4iv\u00e4)<\/em>, mutta silti olo oli tuntunut useamman p\u00e4iv\u00e4n jopa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4lt\u00e4 ja tyynelt\u00e4, mik\u00e4 taas oli mielest\u00e4ni omituista jo siksi, ett\u00e4 olin koko syksyn ollut aivan henkisen\u00e4 ihmisrauniona.<\/p>\n Toisaalta viime raskaudesta my\u00f6hemmilt\u00e4 viikoilta tuttu refluksioireilu oli ilmoitellut itsest\u00e4\u00e4n pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin ja my\u00f6s normaalisti viikon pesuv\u00e4lill\u00e4 kulkevat hiukset olivat liimaantuneet \u00f6ljyisen likaisina p\u00e4\u00e4t\u00e4 my\u00f6ten pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viime pesusta. Viimeksi ei t\u00e4llaista ollut, niin en l\u00e4htenyt laskemaan n\u00e4it\u00e4 raskausoireiksi, ja en varsinkaan halunnut alkaa repim\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n turhia toiveita.<\/p>\n Kaksi viivaa tikkuun. Positiivinen raskaustesti. Mit\u00e4 helvetti\u00e4. Tuijotin tikkua ilmeett\u00f6m\u00e4n\u00e4 pidemm\u00e4n aikaa, kunnes aloin googletella “v\u00e4\u00e4r\u00e4 positiviinen” ja “plussa mutta ei raskaana”-hakuja, koska en oikeasti meinannut uskoa tuota kahta viivaa tikussa. N\u00e4in varma negatiivisesta tuloksesta olin siis ollut etuk\u00e4teen, ja halusinkin vain l\u00e4hinn\u00e4 leiman siihen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Todellisuuden alkaessa p\u00e4\u00e4st\u00e4 tajuntani l\u00e4pi aloin samantien tuntea aivan j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 huojennusta. Samana iltana mielest\u00e4 vapautui yht\u00e4kki\u00e4 niin paljon tilaa silt\u00e4 pelolta, ettei toista mahdollisuutta tule. Jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 nauroin enemm\u00e4n, jaksoin taas pelleill\u00e4 normaalimpaan tyyliin ja oli vain jotenkin huoleton olla. Miten el\u00e4m\u00e4 saattoikin antaa jotain n\u00e4in hyv\u00e4\u00e4 aivan yll\u00e4tt\u00e4en ja kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen? Voi veljet.<\/p>\n Endometrioosin aiheuttamat p\u00e4ivitt\u00e4iset vatsakivut alkoivat h\u00e4vit\u00e4 l\u00e4hes kokonaan. Tunsin oloni todella tyyneksi ja onnelliseksi, ja yll\u00e4tyin kuinka rauhallinen pystyin kaikesta tapahtuneesta huolimatta olemaan. Ehk\u00e4 tuon puskista tulleen endometrioosidiagnoosin, p\u00e4ivitt\u00e4isten alavatsakipujen ja yhden vasta menetetyn lapsen aiheuttama tukahduttava pelko siit\u00e4, ettei toista mahdollisuutta tule (ainakaan helpolla)<\/em>, oli vain ollut niin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n suuri. Nyt kun se meille sallittiin, en voinut tuntea muuta kuin loputonta kiitollisuutta t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Olin niin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n onnellinen, ja oli niin helppo hengitt\u00e4\u00e4, vaikka samaan aikaan olin yh\u00e4 aika sekaisin h\u00e4mmennyksest\u00e4. Tuttuun tapaan t\u00e4ll\u00e4 viikolla my\u00f6s treenit kulkivat aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n hyvin ja enkatkin paukkuivat yht\u00e4kki\u00e4 salilla. Ei voinut valittaa!<\/p>\n Henkisesti aika raskas viikko, ja sielt\u00e4h\u00e4n se v\u00e4symys, pahoinvointi ja uniongelmat saapuivat. Ihan kuten viimeksi, mutta lis\u00e4n\u00e4 aivan j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 refluksioireilu iski tappiinsa jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Yhten\u00e4 heikkona iltana surkeissa oloissa aloin my\u00f6s ep\u00e4ill\u00e4 kaikkea. Miss\u00e4\u00e4n ei tuntunut olevan mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4, ja vaikka jollain tapaa luotinkin t\u00e4h\u00e4n raskauteen, niin pelko siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 voi heitt\u00e4\u00e4 taas ymp\u00e4ri, tuntui siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Turhautti my\u00f6s k\u00e4yd\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 viikot ja tuntemukset l\u00e4pi uudelleen, ja kun ei edes voinut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n lopulta hyvin.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen neuvolak\u00e4ynti osui kohdallemme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n varhain, ja muistan, kuinka paljon \u00e4rsytti ja turhautti menn\u00e4 neuvolaan. Muistin tasan tarkkaan alkukes\u00e4lt\u00e4, mit\u00e4 siell\u00e4 viimeksi oli keskusteltu ja k\u00e4yty l\u00e4pi. Ajatus t\u00e4st\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4 tuntui vain taakalta ja ajanhaaskaukselta, kun viimeksi se kaikki oli viel\u00e4 niin uutta, j\u00e4nn\u00e4\u00e4 ja huoletonta.<\/p>\n Tuttu neuvolat\u00e4ti oli tosi ihana, vaikka taas sain v\u00e4h\u00e4n vihjailua siit\u00e4, ett\u00e4 kannattaa katsella v\u00e4h\u00e4n sy\u00f6misten per\u00e4\u00e4n ja olla l\u00e4htem\u00e4tt\u00e4 laukalle joulup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Vaikka BMI:ni on normaalitilassakin juuri ja juuri ylitt\u00e4nyt liev\u00e4n ylipainon merkkipaalun, niin on hassua, miten t\u00e4t\u00e4 ei osata aina suhteuttaa kehonkoostumukseen (ja keskustelussa selke\u00e4sti esille tulleeseen el\u00e4m\u00e4ntyyliin, ty\u00f6nkuvaan ja urheiluun)<\/em>. Teki mieli nostaa paitaa ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vatsalihakset, jotka itseasiassa tuollon viel\u00e4 vilkkuivat, mutta tyydyin silti vain hymyilem\u00e4\u00e4n ja ny\u00f6kk\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Jep.<\/p>\n K\u00e4ytiin yksityisell\u00e4 varhaisultrassa, sill\u00e4 halusin saada jonkinlaisen vahvistuksen, ett\u00e4 kaikki on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kuten kuuluukin.\u00a0Tuntui todella hyv\u00e4lt\u00e4 saada varmistus, ett\u00e4 yksi\u00f6ss\u00e4 todella kasvaa pieni kaveri, jonka syd\u00e4n ly\u00f6. Ensimm\u00e4inen ultra meid\u00e4n kohdalla, josta sai l\u00e4hte\u00e4 oikeasti hyvill\u00e4 mielin kotiin, ja se tuntui huojentavalta.\u00a0Pahoinvointi, v\u00e4symys ja muut olot\u00a0jyll\u00e4siv\u00e4t edelleen sek\u00e4 iltaturvotus iski p\u00e4\u00e4lle todella voimakkaana, eik\u00e4 keskivartalo en\u00e4\u00e4 ollut p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n entisens\u00e4. Nyt joutui oikeasti alkaa miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 pukee p\u00e4\u00e4lleen. Haasteita lis\u00e4n\u00e4 aiheutti hiusten j\u00e4rjet\u00f6n likaantumistahti, josta ei todellakaan ollut viime raskaudessa tietoa. Ihan kamala limaletti (ongelma ei ole muuten viel\u00e4k\u00e4\u00e4n poistunut),\u00a0<\/em>hyh!<\/p>\n Kaverini kysyi multa t\u00e4ll\u00f6in, ett\u00e4 miten olen suhtautunut t\u00e4h\u00e4n raskauteen kaiken kohtaamamme j\u00e4lkeen. Kerroin, ett\u00e4 oli ihanaa tuntea kaikesta huolimatta luottoa ja onnellisuutta t\u00e4t\u00e4 raskautta ja lasta kohtaan. En pel\u00e4nnyt, ja tuo pieni ihmisen alku tuntui niin valtavan rakkaalta. Tajusin kuitenkin jatkaessani, ettei t\u00e4m\u00e4 nyt ihan t\u00e4ysin huoletonta silti ole ollut, vaikka hyv\u00e4lt\u00e4 tuntuukin.<\/p>\n Kerroin, kuinka halusin joka p\u00e4iv\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 moneen otteeseen raskausaplikaatiosta, mill\u00e4 raskausviikolla ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, ja kuinka pitk\u00e4lle sill\u00e4 hetkell\u00e4 oli jo “selvitty”. Tiesin t\u00e4m\u00e4n jo ulkoa, mutta silti tarkistin t\u00e4m\u00e4n monta kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Tarkistin my\u00f6s joka p\u00e4iv\u00e4 selaimen v\u00e4lilehdell\u00e4 olevan p\u00e4iv\u00e4kohtaisen keskenmenoprosentin, ja tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 ja huojentavalta n\u00e4hd\u00e4 luvun pienenev\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. Jokaisella vessareissulla oli my\u00f6s huojentavaa todeta, ettei vuotoa ja siten erityist\u00e4 aihetta huoleen ole.<\/p>\n En tehnyt n\u00e4it\u00e4 pelosta. En tehnyt n\u00e4it\u00e4 siksi, ett\u00e4 olisin ollut ahdistunut tai paniikissa. T\u00e4m\u00e4 toi itselle tietynlaista turvaa ja luottoa, kun oli jotain konkreettista todistetta siit\u00e4, ett\u00e4 taas on selvitty edes hieman pidemm\u00e4lle. Toisinaan laskin my\u00f6s viikkoja ja p\u00e4ivi\u00e4 siihen, jolloin viimeksi kaikki p\u00e4\u00e4ttyi. Se tuntui isolta (vaikkakin hyvin kaukaiselta)<\/em> etapilta, jota tavoitella.\u00a0Ja viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 etapissa olla, eli matka jatkuu edelleen.<\/p>\n V\u00e4symys alkoi selke\u00e4sti haitata aika rajusti menoa. Vaikka Ruotsissa messuilla olin juuri jaksanut s\u00e4hk\u00f6tt\u00e4\u00e4 menem\u00e4\u00e4n, niin kyll\u00e4 per\u00e4st\u00e4 p\u00e4in iski ja lujaa.\u00a0Turhautti hieman, ett\u00e4 kun viimeiset puoli vuotta on ollut niin rikki, hajalla tai muuten vaan kykenem\u00e4t\u00f6n normaaliin rytmiin, niin nyt on taas niin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n v\u00e4synyt, ett\u00e4 taas joutui v\u00e4kisin himmaamaan t\u00f6ist\u00e4 ja normaalista el\u00e4m\u00e4nrytmist\u00e4. Oli voitto, jos unen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt y\u00f6ll\u00e4 4-6 tuntiin, ja satunnaisista hyvist\u00e4 y\u00f6unista huolimatta parin hereill\u00e4olotunnin j\u00e4lkeen oli pakko nukkua parin kolmen tunnin p\u00e4ikk\u00e4rit aamup\u00e4iv\u00e4st\u00e4, koska en yksinkertaisesti pysynyt hereill\u00e4.<\/p>\n Ja duunin teko? Se fiilis, kun pilkit l\u00e4pp\u00e4rin \u00e4\u00e4ress\u00e4 tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin tuijotat ruutua silm\u00e4t seisoen, kun aivojen tilalla p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hakkaa apina kahta lautasta yhteen, hah!<\/p>\n Pahoinvointi ei kuitenkaan vaikuttanut onneksi \u00e4ityneen niin pahaksi kuin viimeksi, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei tarvinnut pakata k\u00e4silaukkuun oksennuspusseja ja valita k\u00e4velyreittej\u00e4 sen mukaan, ett\u00e4 miss\u00e4 saisi oksentaa tarvittaessa rauhassa ihmisten katseilta. My\u00f6skin uskalsin ajaa autoa, koska ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 nukahtaisi keskell\u00e4 kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 rattiin. Winning! Refluksioireilu oli silti aivan j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4, ja kolme tuntia kohtuukokoisesta ateriasta tuntui viel\u00e4kin py\u00f6riv\u00e4n kurkussa asti. Mutta silti. Sit\u00e4 onnen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. <3<\/p>\n Niin onnellinen ja rauhallinen viikko. K\u00e4vin kampaajalla, ripsihuollossa ja viel\u00e4 t\u00e4ysin extraluksuksena Helsingiss\u00e4 K\u00e4mp Span jalka- ja kasvohoidossa. Huomaisin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 itseens\u00e4 panostaminen oli itselleni tosi iso juttu, koska lapsen menett\u00e4minen oli murentanut itsevarmuuttani ja nakertanut min\u00e4kuvaani aika todella paljon. Vaikka se oli jo hiljalleen pala palalta l\u00e4htenyt korjaantumaan, niin t\u00e4ll\u00e4 viikolla tuntui, ett\u00e4 sain siit\u00e4 aivan valtavan osan takaisin. Tuntui aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 oli my\u00f6s voimavaroja panostaa taas enemm\u00e4n itseens\u00e4.<\/p>\n Refluksioireilu alkoi \u00e4ity\u00e4 todella paljon pahemmaksi, mit\u00e4 viime raskaudessa. Iltaisin en tahtonut saada en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n alas, kun tuntui, ett\u00e4 vatsalaukun sis\u00e4lt\u00f6 oli aivan piripinnassa kurkun p\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei varsinaisesti auttanut muutenkin heikkoa nukkumistani, kun nukkumaan menness\u00e4 tai y\u00f6ll\u00e4 oli aina orastava n\u00e4lk\u00e4. Huvittikin v\u00e4h\u00e4n yksi y\u00f6 porukoilla katsella yhdelt\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 Frendej\u00e4 l\u00e4pp\u00e4rilt\u00e4 ja mutustaa suklaakeksej\u00e4 pahimpaan n\u00e4lk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Treenien puolella huomasin, ettei salilla tuntunut en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 rutistaa sarjoja ihan viimeiseen asti. Muutenkin treenit oli ollut pakko pit\u00e4\u00e4 tiiviin\u00e4 (ihan max 1h)<\/em>\u00a0jo pari viikkoa, sill\u00e4 tunnin yli venyess\u00e4 tuli todella paha olo ja alkoi py\u00f6rrytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaikka olisikin tehnyt kevyesti. Tai saattoi t\u00e4m\u00e4 iske\u00e4 siltikin, mutta treeni tuntui kuitenkin tekev\u00e4n kokonaiskuvassa vain hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n Jouluaattona veimme kynttil\u00e4n muistolehtoon hautausmaalle, jonne pienen poikamme tuhkat ovat siroteltu yhdess\u00e4 muiden pienten enkeleiden kanssa. T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kerta t\u00e4m\u00e4n raskauden aikana, jolloin k\u00e4vimme t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 jotenkin ajatus tuntui t\u00e4t\u00e4 ennen kovin vieraalta.\u00a0Ei sill\u00e4. Joka ikinen p\u00e4iv\u00e4 m\u00e4 kuitenkin py\u00f6ritin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaikkea tapahtunutta ja sit\u00e4 kaunista elokuista p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jona poikamme kuoli ja syntyi, ja jona saimme h\u00e4net siksi pieneksi hetkeksi eteemme. Suurimman osan ajasta toki ihan neutraalisti ja rakkaudella muistellen.<\/p>\n Hautausmaalla k\u00e4yminen oli tuntunut kuitenkin olevan siihen asti liikaa toisen raskauden aikana, ja jotenkin oli tuntunut helpommalta k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 ajatustasolla rinnakkain. T\u00e4t\u00e4 jo niin hurjan rakasta ihmisen alkua ja tuota pient\u00e4 poikaamme, jonka vanhempia me my\u00f6s olimme, mutta eri tavoin. Nyt jouluaattona k\u00e4ynti muistolehdossa tuntui todella t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4, ja itku paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 lohdutonta kuin ennen vaan enemm\u00e4nkin ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4\u00e4 ja haikeaa, vaikka ik\u00e4v\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli ja on edelleen aivan valtava.<\/p>\n Viikon lopussa saimme oikeasti ensimm\u00e4isen todellisen s\u00e4ik\u00e4ytyksen, kun tuntui, ett\u00e4 raskausoireet l\u00e4htiv\u00e4t katoamaan ja olo olo “liiankin hyv\u00e4”. Viimeksi miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ei tullut vastaavaa, ja varsinkin n\u00e4ill\u00e4 viikoilla viimeksi\u00a0olo oli viel\u00e4 aivan kuin seip\u00e4\u00e4ss\u00e4. H\u00e4d\u00e4ss\u00e4 yritin etsi\u00e4 ultra-aikaa netist\u00e4 seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle uuden vuoden alle, ja onneksi l\u00f6ysimmekin ajan seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle heti uuden raskausviikon taitteeseen. Jo pelkk\u00e4 tieto, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ultraan rauhoitti jo h\u00e4t\u00e4\u00e4 suuresti, ja sain nukuttua y\u00f6n rauhassa.<\/p>\n Aamulla ajoimmekin Lahden laitamille m\u00f6kille uuden vuoden viettoon Vantaan kautta. Luojan kiitos ultrassa vilkutteli ja potkutteli pieni ihmisen alku t\u00e4ydess\u00e4 iskussaan. Iso peukku “Kaunis odotus”-nimiselle paikalle, ja kokemus oli aivan ihana niin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen ja l\u00e4mpim\u00e4n k\u00e4til\u00f6n toteuttamana. Mit\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 mittauksia ja niskaturvotuksia ei katsottu, enk\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n toivonut muuta kuin ett\u00e4 saisimme n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 syd\u00e4n oikeasti viel\u00e4 hakkaa. Tuntui niin hyv\u00e4lt\u00e4, vaikka s\u00e4ik\u00e4ytyksest\u00e4 kesti hieman ker\u00e4ill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen en kyll\u00e4 valittanut, ett\u00e4 olo oli alkanut kohisten parantumaan ja energiaa alkoi l\u00f6yty\u00e4 ihan uudella tapaa. Ty\u00f6nteko alkoi luistaa ihan uudella draivilla sitten miesmuistiin, ja muutenkin fiilis oli vireystilan osilta ihan katossa, sill\u00e4 kontrastia t\u00e4h\u00e4n tosiaan l\u00f6ytyi. Edellinen raskaus oli oireiltaan niin paljon haastavampi, joten olin eritt\u00e4in tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa n\u00e4ytt\u00e4isi p\u00e4\u00e4sseen helpommalla.<\/p>\n Toki samaan aikaan k\u00e4vin kyll\u00e4 suurta henkist\u00e4 painia sen kanssa, etten kokenut kovinkaan suurta yhteenkuuluvuutta tai samaistumispintaa ensimm\u00e4ist\u00e4 lastaan odottavien kanssa. T\u00e4m\u00e4 oli ahdistanut itseasiassa useamman viikon alitajunnassa aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n paljon, kunnes t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sis\u00e4istin itsekin, ett\u00e4 enh\u00e4n m\u00e4 odota t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 lastamme, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ole ensimm\u00e4inen raskauteni. Odotin toista lastamme, vaikkei ensimm\u00e4ist\u00e4 saatukaan el\u00e4v\u00e4n\u00e4 syliin asti. T\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4minen oli itselleni aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4 asia, ja poisti ristiriitaisuuden ja tuon syv\u00e4n ulkopuolisuuden tunnetta sek\u00e4 kommunikointi muiden odottavien \u00e4itien kanssa ei en\u00e4\u00e4 tuntunut ahdistavalta vaan nimenomaan taas hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n NT-ultran aika. Voi video, kuinka j\u00e4nnitys (ja jopa kauhu)<\/em> iski edellisen\u00e4 iltana nukkumaan menness\u00e4. Vatsassa fyysisesti muljahteli, ett\u00e4 ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 on viimeisi\u00e4 hetki\u00e4, kun “kaikki on viel\u00e4 hyvin”. Huonojen y\u00f6unien j\u00e4ljilt\u00e4 aamusta ultraan, jonka suoritti taustamme vuoksi k\u00e4til\u00f6n sijalta kokenut erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Huojennuksesta itkuisin silmin kuuntelin virittyneen tarkkana, mit\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri vaihe vaiheelta ultran aikana selosti, ja koko ajan tuli vain pelkki\u00e4 hyvi\u00e4 uutisia.<\/p>\n L\u00f6ytyi kaikki elimet, ehe\u00e4 kallo ja selk\u00e4ranka sek\u00e4 sykkiv\u00e4 syd\u00e4n. Ei nestekaikuja aivoissa, ei ongelmia napanuorassa tai istukassa, ei niskaturvosta, ei mit\u00e4\u00e4n pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n kysymysmerkki\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, jota “j\u00e4\u00e4t\u00e4isiin seurailemaan t\u00e4ss\u00e4 viikkojen edetess\u00e4”. Olin huojennuksesta suorastaan j\u00e4rkyttynyt, ja p\u00e4\u00e4 alkoi toeta vasta kotona.\u00a0Totesin my\u00f6hemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Johannekselle, etten muuten ollut yht\u00e4\u00e4n tajunnut “ihailla sit\u00e4 lasta” tai fiilistell\u00e4, vaan kaikki keskittyminen meni vain siihen, ett\u00e4 onko pienell\u00e4 kaikki hyvin. Sain lapsen is\u00e4lt\u00e4 vahvaa vastakaikua.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 otettiin n\u00e4m\u00e4 kuvat. Tuntui helvetin hyv\u00e4lt\u00e4. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 julkaisin ne blogissa<\/a> ja Instagramissa. Itketti. Voiko asiat menn\u00e4 oikeasti n\u00e4in hyvin. <3<\/p>\n Rehellisesti sanottuna en voinut edes kuvitellakaan, ett\u00e4 kokemuksemme j\u00e4lkeen seuraava mahdollinen raskaus voisi tuntua yht\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4. Ett\u00e4 voisin olla n\u00e4in onnellinen ja rauhallinen jo alkumetreilt\u00e4 l\u00e4htien. Toki s\u00e4ik\u00e4ytyksilt\u00e4, paniikilta, pelolta ja ristiriitaisten tunteiden paineilta ei todellakaan ole s\u00e4\u00e4stytty, mutta niiden n\u00e4ytt\u00e4ytyminen on ollut paljon pienemm\u00e4ss\u00e4 osassa kuin sen onnen, ilon ja alitajuisen luottamuksen siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 raskaus kantaa, vaikkei kukaan sit\u00e4 voi meille viel\u00e4k\u00e4\u00e4n luvata. On my\u00f6s ollut huojentavaa huomata, ett\u00e4 voi rakastaa ja kunnioittaa pienen poikamme muistoa ja samaan aikaan kokea suurta onnea ja rakkautta my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 ihmisalkua kohtaan.<\/p>\n My\u00f6s \u00e4idiksi kasvamisen matka on ollut hyvin erilainen, ja t\u00e4h\u00e4n rooliin asettuminen on tuntunut itsest\u00e4\u00e4nselvyydelt\u00e4 ja todella omalta jo aivan alusta alkaen. Samaa muutoksen prosessia ja samoja askarruttavia asioita sek\u00e4 ristiriitaisuuksia ei ole tarvinnut k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi, ja toisaalta hyv\u00e4 niin, koska muuta k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4 on luonnollisesti riitt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n tilalta. Nyt ajatuksissa on alkanut tulla enemm\u00e4n tilaa kaikelle kevyemm\u00e4llekin raskauteen liittyen. On my\u00f6s ihana katsella avoimin tulevaa, ja varsinkin kun siirtym\u00e4 jossain vaiheessa tulee tapahtumaan raskausviikoille, jotka ovat itselle uusia ja vailla valloitusta. Niit\u00e4 kohti ja hein\u00e4kuuta odottaen. <3<\/p>\n Pusuja keskiviikkoon!<\/em><\/p>\nRV6 (5+0 – 5+6)<\/h3>\n
RV7 (6+0 – 6+6)<\/h3>\n
RV8 (7+0 – 7+6)<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2019\/12\/bjorn-borg-3.jpg\")
RV9 (8+0-8+6)<\/h3>\n
RV 10 (9+0 – 9+6)<\/h3>\n
RV 11 (10+0 – 10+6)<\/h3>\n
RV 12 (11+0 – 11+6)<\/h3>\n
RV 13 (12+0 – 12+6)<\/h3>\n
![\"ensimm\u00e4inen](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2020\/01\/insta-15.jpg\")
<\/h3>\nLUE MY\u00d6S:
\nRaskausuutisesta ja menetyksest\u00e4<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\n14 x on se vaan j\u00e4nn\u00e4…<\/a><\/h3>\n