![\"12](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2019\/11\/joutsen23_nooranappila.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
12 vuotta yhdess\u00e4. Se tekee 40% el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, joka on kyll\u00e4 aikamoinen siivu. T\u00e4h\u00e4n heti per\u00e4\u00e4n oli pakko laskea, ett\u00e4 silloin kun mittariin pamahtaa allekirjoittaneella 34 vuotta, niin voin sanoa kulkeneemme yhdess\u00e4 puolet el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Rehellisesti en ep\u00e4ile hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4yttyisi. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ep\u00e4ile, etteik\u00f6 prosenttiosuus kasvaisi vuosi vuodelta ja vuosikymmen vuosikymmenelt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeenkin. Tuntuu ihan helvetin hienolta, ett\u00e4 pystyn sanomaan t\u00e4m\u00e4n siihen vilpitt\u00f6m\u00e4sti uskoen.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 on v\u00e4lill\u00e4 tuulista, mutta t\u00e4m\u00e4 parisuhde on niit\u00e4 harvoja asioita, johon uskallan luottaa sataprosenttisesti. Jos joku meid\u00e4t erottaa, niin se emme ole me itse. N\u00e4in m\u00e4 haluan uskoa, ja t\u00e4ydell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 uskonkin. Ja ei. En ole naiivi. Mit\u00e4 tahansa voi tapahtua, mutta ihminen\u00a0tarvitsee sit\u00e4 naiivia luottoa ja uskoa saavuttaakseen jotain kaunista.<\/p>\n
Kun m\u00e4 15-vuotiaana lukiota aloittavana\u00a0<\/span>keskenkasvuisena likkana sain vihi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kyseisen ihmisen olemassa olosta, en olisi ikin\u00e4 uskonut, ett\u00e4 seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 me k\u00e4velemme alttarille ja sanomme toisillemme tahdon. En olisi osannut kuvitellakaan, kuinka el\u00e4m\u00e4mme kietoutuvat toisiinsa ja nitoutuvat vuosi vuodelta enemm\u00e4n yhteen, ja meid\u00e4n polkumme yhtenisi sattumusten seurauksena jo vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n Alkuun t\u00e4m\u00e4 oli vain tuttu naama lukion k\u00e4yt\u00e4vilt\u00e4.\u00a0<\/span>Reilu vuosi t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in huomasinkin katselevani tuota naamaa aivan eri silmill\u00e4, ja sinnikk\u00e4\u00e4n v\u00e4sytystaktiikan seurauksena samainen lamppu syttyi my\u00f6s vastapuolessa. Siin\u00e4 hetkess\u00e4 tajusin itsekin, ett\u00e4 se on menoa nyt. Niinkuin aivan oikeasti. Itsell\u00e4ni kun on ollut aina tapana katsoa asioita aika pitk\u00e4lle, ja jotenkin vain tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kaikki edellytyksen hamaan tappiin asti. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa uskallan jo v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saatoin olla nuorena ja h\u00f6lm\u00f6n\u00e4 likkana vahvasti oikeassa.<\/p>\n Olen monesti kuullut meist\u00e4 puhuttavan t\u00e4ydellisen\u00e4 parina. Sit\u00e4 emme todellakaan ole, mutta<\/span>\u00a0toisaalta. Me olemme t\u00e4ydelliset n\u00e4in. En tied\u00e4, mit\u00e4 olen tehnyt t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oikein, ett\u00e4 olen saanut jotain n\u00e4in kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ja upeaa k\u00e4siini. Toisaalta olen vahvasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 olen vain p\u00e4\u00e4tynyt oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, koska mielest\u00e4ni kest\u00e4v\u00e4 ja pitk\u00e4ik\u00e4inen parisuhde sek\u00e4 ”sielunkumppanuus” ei ole aina vain tahtotilasta kiinni. Ent\u00e4 jos sit\u00e4 oikeaa ei vaan osu kohdalle?<\/span><\/p>\n Sattuman voima on suuri, ja kuinka l\u00e4hell\u00e4 se on voinutkaan alunperin olla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki olisi voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 tapahtumatta. Mit\u00e4 jos olisinkin hakenut eri lukioon? Mit\u00e4 jos joku aiempi teini-i\u00e4n ihastus olisikin jommalla kummalla ottanut tuulta alleen? Mit\u00e4 jos olisin p\u00e4\u00e4tynyt eri harrastuksen tai urheilulajin pariin? Mit\u00e4 jos meid\u00e4n molempien omat lukioaikaiset kaverit olisivat olleet eri tyyppej\u00e4? Mit\u00e4 jos olisinkin toteuttanut alkuper\u00e4isen suunnitelmani vaihtovuodesta lukion kakkosella? Mit\u00e4 jos olisin viett\u00e4nyt kes\u00e4ll\u00e4 2007 aikaa muualla kuin tietyll\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n uimarannalla?\u00a0<\/span>N\u00e4ill\u00e4 kaikilla on meinaan meid\u00e4n tarinassamme ollut valtava merkitys.<\/p>\n Koen siis itseni todella onnekkaaksi, sill\u00e4 onnea ja hyv\u00e4\u00e4 sattumaa on meid\u00e4n tarinamme alkamiseksi vaadittu. Sen j\u00e4lkeen se on vaatinut toki vaatinut meid\u00e4n molempien henkist\u00e4 kasvamista ja yhteen pelaamisen opettelua. Kompromissej\u00e4, sinnikyytt\u00e4 ja tahtoa. Toisen unelmien tukemista ja mielenkiinnonkohteiden kunnioittamista, vaikka ne poikkeaisivat omista, eik\u00e4 niit\u00e4 t\u00e4ysin alkuun ymm\u00e4rt\u00e4isik\u00e4\u00e4n. Uskoa siihen, ett\u00e4 asiat j\u00e4rjestyv\u00e4t, vaikka kaikki olisi valunut k\u00e4sien l\u00e4pi ja el\u00e4m\u00e4 olisi n\u00e4ytt\u00e4nyt kurjimmat puolensa. Luottoa siihen, ettei toinen karkaa mihink\u00e4\u00e4n, vaikkei sill\u00e4 hetkell\u00e4 ei pystyisi tarjoamaan toiselle parasta itse\u00e4\u00e4n puolisona. Ja t\u00e4ss\u00e4 me edelleen olemme. Yhdess\u00e4 ja kliseisesti vahvempana.<\/p>\n Vaikka kyll\u00e4. Kerran on ollut l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 olisimme l\u00e4hteneet eri teille. Se olisi saattanut olla helpompi ratkaisu, mutta helpoimman kautta ei aina saa hyv\u00e4\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Joskus on vain keksitt\u00e4v\u00e4 keinot ja yritett\u00e4v\u00e4 lujempaa, ja ennenkaikkea: kasvettava ihmisen\u00e4 ja kommunikoitava enemm\u00e4n.<\/p>\n Kun n\u00e4en vanhan ja harmaantuneen pariskunnan istumassa kahvilla k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4, niin en voi olla miettim\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 tuossa me olemme joskus vuosikymmenten j\u00e4lkeen. Min\u00e4 nappailemassa maistiaisia Johanneksen kakkupalasta ja t\u00e4m\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 pilaa mun kustannuksella. Ihan kuin nytkin.<\/span><\/p>\n Vajaa kaksi vuotta sitten sanoimme toisillemme ”tahdon”<\/em>. T\u00e4m\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 muuttanut meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme mit\u00e4\u00e4n. Se ei tehnyt miest\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai sitoutuneempaa.\u00a0Se merkitt\u00e4vin sitoutuminen toisiimme oli tehty jo matkan varrella sanomattomana. Hyv\u00e4ll\u00e4 tapaa itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. Sellaisena, jonka voi vain tuntea ja johon ei tarvita sanoja.<\/p>\n My\u00f6t\u00e4- ja vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 olimme jo kulkeneet t\u00e4t\u00e4kin lupausta ennen, ja n\u00e4m\u00e4 ovat vain vahvistaneet sit\u00e4 tunnetta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ja kest\u00e4\u00e4. Toki alttarilla seistess\u00e4ni en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n osannut kuvitella, mit\u00e4 tulevat vajaat kaksi vuotta tulisivat pit\u00e4neet sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Se on ollut aika hurjaa menoa se. Niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa. Onneksi p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Yhdess\u00e4 olemme kokeneet rakkauden. Pakahduttavat onnen hetket. Pelot. Surut. Putoamiset. Sokkona sumussa selviytymiset. Mahtavimmat onnistumiset. El\u00e4m\u00e4n upeat yll\u00e4tykset. K\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4miset. Y\u00f6lliset silitykset. Puolitetut j\u00e4\u00e4tel\u00f6purkit ja aamuiset halaukset.<\/p>\n Jos jostain t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olen kiitollinen on se, ett\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt n\u00e4in hienon ihmisen rinnalleni. Kiitos rakas, kun olet. <3<\/p>\n Pusuja marraskuun loppuun!<\/em><\/p>\nKuinka pienest\u00e4 on ollut kiinni<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2019\/11\/joutsen14_nooranappila.jpg\")
Joskus multa er\u00e4s lukija kysyi, etteik\u00f6 mua ahdista ollenkaan ajatus viett\u00e4\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4 saman miehen kanssa. Ehei. Se p\u00e4invastoin kuulostaa musta tavattoman kauniilta, upealta ja nimenomaan j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n kutkuttavalta yhteiselt\u00e4 matkalta. Pid\u00e4n meid\u00e4n parisuhdetta yhten\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni hienoimmista saavutuksista, ja se on mulle arvokkaampaa kuin mik\u00e4\u00e4n titteli, urheilumestaruus tai koulutus.<\/span><\/p>\nAvioliitto ei muuttanut mit\u00e4\u00e4n<\/h3>\n
![\"12](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/108\/2019\/11\/joutsen24_nooranappila.jpg\")
LUE MY\u00d6S:
\n14 x Miten pit\u00e4\u00e4 parisuhde kunnossa?<\/a><\/h3>\nEDELLINEN JUTTUNI:
\nLantionnosto – Tekniikka ja tuntuma kuntoon!<\/a><\/h3>\n