{"id":1391,"date":"2016-12-01T19:01:49","date_gmt":"2016-12-01T17:01:49","guid":{"rendered":"http:\/\/piiapajunen.fitfashion.fi\/?p=1391"},"modified":"2016-12-01T19:01:49","modified_gmt":"2016-12-01T17:01:49","slug":"mita-vihannut-ulkonaossani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/mita-vihannut-ulkonaossani\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 olen vihannut ulkon\u00e4\u00f6ss\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

\"luonnonkihara\"
\nOlen jo aiemmin tainnut kertoa, ett\u00e4 olen aina onnekseni omistanut positiivisen kehonkuvan. En osaa tarkalleen sanoa, mist\u00e4 se kumpuaa, mutta olen pit\u00e4nyt ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4ni ja kropastani aina sellaisena kuin se on ollut, vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 moni muu olisi varmasti minun kengiss\u00e4ni saanut useistakin osistani ja yksityiskohdistani ongelman aikaiseksi. Er\u00e4st\u00e4 asiaa olen kuitenkin vuosikaudet ihan totisesti vihannut, ja jopa kyyneli\u00e4kin t\u00e4m\u00e4n vuoksi nuoruudessani vuodattanut.
\nNoh, viel\u00e4 hetkeksi positiivisiin asioihin. Olen t\u00e4llainen persjalkainen tytt\u00f6, joka perim\u00e4n mukana on saanut my\u00f6s hieman tukevamman alakerran. Ja ei, en todellakaan edes kuvittele t\u00e4m\u00e4n olleen pelkk\u00e4\u00e4 lihasta, vaan kyll\u00e4 siell\u00e4 on toisinaan ollut aikamoiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t sit\u00e4 ihan rehellist\u00e4 silavaa, ja t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 sit\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyy. Siin\u00e4 kun yl\u00e4asteella ja lukiossa muut tyt\u00f6t puristelivat tikkureisi\u00e4\u00e4n ja haikailivat viel\u00e4kin kapeampien kinttujen per\u00e4\u00e4n, niin itse tuijottelin omiani tuplasti paksumpia tukkejani, ja totesin, ett\u00e4 saisivathan n\u00e4m\u00e4 olla viel\u00e4kin isommat.
\nPienempien vaakalukemien per\u00e4\u00e4n my\u00f6s huokailtiin, mutta itseh\u00e4n olin aina tyytyv\u00e4inen omaani, vaikka tiesin painavani (joidenkin kohdalla jopa reilusti)<\/em> enemm\u00e4n kuin n\u00e4m\u00e4 huokailijat, ja olinhan viel\u00e4 usein samalla p\u00e4\u00e4t\u00e4 lyhyempi. Itseasiassa muistan yl\u00e4asteella jopa v\u00e4h\u00e4n vierastaneeni ajatusta painon putoamisesta, joten pyrin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 s\u00f6isin riitt\u00e4v\u00e4sti. Ainut asia, mit\u00e4 ravinnosta silloin ymm\u00e4rsin oli nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 urheilijan on sy\u00f6t\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 se voisi kehitty\u00e4 ja palautua. Huipulle p\u00e4\u00e4seminen omassa lajissani oli nimitt\u00e4in jo t\u00e4ll\u00f6in yksi polttavimmista unelmistani.\u00a0Isoa rintavarustusta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan saanut, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole haitannut minua oikeastaan koskaan. Itseasiassa p\u00e4invastoin, ja t\u00e4st\u00e4 kirjoitinkin pari viikkoa sitten oman postauksen<\/a>.
\n\"luonnonkihara-2\"
\nNoh, se mink\u00e4 vuoksi olen niit\u00e4 kyyneleit\u00e4 kuitenkin ihan oikeasti vuodattanut on niinkin erikoinen asia kuin hiukseni. Yl\u00e4asteelle siirrytt\u00e4ess\u00e4 aiemmin niin edustavat ja kauniin suorat vaaleat hiukseni kokivat jonkinlaisen muodonmuutoksen. Olin yht\u00e4kki\u00e4 “puudeli”, “leijona”, “afro”, “einstein” tai “p\u00f6rr\u00f6p\u00e4\u00e4”. N\u00e4m\u00e4 nimitykset olivat toki ihan rakkaudella esitettyj\u00e4, mutta itselleni ne olivat hyvin usein kuin puukkoja rintaan, sill\u00e4 hiukset olivat minulle t\u00e4ll\u00f6in todella arka paikka. En pit\u00e4nyt koskaan<\/span> hiuksia auki kodin ulkopuolella. En koskaan. Vedin aina kire\u00e4n ponnarin, jonka kuorrutin paksulla kerroksella lakkaa, ettei vain yksik\u00e4\u00e4n itsep\u00e4inen kihara p\u00e4\u00e4sisi omille teilleen. Vihasin ihan oikeasti hiuksiani.
\nKuka nuori murrosik\u00e4inen tytt\u00f6 nyt haluaisi olla “aww tui tui s\u00f6\u00f6tti”<\/em>\u00a0(takaisin lastentarhaan)<\/em> ennemmin kuin tyylik\u00e4s, huoliteltu sek\u00e4 tosissaan otettava naisenalku. Noh, varmaan joku, mutten min\u00e4 ainakaan halunnut. Halusin olla ihan normaali kuten muutkin.\u00a0Yleinen muoti (ja oma tyylini)<\/em> nyt suosi vain t\u00e4ll\u00f6in kaikkea muuta kuin sotkuisen sekaista p\u00f6rr\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00e4, enk\u00e4 saanut t\u00e4ll\u00f6in pahimmassa k\u00e4kk\u00e4r\u00e4vaiheessa omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 sottap\u00f6rr\u00f6\u00e4 mill\u00e4\u00e4n edustavan n\u00e4k\u00f6iseksi. Suoristusrautakaan ei auttanut, sill\u00e4 suoraksi koko p\u00e4\u00e4n sai puolessa tunnissa, ja toisen samanmoisen j\u00e4lkeen se oli taas imenyt kosteutta sen verran, ett\u00e4 n\u00e4ytin silt\u00e4, ett\u00e4 olisin karannut it\u00e4rajan takaa laittomasta bordellista. Eli tiukalle ponnarille tai nutturalle vaan.
\n\"luonnonkihara-3\"
\nLukion ensimm\u00e4isen\u00e4 syksyn\u00e4 kuulin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa silkkisuoristuksesta, jonne rahat vanhemmiltani viimein kinuttuani marssin onnesta soikeana. Yst\u00e4v\u00e4ni totesivat vain muistaneen vanhan ja pid\u00e4tt\u00e4ytyneemm\u00e4n p\u00f6rr\u00f6p\u00e4\u00e4-Piian ja suorat hiukset omaavan tehopakkaus-Piian. Silkkisuoristus oli tuolloin suorastaan pelastukseni, sill\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa muistan oikeasti pit\u00e4neeni ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4ni t\u00e4ysin ja se vaikutti ihan oikeasti positiivisesti itsevarmuuteeni, rohkeuteeni ja k\u00e4ytt\u00e4ytymiseeni\u00a0enemm\u00e4n kuin olin edes ajatellutkaan. Ulkon\u00e4k\u00f6 on siis ihan oikeasti henkiselle puolelle aika t\u00e4rke\u00e4 juttu, eik\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 pinnallist\u00e4 h\u00f6mp\u00f6tyst\u00e4.
\nAikuisi\u00e4lll\u00e4 aloin kuitenkin jopa hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n tosiasian, ett\u00e4 kihara on ja pysyy, ja sen kanssa on vain opittava el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Silkkisuoristuksissa ravaaminen alkoi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun kehittyneet suoristusraudat ja hiustuotteet saivat hiukseni useinmiten kuriin (jos vain sateisilta tai sumuisilta p\u00e4ivilt\u00e4 v\u00e4ltyttiin). <\/em>Yliopistossa taisin ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja l\u00e4hte\u00e4 hymy naamalla kikkarap\u00e4\u00e4n\u00e4 ulos ovesta, kun l\u00f6ysin oikeat aseet kiharan ehostamiseen tyylikk\u00e4\u00e4seen iskuun. Samalla tajusin, ett\u00e4 parempi kai ottaa t\u00e4st\u00e4 ominaisuudesta kaikki irti, mit\u00e4 siit\u00e4 sitten pystyy, ja korostaa sit\u00e4 kikkuraa entisest\u00e4\u00e4n sen taltuttamisen sijaan.\u00a0Isona edistysaskeleena t\u00e4h\u00e4n oli my\u00f6s ensimm\u00e4isen luottokampaajani l\u00f6ytyminen vuonna 2012, josta olen ikuisesti kiitollinen. Kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kohtaamani kampaaja, joka oikeasti ymm\u00e4rsi haastavien hiuksieni p\u00e4\u00e4lle! Kiitos siis Umppu<\/a>!
\nT\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voisin sanoa rakastavani hiuksiani. Jos minulle tarjottaisiin suoria hiuksia vaihtokauppana, niin mit\u00e4 luultavimmin hylk\u00e4isin t\u00e4m\u00e4n tarjouksen, josta vuosia sitten olisin antanut vaikka pikkusormeni. Vuosien saatossa olen oppinut jopa rakastamaan t\u00e4t\u00e4 ulkoista ominaisuuttani, ja viime\u00a0kes\u00e4 teki t\u00e4lle t\u00e4ydellisen loppusilauksen. Suoristusrautaa k\u00e4ytin vain muutamaan otteeseen, ja muulloin annoin vaan p\u00f6rr\u00f6n hulmuta villin\u00e4 ja vapaana, kun pohjaty\u00f6 f\u00f6\u00f6nin, teippipidennysten tuoman tarvittavan massan ja sopivien hiustuotteiden kanssa oli kunnossa. Ensi kes\u00e4n surffitukkaa odotellessa… \ud83d\ude09
\n\"luonnonkihara-4\"<\/p>\n

Joskus on vain hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 itsens\u00e4 sellaisena kuin on kaikkien ep\u00e4t\u00e4ydellisyyksineen p\u00e4ivineen. Kaikkia asioita itsess\u00e4\u00e4n ei tarvitse rakastaa, mutta olisi hyv\u00e4 oppia rakastamaan itse\u00e4\u00e4n kokonaisuutena, ja hankkiutua eroon turhasta itseinhosta. Itsens\u00e4 kanssa joutuu kuitenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tiiviisti liimattuna, joten miksi tuhlata\u00a0omaa energiaansa ulkoisten “pikkuvirheiden” soimaamiseen, kun jokaisessa meist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s niit\u00e4 upeitakin ominaisuuksia. Virheet tekev\u00e4t meist\u00e4 kauniin, ja kyseh\u00e4n on loppupeleiss\u00e4 juurikin vain itsens\u00e4 kantamisesta.<\/p>\n

Kes\u00e4isist\u00e4 p\u00f6rr\u00f6p\u00e4\u00e4kuvista huolimatta ihanaa joulukuun alkua joka n\u00e4yt\u00f6n taakse!\u00a0\u2665<\/em><\/p>\n

Edellinen juttuni: Alkuviikon ruokap\u00e4iv\u00e4kirja<\/a><\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen jo aiemmin tainnut kertoa, ett\u00e4 olen aina onnekseni omistanut positiivisen kehonkuvan.…<\/p>\n","protected":false},"author":150,"featured_media":2405,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,10],"tags":[11,14],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":108},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts\/1391"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/users\/150"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1391"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/posts\/1391\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1391"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1391"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/piiapajunen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1391"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}