ÄLÄ ANALYSOI ITSEÄSI SEKAISIN

analysoi itseäsi

Välillä tuntuu, että ihminen on vieraantunut täysin normaaleista tuntemuksista. Jos vatsaa joskus turvottaa, niin tälle on löydettävä heti syy. Kun lenssu valtaa koneiston, niin pitäisi keksiä äkkiä keinot, miten pöpön saa nujerrettua mielellään nyt eikä heti. Kilon painonnousu vetää padan jumiin, ja tähän on heti keksittävä joku ratkaisu, jolla tilanne saadaan korjattua. Kun vähän pierettää, niin sen on pakko olla syy jostain huonosta ruuasta, ja sen takia ostetaan parilla kympillä koko ruokaympyräsi ja pääsi pyörälle laittava pelastava ruokavalio, vaikkei sitä pystytä viikkoa pidempään noudattamaan.

Kropassa ei saisi olla enää mitään ikäviä tuntemuksia tai heilahteluita, ja heti pitäisi löytää vastaus ja ratkaisu kaikkeen. Sairastaakaan ei saa enää rauhassa, ja yhdeksän päivän flunssan takana on pakko olla jotain pahempaa. No entäs jos ei ole? Entä jos tämä kaikki onkin ihan normaalia?

Analysointia vai anaalisointia?

Itsensä kuuntelemisen taito on ihan äärimmäisen arvokas taito. Monesti mieli ja keho yhdessä pystyvät kertomaan mitä tarvitset. Nälkä on merkki siitä, että kroppa tarvistee ruokaa. Väsymys on merkki siitä, että tarvitset lepoa. Päänsärky ja kurkkukipu kertovat sinulle siitä, että kalenteriin isketty treeni on hyvä jättää välistä. Tämä on sitä normaalia itsensä kuuntelemista, jolla pääsee jo aivan järjettömän pitkälle elämässä. Kaikki eivät nimittäin kuuntele itseään tätäkään vertaa. Ihan totta.

Siinä on kuitenkin häilyvä raja, jolloin analysointi muuttuu anaalisoimiseksi. Jos lähdet analysoimaan itseäsi joka hetki ja joka asiassa, niin pahimmillaan voit vetää itsesi peräsin edellä puuhun. Ihan kaikkea ei pysty aina selittämään tai ratkaisemaan, eikä kukaan muukaan kovan tason tekijä pysty kaikelle mitään tekemään. Jokaiseen asiaan ei ole ihmepilleriä, korjaavaa superfoodia tai asiantuntijan tyhjentävää ja yksiselitteistä lausuntoa.

Kun analysointi lähtee lapasesta

Sitten kun sekaan heitetään vielä kaikenlaiset teknologian mahdollistamat mittarit, niin piru on irti. Askelmittarin lukeman jäädessä illalla 9680, on pakko tampata ja ravata kotona vielä muutama toisto lisää kymppitonnin täyttääkseen, ettei olisi täysi vätys. Unta seurataan silmä kovana laitteilla, jotka eivät millään pysty edes mittamaan unenlaatua aukottomasti. Ja sitten stressataan, kun ei kuulemma saada tarpeeksi REM-unta. Kehonkoostumusmittauksen jälkeen poltetaan salikassi roviolla, kun se väittää lihasta kadonneen kilon verran kovasta panostuksesta huolimatta, eikä ymmärretä, etteivät nämäkään ole aukottomia.

Dataa meillä on nykyään niin paljon tarjolla, mutta homma meneekin metsään siinä, että mitataan vääriä asioita, mittarit eivät ole luotettavia tai ei osata tulkita sitä käsillä olevaa tietoa oikein. Salilla treenaavan henkilön painonnousu ei välttämättä ole lihomista vaan puhdasta lihasmassaa, mutta digitaalivaa’an tuottama data tulkitaan helposti väärin. Kitudieetiltä riittävien hiilareiden pariin hyppäävän yhden kilon painonnousu ei aina tarkoita lihomista vaan täyttyneitä lihasten hiilihydraattivarastoja.

Sain myös juuri vakuuteltua yhden henkilön siitä, että 20 000 askelta päivässä kertoo todellakin erittäin aktiivisesta elämänmenosta. Tähän kun yhdistää vielä 4-5 kovatehoista treeniä päälle, niin pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen, että ei tämä henkilö erikseen lisää liikuntaa tai treeniä tarvitse. Tämä on yllättävän yleistä jo valmiiksi aktiivisten ihmisten kohdalla. Moni oikeasti aktiivinen ihminen luulee itseasiassa olevansa keskivertoliikkuja, vaikka todellisuudessa lukeutuisi niihin kaikkein aktiivisimpiin prosentteihin. Ihmismieli siis helposti vääristyy omassa ja ympäristönsä luomassa kuplassa, mikä on täysin luonnollista. Välillä se kuitenkin ajaa meidät täysin väärille raiteille.

Miksi ihmismieli ohjaa metsään?

Ihminen on myös äärimmäisen taitava tekemään aivan vääriä johtopäätöksiä. Otetaanpa tähän esimerkki ja simppeliä psykologiaa.

Olet omaksunut visusti vinttisi syövereihin, että ylipainoiset ihmiset painavat paljon. Kun oma vaakalukema näyttää kiloa enemmän kuin viime kuussa, niin mielesi kääntää sen, niin että olet matkalla ylipainoiseksi. Tämä siis voi tapahtua ihan huolimatta siitä, oliko kyseessä hoikka ihminen tai olisiko edellisen päivän valvomisella ja normaalia tuhdimmalla syömisellä tähän hetkellisesti heilauttava vaikutus.

Yhteenvetona: Vaikka A (ylipaino) tarkoittaisi B (iso vaakalukema), niin B (iso vaakalukema) ei silti tarkoita, että A olisi totta (olisit ylipainoinen tai matkalla sinne). Pääkoppa vetää siis suoraan väärän johtopäätöksen, ja sotkee omaa mielenrauhaasi ja loogista päättelykykyäsi olan takaa. Vaikka A:sta seuraisi B, niin B:stä ei silti seuraa aina A.

Puristava vyötärönnappi ei kerro aukottomasti siitä, että olet lihonut, vaan se voi johtua siitä, että eiliset juhlasyömingit ovat pistäneet vatsaa vähän turvottamaan. Väsymyksen syy ei välttämättä löydy heikoista veriarvoista, vaan siitä, että elämässä on liikaa stressiä ja aikatauluja, liikaa kovaa treeniä ja liian vähän unta. Vaatteiden pieneksi käyminen ja painonnousu ei välttämättä johdu lihomisesta ja vaadi uutta pikadieettiä, vaan se voi johtua siitä, että olet onnistunut kasvattamaan lisää lihasmassaa. Heikkoa nukahtamista ei välttämättä korjaa mikään nappula, vaan ihan vaikka se, että rauhoittusi iltaisin ja vähentäisi arjessa ylipursuavaa kuormitusta.

ihminen vieraantui

Adidas T-paita: TÄÄLTÄ*
Curve farkut: TÄÄLTÄ*

Me ihmiset emme vaan oe mitään muuttumattomia masiinoita, vaan monen tekijän summia. Luontaisesti se ihmismieli pyrkii hakemaan suoria selitystä ja ratkaisuita asioille, mutta kaikki ei välttämättä ole selitettävissä tai eivät ole sitä, miltä näyttävät. Kaikkea ei myöskään pysty lääketieteellä, lisäravinteella tai ruokaryhmää eliminoimalla ratkaisemaan, mikä on toki ikävää mutta silti fakta. Kaikkeen ei aina edes kannata hakea ratkaisua, eikä kukaan pysty saavuttamaan täydellistä hyvinvointia. Epätäydellinen hyvinvointi nimittäin on täydellistä.

Toki on vissisti eri, jos joka päivä on oikeasti haitallisia, tukalia tai kivuliaita oireita ja jatkuvasti paha olla. Liian pitkään mitään ei kannata sietää, mutta ihan jokaisesta asiasta ei kannata lääkäriin juosta, ruveta ratkomaan asiaa erikoisilla ravintokikkailuilla tai hakemaan ratkaisua keskustelupalstojen oman elämän MacGyvereiltä ja ”asiantuntijoilta”. Se on vaan fakta, että joskus meillä kaikilla on maha kipeä, päänsärky, turvottaa, flunssaa, pierettää, väsyttää tai muuten vaan paha olla. Ikävää, mutta totta.

Epätäydellistä viikkoa jokaisen ruudun taakse!

LUE MYÖS:
Olispa ihanaa olla keskinkertainen!

EDELLINEN JUTTUNI:
6 x Hyvät lautapelit aikuisille – Taattua vääntöä!

VALMENNUKSET:
PROVE by Piia

Kommentit (4)
  1. Just näin! On ihan normaalii olla flunssassa, maha turvonneena ison ruoka-annoksen jälkeen etc. Joka ikinen ihminen on joskus kipee.

    1. piiapajunen
      4.10.2019, 15:58

      Tämäpä. Kaikkeen ei aina ole sen kummoisempaa syytä tai ratkaisua tarjolla.

  2. Mä en tiedä miksen oo aiemmin kommentoinu. Halusin vaan kertoa, että näin vanhempana lukijana päädyn oikeastaan lukemaan aina uudelleen sun juttuja. Näissä on jotenkin semmonen järki päässä -meininki, mikä itteeni lämmittää. Palaan jopa ettiin uudelleen joskus jotain postausta, kun selkeesti ajattelet mitä sanot. Etenkin kaikki treenijutut kiinnostaa näin hitaasti takaisin kuntoon henkilökohtaisten haasteiden jälkeen palaavana.

    Joskus mietin vaan, että oisko sulla jotain meikkituotevinkkejä/ihonhoito-ohjeita joskus heittää? Sulla on tommonen look, että jotenkin iho aina näyttää niin hyvältä. Voihan niitä tietenkin olla ollutkin, mutta en nyt yhtäkkiä muista nähneeni. Etenkin jos satut luonnonkosmetiikkaa käyttään, kiinnostaa kovasti!

    Kiitos tästä blogista! 🙂 Kaikkee hyvää syksyyn.

    1. Kiitos sulle aivan mielettömästi näin ihanasta palautteesta! <3 Mahtava kuulla, että tästä blogista irtoaa ajatuksia ja vinkkejä omaan tekemiseen ja ajatusmaailmaan. Voisin kyllä joku päivä taas availla vähän kauneuspuolen juttuja enemmänkin, ja tästä alla olevasta linkistä löytyy aiemmat kauneusaiheiset postaukseni tätä odotellessa:
      https://blogit.terve.fi/piiapajunen/tag/kauneus/

      Kiitos vielä sulle, ja ihanaa syksyä sinnekin!

Kommentointi suljettu.