6 x AKTIIVITREENAAJAN YLEISIMMÄT SUDENKUOPAT

*Sisältää mainoslinkkejä

Hiiohoi jumppapirkot ja punttipenat! Tänään höpistään niistä yleisimmistä sudenkuopista, jonne monet aktiivitreenaajat astuvat. Nämä seuraavat ilmiöt ovat yllättävän yleisiä aktiivitreenaajien keskuudessa, joten otetaanpa näistä pieni pohdintatuokio!

AKTIIVITREENAAJAN YLEISIMMÄT SUDENKUOPAT

Ei ymmärretä olevansa aktiivitreenaaja

“Eihän tämä kolme treeniä viikossa ole mitään, ja muuthan treenaavat paljon enemmän ja kovempaa.”

Väärin. Osa aktiivitreenaajista varmasti painaa vieläkin tiheämmin ja enemmän raivolla, mutta olet silti aktiivitreenaaja, jos treenaat säännöllisesti oli laji mikä tahansa. Lisäksi kolme treeniä viikossa on jo oikeasti paljon ja ihan riittävästi, joten ei sinun tarvitse siitä itseäsi vähätellä

Mediassa, somessa ja blogeissa paljon toitotetaan, että treenistä saa energiaa, joten pitäähän sitä paukuttaa!

Keskimääräiselle suomalaiselle se liikkuminen voi antaa energiaa, koska liikkuminen jää usein muutenkin liian vähäiseksi. Sinä et kuitenkaan aktiivitreenaajana ole lähelläkään keskivertosuomalaista fyysisen aktiivisuuden kohdalla. Aktiivitreenajalle pieni kevennys voi nimenomaan taas antaa sitä energiaa, jos koko elämän kuormitus on kova ja energiat syystä tai toisesta ovat normaalia alempana.

Oikeasti kuormittava ja raskas treeni vähänkään tiheämmin suoritettuna myös nostaa kehon stressihormoonitasoja ja vaatii keholta reilusti enemmän resursseja palautumiseen. Kova treeni voi kovassa elämän muussa kuormituksessa ja stressaavassa vaiheessa jopa heikentää omaa jaksamista, ja pahimmillaan liian rajulla otteella jopa syöstä alipalautumisen äärelle.

Kun joka paikassa sanotaan, että pitää syödä tervellisemmin. Välttää sitä ja tätä sekä lisätä ruokavalioon näitä.

Kyllä. Keskivertosuomalaiselle nämä saattavat olla todella tärkeitä ja olennaisia suosituksia. Aktiivitreenaja ja vähänkään terveellisestä ravinnosta kiinnostunut ihminen on kuitenkin kaukana siitä keskivertofinskin määritelmästä. Ne kenellä nämä asiat ovat jo kunnossa, niin liiallisella parantamisella ja optimoimisella ei välttämättä saada kokonaiskuvaan juuri minkäänlaista etua varsinkaan, jos se alkaa haittamaan kokonaiskuvaa safkasta stressaamisen, liiallisen rajoittamisen ja liiallisten sääntöjen luonnin vuoksi.

Me kaikki elämme niin voimakkaasti omassa kuplassamme, että saatamme unohtaa, että suurinosa suomalaisista ei todellakaan ole lähellekään niin kiinnostuneita ravinnosta tai terveellisten elämäntapojen noudattamisesta. Lisäksi jos sinulla ei ole yliherkkyyksiä tai selkeää syytä välttää tiettyjä ravintoaineita tai ruokia, niin et välttämättä hyödy siitä mitään.

Verrataan itseä kilpaurheilijoihin.

“Kun nekin jaksaa treenata niin ja näin paljon.”

“Tuokin saa kovia tuloksia ja se saa niitä treenaamalla näin paljon.”

“Tuokin fitnesskilpailija kantaa omat ruokansa mukanaan, ja hänen tulokset ovat sen verran vakuuttavia, että mäki haluan saman, ja mäkin syön samoin.”

Oikeasti. Älä treenaa ja syö kuten kilpaurheilija. Ainakaan suoraan kopioimalla. Osviittaa voi olla hyvä ottaa omaan elämään soveltuvista yleislinjoista, mutta kilpaurheilijan treenit ja syömingit suoraan itselle matkimalla et välttämättä pääse kovinkaan pitkälle.

Tavoitteesi ja elämäntilanteesi on luultavasti aika eri. Kilpaurheilijalla prioriteetit elämässä saattavat olla todella vahvasti siellä kilpaurheilun puolella, ja he ovat usein tinkineet tavoitteistaan ja arjen kuormitustaan omasta tahdostaan kuormituksen tasaamiseksi sellaisilta alueilta, jotka sinulle ovat itsestäänselvyyksiä pitää matkassa mukana. Kun haalitaan “liikaa prioriteettejä” ja pyritään painamaan satanen lasissa ja pedaali pohjassa liian monella osa-alueella, niin äkkiä kuormitus ja henkinen paine koko paletissa paukkuu punaisena mittarissa.

Terkuin: “Mulla meni yli kahdeksan vuotta saada diplomi-insinöörin paperit kasaan, ja muutin urahaaveita kilpaurheilun takia.”

BMI:n mukaan olen melkein ylipainoinen, joten nyt äkkiä laihduttamaan!

Paljastan itse kärkkyväni nytkin lähellä lievän ylipainon rajaa (kevättalvella kävin jo sen puolella, hahaa) ja oma puolisoni on merkittävästi ylipainoinen, jos katsotaan painoindeksiä. Etenkään tavoitteelliselle salitreenaajalle tai kilpaurheilijalle painoindeksi ei ole kovinkaan relevantti mittari.

Keskitytään vain siihen “oikeaan treeniin” ja väheksytään treenin peruspilareita, oheisharjoittelua ja hyötyliikuntaa

Kulutusta haetaan eniten sieltä kovien treenivetojen maailmasta superraskailla salivedoilla ja lukuisilla HIIT-hömpötyksillä. Kun sitä kulutusta mietitään, niin se isoin kulutus tulee sieltä arjesta. Se hyötyliikunta ei ole mikään vitsi ja tapa motivoida vässyköitä liikkeelle. Hyötyliikunta ja arkiaktiivisuus vaikuttaa ennemmän kuin uskotkaan meidän yleiskuntoomme ja arjen kulutukseen.

Ja mitä varsinaiseen treeniin tulee, niin mieluummin silmät sikkurassa hakataan niitä vatsakuntopiirejä sikspäkin toivossa, kun vatsalihastekniikat ovat aivan päin prinkkalaa eikä syvistä vatsalihaksista ja coren hallinnasta ole oikeasti tietoakaan. Pystypunnerruksia ja hack-kyykkyä painellaan selkä notkolla ilman mitään vatsalihaspitoa, mutta mieluummin kopioidaan IG:n fitnesstähdiltä polttelevia vatsa-circuitteja kuin kiinnostutaan paneutumaan siihen, että MITEN ne liikkeet tehdään. Perusasioista ei vain pääse yli, ja uusilla trendikkäillä kikoilla ja treenikonsepteilla et pääse kovin pitkälle, jos fokus on ihan muualla kuin perustekemisessä.

Meillä ihmisillä on kyllä iso tarve lokeroida itseämme ja vertailla muihin. Oikein käytettynä näistä voi olla jeesiä, mutta muista kuitenkin, että sinä olet aina sinä ja omanlaisesi yksilö. Sovella tietoa itsellesi sopivalla tavalla omaan tarpeisiisi, ja pidä itsestäsi kiinni!

Sopivan aktiivista viikonlopun odotusta!

TSEKKAA MYÖS:
Mielipiteeni THL:n ravitsemussuosituksista

EDELLINEN JUTTUNI:
Miten pitää koti siistinä? +voita robotti-imuri

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram