Pauliina's fit world
Pauliina's fit world

Syyt miksi välillä mietin bloggaamisen lopettamista

Olen kirjoittanut blogia jo vuodesta 2011 lähtien, joten blogivuosia on takana yhteensä kahdeksan. On vaikea edes kuvitella kuinka monta tuntia ja kuinka monta kirjoitusta olen koko tuona aikana kirjoittanut.

Joku saattaisi pitää tätä bloggaamista ajan tuhlauksena, varsinkin kun blogissa jaetaan monesti hyvin henkilökohtaisiakin asioita omasta elämästä. Olen aina rakastanut kirjoittamista, jota olen harrastanut ihan pienestä lähtien. Pienenä uppouduin koneen ääreen ja kirjoitin jopa ihan pienen kirjan kokoisia kirjoituksia. Äidinkieli oli aina lemppariaineeni koulussa, koska siellä pääsi kirjoittamaan. Kirjoitusvirhe-natsiuteni on varmasti myös perua äidinkielen tunneilta, joissa meillä oli aina tiukat, mutta erittäin osaavat opettajat 😀 Toki blogikirjoittaminen on siinä mielessä hiukan eri asia, että tänne en halua kirjoittaa täysin kirjakieltä, mutta jos alkaisin kirjoittaa kirjaa niin silloin kirjakieli olisi ensimmäinen valinta.

pauliina-bloggaaminen

Blogin kirjoittaminen on suurimman osan ajasta hauskaa. Saan jakaa tänne omia ajatuksiani ja monesti pääsen keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa niin täällä blogissa kuin blogin ulkopuolellakin. On välillä hassua, kun joku ihminen tulee sanomaan yhtäkkiä kadulla tai vieraiden ihmisten luona, että lukee blogiani ja on jotakin mieltä postauksistani. Monesti olen saanut myös hyvän keskustelun aikaan blogin lukijan kanssa ihan ulkomaailmassa. Kirjoittaminen on ollut mulle aina terapiaa ja saan toteuttaa sitä blogissa kuin myös työssäni, jossa kirjoitan sisältöjä sosiaaliseen mediaan.

Bloggaamisessa on myös huonoja puolia. Ne tulevat esille varsinkin silloin, kun jaan blogissa omia (monesti vahvojakin) mielipiteitä. Mulla on aina ollut ja on edelleen erittäin vahva arvomaailma. Arvostan perinteisiä ja toisia ihmisiä kunnioittavia arvoja. Sen lisäksi mulla on myös hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka eivät aina miellytä kaikkia.

Olen välillä miettinyt myös sitä, että on hassua, että me bloggaajat saamme osaksemme aivan valtavaa arvostelua kirjoituksistamme, mutta auta armias, jos joku päivä keksittäisiin tapa sanoa ääneen kaikkien ihmisten ajatukset, niin millaisia ajatuksia ihmisiltä oikein tulisikaan ilmoille! Ihmisen ajatukset kun voivat olla hyvin raakojakin.

Monesti bloggaajat mielletään rohkeiksi, kun sanovat ääneen asioita, joita toiset eivät uskalla sanoa. Siinä samalla ottaa myös vastuun omista kirjoituksistaan ja monesti joutuu erilaisten mielipiteiden ristituleen. Omat mielipiteeni herättävät usein tunteita, niin kuin ne herättävät myös minussa – sen vuoksi niistä kirjoitankin.

Monesti saan kuitenkin kommenteissa kuulla rivien välissä arvostelua siitä millainen olen ihmisenä, kun kirjoituksen pointtia ei osata erottaa minusta ihmisenä. Monesti mulle tulee myös ihan yhtäkkiä kommentteja, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn postaukseen vaan niiden tarkoituksena on haukkua minua tai jopa minulle läheisiä ihmisiä. Muistan bloggaamisen alkuaikoina miten pahoilta nuo kommentit tuntuivat. Vuosien varrella on kuitenkin oppinut ymmärtämään, että tässä maailmassa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että tulisin hulluksi, jos yrittäisin miellyttää heitä kaikkia. Jos kerron jonkun mielipiteeni blogissa, se ei tarkoita sitä, että en voisi ottaa huomioon myös muita näkökantoja. Mielestäni kuitenkin henkilökohtaisen blogin idea häviää sen sileän tien, jos omia mielipiteitään ei voi ilmaista suoraan.

bloggaaminen-huonot-puolet-some

Vaikka kahdeksan vuoden bloggaaminen on saanut kasvattamaan tietynlaisen suojakuoren kommentoijia vastaan, tuntuu silti joskus pahalta millaisia tuntemuksia saan joistakin kommenteista. Näen suoraan millaisena ihmisenä kommentoija minua pitää, vaikka mielikuva ei pitäisi millään tavalla paikkaansa.

On välillä surullista ajatella, että saatan aiheuttaa jopa vihaa joissakin blogini lukijoissa, koska kirjoitukseni herättävät niin vahvoja tunteita. Voi kun pääsisinkin keskustelemaan joskus näiden lukijoiden kanssa kasvotusten. Ehkä sieltä ei tulisikaan vastakommenttina niitä maailman rumimpia sanoja, joita voit toiselle ihmiselle koskaan lausua? Ehkä voisimme keskustella myös eriävistä mielipiteistä hyvässä hengessä? Ihmettelen monesti miten nämä ihmiset tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa arkielämässä, jos eriäviä mielipiteitä ei olla valmiita hyväksymään ollenkaan.

Ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan halua olla missään esillä. On oikeasti välillä ihan hiton vaikeaa olla julkisesti esillä, kun tiedät, että et voi miellyttää kaikkia. Tietynlainen julkisuus tuo myös jonkin verran vastuuta, jota joutuu myös usein miettimään. En voi todellakaan kirjoittaa tänne blogiin mitä tahansa, vaikka toki en haluakaan.

Välillä sitä kyseenalaistaa ihan kunnolla tätä bloggaamista. Onkohan se iän tuomaa viisautta, kun tänne blogiin ei halua jakaa enää niitä kaikista henkilökohtaisimpia kiekuroita? Toisaalta ihmisiä tuntuu kiinnostavan kaikki henkilökohtainen. Haluan kuitenkin pitää tietyn rajan siinä mitä tänne kirjoitan.

Vaikka välillä tuntuu, että voisi lopettaa koko bloggaamisen, kun joskus tulitetaan joka suunnasta, en silti ole valmis luopumaan tästä työstä. Tällä työllä on myös niin paljon hienoja puolia, että ne voittavat huonot puolet. Olen kuullut esimerkiksi, että kirjoitukseni ovat auttaneet jotakin elämässä eteenpäin eri osa-alueilla ja se on hienointa mitä olen koskaan kuullut.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.