Suruntäyteinen viikonloppu

En tiedä, kuinka moni teistä lukijoista on huomannut tuolla mun esittelyssä, että meidän perheeseen kuuluu myös rottweiler tyttö Becky. Mun oli tarkoitus kirjoittaa Beckystä jonkinlainen postaus aika piankin, mutta tämän viikonlopun tapahtumien jälkeen tämä postaus jää viimeiseksi. Ajattelin, että tässä olisi aikaa vaikka kuinka, koska Becky oli vielä nuori koira.

En pysty vieläkään käsittämään, että Becky nukkui lauantaina pois, eikä ole enää täällä meidän kanssa. Becky vietti juuri viime viikolla 6-vuotis syntymäpäiviään ja kaikki näytti olevan vielä silloin hyvin. Aika nopeasti kuitenkin Beckyn tila paheni ja viimeiseen viikkoon Becky ei syönyt oikein mitään ja muuttui väsyneemmäksi. Becky ei oikein saanut nukuttua ja heräilin monta kertaa siihen, kun Becky katsoo minua sohvan nurkasta, kun ei saa unta. Beckyllä oli myös muita oireita ja lauantaina päätimme viedä Beckyn eläinlääkäriin. Uskoin viimeiseen asti, että on vielä toivoa, koska Becky leikki aivan normaalisti ja oli innostunut ja yhtä huomaavainen, kuin aina. Beckyllä kuitenkin todettiin niin paha tulehdustila, että parhain vaihtoehto Beckyn kannalta oli päästää hänet täältä pois. Mä ehdin viettää Beckyn kanssa kaksi vuotta, joita en tule koskaan unohtamaan.

Becky pentuikäisenä
Becky pentuikäisenä
Pentuna Beckyllä oli vielä siniset silmät, joista näin vanhemmalla iällä näki pienen välkähdyksen tietyssä valossa
Pentuna Beckyllä oli vielä siniset silmät, joista näin vanhemmalla iällä näki pienen välkähdyksen tietyssä valossa

Rottweiler taitaa lukeutua niihin rotuihin, joista on kaikenlaisia ennakkoluuloja. Niin oli ehkä mullakin, kun ensimmäistä kertaa näin Beckyn Andonen luona. Olin päässyt lähietäisyydelle vain muutaman rottweilerin kanssa, mutta muistan niistä vain, että ne olivat aika aggressiivisia ja vahvoja. Kun pääsin tutustumaan Beckyyn paremmin, olin aivan myyty, Becky oli täysin vastakohta. Vanhemmillani on ollut useita eri rotuisia koiria elämäni aikana, mutta en ole koskaan elämässäni tuntenut noin kilttiä ja viisasta koiraa. Becky oli kuin enkeli, jokainen Beckyn tunteva tai tietävä on sanonut, että Becky vie sydämen saman tien mennessään. Jos Becky oli toisen koiran kanssa, antoi hän ruokansakin pois, koska ei halunnut kärpäsellekään pahaa. Vielä lauantainakin Becky jaksoi viimeisillä voimillaan ihmetyttää eläinlääkäreitä kiltteydellään. Becky melkein nukahti lääkärin tutkiessa häntä.

Laiskottelun Becky osasi. En ikinä unohda noita silmiä ja niiden viisasta katsetta.
Laiskottelun Becky osasi. En ikinä unohda noita silmiä ja niiden viisasta katsetta.

En ole koskaan kokenut sellaista huolenpitoa ja rakkautta, jota Becky vilpittömästi antoi minulle ja Andonelle päivittäin. Beckylle oma lauma oli se kaikista tärkein ja välillä lenkillä ollessa Becky saattoi murista epäilyttävän näköisille tyypeille, suojellakseen minua. En ikinä tuntenut pelkoa, vaikka myöhäänkin illalla käveltiin ulkona. Olo tuntuukin nyt todella turvattomalta. Kyynelet valuvat nytkin pitkin poskia tätä kirjoittaessa. Viime yön pyörin sängyssä ja heräilin monta kertaa aivan järkyttävään ahdistuksen ja ikävän tunteeseen.

Beckyn juhannus 2013
Beckyn juhannus 2013

Varsinkin Andonelle Beckyn menetys oli kova paikka, olihan hän viettänyt Beckyn kanssa kuusi vuotta ja osan niistä täysin kahden. Huomaamattaan sitä vilkuilee sohvannurkkaan, jossa Becky aina nukkui, tai muistaa, kuinka suihkussa ollessa Becky metsästi suullaan roiskuvia vesipisaroita. Koti ei tunnu enää samalta, kun en kuule Beckyn tassujen tepsutusta tai rauhallista tuhinaa, kun Becky nukkuu..

 

Tuntuu niin epäreilulta, että niin kiltti koira viedään pois niin aikaisin. Tiesin kyllä, että jonain päivänä tämä on edessä, mutta en ollut todellakaan odottanut tätä näin nopeasti. Ehkä Beckyn oli tarkoituskin olla enkelikoira. Kaksi viimeistä päivää on mennyt aika puoliteholla ja ajatukset ovat vielä vahvasti tapahtuneessa. Mieli koittaa kovasti käsitellä viikonlopun tapahtumia ja välillä mieleen palaa niin vahvoja muistoja, että purskahtaa samantien itkuun. Tänään olin treenaamassa ja se oli oikeastaan päivän ainut hetki, kun sain ajatukset melkein koko treenin ajaksi muualle. Niin kuin sanoin aiemmin, niin olen oppinut Beckyltä niin paljon, kärsivällisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, lojaalisuutta ja huolenpitoa, että muisto Beckystä säilyy varmasti ikuisesti. Elämä ei tule todellakaan olemaan enää samanlaista, mutta varmasti ajan kanssa ei tunnu enää niin pahalta ja joku päivä voi katsoa näitäkin kuvia ilman kyyneleitä 🙁

Becky vielä muutama kuukausi sitten
Becky vielä muutama kuukausi sitten

 

 

Kommentit (26)
  1. Voimia teille kummallekin

    1. pauliinafitworld
      23.2.2015, 19:50

      Kiitos paljon <3

  2. Eläimet ovat perheenjäseniä. Paljon voimia teille, surkaa rauhassa ja muistelkaa häntä rakkaudella. <3

    1. pauliinafitworld
      23.2.2015, 19:50

      Niin ovat, niin rakkaita 🙁 Kiitos paljon sitä tarvitaan <3 Onneksi kauniit muistot jää <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *