Pauliina's fit world
Pauliina's fit world

Mulla on ikä- ja identiteettikriisi

Tänä vuonna on tapahtunut ihan uskomattoman paljon isoja asioita. Osaa olen raottanut täällä blogin puolella ja osa on enemmän henkilökohtaista. Muutokset ovat olleet niin isoja, että on ollut vaikeaa sisäistää, että tässä on uusi minä ja mulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Kevät meni oikeastaan aika sumussa koulun ja opparin parissa ja unohdin ehkä hetkeksi myös itsenikin. Myös kesä meni hurjan nopeasti ja nyt on sitten uusi työ ja alkoi oman uran kehittäminen. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Koen, että tämä työpaikka on vähän kuin lottovoitto, koska ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että löytää oman alan työpaikan ja pääsee vielä tekemään juuri sitä mihin on koulussa suuntautunut.

Ikakriisi-Identiteettikriisi-lapset-elama

Olen rakentanut tämän vuoden aikana paljon elämän perusasioita ja nyt alkaa näyttää siltä, että sellainen perusta on kunnossa. Olen tällä hetkellä onnellinen ja innoissani tulevaisuudesta, mutta samalla mulla on ehkä pienoinen ikäkriisi tai sanoisinko paremminkin, identiteettikriisi.

Mulla on tällä hetkellä kova halua laittaa kaikkia asioita uusiksi. Haluan sisustaa asuntoa, muuttaa omaa tyyliä, omaa arkea ja pitää tarkan huolen siitä, että ympärillä on hyviä ihmisiä, joiden kanssa jakaa tätä elämää. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, että muutoksia täytyy tehdä. Elämään on tullut paljon uusia asioita, joilla on itselleni uusia merkityksiä.

Elama-Kriisi-filosofia-onnellisuus

Pohdin jonkin verran myös sitä, että haluanko tulevaisuudessa lapsia. Täytän alle vuoden päästä 27 vuotta ja jotenkin omaan päähän on iskostunut sellainen ajatus, että jos niitä teen niin teen niitä alle 30-vuotiaana. Palautuu paremmin ja niin edelleen. Tiedän kyllä, että nykymaailma on erilainen ja niitä voi tehdä vanhempanakin, mutta pohdin paljon sitä, että onko siinä yksi sellainen asia, joka tekee elämästä vielä hiukan merkityksellisempää? Toisaalta tuntuu, että voin hyvin odottaa vielä parikin vuotta ennen kuin haluan ottaa sellaisen vastuun. 

Tämä vuosi on ollut todellinen pohtimisen ja samalla toiminnan vuosi. Minään aiempana vuonna en ole pohtinut näin paljon tätä elämää ja tulevaisuutta. Oikeastaan mikään ei ole enää ennallaan ja nyt on ollut viimeistään aika ottaa vastuu omasta elämästä ja sen suunnasta.

Onnellisuus-Kriisi-elama-ajatuksia

Kaikkien näiden muutosten vuoksi tuntuu välillä vaikealta kirjoittaa myös blogiin. En missään tapauksessa halua lopettaa kirjoittamista, mutta jos levy luo juuri jotain uutta niin keskeneräisestä on vaikea kirjoittaa. Voisinhan ottaa itselleni jonkun tietyn roolin ja valehdella itselleni sekä muille. Olen kuitenkin niin rehellinen, että en pysty siihen. Jollain tapaa myös tämä rehellisyys itseäni ja muita ihmisiä kohtaan on ollut yksi isoista muutoksista viimeisimmän vuoden aikana. Kun omat ajatuksensa joutuu oikeasti kuulemaan, on pakko muuttua. 

Tästä sunnuntaista tulikin aika syvällinen ajatuksineen. Edessä on taas jännittävä viikko Miss Helsinki semifinaaleissa ja uuden työn parissa, jossa riittää uuttaa opittavaa varmasti ihan jokaiselle päivälle. Laita ihmeessä kommenttia jos pohdit näitä samoja asioita. Onko siis muita kriiseilijöitä linjoilla? 😀 

Edellisessä postauksessa pohdin syitä miksi en kaipaa enää fitnesslavoille

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

Kommentit (2)

  1. Nina

    Itselläkin pyörii päässä tuo lapsiasia. En vihaa lapsia, mutta ei minulla myöskään ole vauvakuumetta. Moni kuitenkin sanoo että elämä mullistuu positiivisella tavalla kun saa oman lapsen ja elämän merkityksellisyys kasvaa. Voiko lasta yrittää saada vaikka on vähän epävarma olo? Kai siinä toisaalta kasvaa lapsen lisäksi äitikin, pikku hiljaa omaan rooliinsa. Ihanaa toisaalta, ettei nykyään ole mitään standardiäitiä jonka rooliin kaikkien pitäisi osata asettua. Voi olla oma itsensä, vaikka onkin äiti.
    Olen sen ikäinen että päätöksiä pitäisi ehkä alkaa tehdä. Tosin enhän minä sitäkään tiedä, voinko äidiksi koskaan tulla. Ajatuksena se tuntuisi musertavalta. Joten kai minä alitajuisesti äidiksi haluan.

    • pauliinafitworld

      Kuulostat ihan multa! Voi vitsit miten voi olla samoja ajatuksia 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.