Pauliina's fit world
Pauliina's fit world

Miten jaksan lähteä treenaamaan vielä 11 vuoden jälkeenkin?

Mietin tätä taas eilen kun ilta venyi myöhään ja treenaamaan oli taas aika lähteä. 

Olen huomannut, että nyt kun olen palannut entiseen treenirytmiini takaisin, jossa treenaan kolme tai neljä kertaa viikossa, kertaantuu treenistä tuleva hyvä olo moninkertaisesti ajan kuluessa.

Tämän syksyn aikana päivät ovat venyneet pitkiksi useammankin kerran, mutta palo treenaamiseen on silti säilynyt.

Kipeänä tai yliväsyneenä jätän kyllä treenaamatta, mutta jos energiaa on, lähden treenaamaan vaikka päivä olisi jo pitkällä.

kuntosali-tulokset-bikini-fitness
11 treenivuoden aikana ei ole vielä tullut päivää, jolloin treenaamaan lähteminen tuntuisi vastenmieliseltä. Väsynyt on kyllä saattanut olla monestikin, mutta tiedän miten hyvää kunnosta ylläpitäminen tekee mielelle ja keholle. Vaikutusta ei välttämättä huomaa heti, mutta monen hyvän treeniviikon jälkeen energiaa tuntuu olevan enemmän myös salin ulkopuolella.

Vaikka ulkonäön muuttuminen treenaamalla on myös mukavaa niin eniten itseäni motivoi se, että lihakset ja hyvä kunto auttavat varmasti tulevaisuudessa ja varsinkin vanhana, kun lihaskato alkaa iskeä. Jos vain voin vaikuttaa omaan hyvään oloon niin teen sen nyt, vaikka vaikutukset eivät näkyisi heti.

Monesti pelkät ulkonäölliset syyt eivät riitä motivaation säilyttämiseen. Vaikka tuntuisi tosi hyvältä tavoitteelta olla se kymmenen kiloa laihempi niin mitä oikeastaan haetkaan siitä muuttuneesta ihmisestä? Jos ei osaa elää sen uuden ihmisen kanssa niin muuttuneesta kropasta on vaikea nauttia.

Kilpailin vuosina 2013-2017 bikini fitnesissä, joka todellakin on ulkonäkökeskeinen laji. En kuitenkaan usko, että olisin jaksanut käydä läpi kymmenet kilpailut, jos motivaationa olisi ollut pelkkä ulkonäkö.

bikinifitness-pauliina-pakarinen-fitnessclassci2017
Olen aina pitänyt itseni voittamisesta ja jokin siinä epämukavuusalueella olemisessa viehättää myös kaikilla muilla elämän osa-alueilla.

Kilpaileminen on vaikuttanut myös elämän muihin osa-alueisiin. En ihan helposti hätkähdä edes paineen alla. En luovuta helposti, koska olen monet kerrat tahkonut itseni läpi kisatavoitteeseen.

On parasta, että voi treenata epämukavuusalueella myös ilman kisatavoitteita. Tarpeeksi kauan kun olin höntsäillyt treenien kanssa huomasin, että ei ole tämä tyyli mua varten. Nyt olen treenannut fiilistreenien sijaan treeniohjelma kourassa ja ai että kun tuntuu hyvältä!

Never say never myös kisaamisen suhteen. Voihan se olla, että tilanne on vielä joskus sellainen, että lavat kutsuu. Sitä ennen teen sitä perusduunia salilla, joka on ihan parasta 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.