Mitä jos ei tekisi lapsia ollenkaan?

Olen pohtinut paljon tämän menneen vuoden aikana lapsiasiaa. Se johtuu varmastikin siitä, että täytän ensi keväänä 27-vuotta, joka on toki nuori ikä vielä, mutta useilla ikäisilläni naisilla on jo lapsia. Myös oma äitini sai minut nuorempana kuin minä olen nyt.

Koen, että olen elänyt koko vuoden ja varmasti vähän pidemmänkin ajan tietynlaista henkisen kasvun tai sanoisin pikemminkin henkisen pohdinnan aikaa. Oma arvomaailmani on selkiytynyt entisestään ja huomaan, että se lisää onnellisuuttani. Vaikka yrittäisin niin en pääse näitä pohdintojani karkuun. Parempi siis antaa niiden tulla ja mennä.

Elämä alkaa olla suhteellisen raiteillaan työn ja kaiken muun käytännönläheisen suhteen ja nythän pitäisi kaiken järjen mukaan tulla se hitonmoinen vauvakuume. Mutta mitä kun sitä ei vain tule? Myönnän, että sekoilen kyllä kerran kuukaudesta menkkojen aikaan ja saatan miettiä millaista olisi kantaa pientä elämää sisällään, mutta nuo ajatukset lähtevät kehosta ja mielestä sillä sekunnilla, kun naisten viikot alkavat.

Tunnen oman hormonitoimintani erityisen vahvasti hormonittoman ehkäisyn vuoksi. Tunnen, että nyt olisi varmasti todella otolliset olosuhteet pyöräyttää ensimmäinen muksu, mutta mieli sanoo toista.

lapset-yhteiskunta-elamailmanlapsia

Juttelin tällä viikolla erään mielenkiintoisen vanhemman ihmisen kanssa elämästä, evoluutiosta ja kaikesta siltä väliltä. Tämä ihminen, joka on minua varmaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhempi, jakoi samat ajatukset, jotka minäkin. Tämä paljon lasten kanssa työskennellyt nainen varmisti omat epäilykseni siitä, että joidenkin lasten kasvatuksessa on pakko olla jotain pielessä. Vastuu sysätään tarhan tädeille tai harrastuskerhojen ohjaajille. Nykyään näkee aivan liikaa lapsia, joilla on jokin vaihe menossa, mutta vanhemmat eivät puutu siihen. Haluaisinko oman lapseni viettävän aikaa näiden lasten kanssa? Luultavasti en.

Puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta, mutta tiedätkö mihin luulen tämän maapallon oikeasti kaatuvan? Se on väestonkasvu ja maapallon ylikuormittuminen. Olen seurannut tutkimuksia väestönkasvusta ja 50 vuoden sisällä se tulee kyllä kääntymään laskuun, mutta silloin ihmisiä on sellainen 3 miljardia enemmän. Maapallo ei vain enää kestä sitä ihmisten määrää ja kulutusta. Jossain vaiheessa ruoka ja vesi oikeasti loppuvat ja mitä tapahtuu, kun niin käy? Haluanko, että lapseni joutuu näkemään jotain sellaista?

Ja sitten jos siirrytään näistä isommista asioista ihan käytännön asioihin niin silloin alkaa ahdistaa. Moni äiti tai vanhempi sanoo, että lapsi on ollut elämän täyttymys. Valitettavasti olen kuullut kuitenkin suhteellisesti enemmän niitä tarinoita, joissa oma elämä loppuu lapsen saamiseen, parisuhde ja seksin harrastaminen tyssähtää siihen paikkaan ja jatkuva väsymys painaa. Voin vähän eläytyä tähän, kun joudun jatkuvasti kuuntelemaan naapurini ruuhkavuosia elävän pariskunnan riitelyä ja lapsen jatkuvaa huomionhakuista huutamista ja juoksemista ympäri kämppää. Rehellisesti sanottuna en varmasti jaksaisi katsella sellaista.

Nautin niin paljon omasta rauhasta ja erityisesti hiljaisuudesta. Mulla on kotona telkkari päällä kerran kuukaudessa, koska välillä sekin melu tuntuu ahdistavalta.

elamailmanlapsia-lasten-kasvatus-ilmastonmuutos

Pystyn tällä hetkellä matkustelemaan ilman huolta siitä, että mihin lapsen vie hoitoon. Veikkaan, että kyllä reissut jäisivät vähemmälle lapsen kanssa, jollei oikeasti olisi lähes miljonääri ja voisi palkata tarvittaessa apua. Varsinkin täällä Helsingissä tuntuu, että minkään kokoinen palkka ei ole tarpeeksi iso kun se sulaa kuluihin muutenkin. Mitä jos kuukaudessa olisi ylimääräinen 500 euron kulu? Siinä ei ihan samalla tavalla sijoiteta rahaakaan, kun kaikki menee mikä tulee. Jos saman rahan sijoittaa joka kuukausi pörssiin, ovat eläkepäivät enemmän kuin taatut tulevaisuudessa.

Jo nyt työ ja tämä työntäyteinen arki vie voimat ja välillä saa pinnistellä, että jaksaa pitää treenirutiineista kiinni, niin miten sitä aikaa ja jaksamista olisi, jos olisi vielä lapsi, jonka perään katsoa 24/7? Treenaaminen ja kaikki omaan hyvinvointiin liittyvä on niin lähellä sydäntä, että en osaa kuvitella luopuvani siitä. Okei, keinoja kyllä löytyy miten päästä treenaamaan, mutta kyllä sekin vaikeutuu.

Mulla ei ole tavoitteena maailman isopalkkaisin työ tai uraohjuksena eläminen, mutta kyllä kiitettävästi haluan tienata ja kehittyä työssäni. Jos nyt pyöräyttäisin lapsen niin kyllä se uran luominen menisi hetkeksi aikaa tauolle. Tauon jälkeen ei välttämättä enää olekaan niin helppoa päästä työelämään kiinni.

elama-ilman-lapsia-helsinki-palkka-matkustelu

Vaikka olisi ihana ajatus, että niitä lapsia olisi niin realiteetit tulevat vastaan. Mulla on lähellä yhä enemmän pariskuntia, jotka eivät edes aio tehdä lapsia tai edes puhu koko asiasta. Alkaa olla varmasti enemmän normi kuin tabu, että et ole vanhapiika, vaikka et olisi naimisissa alle 30 vuotiaana ja tehnyt ensimmäisiä lapsiasi.

Tämä nykymaailma tarjoaa todella paljon mahdollisuuksia ja jos visioin tulevaisuuden itseni niin kyllä se on joku kivasti ruskettunut ja hymyssä suin kulkeva vanhempi nainen, joka matkustelee ja tulee sekä menee miten tykkää. En voi sulkea lapsiasiaa kokonaan pois laskuista, mutta kuukaudet ovat kuluneet ja kuluvat koko ajan, mutta sitä intoa ei ole näkynyt. Moni sanoo, että voit tehdä lapset myös lähelle 40-vuotiaana, mutta olen tutustunut myös riskeihin, joita siinä on. Sen vuoksi äidiksi tuleminen 40-vuotiaana ei houkuttele.

Nämä eivät ole mitään helppoja asioita, mutta tämä nykymaailma on varmasti muuttanut ajattelutapoja paljon. Ennen perhe ja lapset olivat normi eikä ollut niin paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Nykyään mahdollisuuksia on niin paljon, että ei edes tiedä mitä valita – minäkään, ainakaan vielä.

 

 

Kommentit (17)
  1. olen samanikäinen kuin sinä, eikä mulla oo ikinä ollut halua hankkia lapsia. eikä ole vieläkään. On niin paljon muita asioita mihin haluan panostaa, enkä halua olla sidoksissa siinä lapsiarjessa. Onneksi jokainen saa itse päättää miten tekee 🙂

  2. Juttelin ystäväni kanssa joku aika sitten. Olemme tosin jo yli 30v, sekä molemmilla kaksi lasta. Toisella jo kouluikäisiä. Mietimme sitä, että mitä jos meillä ei olisikaan vielä lapsia? Että olisiko enää valmis ”tekemään”. Kun itse päälle 20v. lapseni saaneena elin sitä aikaa lapsille. Nyt reilusti yli 30-vuotiaana otan enemmän aikaa itselleni. Käyn treenaamassa, kasvohoidoissa, kampaajalla ym. mitä en silloin nuorena tehnyt. Samoin tekee ystäväni.
    Tulimme siihen tulokseen, että nyt ymmärrämme paremmin naisia, jotka eivät tahdo luopua omista ”eduistaan” ja kuinka hankala olisi ajatella itseäni nyt kotiäitinä. Kun on tottunut jo työelämään ja edellä mainittuihin ylellisyyksiin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *