Pauliina's fit world
Pauliina's fit world

Koko rahalla kaljaa – mikä meni pieleen?

Sehän ei mulle kuulu, että mitä joku toinen ostaa omilla rahoillaan, mutta en voinut välttyä näkemästä tilannetta, joka sai mut vähintäänkin hämilleni. Olin siis kaupan kassalla ja edessä oleva ihminen osti keskellä viikkoa kaljaa ja tupakkaa yli sadalla eurolla. Siis pelkkää alkoholia, ei edes mitään ravintoa. Hygienisistä syistä voisi päätellä, että tämä ihminen saattoi olla koditon tai jotenkin muuten syrjäytynyt.

En voi sille mitään, mutta kyllähän tälläisen näkeminen ihmetyttää. Miten pahaksi tilanne on voinut mennä, kun ainoaksi ravinnoksi on päätetty jättää alkoholi ja eletään ulkona tästä yhteiskunnasta? Tietyllä tapaa mun tekee myös pahaa katsoa kodittomia ihmisiä. Mietin, että missä ne oikein nukkuvat? Millaista on elää kun koko ajan täytyy pelätä, että katto menee pään päältä?

Tyottomyys-Kodittomuus-alkoholismi

Välillä itsestäni tuntuu, että kaikki elämän huonot asiat kasaantuvat yhtä aikaa. Näin aikuisena haaveilee välillä siitä, että voisi olla taas lapsi eikä tarvitsisi miettiä kaiken maailman murheita, joita aikuiselämässä ihmisellä on. Koen olevani kohtuullisen hyvässä asemassa tässä yhteiskunnassa ja lapsesta lähtien lähtökohdat ovat olleet hyvät. Olen monesti miettinyt, että mitähän olisi tapahtunut, jos mulla ei olisi ollut ketään ihmistä auttamassa eteenpäin? Olisiko mahdollista, että olisin luovuttanut elämän suhteen ja menettänyt toivoni, jos asiat olisivat saaneet mennä tarpeeksi huonosti? Voisinko minäkin olla yksi niistä kodittomista ostamassa kaljaa keskellä viikkoa?

Ymmärrän todellakin, että joku on esimerkiksi pitkäaikaisesti sairas eikä silloin yksinkertaisesti kykene tekemään töitä. Tälläiset ihmiset ovat yleensä myös tehneet todella paljon töitä ennen kun ovat joutuneet työttömiksi ja halu tehdä töitä on ollut suuri. Maksan mielelläni sellaisen ihmisen tuet tässä maassa.

Välillä toki tuntuu kieltämättä epäreilulta, kun itse raataa päivittäin jopa 12 tunnin työpäiviä, tinkii jopa omasta hyvinvoinnistaan tienestien vuoksi ja samaan aikaan jollakin on aikaa kitata kaljaa viikosta toiseen sekä käyttää yhteiskunnalta saamansa rahat siihen. Toisaalta en kadehdi sellaisten ihmisten elämää, koska meinaan tylsistyä kuoliaaksi jo viikon jälkeen, jos en tee mitään hyödyllistä. Varsinkin ilman älyllistä tekemistä turhaudun ihan täysin henkisesti. Enkä usko, että tuilla elävät ihmiset oikeasti saavat niin järjettömiä määriä tukia, kun jotkut väittävät. Jo ihan normaalituloilla tuet tippuvat aika nopeasti pois. Kuinka moni työtön oikeasti matkustaa ja vielä mukavasti? Uskallan väittää, että työttömänä ei paljon matkustella vaan se pikemminkin sitoo pysymään kotona ja elämään niukasti. Matkustelu nyt esimerkkinä sen vuoksi, että se on sellainen ylimääräinen hyödyke, joka ostetaan, jos on siihen varaa. 

Mietin monesti, että kenellä on oikeus arvottaa ihmisiä ulkonäön tai tekojen perusteella. Voinko arvostella koditonta, jonka elättämiseen minäkin periaatteessa osallistun kun itse käytän myös yhteiskunnan tukia esimerkiksi terveydenhuoltoon tai opiskeluun? Olenko minä yhtään sen parempi ihminen? Tottakai aina löytyy ihmisiä, jotka pysyvät kotona sillä perusteella, että tukia saa enemmän kuin palkkaa saisi töistä. Tämä on tietysti epäkohta, joka tässä yhteiskunnassa tulisi korjata. 

Yksinaisyys-Tyottomyys-alkoholismi-tuet-suomi

Tunnen kyllä näin nuorena naisena yhteiskunnan paineet, jotka tuntuvat välillä raskailta. Pitää opiskella, hankkia ammatti, olla tehokas töissä ja siinä samaan aikaan hoitaa koti, parisuhde ja terveys. Joskus tuntuu siltä, että pelkkä työ vie mehut niin lahjakkaasti, että muulle ei oikeasti olisi energiaa. Ihmiset kulkevat zombeina kotoa töihin ja töistä kotiin. En usko, että ihmistä on pohjimmiltaan tehty sietämään näin paljon painetta ja ulkoisia ärsykkeitä. Ihmisiä ei ole tehty istumaan 8 tuntia toimistossa tunkkaisessa ilmassa. Nykyajan ihmiset ovat räjähtämispisteessä monen asian vuoksi. Suomessa masennus-, mielenterveys- ja tukielinsairaudet lisääntyvät. Tämä on niin iso kokonaisuus, että sitä ei voi edes käsitellä tässä yhdessä postauksessa. 

Pointtini on kuitenkin se, että tiedostan kyllä itsekin, että elämä voisi olla myös sarja pelkkiä huonoja yhteensattumia, jolloin voisin myös itse olla ”alempiarvoisen” ihmisen asemassa. Ihmiset, jotka ovat saaneet kultalusikalla aina kaiken, eivät voi koskaan ymmärtää sitä. Vaikka mulla on ollut hyvät lähtökohdat, olen silti joutunut aina tekemään paljon töitä. Sen vuoksi en voi sietää ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa toisten yläpuolella. Jos en jaksaisi tsempata huonoinakin aikoina, voisin ajautua vääriin porukoihin ja alkaa tehdä huonoja valintoja. Siinä on ihan hiuksenhieno raja, että milloin alkaa ajautua ns. huonolle polulle. Kaikki eivät välttämättä kykene ajattelemaan yhtä positiivisesti ja kokemus omasta elämästä on pääosin negatiivinen. Huonot sattumat boostaavat tätä ajatusta entisestään. Silloin voidaan päätyä alun esimerkin ihmiseksi. Myös ”hyvät” ihmiset voivat päätyä väärille teille. 

Vuodet tuovat viisautta ja tämäkään asia ei ole enää niin mustavalkoinen. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Edellisessä postauksessa: Sokeri sumentaa ajattelun ja tekee väsyneeksi

Kommentit (7)

  1. Henry

    Moikka vaan😊joo noin onkin mielenkiintosia kysymyksiä🤔itse 38v mies ja kasvannut 80/90 luvalla,ni se meno oli minun mielestä viellä hurjempaa ton alkoholin suhteen.kasvoin semmosessa lähiössä siihen aikaan mikä oli tilastollisesti suomen ns.rankimpia paikkoja.siellä näki ku viinaa vedetään päivästä toiseen tapellaan,tapetaan toisiaan ja naisetkin sai turpaan ja sirrat ravas kokoajan hakee porukkaa.no se lama mikä tuli silloin sillä oli kyllä kovat vaikutukset,ihmiset menetti työpaikkoja,firmoja moni jopa otti henken itseltään.moni varmaan jäi sille viinamäen tielle silloin ja moni on kuollukkin jo varmasti.mut itse huomasin että mun ikä luokan kaverit alko käyttää alkoholia jo sit yläasteella ja sehän vaan jatku ja jatku ei hankita ammatteja ja muutenkin elettiin yhteiskunnan varoilla ja sitten ku huumeet alko yleistyy ni porukka alko käyttää huumeita ja niihin on moni omakin lapsuuden kaveri kuollut ja monet on ihan narkkareita vielläkin tai jossain lääkeaine koukuissa.toi päihderiippuvuus on vaan niin kovaa luokka et jos ei oikeasti laiteta lukkojentaa kunnolla ja vierotuta ni niistä on aika vaikee päästä eroon.ja mun mielestä tää suomen päihdehuolto on aika retu perällä ollu aina,mitä kuullut ja ehkä hieman vierestä seuranneena.itse ajatellut aina tota asiaa niin että ku kaikkihan lähtee itestään ni se on vaan ku ihminen luovuttaa kaikesta ja antaa mennä vaan ja ns.syrjäydytään.harmi ku ketään ei voi pakottaa mihinkään ja sit just ku annetaan ihmiselle mahdollisuus elää vain yhteiskunnan varoilla.ja toi etenkin alkoholismi on vaan suomessa ollut aina ja sotien jälkeen se vaan paheni,ni se seuraa aikamonessa tapauksessa sukupolvelta toiselle ikävä kyllä.itsekkin työtä tekevänä tiedän et kyl vituttaa ku kattoo noita ns.sankareita etenkin kesällä hauskaa on ja kaljaa juodaan päivästä toiseen ja ite raadat niskalimassa duunia elantos eteen ni kyllä se korpee jopa minua😊sanotaan et alkoholismi on sairaus?varmaan joo ku avaat korkin voi olla et sairastut😂mut valta osa ihmisistä ei😊

    • pauliinafitworld

      Kuulostaa todella hurjalta ja olet kyllä nähnyt kaikenlaista! Tuntuu vähän hullultakin, että tuollaista elämää voi olla ihan täällä meillä Suomessa, mutta tietyn asuinalueen tai porukan valitessaan sitä ei välttämättä tule koko elämässään näkemäänkään. Itselläni on myös kokemusta siitä mitä alkoholi tekee ihmiselle ja varsinkin huumeet, se on viimeinen asia! Senkin olen nähnyt ihan omin silmin. Joo ei ole kyllä kummoinen päihdehuolto ja ei ole helpointa saada apua.
      Ymmärrän hyvin, että suakin korpee välillä. Mun mielestä on ihan oikeus sanoa se ääneen, koska moni oikeesti tekee parhaansa, tekee töitä ja on kelpo kansalainen. Me nyt vaan satutaan asumaan yhteiskunnassa, jossa se on se ”normi”, vaikka sitä ei itse haluaisikaan. Ymmärrän niin sun ajatukset

  2. MOT

    Tuskin kysyit kauppajonossa tältä henkilöltä, käyttikö hän yhteiskunnalta saamansa tuet näihin ostoksiinsa? On jopa todennäköistä, että kyseessä ei ollut ns. sossuraha, sillä tutkimusten mukaan suuri osa huono-osaisista eivät saa niitä tukia, joihin he olisivat oikeutettuja, sillä tukien hakuprosessi on hyvin voimillekäyvä ja vaikea jo valmiiksi heikossa asemassa oleville ihmisille, ja sosiaaliturvatoimiston asiakkuus on elämää rankasti rajoittava asia. On erityisen epätodennäköistä, että raha olisi sossusta, jos kyse oli kodittomasta henkilöstä, sillä heidän tukiverkostonsa (sosiaalinen ja taloudellinen) on kaikkein niukin, käytännössä katsoen olematon. Tokihan kyseessä voi olla nimenomaan sosiaaliturvaksi tarkoitettu raha, mutta sitä et voi henkilöä kassajonossa arvioimalla tietää.

    Hienoa, että elät mukavaa elämää, olet tehnyt sen eteen töitä, ja saanut siihen myös hyvät lähtökohdat. Good for you. Jäi kuitenkin hyvin epäselväksi, millä asiantuntemuksella kirjoitat huono-osaisuudesta tai hyvinvointivaltion instituutioista. Esimerkiksi systeemin alikäyttö on aivan valtavasti yleisempää kuin systeemin väärinkäyttö. ”Minäkin olen joskus väsynyt” ei ole millään tapaa rinnastettavissa absoluuttiseen köyhyyteen. Kyseessä on kaksi aivan eri maailmaa. ”Kaikki eivät välttämättä pysty ajattelemaan yhtä positiivisesti”? Positiivisuus on absoluuttisessa köyhyydessä eläville aivan helvetin kaukainen utopia.

    Ylipäänsä tällainen ”näin huono-osaisen ja rupesin ajattelemaan” -höttö on todella noloa ja lopulta myös aivan sisällötöntä. Tuntisit edes faktat ennen yleistävien väitteiden esittämistä. Blogipostauksen olisi voinut lopettaa jo ensimmäiseen virkkeeseen, sillä juuri niin, sehän ei sulle kuulu, mitä toinen omilla rahoillaan ostaa. Huono-osaisten tarkkailu ja moraalissävytteisen blogin kirjoittaminen ihmisestä, jolla ei ole ollut mitään aikomusta joutua aiheeksi fitness-blogin tekstiin, on eettisesti ongelmallista. Kaikista niistä aiheista, joista esitit väitteitä tai joita kerroit paljon miettiväsi, on valtavasti tutkimustietoa ilmaiseksi luettavissa.

    PS Termin ”alempiarvoinen” käyttö paljastaa paljon sen käyttäjästä, vaikka se olisikin naamioitu lainausmerkkeihin.

    • pauliinafitworld

      Olet selvästi tahallaan halunnut ymmärtää tämän tekstin väärin. Minä nimenomaan puhuin siitä miten en arvosta ollenkaan ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa toisten yläpuolella. Jäikö tuo kohta täysin sulta lukematta? Termi alempiarvoinen on se stereotypia, jota Muut ihmiset käyttävät, en minä. Sen takia sen tuohon laitoinkin.
      En todellakaan koe eläväni silti mitään ”hyvää elämää”, pikemminkin keskinkertaista. Olen myös itse joutunut joskus hakemaan tukia ja ymmärrän sen vuoksi hyvin alikäyttö -termin, jota käytit.
      Oli kyseessä sossuraha tai ei, todennäköistä on, että tämä ks.ihminen ei voi ainakaan hyvin. Toki hänen oma kokemuksensa voi olla elämästä toinen.
      Kirjoitin nimenomaan näkökulmasta, että tuntuu pahalta miten jotkut tippuvat pois tästä yhteiskunnasta monien epäkohtien vuoksi. Taidat lukea tekstiäni somelinssien läpi. Mun elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista 🙂 sinulla tuntuu olevan vielä jäykemmät ennakkokäsitykset ihmisistä ja tekstin tärkeimmät pointit jäävät sinulta sen vuoksi ymmärtämättä 🙂

  3. Elina

    Moikka! Mielestäni kirjoitat mielenkiintoisista ja monipuolisista aiheista ja sulla on teksteissä hyviä pointteja 🙂 Kuitenkin haluaisin antaa rakentavaa palautetta, toivottavasti et loukkaannu! Pidän sinusta bloggaajana ja olet erittäin fiksu nainen. Kuitenkin kirjoituksissa kuvituskuvat voisi olla harkitumpia. Mielestäni jotenkin tämän postauksen kuvat riitelevät tekstin sisällön kanssa, erilaisilla kuvilla postaus olisi voinut olla vielä parempi.

    Mukavaa syksyä! 🙂

    • pauliinafitworld

      Moi!
      Kiitos paljon ja mukava kuulla, että tekstit on hyviä. Todella hyvä kun sanoit ja olet täysin oikeassa! Olen itseasiassa kamppaillut tämän asian kanssa, kun uutta kuvamateriaalia on välillä vaikea saada. Tämän postauksen kohdalla olisi voinut miettiä tarkemmin mitä kuvia siinä käyttää. Muutin niitä hiukan aiheeseen sopivimmiksi 🙂

      Ihanaa syksyä myös sinne! 🙂

  4. E

    Moikka!
    Tämä aihe käy itseäni lähelle, ja uskon että osaan tarjota sinulle näkökulmaa pohdintoihisi, joten päätin tulla kommentoimaan.

    Olen alkoholistiperheen kasvatti, nyt reilu parikymppinen, ja ainoana sisarusparvestani käynyt korkeakoulutuksen. Osalla sisaruksistani menee paremmin, toisilla huonommin, mutta iän (ja terapian) myötä osaan ottaa etäisyyttä lapsuuteemme ja hahmottaa sieltä valtavasti tekijöitä, jotka ovat ohjanneet sisaruksiani valintojensa suuntiin, ja toisaalta näen myös oman elämänpolkuni ja ne kohdat, joissa oli lähellä, että elämä olisi lähtenyt sille huonommalle raiteelle. Sattumalla on ollut valtava merkitys pelissä, esimerkiksi minä käsittelin ahdistusta lapsesta pitäen ylisuorittamisella, kun siskoni käsitteli sitä kaiken laiminlyömisellä. Minä yritin pitää perhettä kasassa, siskoni pyristeli siitä mahdollisimman nopeasti irti. Minun poikaystävälläni oli raitis perhe, kunnianhimoa ja selkeä suunta korkeakouluun, siskoni poikaystävä oli rikkinäisestä perheestä ja jo heidän tavatessaan enemmän tai vähemmän alkoholin suurkuluttaja.

    Sanoit tuossa yhdessä kommentissasi, että elät mielestäsi keskinkertaista elämää, mutta monen silmiin elämäsi on varmasti juuri sitä hyvää, tavoiteltavaa elämää – toki stressin määrä yrittäjänä ja vielä kaiken muun ohella on varmasti valtava, eikä sinänsä toivottavaa.
    Sanot myös, että olet joutunut aina tekemään paljon töitä, ja se on sinusta saamani kuvan mukaan ihan totta. Huomioi kuitenkin, että olet myös saavuttanut valtavasti – muun muassa korkeakoulututkinnon, oman yrityksen, arvokasta ja upeaa työkokemusta, sekä valtavasti kasvua ihmisenä moninaisten kokemusten kautta. Hyvien lähtökohtien vuoksi sinulla voisi kuitenkin mennä ”ihan kivasti” paljon vähemmälläkin työllä – kenties olisit amiskan jälkeen vain työllistynyt perusammattiin, nostaisit peruspalkkaa ja eläisit – ehkä mielestäsi tylsää – peruselämää. Se ei silti tarkoita, että vähemmällä työllä olisit automaattisesti esimerkiksi alkoholisoitunut tai syrjäytynyt.

    En koe tehneeni valtavasti töitä sen eteen, että olen tällaisessa asemassa elämässäni. Moni ulkopuolelta elämääni tullut on sanonut, että olen uskomattoman vahva, sitkeä, ja ahkera, kun olen päässyt ”niinkin huonoista oloista” tähän pisteeseen. Moni myös ajattelee, että en suvaitse niitä, jotka eivät ole samalla tavalla päässeet nousemaan kiinni elämään huonoista oloista. Itse kuitenkin koen, että minulla on käynyt valtavan hyvä tuuri, ja olen onnistunut elämässäni tekemään muutamia hyviä valintoja, joiden ansiosta olen tässä. Kun itse on nähnyt näin läheltä huono-osaisuuden ja ollut näin lähellä päätyvänsä itsekin siihen asemaan, osallistun mielelläni tukien maksamiseen heille, jotka ovat olleet minua epäonnekkaampia. En kykene voivani korottaa itseäni siihen asemaan, että voisin sanoa, kuka ansaitsee toimeentulotukensa, ja kenen pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.

    Pohdit tärkeitä kysymyksiä, joita moni ei jaksa vaivautua ajattelemaan, jos ne ei itseään koske. Haluan vielä sanoa että ymmärrän myös turhautumisen, jota hyvinvointivaltion malli voi aiheuttaa. Kiitos tekstistäsi 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.