Pauliina's fit world
Pauliina's fit world

Kahdeksan aamut pitäisi kieltää

Sitä sanotaan, että kaikkeen tottuu, mutta niin se ei kyllä aina ole. Taas on takana yksi lähes uneton (4 tuntia nukuttu) yö, kun aamulla piti olla paikalla jo kello kahdeksan. Sänkyyn menin jo kymmenen aikaan, eli olisin kyllä saanut nukuttua kunnolliset yöunet, jos oma keho antaisi myöten. On kuitenkin nykyään ihan normi, että en vain yksinkertaisesti saa unta aikaisin, jos aamulla on aikainen herätys, olen siis iltavirkku. 

Tämä meidän yhteiskunta on rakennettu aamuvirkkujen varaan. Koulut, useimmat työpaikat ja virastot avaavat ovensa jo kahdeksalta aamulla ja on tietty normi olettaa, että ”ahkerimmat ja parhaimmat” kansalaiset heräävät kukonlaulun aikaan ja ovat virkeimmillään kellon lyödessä kahdeksan. Näin ei kuitenkaan ole ja uskallan väittää, että moni työssäkäyvä ihminen kärsii jatkuvasti muutaman tunnin univajeesta, joka näkyy suoraan työn tehokkuudessa. Univajeessa aivot joutuvat tekemään tupla työn käsitellessään tietoa ja lähimuisti alkaa pätkiä.

Kahdeksanaamupois.iltavirkku.aamuvirkku.yhteiskunta

Tämä yhteiskunta elää vielä vahvasti historiassa, jossa maalla herättiin aikaisin tekemään töitä ja pitkään nukkuvia pidettiin lähinnä laiskoina. Se on varmasti monen aamuvirkun ajatus minusta kirjoittaessani tälläisen tekstin. Voin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin omasta elämästäni.

Olin töissä lentokentällä kahden vuoden ajan, jossa työvuoro alkoi viideltä aamulla. Herätyskello soitti silloin puoli neljä aamuyöstä. Selvisin kyllä töihin aamuvuoroon, koska menin nukkumaan viimeistään yhdeksältä illalla, mutta krapulainen olo seurasi koko päivän mukana eikä päiväunista ollut mitään apua, jotka pääsin nukkumaan kymmenen aikaan aamulla ennen seuraavan vuoron alkua (työvuorot olivat kaksiosaisia).

Kehon aineenvaihdunta hidastuu univajeessa ja uskallan väittää, myös silloin, kun painostat kehon luonnottomaan rytmiin. Vaikka menin nukkumaan kuudelta illalla ennen työvuoroa lentokentällä, niin silti tajuttoman aikainen herätys sai kehon sekaisin. Vatsa ei toiminut, oli päänsärkyä, kehossa oli aina ylimääräistä nestettä, ruokahalu oli isompi kuin normaalisti, eikä ajatus ei oikein kulkenut. Siinä varmasti yksi syy siihen, miksi lentokentällä heitettiin vitsiä, että siellä töissä olevat ihmiset ovat kaikki hiukan sekaisin 🙂

8aamutpois.aamuvirkku.iltavirkku.mielipide.yhteiskunta
Lentokenttä, mahtavin työpaikka koskaan. Olisin varmasti vieläkin jos ei olisi vuorotyötä

Viimeisin työpaikkani ennen yrittäjäksi ryhtymistä oli sellainen, jossa päivä alkoi kello kahdeksan. Viikot menivät tokkurassa, vaikka nukkumaan meni ajoissa ja sain unta 8-9 tuntia. Viikonloppuna nukuin viikon univelkoja pois. Jännä juttu, että univelkaa kertyi siitä huolimatta, vaikka unitunteja tuli runsaasti. Olen todella siis yrittänyt kääntää omaa luonnollista rytmiä, moneen kertaan ja vuosien ajan, mutta kun ei käänny niin ei käänny.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi murrosikäisten unentarve lisääntyy ja kehon luonnollinen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että uni tulee myöhemmin. Siitä huolimatta useimmissa kouluissa aamutunnit alkavat jo kahdeksalta, jossa sitten varmasti suuremmalta osalta menee paljon ohi, kun aivot ovat vielä ihan unessa. Onhan Opetus -ja kulttuuriministeriön työryhmä ehdottanut kouluaamujen myöhäistämistä, mutta sen pidemmälle ei ole kovin monessa koulussa päästy. Itse tarvitsen edelleen unta 9-10 tuntia yössä, jolloin olen kaikista tehokkain.

Sama juttu työpaikoilla. On mielestäni luonnotonta, että ihminen herää talven pimeimpinä kuukausina kukonlaulun aikaan ja oletetaan, että tehdään tulosta. Siihen päälle istutaan kahdeksan tuntia toimistossa, jonka terveellisyyteen en edes viitsi ottaa kantaa tai tästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä. Toisekseen harva on tehokas työntekijä kahdeksan tuntia putkeen, itse olen kuuden tunnin työpäivän kannalla. Pitkään jatkunut univaje (ja varmasti myös itselle luonnoton rytmi) altistavat mielenterveyden horjumiselle ja sitten ihmetellään, että miksi täällä aikaisessa ja pimeässä Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia 🙂

kahdeksanaamutpois.aamuvirkku.iltavirkku
Kuva: Johanna Myllymäki / A-lehdet

Aamuvirkut väittävät, että uuteen rytmiin kyllä tottuu, kun menee vain nukkumaan aikaisin. Iltavirkuille, kuten minulle ne parhaat tunnit alkavat vasta illalla. Uni tulee luonnollisesti 22-24 välissä. Luonnollisesti herään 8-9 aikaan, jolloin keho ja mieli toimivat. 8 tai 9 aikaisemmat herätykset saavat kehon lähes poikkeuksetta sekaisin. Aamuvirkut väittävät nauttivansa aamuisin heräämisestä ja toki suuri osa varmasti nauttiikin, mutta samalla kahvia saatetaan juoda pannullinen ennen töihin menoa. Itse kun saan tarpeeksi unta en edes tarvitse sitä kahvikuppia aamulla.

Itselleni sopisi varmasti parhaiten Välimeren rytmi, jossa herätään vähän myöhemmin ja ollaan myöhemmin iltaan hereillä. Ihanteellisin tilanne olisi elää vuodenaikojen vaihtelujen mukaan ja herätä kesällä hiukan aikaisemmin valon kanssa, jolloin herätys voisi olla aiemmin, kuin 8-9 aikaan.

Olen aina ollut vähän sellainen vastarannankiiski ja koen jotkin normit tässä yhteiskunnassa todella ahdistaviksi. Miksei esimerkiksi useampi koulu kokeile rohkeasti aamujen myöhäistämistä tai useimmilla työpaikoilla tarjota liukuvaa/myöhäisempää työaikaa? Toki joidenkin töiden luonne vaatii sen, että työt alkavat kello kahdeksan, mutta sellaisissa paikoissa onkin yleensä paljon aamuvirkkuja töissä.

Kyttääminen ja kaavoihin kangistuminen eivät aja asioita eteenpäin ja jopa parempia tuloksia voi saada aikaan totuttuja kaavoja muuttamalla. Näihin asioihin tarvitaan rohkeutta ja muutos on aina pelottavaa. Aina voi kuitenkin palata takaisin vanhoihin tapoihin, jos uudet eivät tuota haluttuja tuloksia. 

Onko täällä muita iltavirkkuja, jotka kokevat samoja tuntemuksia? 🙂

Edellisessä postauksessa puhuin nesteen kertymisestä kehoon ja kerroin yhden yksinkertaisen syyn, josta se voi johtua: Oletko usein nesteinen ja turvonnut? Tässä voi olla syy

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

Kommentit (8)

  1. Emmi

    Ihan sairaan hyvä postaus ja täyttä totta!!

  2. Anni

    Oon ikäni tehnyt joko pelkkää yövuoroa tai päivätyötä 7-16. Ja ennen seiskaa on pitänyt saada lapset päiväkotiin…uhh. Mutta sitten, kun ollaan lomalla, niin herääminen ennen 8 tuntuu ihan tuskalta! Outoa miten mieli kääntyy lomamoodiin kuitenkin niin nopeaan.

  3. Viivi

    Olipas hyvä teksti, itsekin voin niin hyvin samaistua tähän! Tälläkin hetkellä monet koulut ja työpaikat tekevätkin juuri niin, että aamulla mennään aikaisin viimeistään kahdeksan maissa ja päästään sitten myöhään iltapäivällä kotiin. Eihän siinä ehdi edes mitään tekemäänkään, kun täytyy jo seuraavan aamun aikaista herätystä stressata ja valmistautua nukkumaanmenoon. Kyllä 6 tuntia työtä saisi riittää!
    Itse olen kanssa iltavirkku, ehkä jopa yövirkku 😀 Rakastan hereillä oloa juuri iltaisin ja alkuyöstä jolloin olen tehokkaimillani, on ihanaa kun perjantaisin ja viikonloppuisin saa jatkaa iltaansa niin pitkään kuin haluaa 🤗 Vaikka tämä toki sitten kostautuu maanantaina… Kokemusta löytyy myös viikoittaisesta univajeesta ja välillä sitä miettii että mitähän järkeä tässä nyt on, mutta kun tämä asia ei jostain syystä etene yhtään 🙄
    Toivotaan, että tulevaisuudessa saataisiin nauttia myöhäisistä aamuista ihan luvan kanssa 👌🏼

  4. Julie

    Juuri näin. Olen töissä kahvilassa, jossa saa paiskia duunia siihen malliin että oksat pois. Tähän päälle kello kuuden aamuvuoro ja lähes aina yli kahdeksan tunnin päivä, joskus ilman taukoa kiiren takia, niin johan on kroppa aivan sekaisin. Minusta on luonnotonta lähteä ennen kukonlaulua lumeen tarpomaan ja olettaa työtehon olevan huipussaan. Usein joutuu todella väsyneenä ja nälkäisenä työskentelemään. Otan loparit heti kun löydän jotain muuta. Minulle luonnollinen rytmi olisi yhdeksältä töihin ja kolmelta kotiin. Ehtisi syödä, treenata, nukkua ja vähän ehkä elääkin. Kai se on liikaa vaadittu.

  5. Jenna

    Oi kyllä, samistun täysin. Mun tehokkain valveillaolo aika on 22-03, joten ne aamut on oikeasti tuskaa. Omalla rytmillä menen nukkumaan silloin kun muut menee töihin ja herään kun muut tulee.
    Tarkoituksella valitsin alan joka on vuorotyötä, toivon mukaan mahdollisimman paljon saisi tehdä iltaa ja yötä.
    Olin yhden kesän siivoamassa ja työt alkoi 6, joten piti herätä 4.30. En tottunut siihen rytmiin koko kesänä. Sain nukuttua hyvällä säkällä 4h yöllä, loppuviikosta oli hirveä univaje ja ruokatunnit meni päikkäreihin. Viikonloppuna nukuin 13h… Kauhea kesä.

  6. Janni

    Niin tuttua! Minulla auttoi yllättävä seikka: aloin mennä töihin seitsemäksi kahdeksan sijaan. Sinulle saattaa osua juuri siihen kahdeksaksi töihin aikatauluun syvä unen vaihe, josta on hyvin vaikea herätä. Uni menee noin 90 minuutin sykleissä kevyt-syvä-REM ja syvästä on vaikea herätä. Olen ollut jo pitkään päivätöissä mutta silti juuri se 8 aamu tuntuu vieläkin kivuliaalta ja tekee huonon olon: mieluummin 6 tai 7! Kannattaa kokeilla, se saattaa vähän helpottaa iltavirkkuuden oireita.

    • Memmi

      Tuo 90min rytmi muuten toimii, jos ajoittaa nukkumaanmenon suhteessa noihin sykleihin. Eli jos tiedän, että pitää herätä jokin aamu normaalista poikkeavaan aikaan, ajoitan nukkumaanmenon siten, että herään tuollaisen 90min syklin jälkeen. Oli unta tuolloin takana 6h tai 9h, on olo virkeämpi kuin esim. 7h tai 10h unen jälkeen.
      Olen parantumaton aamuvirkku. Herään klo 04-06 välillä arkisin ihan itsekseen, nukkumaan menen klo 20-22 välillä. Lomalla sisäinen kello siirtyy maksimissaan muutaman tunnin ja herään aina viimeistään klo 07, olin sitten mennyt nukkumaan milloin tahansa. Kroppa ei vaan anna nukkua pitkään. Olen myös tehokkaimmillani aamusta noin klo 13 saakka ja sitten vireystila laskee kuin lehmän häntä. Jos minä saisin päättää, menisin töihin klo 06-07 välillä ja pääsisin aikaisin kotiin. Tykkään herätä aikaisin, koska silloin on koko päivä käytössä kun ottaa huomioon luontaisen vireystilan laskun iltapäivästä iltaan.
      Treenitkin sujuvat parhaiten aamupäivästä. Kaikista pahimpia ovat olleet iltapäivän lähdöt urheilutapahtumissa. Esim. viime puolimaratonin lähtö oli iltapäivästä siihen aikaan kun normaalirytmin mukaan söisin päivällistä ja valmistautuisin lepäilemään. Kroppa kapinoi vastaan aikaistettuja ruokailuja ja liian myöhäistä liikunnan aloittamista, mutta oli silti juostava.
      Olen yksi onnekkaista ja niistä harvoista, joille tällainen aikainen yhteiskunta toimii. Luin jonkun tutkimuksen, jonka mukaan valtaosa ihmisistä on iltavirkkuja ja vain pieni osa aamuvirkkuja. Olisi kamalaa ajatella, että itse joutuisi elämään kropalle luonnottoman rytmin mukaan. Myötätuntoni siis teille kaikille iltavirkuille!

  7. Henna

    Oon aamulla jo 5 salilla niin en voi samaistua 😀 mutta mulle ei tulis kuuloonkaan treenata esim. Kuudelta illalla kun oon jo 9 nukkumassa. On meitä vaan erilaisia 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.