Kun olet muuttunut niin paljon, ettet edes itse tunnista itseäsi enää

Postauksen otsikko saattaa kuulostaa hiukan hassulta, jos sen lukee ihan yhtäkkiä lukematta kirjoitusta sen takana. Musta on jo pitkään tuntunut siltä, että mun on vaikea kirjoittaa, koska tunnen olevani ihmisenä täysin erilainen mitä olin esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten. En ole pitänyt varmaan koko tänä aikana ollenkaan pidempää blogitaukoa, jonka olen Fitfashionilla ja täällä terve.fi:llä blogannut vuodesta 2014 alkaen. Kesäkuun aikana mulle tuli kuitenkin ihan totaalinen stoppi. Kirjoittaminen ei ollut tuntunut vähään aikaan mukavalta, joten täydellisen tauon pitäminen tuntui paremmalta ja jopa huojentavalta vaihtoehdolta.

Aloitin blogin kirjoittamisen, kun kilpailin bikini fitnesissä. Juttua riitti vaikka kuinka treenaamisesta ja fitnesselämäntavasta. Kilpailemisesta asiat johtivatkin sitten pian siihen, että aloitin personal trainerin opinnot ja perustin oman valmennusyrityksen. Yrittäjänä ehdin olla kaksi vuotta, kunnes valmistuin ja siirryin markkinoinnin tehtäviin. Pikkuhiljaa yrittäminen jäi, koska aika ei riittänyt kahteen isoon asiaan kerrallaan. Kilpailin viimeksi vuonna 2017 ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon asioita.

pauliinafit-henkinen-kasvu-muutto-ulkomaille

Varmasti suurimpana syynä muutokseen viimeisimpien vuosien aikana on ollut se, että olen matkustanut paljon. Kilpaillessa matkusteleminen ja reissussa nauttiminen olisi jäänyt ihan minimiin, joten sen vuoksi reissuja ei oikeastaan tullut kilpaillessa tehtyä. Kun näin maailmaa ja kaikkia niitä hienoja asioita mitä sillä on tarjottavanaan, alkoivat fitnesslavat kääntyä ajatuksissa taka-alalle. Matkustaminen todella avasi maailmankuvaani ja nyt näen maailman täysin eri tavalla kuin muutama vuosi sitten.

Ja tottakai näin maailmaa ja elämää myös Suomessa. Elämä alkoi täyttyä kaikilla muilla tärkeillä asioilla. Fitnesselämä oli aika itsekästä aikaa enkä varmaan enää pystyisi samanlaiseen. Välitän niin paljon myös läheisistä ihmisistä ja muista mulle tärkeistä asioista, että niin itsekäs elämäntyyli ei tuntuisi tässä kohtaa hyvältä. Tästä päästään siihen, että kun oikeastaan koko blogi oli perustunut fitnesspersoonan ympärille niin koin, että mitä muuta tästä enää jää jäljelle? Kirjoittamisinto hiipui vähitellen enkä oikein osannut nähdä sitä kaikkea muuta, joka kumpusi sisältäni ja vaati päästä esille. Enkä ehkä aiemmin ymmärtänyt sitä, että kyllähän mun elämä edelleen on fit-laiffia, koska pyrin syömään puhtaasti ja treenaan. Tälläkin hetkellä mulla on ruokavalion siistiminen käynnissä ja rasvaa on palanut lanteilta.

Nyt olen alkanut nähdä yhä selkeämmin, että mitä kaikkea siellä mun sisällä oikein on. Tänne Maltalle muuttaminen on ollut yksi parhaimmista päätöksistä, vaikka edelleenkin välillä vielä totuttelen uuteen maahan ja tottakai monia asioita on myös ikävä Suomesta. Halusin kuitenkin jo pitkään Suomessa asuessani ottaa kaikkiin asioihin etäisyyttä. Oli ihanaa tulla maahan, jossa sain tavallaan ”aloittaa puhtaalta pöydältä”. Olin ihan vain Pauliina, en fitness-Pauliina tai se Fitfashionin bloggaaja. Kun olen tutustunut täällä ihmisiin on ollut vapauttavaa, että kukaan ei ole ottanut heti ensimmäisenä esiin kaikkea sitä tai ei tunne menneisyyttäni ollenkaan. On ollut myös tietyllä tapaa vapauttavaa, kun kukaan ei luule tietävänsä minua blogin kirjoitusten perusteella.

bloggaaja-muutos
Helsingissä oli lämmin 1,5 viikkoa sitten

Malta on muuttanut mua ihmisenä paljon. Tottakai muutos on seurausta myös tästä monen vuoden ”siirtymävaiheesta”, jonka koen edelleenkin olevan päällä, mutta kyllä se on muuttanut, ei siitä pääse mihinkään. Mua hymyilyttää nykyään paljon enemmän. Täällä kun ihmiset hymyilevät, katsovat silmiin ja niitä näitä voi jutella kenen kanssa tahansa kaupungilla. Vaikka heräisin aamulla väärällä jalalla niin en voi olla vihainen, kun katson ruskettunutta, hymyilevää maltalaista vanhaa naista tai miestä kahvilassa kahvikupposen ääressä tai nojaillen naapurin ovenpieleen aamuostosten jälkeen. Täällä ei ole niin kiire. Vaikka jotkut asiat kestävät jopa kuukausia niin silti siinä on jotain lohduttavaa, että minäkin voin kerrankin ottaa ihan rennosti eikä siitä kukaan sakota.

Sitten varmasti kaikkein isoin asia on se, että olen löytänyt sen taiteellisuuden uudelleen, jonka haaveilin täällä Maltalla löytäväni. Ostin kesän alussa taidekurssin, jossa käyn joka keskiviikko. Kurssi kestää 12 viikkoa ja sen aikana opetellaan vesivärimaalaus, musteella piirtäminen, hiilellä piirtäminen ja akryylien käyttö. Olen innostunut niin, että olen hankkinut kotiin vaikka mitä välineitä ja aina kun vain saan järjestettyä aikaa niin iltaisin piirrän tai maalaan. Uppoudun siihen moniksi tunneiksi ja oikein tunnen sisällä miten mun sielu nauttii siitä puuhasta! Olen jo suunnitellut miten saan jatkossa järjestettyä sille aikaa entistä enemmän. Taiteileminen tekee mut onnelliseksi ja sellaisiin asioihin haluan panostaa!

taidekurssi-mustekynalla-piirtaminen
Tässä tämän viikkoinen (keskeneräinen vielä) mustekynä työ

Elämään ja ajatuksiini on tullut tietynlaista hyväksyvyyttä asioiden ja ihmisten suhteen. Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja osaan antaa myös itselleni höllää, kun siltä tuntuu. Varsinkin viimeistään viimeisimmän postauksen tapahtumat pysäyttivät paikoilleen ja ymmärsin taas entistä paremmin, että koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, joten jokaisesta päivästä pitää pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvä. Koska kyllä se sitten tuntuu surulliselta, jos joutuu surullisena tai tyytymättömänä täältä lähtemään. Sen vuoksi olenkin tehnyt suunnitelmia mitä kaikkea haluan lähivuosien aikana toteuttaa ja aion niistä ajatuksista kertoa seuraavassa postauksessa.

Kommentit (2)
  1. On mahtavaa, että ihmiset tekevät niinkuin ”sisäinen ääni käskee”. Harvoin sitä elämänmuutoksia jälkeenpäin katuu.

    Kun sitten kiikkustuolissa joskus istuu, niin sitä toivoisi, että voisi hymyssä suin muistella kaikkia käänteitä mitä sitä elämässään tekikään. Ja kertoa tarinaa eteenpäin seuraaville polville. Tai vaikka kirjoittaa.

    -Abdullah k
    https://abdullah-koo.blogspot.com

    1. pauliinafitworld
      10.7.2019, 10:04

      Oon ihan samaa mieltä, enemmän varmasti kaduttaa just ne tekemättömät asiat! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *