Parasta Ennen
Parasta Ennen

Onko intuitiivinen syöminen ja terapia ratkaisu jojo-laihduttamisen katkaisemiseen?

Viimekertainen avautuminen poiki aika paljon kommentteja ja sain oikeasti tosi hyviäkin neuvoja siihen, miten tästä kannattaisi jatkaa eteenpäin. Kiitos kaikille teille, te laitatte mun ajatuksia perspektiiviin ja ravistelette mun tunkkaisia ajatusmalleja.

Moni ehdotti, että hakisin apua. Jonkinlaiselta ravintoterapeutilta tai ihan psykologilta. Ensin mietin, että en tarvitse keskusteluapua mutta ehkä se sittenkin olisi järkevä vaihtoehto. Googlettelin asiaa ja törmäsin erään psykologin kirjoitukseen painonhallinnasta ja siitä, kuinka tärkeää olisi ottaa psykologin näkökulma mukaan elämäntapamuutokseen ja laihduttamiseen. Varsinkin suuret mullistukset vaativat usein sitä henkistä vahvuutta myös, jotta lopputulos olisi kestävä ja pysyvä. Psykologi tai muu ammattilainen tukee sitä henkistä matkaa, auttaa itsetunnon ja muuttuvan kehonkuvan kanssa sekä paneutuu lihomisen syihin, jolloin hoidetaan itse ongelmaa eikä seurausta. Silti monikaan ei ymmärrä sitä keskusteluapua ottaa tueksi, miksi?

Mä myönnän olevani hieman juntti tässä asiassa. En oikein osaa ajatella ylipainoa terapeuttisena ongelmana ja miellän keskusteluavun enemmänkin ”rikkinäisille” ihmisille. Vaikka eihän se niin ole! Ja varmaan pitää myöntää sekin, että mun ylipaino taitaa nimenomaan olla terapeuttinen ongelma tällä hetkellä. Tiedonpuutteesta se ei ainakaan johdu, tiedän tasan tarkkaan miten saisin suunnan muuttumaan.

Moni kyseli myös mun motiiveja, onhan mun laihduttamishaaveiden takana jokin syvempi tarkoitus kuin vain itse laihtuminen? Miksi koen sen niin tärkeäksi?

Noh. Tässä on mulle yksi pohtimisen aihe. Tällä hetkellä sanoisin, että mun suurin syy laihtumishaaveille on tästä nykyisestä olotilasta eroon pääseminen eikä niinkään se laihempi olemus. Ylipaino tuo tällä hetkellä mulle niin paljon itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja mielialamuutoksia. Olen myös huomannut, että lisääntynyt paino vaikuttaa mun unenlaatuun, energiatasoihin ja fyysiseen jaksamiseen. Takaisin on tullut myös sellaisia pieniä vaivoja, kuten vaikkapa kuorsaaminen. Ennen projektiani kuorsasin säännöllisesti, sitten se hävisi laihtumisen myötä. Nyt taas olen kuulemma ajoittain palannut paksumman hirren pariin.

Eihän se elämä mitenkään taianomaista ole laihempanakaan ja ihan samalla tavalla silloinkin sai tehdä töitä itsetuntonsa kanssa. Eikä laihuus ole muutenkaan mikään terveyden mittari. Mutta ei ole tämäkään tilanne hyväksi enkä voi väittää eläväni nytkään terveellistä elämää. Ja nämä tämän hetkiset ajatukset ovat erittäin kuluttavia ja masentavia, joten niistäkin toivoisin pääseväni eroon tiputtamalla painoa. Kehopositiivisuus kantaa hetken aikaa, mutta silläkään ei voi paikata ihan kaikkea.

Ehkä mä siis vaan laihdutan ja katson, miltä se tuntuu. Tai laihduttaminen on ehkä tässä kohtaa huono termi, koska sitä perinteistä laihduttamista en aio enää tehdä. Nyt pitää löytää joku uusi tapa lähestyä ongelmaa, ja tähän tosiaan tarvitsen nyt apua. En nimittäin aio tätä enää toistaa tämän jälkeen vaan nyt olisi päästävä kiinni lopullisiin tuloksiin. Kyse ei varmaankaan ole mistään tietystä kilomäärästä tai vyötärönympäryksestä, vaan nyt etsitään jotain syvempää ratkaisumallia.

Olen pyöritellyt päässäni intuitiivisen syömisen mallia. Tällaista lähestymistapaa en ole vielä kokeillut, joten tähän ei ole kasautunut mitään turhia toimintamalleja tai paineita. Lisäksi tämä ei ole mikään dieetti vaan perustuu kehon luonnolliseen ravitsemustarpeeseen ja nälkäviestinnän opettelemiseen. Ehkä siis tämä voisi olla mun juttu? Jos siihen yhdistäisi vielä jonkinlaisen terapeuttisen avun, oltaisiinko jo matkalla kohti parempaa? Lisäksi olen ajatellut vähentää somen käyttöä, panostaa harrastamiseen ja aloittaa lukemisen. Toivon somen vähentämisen karsivan ulkopuolelta tulevaa ulkonäköpainetta, harrastaminen taas on itseni kehittämistä ja lukemalla voisi saada uuttaa ei-manipuloitua ajatuspintaa. Lasken myös rimaa tämän blogin kanssa, ainakin toistaiseksi. En siis vähennä kirjoittamista, mutta aion kirjoittaa enemmän fiilispohjaisesti.

Yritän olla tekemättä tästä taas uutta projektia. Mulla on sellainen paha tapa nimittäin. Projekteissa on se vika, että niillä on aina joku päätöspiste ja tälle ei oikein sellaista voisi antaa. Yritän ajatella tätä vain uutena alkuna.


*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!