Parasta Ennen
Parasta Ennen

Nyt alkaa ihmiskoe: kaikkeen pitää vastata KYLLÄ!

Mä olen aiemmin valittanut sitä, että miks mulle ei koskaan tapahdu mitään. Kaikki muut tekee kaikkea erikoista ja ihmeellistä, mutta mun tilaisuudet makaa jossain pahnan pohjimmaisena. Oon odottanut sitä mun h-hetkeäni aika monta vuotta ja pettynyt varmaan miljoonasti, kun se onkin kolkutellut jonkun muun ovea. Toiset tuntuu olevan sellaisia Hannu Hanhia: arpajaisvoitot, työtarjoukset ja kutsut siisteihin tapahtumiin tuntuvat aina osuvan niille samoille tyypeille. Ja me muut mädännytään vanhoissa ympyröissämme haaveillen jostain jännittävästä. Myönnän, että vähän jo katkeroiduin.

Mitä mä oikein kuvittelin? Kuinka väärässä olinkaan!

Kuvittelin että se mun tilaisuus saapuu etuovelle fanfaarien kera: kyyhkyset ja kultainen serpentiini lentää taivaalle samalla kun Pähkinänsärkijää muistuttava pieni mies soittaa mun ovikelloa. Avaan oven ja mun eteen leviää antiikkinen paperikäärö täynnä mahtavia ehdotuksia! Siitä sitten saan sormella osoittaa haluamaani ja PING! elämä mullistuu!

Kuinka väärässä mä olinkaan! Ja kuinka naiivi. Kaikkien näiden vuosien aikana on mullekin ollut ovia avoinna, useastikin. Eteen on tullut kaikenlaisia tilaisuuksia ja ehdotuksia. Ero on ollut siinä, että todellisuudessa ne tilaisuudet on naamioitu aika hyvin. Eikä kukaan tarjoile niitä nenän eteen vaan ne pitää itse osata poimia matkan varrelta. Niihin toimii vähän sellainen Peter Pan -efekti: jos et usko niihin, et näe niitä. En edes uskalla miettiä, kuinka paljon asioita olen menettänyt sokeuteni vuoksi.

Haaste itselle: sano kaikkeen KYLLÄ!

Muistatteko, kun hetki sitten pyysin teitä keksimään mulle uusia haasteita? Mä itseasiassa sain teiltä aika paljonkin ehdotuksia, osan tänne blogiin ja osan esim. Facebookkiin. Hämmennyin oikeastaan vähän siitä, kuinka hyvin mun lukijat tunsi mun sielunmaisemat: ehdotitte keskenänne aika samoja asioita ja suurin osa oli myös sellaisia, mitä ite olin päässäni ehtinyt pyörittelemään. Aika hyvin siis osuitte kohdilleen! Mulle ehdotettiin mm. vaellusmatkaa, burleskia, kirjan kirjoittamista, julkista esiintymistä, tuotteen lanseerausta ja kuukausi vegaanina -haastetta. Jos olisin nyt yhtä sokea kuin ennen, en näkisi tässä listassa tilaisuuksia. Näkisin kasan utopistisia ehdotuksia, jotka on tarkoitettu jonkun muun toteutettavaksi.

Itseasissa mietin, olisiko mun seuraava juttu sellainen, että vastaan kyllä kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin. Vähän niinkuin siinä Jim Carreyn leffassa Yes Man. Ikäänkuin poistaisin itseltäni sen suodattimen kokonaan ja vaan vastaisin aina kaikkeen myöntävästi. Tulisikohan siitä aivan mahtavaa vai hirveä sekasotku? Kyseisessä leffassahan kaikki päättyi vähän huonosti, ihan kaikkeen kun ei voi vastata kyllä. Mutta mäpä olen viisaampi! Jos rajaan seuraavat tilanteet pois:

Näihin ei haasteessa tarvitse suostua:

  • Väkivalta ja loukkaantumisriski. Eli jos paikallisella nakkikioskilla joku kysyy haluanko pataan; mun ei tarvitse vastata, että ”kyllä kiitos!”
  • Taloudellisesti suuret riskit. Niin paljon kuin haluaisinkin, en voi vastata kyllä maailman ympärys matkalle.
  • Perheen hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Vastaan kieltävästi, jos jokin rajoittaisi liikaa mun perhe-elämää tai olisi muuten perheen toiveiden vastaista.
  • Rikolliset jutut. Eli ei, en tule ryöstämään pankkia kanssasi.
  • Äärirajoilla oleminen. Omien rajojen testaaminen ja kevyt töniminen on eri juttu, kuin oikeasti sinne äärirajoille meneminen. En esimerkiksi hyppää benjihyppyä enkä aio valvoa 72 tuntia putkeen noin kokeilumielessä.
  • Omien arvojen vastainen toiminta. En esimerkiksi ota huulitäytteitä enkä kokeile laihdutuspillereitä.

Mutta muuten: kaikkiin tilanteisiin ja ehdotuksiin pitää vastata KYLLÄ! Nyt tietty toivon, ettei kaikki kaverit ja sukulaiset ala hyväksikäyttämään tätä ja teetä mulla mitä ihmeellisempiä juttuja. Meinasin ensin, että toteutetaan tätä seuraava vuosi mutta ehkä lyhyemmästä ajanjaksosta olisi hyvä aloittaa: olisko 3 kuukautta?

Ihmiskoe on jo saanu alkunsa: kolme jepulis -vastausta kasassa!

Itseasissa mä jo vähän aloitin tämän periaatteen noudattamisen. Törmäsin Facebookissa viestiin, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä, mikäli olisi kiinnostusta pieneen haastatteluun. No meikä mietti nanosekunnin ja laitoin heti viestiä: minäminä! Sitten selvisi, että kyse oli Sport -lehteen tulevasta artikkelista, jonka aiheena on liikuntainho. Nyt siis meikä on artikkelissa mukana. Mua lähestyttiin myös erään tapahtuman tiimoilta ja kysyttiin puhumaan terveys&hyvinvointi aiheiseen iltaan. No tottakai! En ole kyllä koskaan julkisesti näistä jutellut mutta kerta se on ensimmäinenkin! Tänään taisin suostua myös naisten valmiusleirille, joka pidetään alkukeväästä Rovaniemellä. Tottakai meikä pärjää ilman sähköä ja nukkuu yönsä puolijoukkueteltassa!

Toistaiseksi siis sujuu hyvin. Ajan kanssa varmaan nähdään, onko tässä yhden naisen ihmiskokeessa mitään järkeä. Jos ei muuten, niin varmaan aika hyvää viihdettä tästä saadaan. Lähteekö joku mukaan?


Kommentit (2)

  1. Liisa

    Oi, tuo uusiin asioihin kyllä sanominen on välillä vaikeaa. Itse vatvon asioita niin kauan, että tilaisuus meni ohitse.
    Miten tuohon naisten valmiusleirille on mahdollista päästä? Kuulostaa mahtavalta!

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!