Parasta Ennen
Parasta Ennen

Nämä 8 asiaa on vähän noloa myöntää, mutta…

Voi kun olisikin hienoa, jos mulla olis vaan hyviä ominaisuuksia! Mutta mua on siunattu erityisillä piirteillä, joita ei yleisesti pidetä ihan imartelevina…Joku voisi sanoa näitä jopa huonoiksi luonteenpiirteiksi! Vaikka tämä tekee hitusen kipeää ja riipaisee mun itseylpeyttäni, jaan teille nyt mun 8 huonoa ominaisuuttani. Varmistin vielä mieheltä, että kaikki ovat paikkansa pitäviä:D

Tunnustan ja myönnän – nämä ovat mun 8 huonoa puoltani


Musta on tullut varsinainen mukavuudenhaluinen kermapylly

Osasin joskus muinoin lähteä vaikka telttaretkelle enkä oikeastaan vaatinut monenkaanlaisia mukavuuksia. Kaverinporukan illanvietoissa mulle oli ihan fine nukkua pää puoliksi lattialla ja syödä kolme päivää putkeen nuotioon tipahtanutta makkaraa. Mutta nykyään olen muuttunut tosi mukavuudenhaluiseksi. Vaadin valkeita lakanoita, aamupalaa sänkyyn ja laadukasta kuohuviiniä. Pehva ei enää kestä kovia penkkejä, enkä osaa nukkua vieraspatjalla. En voisi kuvitellakaan lähteväni johonkin festareille: bajamajoja, mutaa ja muovimukeja. Vanhenemisen myötä tietynlaiset kriteerit ovat kasvaneet. Aina tämä ei ole huono puoli ja tietyllä tavalla koen, että ansaitsen jo vähän enemmän mukavuutta.

Mulla menee herne nenään välillä aika pienestä

Eihän tätä ole kiva myöntää, mutta välillä menee herne nenään aika pienestä. Joku yksittäinen sana tai ele saattaa laukaista mussa sellaisen kiehumisreaktion että! Tulkitsen monesti muita ihmisiä ihan liikaa ja kehittelen kaikenlaisia olemattomia teorioita päässäni. Monesti se toinen ei edes tiedä, mistä kimpaannuin. Onneksi en ole kauaa ärsyyntynyt vaan laimenen aina nopeasti.

Jään helposti jankuttamaan samaa virttä

Otan helposti asiakseni jäädä jumiin johonkin tiettyyn. Varsinkin, jos mun kanssa ollaan eri mieltä ja aihe on mulle sydänasia. Vaikka ei pitäisi, jankutan monesti omaa näkökantaani ja koitan saada toisen taivuteltua samalle linjalle. Huono ominaisuus, tiedän!

Teen itsestäni siivousmarttyyrin mutta sotken sitten itse ihan samalla tavalla

Valitan lapsille sitä, että sukkia ja astioita on aina pitkin poikin. Siivoan muiden jälkiä ja puhisen samalla teatraalisesti. Teen itsestäni oikein siivousmarttyyrin välillä. Mutta sitten sotken itse ihan samalla tavalla! Multa jää aina astiat pöydälle, puoliksi pilkottu paprika leikkuulaudalle ja likaiset vaatteet lattialle. Mun pinnejä, pompuloita ja korviksia löytyy joka paikasta. Riisun kengät lattialle, vaikka vieressä olis kenkäkaappi. En petaa petiä ikinä enkä heitä tyhjentyneitä shampoopulloja roskiin, vaan jätän ne sinne kylppäriin.

Suunnittelen ja ideoin jatkuvasti jotain – silloinkin, kun ei todellakaan tarvisi

Oon kova ideoimaan ja suunnittelemaan kaikenlaista. Meikä on aina se, joka järjestää firman pikkujoulut ja tyky-päivät. Mun lapasesta lähtee usein teemabileet, juhlien menukokonaisuudet ja koristelut. Oon aina mukana kehittämässä kaikenlaista, vaikka kyse ei olisi edes omista jutuista: tungen nenäni herkästi myös kavereiden ja sukulaisten juttuihin. Mun luovuutta moni arvostaa ja mua paljon kysytään auttamaan ideoinnissa. Mutta sitten on niitä tilanteita, kun puoliväkisin heittelen ajatuksiani enkä ymmärrä väistyä sivuun. Joskus olisi ihan hyvä antaa tilaa myös muille ja itse vaan seurata sivusta. Joskus tämä ominaisuus tekee myös sen, että hautaan itseni töihin: suostun mitä ihmeellisempiin juttuihin, vaikka oikeasti ei olisi resursseja.

”Ja nyt sitten tehdään tätä ja puolen tunnin päästä tota!”

Mun suunnittelupuoleeni liittyy myös tarve aikatauluttaa asioita. Varsinkin jos on vähän erikoisempi tilanne kuten joku juhlapyhä. Laadin helposti aikaraameja ja muutun kireäksi, jos niitä ei noudateta. En esimerkiksi jouluna kestä sitä, jos pukki ei tule tiettyyn kellonaikaan tai jos ruuan tarjoilun ajankohtaa ei ole tiedossa. Tykkään tietynlaisesta rytmistä ja järjestyksestä, vaikka en ihan minuutin tarkka olekaan. Omasta mielestäni tietty suunnitelmallisuus päivässä takaa sen, että ehditään tekemään monenlaista eikä kukaan ole nälkäinen, väsynyt tai tylsistynyt. Joskus tietty tämä ärsyttää muita, kun en osaa vaan mennä virran mukana.

Jään helposti rypemään huonoon fiilikseen

Tämä ominaisuus on täällä blogissakin tainnut tulla ilmi. Jos mulla on huono fiilis, jää ketutus usein päälle vähän turhankin pitkäksi aikaa. Meen sellaiseen negatiivisuusmoodiin, mitä ei muuten kukaan tai mikään saa purettua mun ympäriltä. Kaikki on huonosti ja pilalla! Monesti ylireagoin aika vahvasti ja tilanteisiin olisi olemassa ihan realistisiakin ratkaisuja. Mutta ei! Kun meikä on negatiivinen, ei mikään ole hyvin eikä mikään onnistu!

Mulla on puolet projekteista aina kesken

Saan sellaisia kohtauksia, että kaivan kaapeista tavarat lattialle ja jätän ne siihen. Alan äkkiä maalaamaan seinää mutta päädynkin kutomaan villasukkaa. Aloitan jonkun askaskarteluprojektin ja seuraavaksi jo verhoja olohuoneessa. Kaikki jää aina kesken ja puolikkaita projekteja lojuu kaapit ja laatikot täynnä. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin täällä: Kun heikkoutena ja vahvuutena on innostuminen.

Pystyttekö te myöntämään teidän huonoja puolianne? Onko yhtään samoja kuin mulla?


Edellinen juttu:

Ehdota mulle mun uusi epämukavuusalue!

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Miten onnistuin pudottamaan melkein 30 kiloa painoa?

Kerran lihava, aina lihava

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?

Itsensä kokoaminen sortumisen jälkeen

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentit (2)

  1. Minna

    Aikalailla samanlaisia noloja/huonoja ominaisuuksia löytyy… Ihan ykkösenä on tuo herneen vetäminen nenään, joka meikällä (olen huomattavasti iäkkäämpi kuin sinä) on muuttumassa pikkuhiljaa melonin vetämiseksi nenään.

  2. Tiina/Fit Fat Mama

    Niin samaistun tohon siivous marttyyriin 😀

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!