Lopun alkua

Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö blogin lopettaminen ole ollut mielessä. Just nyt en oikeastaan edes kaipaa tänne. Jotenkin oikea elämä on tällä hetkellä paljon mielenkiintoisempaa ja rikkaampaa, kuin tämä digitaalinen versio. En oikein tiedä onko kyse jonkinlaisista suorituspaineista vai mistä, mutta kirjoittaminen tuntuu koko ajan haastavammalta. Jotenkin en haluaisi jakaa asioita enää.

Tää on vähän kinkkinen homma, koska toisaalta olen ollut tästä blogista niin ylpeä. Tämä on ollut mulle tärkeä väylä kanavoida omia fiiliksiä ja oon ihan oikeasti nauttinut teidän lukijoiden kanssa keskustelemisesta. Tän blogin kautta oon myös saanut sellaisia asioita, joista en olisi uskaltanut edes kuvitella! Lopettaminen ei siis ole helppo päätös ja oon pitkään miettinyt, onko kyse vaan jostain ohimenevästä vaiheesta. Olen myös kypsytellyt ajatusta siitä, jos vaihtaisin aihetta kokonaan. Mä oon tänne repinyt auki kaikki mun vartalotraumat, epäonnistuneet dieetit ja turhautumisen tunteet. Olen myös ainakin luullakseni jakanut motivaatiota, iloa ja opettanut lempeää elämänasennetta. Nyt en enää tiedä, onko mitään sanottavaa jäljellä. Tai on, mutta ei näistä asioista.

Sitä mitä etsit, on usein ihan siinä jalkojen juuressa

Meni aika pitkään ymmärtää, että se kehorauha saattaakin tulla sun luo, kun vaan lakkaa väkisin sitä etsimästä. Se, että oon nyt pitänyt suuni supussa ja kynän penaalissa, on itseasiassa tasannut mun mielialaa. Onhan noita vatsamakkarakriisejä edelleenkin, mutta ne eivät ole nyt niin lamauttavia ja pitkäkestoisia. Jotenkin en haluaisi nyt rikkoa tätä orastavaa harmoniaa kirjoittamalla tänne kesäkiloista ja bikinikunnosta. Ajattelin ensin, onko tää nyt sitä pään painamista pensaaseen ja silmien sulkemista totuudelta, kun en halua tarttua näihin aiheisiin enää. Mutta ehkä se sittenkin on vaan tervettä järkeä: turhien asioiden jättämistä pois arjesta ja ajatusten puhdistamista siitä kaikesta ahdistavasta skeidasta, mitä media ja yhteiskunta meille tuputtaa. Kuinka paljon vapaampi olo onkaan, kun vaan lakkaa välittämästä sellaisista asioista, jotka eivät tuota onnea tai iloa. Ei tarvitse sopia muottiin, saavuttaa jotain tiettyä painolukemaa, raportoida ylimääräisiä herkkuja kalorilaskuriin eikä tarvitse potea jatkuvasti huonoa omatuntoa. Ja jos joskus kismittää, voi edelleen vanhanaikaisesti kiukutella peilikuvalle, aviomiehelle tai siskolle. Ei tarvitse jakaa sielunsa synkkyyttä ihan koko maailmalle. Sellainen pieni mysteeripumpuli oman elämän ympärillä tekee ihan hyvää –tässä maailmassa kun alastomuudenkin jakaminen somessa on ”normaalia”. Missä kohtaa yksityisyys meni pois muodista? Millaiseen maailmaan meidän lapset kasvavat, oppivatko he arvottamaan omia kehojaan sometykkäyksien perusteella? Kun tuntuu, että keho kuin keho pitää saada jotenkin ”vahvistettua” julkisesti. Jotenkin haluaisin pestä itseni kokonaan tästä kummalliseksi muuttuneesta ajatusmaailmasta.

Instagramin kanssa huomasin myös suurta pientä riippuvuusongelmaa. Niihin tykkäyksiin jää nopeasti koukkuun ja kun joku lopettaa sun seuraamisen, tuntuu se puukoniskulta rinnassa: ”Miksi toi lähti? Julkaisinko jonkun huonon kuvan? Oliko siinä tyhmä teksti tai väärä hästäg?”. Hirveä paniikki jonkun täysin tuntemattoman ihmisen takia. Lisäksi tuntui, että asiat todentuivat vasta julkaisun jälkeen: ensin ruokakuva, sitten voi syödä. Ensin selfie, sitten voi lähteä lenkille. Oota kun julkaisen tän kuvan, niin sitten voidaan katsoa leffaa. Typerää.

Oon pyöritellyt päässäni muita aiheita: puutarhanhoitoa, sisustamista, jotain töihin liittyvää, askartelua…Ihmiset löytää ihan kummallisista asioista niitä ”omia juttuja”. Instagramissa on esim. yks tyyppi joka julkaisee Post-it lapuille piirrettyä pieruhuumoria. Yks tykkää meikata itsestään julkkishahmojen kaksoisolentoja. Kolmas tykkää vertailla erilaisten juoksukenkien ominaisuuksia. Ehkä se munkin seuraava juttu on jotenkin hyvin yksilöllinen ja massasta poikkeava.

Mä jätän tän tänne nyt vielä roikkuun, koska you never know. Ja jos ajatukset jatkosta tästä selkeytyy, ilmoitan kyllä teille.

Mutta siihen asti: nauttikaa kesästä ja pukekaa ne hemmetin bikinit päälle, oli se kroppa sitten minkänäköinen tahansa! Laittakaa somet hiljemmalle tai tehkää kokonaan lakko vähäksi aikaa. Keskittykää sellaisiin asioihin, jotka oikeasti tuntuvat hyvältä ja oikealta. Syökää mansikoita, kastakaa talviturkki ja istukaa nurmikolla. Ette oikeasti tarvitse tätä tekomaailmaa ollaksenne onnellisia. Kettu kuittaa ja kiittää!

Kommentit (4)
  1. mariaisstrong
    5.6.2019, 23:34

    Ei muuta kommenttia, kuin ♥️♥️♥️♥️

  2. 👌🏻👍🏻☀️☀️☀️☀️☀️☀️🍓🍓🍓🍓oikein!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *