Läskisokeus

Kirjoittelin pari päivää sitten postauksen, jossa kerroin suhtautumisestani kehopositiivisuuteen ja viittasin pullahtaneeseen kehooni. Juttu on ollut tosi suosittu ja keräsi taas muutaman kommentin siitä, voinko kutsua itseäni ylipainoiseksi vai en. Joku taisi kommentoida, että olisin jopa hoikka. Ha!

Ensin ajattelin, että minäpä valokuvaan näille ihmisille kaikki läskipullani. Näkevät sitten, että kyllä täältä löytyy! Tekisi mieli oikein todistaa, että tämä ruho on todellakin siellä isojen tyttöjen puolella. Mutta sitten tuumasin, että entä jos olenkin väärässä?

Näkyykö peilistä se oikea sinä, vai katsotko läskisokeuslaseilla itseäsi?

Läskisokeus on siitä jännä juttu, että se toimii molempiin suuntiin. Näet itsesi isompana kuin olet. Näet itsesi pienempänä kuin olet. Omaa kokoluokkaa on jotenkin äärimmäisen vaikea hahmottaa. Mistä tiedän, osaanko katsoa itseäni realistisesti? Jos kuvittelen olevani tosi isokokoinen mutta en olekaan? Ei olisi ensimmäinen kerta kun totuus poikkeaa kuvitelmista. Ollessani vielä reippaammin ylipainoinen, en nähnyt sitä peilistä. Se paino jotenkin katosi jonnekin. Tietyllä tavalla tiedostin olevani iso, mutta en oikeasti hahmottanut sitä mittakaavaa. Yhtenä päivänä sitä sitten vaan kävelee peilin ohi ja järkyttyy peilikuvaansa. PAM! Kaikki se vartaloon kertynyt pullava piirtyy verkkokalvoille eikä meinaa tunnistaa itseään: olenko mä tuon näköinen?! Ja taas ollessani hoikka, näin peilistä kokoajan itseni isompana kuin oikeasti olin. Kummaa.

Jos mulla on nytkin jonkinlaiset läskisokeuslasit päässä? Vaikka olenkin pyöristynyt viimeaikoina, ehkä kuvittelen taas olevani suurempi kuin olenkaan. Osaakohan sitä missään kohtaa oikeasti katsoa itseään totuudenmukaisesti?

Osaatko nähdä, miltä näyttää normaalipainoinen ihminen?

Sen lisäksi, että läskisokeus on omissa silmissä, tuntuu se olevan myös välillä muiden silmissä. Joskus ihmisillä on hirveitä vaikeuksia erottaa kuka on normaali, kuka laiha ja kuka lihava. Normaalipainoisia varsinkin tuntuu tuomittavan tänne ylipainoisten puolelle, ihan kuin ei enää tiedettäisi miltä normaali keho näyttää (ja kuinka paljon variaatioita mahtuu normaalipainon sisään). Lisäksi tuntuu hassulta, että ylipainoisen pitäisi jotenkin näyttää lihavalta. Eihän ylipainoinen ihminen välttämättä muistuta Michelin ukkoa, vaan keho voi olla hyvinkin ns. normaalin näköinen.

Osaatteko te katsoa itseänne realistisesti? Vai katsooko peilistä joku erikokoinen ihminen, kuin mitä oikeasti olette?

 


Edellinen juttu:

Arkiaktiivisuus jopa säännöllistä treenausta kannattavampaa

***

Lue myös nämä:

Onko pakko olla laiha, jos ei halua?

Juhannuksen lopputulos: marinoitu supikoira

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentit (6)
  1. Henna | Pölyä Pinnoilla
    7.7.2018, 18:32

    Hyvä kirjoitus 🙂
    Mie näen itteni isompana kuin todellisuudessa olen. Mutta en myöskään nähnyt todellista kokoani oikeassa mittakaavassa kun olin 12 kiloa painavampi kuin nyt. Näin silloin itseni pienempänä kuin olin.

  2. Olen siinä normaalipainon keskivaiheilla ja minua väitetään välillä hoikaksikin, itsehän näen pelkästään ton vyötärönympärykseni joka on isompi kuin rinnanympärykseni, ja vetelen siitä johtopäätöksen että olen ihan jäätävä pullamössöpallo 😀 Tiedä sitten mitä tässä pitäisi ajatella, tuntuu vaan että olen ihan vääränmallinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *