Parasta Ennen
Parasta Ennen

Lapset nuorena vai vasta vanhempana? 6 myyttiä lastenhankinnasta

Perheen perustaminen ei ole hetkeen ollut ns. muodissa. Yhä useampi jättää tietoisesti lapset hankkimatta ja ne jotka lapsia haluavat, ryhtyvät toimeen yhä myöhemmin ja myöhemmin. Niin sanottu Prisma-arki ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta nuoria ihmisiä. Halutaan ensin elää. Kiertää maailmaa. Kakkavaipan vaihtaminen, silmäpussit, Ryhmä Hau ja Wilma-viestit eivät varsinaisesti edusta jännittävää arkea. Sen sijaan Ibiza, ravintolatreffit, uraputki ja vapaa tahto kuulostavat hyvinkin houkuttelevilta.

”Välillä tuntuu, että lasten hankkimista lykätään, koska joutuu luopumaan niin monesta asiasta. Rahat menee, hermot menee, kroppa menee pilalle. Onko näin?

Mä olen kummajainen: Mä olen saanut lapseni nuorena. Mä olen toiminut ns. vanhalla tavalla. Menin naimisiin 22-vuotiaana ja sain esikoiseni hieman ennen 23v. syntymäpäivääni. Toisen lapsen syntyessä olin 24 vuotias. Nykyisellä mittapuulla olin siis aika nuori perustaessani perheen. Joskus mietin mitä sanoisin sellaiselle, joka punnitsee asiaa: lapset nuorena vai vasta reilu kolmekymppisenä, kenties jopa nelikymppisenä?

6 myyttistä syytä lykätä lasten hankintaa – pitääkö ne paikkaansa?

1. Lasten saamiseen loppuu nuoruus – eletään nyt vielä kun voidaan!

Muutamat bileet jää ehkä väliin ja tietynlainen huolettomuus katoaa, mutta nuoruus on pitkälti myös mielentila. Lasten hankkiminen nuorena ei siis automaattisesti tarkoita, että loppuelämä olisi kylmää maitokahvia, tekohampaita ja Apu-lehden ristikoita! Elämää on edelleen lastenkin jälkeen, monesti siihen tulee jopa enemmän sisältöä.

2. Teen lapsia sitten, kun on hyvä talous ja sopiva asunto

Rahaa ei joka tapauksessa koskaan tule olemaan tarpeeksi. Aina on joku harrastus maksettavana tai kengät hankittavana. Kaunis ajatus, jos meinaa säästää lapsenhankintaa varten mutta käytännössä ihan samaa kulutusjuhlaa se on, olit sitten nuori opiskelija tai varakas lakimies. Menot tuppaa kasvamaan samaa tahtia kuin tulot. Ja se asunto: lasten saamisen jälkeen kämppä menee kuitenkin remonttiin tai vaihtoon, kun Jani-Petteri vetelee kakkavaipan sisällön olohuoneen tapettiin.  Asunto on muutenkin joko liian iso tai pieni, liian kaukana tai lähellä tai muuten vaan toimimaton. Asunnosta ei siis kannata ressata sen enempää, kunhan on jonkinlainen katto päänpäällä eikä rottia vilise lattialla.

3. Haluan ensin luoda uraa

Tuleehan siihen työntekoon katkos. Mutta se tulee joka tapauksessa, olit sitten uran alkuvaiheessa tai loppupuolella. Itse ajattelen, että parempi alkupuolella: lasten jälkeen voit tehdä töitä keskeytyksettä. Vaikka äitiys tuokin työntekoon myös haasteita, on monesti myös osaaminen lasten jälkeen parempi: sitä kun on oppinut selviämään ylikiehuvasta puurokattilasta samalla kun vauva roikkuu nännissä kiinni, joten ihan pienestä ei enää hämmenny. Ja jossain kohtaa se työmaa on aika houkutteleva paikka verrattuna kotiin, joten töitä tekee kaksinkertaisella tarmolla:D

4. Haluan olla henkisesti valmis ja hankkia elämänkokemusta

Et tule koskaan olemaan valmis lapsen saamiseen. Lapsi mullistaa elämän tavalla, johon et pysty etukäteen itseäsi valmentamaan. Toki on hyvä olla vähän järkeä päässä ja omata perus selviytymistaidot. Mutta vaikka olisitkin jo kypsempi yksilö, tulet joka tapauksessa silti harkitsemaan lapsesi pakkaamista ensimmäiseen Siperian junaan. Joten mun puolesta voi luopua ajatuksesta, että iäkkäämpänä olisi jotenkin kypsempi ja henkisesti varautuneempi vanhemmuuteen.

Sitäpaitsi vanhemmuus kasvattaa ihmistä henkisesti jopa paremmin, kuin lapseton aikuiselämä: kun lapsi tiputtaa viidennen kerran haarukan lattialle ja kumarrut poimimaan sitä – Smäts! päähäsi mäjähtää pieni kourallinen spagettimössöä. Niin siinä muutamassa sekunnissa tehdään aikamoinen henkinen pyhiinvaellus, ettei järki katoa päästä. Kasvattaa ihmistä kummasti.

5. Parisuhde kuolee lasten syntymän jälkeen

Parisuhdetta pitää hoitaa, oli lapsia tai ei. Parisuhteen kuoleminen johtuu siis useimmiten jostain muusta kuin lapsista. Se hyvä puoli lapsissa on, että parisuhteen laatuajaksi riittää yhdessä saunominen ilman, että kukaan huutaa kertaakaan että ”ÄÄÄIIIITIII, toi kiusaa!!”.

6. Haluan nauttia kropastani mahdollisimman pitkään – lastensaanti pilaa sen!

Monesti ajatellaan, että raskauden muokkaama keho olisi jotenkin pilaantunut. Että kuivuneet tissit, roikkuva vatsanahka ja pyöristynyt lantio olisivat jotenkin huonoja asioita. Eihän ne ehkä edusta sitä nuoren ihmisen ajatusta kauniista naiskehosta, mutta lasten saamisen jälkeen sitä osaa tämänkin nähdä positiivisemmin. Tai toivottavasti ainakin osaa! Kroppa siis muuttuu kyllä enemmän tai vähemmän. Mutta ulkonäkö on jokatapauksessa katoavaa, joten lasten lykkääminen tämän vuoksi on vähän turhaa. Nuorempana keho kuitenkin palautuu raskaudesta paremmin, kun esim. kollageenin tuotanto on vielä huipussaan. Ja aika paljon sen kropan ulkonäköön voi vaikuttaa sillä, montako raskauskiloa itselleen syö ja kuinka aktiivista mammalomaa viettää.

Trendikäs ja nuorekas äiti

Mulle tämä ratkaisu on ollut se oikea. Koen itseni edelleen nuoreksi ja tiedän, että kaikki ovet ovat edelleen mulle avoimina. En ole oikeastaan menettänyt mitään, mutta saanut sitäkin enemmän. Saan olla se trendikäs ja nuorekas äiti (omasta mielestäni ainakin). Eikä tarvinnut oikeastaan missään kohtaa elää sitä pelättyä Prisma-arkea. Ainakaan kovin montaa vuotta.

Toki jäihän ne opiskelut vähälle. Enkä ammatillisestikaan ole ehkä siellä, missä nuorena kuvittelin olevani tämän ikäisenä. Mä en ole koskaan asunut kimppakämpässä, en ole käynyt opiskelijabileissä enkä ole reissannut reppuni kanssa ulkomailla. Mutta en tiedä olisiko elämä yhtään sen onnellisempaa tai täyteläisempää, jos olisin toiminut toisin. Sitä paitsi, on aika hieno fiilis huomata, että mun pahimmat mammavuodet on jo takanapäin ja saan nyt vaan nauttia elämästä. *Sarkastista naurua*


Edellinen juttu:

Blogien valokuvat ja salaisuudet niiden takana

Lue myös nämä:

Äiti sä oot niin nolo!

Minä kysyn ja lapset vastaa!

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentit (4)

  1. Mariam B

    Kirjoitit osuvasti ja hauskasti aiheesta joka jakaa varmasti mielipiteet – lisäksi olit kanssani täysin samoilla linjoilla 🙂

  2. Krista

    Oih ja voih, kun alan olla niin kyllästynyt tähän lapsettomuuden ja Ibiza-elämän rinnastamiseen. Olen lapseton ja lapsen saamista paljon toki miettinyt. Enpä ole kertaakaan tullut ajatelleeksi, että joutuisin luopumaan Ibiza-elämästäni, uraputkestani, ravintolatreffeistä. Prisma-arkea tässä eletään ihan ilman lastakin. Tiedoksi, että lapsen saamisen pohtimiseen voi liittyä vaikkapa ihan järjetön pelko siitä, että olisi liian huono äiti, tai tukiverkoston puute. Tälläisten asioiden kanssa painiessa tuntuu aina tosi kurjalta tuo Ibiza-elämään rinnastaminen.

    • Henna – Parasta Ennen

      Tarkoitus ei toki ollut loukata. Lapsettomuuteen on tosiaan monia syitä enkä väitä niistä sen enempää tietäväni. Tässä nyt tartuttiin aika pieneen osaan näitä syitä ja enemmänkin mielikuviin siitä, millaista arki ehkä olisi ilman lapsia. Aika stereotypistä tosiaan tuo Ibiza-ajattelu, mutta sama juttu toisinpäin: ei se perhearkikaan ole aina sellaista, millaiseksi kuvitellaan.

  3. Eveliina

    Minä olen sieltä toisesta koulukunnasta. Sain esikoisen lähemmäs 40-vuotiaana; oikeastaan ainoastaan siksi, etten löytänyt isäksi sopivaa puolisoa vasta kuin 30 tuolla puolen. Sitten muutama vuosi seurustelua, häät, keskenmeno ja lapsi. Toista ei edes lähdetty yrittämään, oltiin onnellisia että yksi terve (ja tervejärkinen) saatiin aikaiseksi.
    Mutta täytyy myöntää että kun täytin 30 v, en olisi uskonut kuinka nopeaa 30-40 vuodet menivät; osoittain ilman lasta ja ihan viimeisinä vuosina lapsen kera.
    Ja kuten tuossa joku jo mainitsikin, en elänyt Ibiza-elämää ennen lasta, kuten en myöskään sen jälkeen. Normaalia arkea elettiin ennen lastakin, ehkä matkustettiin useammin (4-5 krt/vuodessa). Nyt lapsi menee kouluun ja me matkustamme vähän eri kokoonpanoilla; välillä minä tai mies yksin kavereiden kanssa, välillä minä lapsen kanssa ja välillä perheenä.
    Asuntohaaveita on aina ollut ja on edelleen, vaikka asiat ovat ihan kunnossa.
    Taloudellisesti tulemme hyvin toimeen, minulla ja miehellä on hyväpalkkaiset työt, mutta kuten sanoit, suurempien tulojen myötä menot myös kasvavat, on suurempi auto, on suurempi asunto jne jne.
    Minä juhlin 20-30-vuotiaana sen verran, ettei enää ole suuria intohimoja. Mutta kaverisuhteita pitää pitää yllä muutoin jatkuvasti. Festareilla olen käynyt sen verran, kun on ollut haluja, samoin juhlissa jne. Vanhemmalla iällä on helpompi ostaa tukiverkkoa ympärilleen. Nytkin lapsen päiväkodin mentyä kiinni, työllistän paikallisen nuoren hoitamaan lasta minun ollessa vielä töissä. Lapsi sitoo elämään säännöllistä elämää, mutta sitä elin jo ennen lastakin, joten minulle muutos ei ollut suuri.

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!