Parasta Ennen
Parasta Ennen

”Laihduttelu” voi olla jopa haitallisempaa kuin ylipaino

Viime kertainen postaus 30 kilon painonpudotuksesta oli tosi suosittu. Enkä ihmettele: laihduttaminen kiinnostaa ihmisiä. Erityisesti kaikki vinkit, neuvot, ohjeet ja onnistumistarinat vetävät lukijoita. Todella moni kamppailee ylipainon ja liikakilojen kanssa ja on totaalisen kyllästynyt olotilaansa. Kansa janoaa tehokkaita keinoja rasvankarkoitukseen ja motivaatiota yritetään kasvattaa lukemalla inspiroivia tarinoita. Laihduttamista suositellaan ja siinä onnistumista pidetään jonkinlaisena elämän tavoitteena. Ja onhan se monelle oikeasti kannattavaa: varsinkaan runsas ylipaino ei ole hyväksi kenellekään.

Jatkuva painosta murehtiminen johtaa helposti harhaan

Mutta sitten toisaalta. Osa on myös sitä mieltä, ettei laihduttamisesta ja painonpudottamisesta tulisi kokoajan meuhkata. Sellainen rentous ja armollisuus on nyt IN. Halutaan kannustaa mieluummin lempeään suhtautumiseen omaan kehoon, hyvinvointiin ja terveellisyyteen. Kilojen määrällä tai BMI:llä ei ole niin väliä, jos kroppa muuten toimii ja on terve. Uskotaan, että jatkuva painon murehtiminen kuluttaa henkisiä voimavaroja ja itseasiassa johtaa vielä syvemmälle suohon. Itsensä jatkuva tarkkaileminen, sääteleminen ja kurittaminen ei kasvata tervettä kehonkuvaa ja painonhallinnasta tulee nopeasti mentaalinen vankila. Jossain tapauksissa olisi jopa parempi antaa ylipainon vaan olla, ja keskittyä muihin asioihin elämässä.

laihdutus-laihduttelu-paino-dieetti-laihduttaminen

Se järkeväkin laihdutustapa voi osoittautua huonoksi

Jos käykin niin, että vuosien ”oikeanlainen laihduttaminen” johtaa kierteeseen, jossa paino on aina päällimmäisenä mielessä ja ajatuksista eroon pääseminen liki mahdotonta. Lopulta se painokin kertyy takaisin sen kaiken stressaamisen vuoksi.

Mä olen kokeillut molempia tapoja: laihduttanut nopeasti ja pidemmällä aikavälillä. En ole ihan varma, kumpi oli parempi. Mutta sen tiedän, että olen ajanut itseni petolliseen kierteeseen, jossa pää menee sekaisin ja ajatukset vääristyy. En ole enää hetkeen osannut oikeasti suhtautua järkevästi painoon ja laihduttamiseen. Kuvittelen olevani sinut itseni kanssa, kuvittelen osaavani järkevästi laihduttaa. Mutta yhtä ajatusmyrskyä tämä on, missä ei ole päätä eikä häntää.

Jokaisen pitäisi yrittää laihduttaa vain kerran tai vaarana on ”laihduttelu” -kierre

Ehkä se on niin, että jokaisen meistä kannattaisi vain kerran yrittää laihduttamista. Siihen yhteen kertaan pitäisi sitten ladata kaikki se motivaatio, tahdonvoima ja itsekuri (ja mitä muita supervoimia siihen tarvitaankaan). Ai miksi? Koska tuon yhden yrityksen jälkeen on suuri riski alkaa laihduttelijaksi. Tiedättekö tyypin: se laihduttaa aina tammikuussa kaalisopalla, syö laskiaspullia helmikuussa, ostaa lenkkarit huhtikuussa ja tissuttelee viiniä kesän. Sitten se elokuussa ostaa salikortin ja noudattaa ruokavaliota, kunnes pikkujoulukausi torppaa koko homman. Paino tippuu aina välillä, ja nousee takaisin. Pian laihduttelija on kierteessä, jossa mikään ei tunnu toimivan pitkäikäisesti ja omasta kehosta on vuorotellen ahdistunut ja ylpeä. Voin ihan rehellisesti nostaa käden ylös ja myöntää itseni laihduttelijaksi.

”Tällaiseen laihduttelukierteeseen ajautuminen voi olla
jopa haitallisempaa kuin se alkuperäinen ylipaino.”

Nyt sulla on ylipainon lisäksi ongelmana heikko itsetunto, stressi, motivaatiopula, vinoutunut kehonkuva ja heittelevä mieliala. Onko se sen arvoista? Lisäksi aineenvaihdunta menee sekaisin jatkuvasta lihon-laihdutan soutamisesta ja painonhallinta muuttuu oikeastikin vaikeaksi. Kroppa ei vaan toimi samalla tavalla enää sen jälkeen kun neljättä kertaa yrittää tiputtaa sitä samaa kilomäärää. Laihduttelija sortuu usein myös liian kovatehoisiin treeniputkiin, kun hätäpäisesti yritetään polttaa kaloreita. Keho ei ikuisesti kestä sitä Sohvalta maratonille -periaatetta, vaan jossain kohtaa saattaa ilmaantua esim. rasitusvammoja ja loukkaantumisia. Jos ylipaino oli alunperin vain esteettinen ongelma, kannattaako sitä vaihtaa henkisiin ja fyysisiin ongelmiin?

laihdutus-laihduttelu-paino-dieetti-laihduttaminen

Kannattaisi varmaan vaan antaa olla

Laihduttelijalle voisi tosiaan olla parempi vaan antaa olla. Luopua siitä tavoitteesta olla jonkun kokoinen ja painoinen. Väkisin vastavirtaan uiminen ei aina kannata. Eihän sen myöntäminen ja taistelun ”luovuttaminen” tunnu hyvältä. Suurin osa meistä haluaisi olla hoikka tai edes normaalipainoinen (mikä nyt on kenellekin normaalipaino). Mäkin haluaisin. Mutta kun totean melkein vuosikymmenen taistelleeni kehoni ja painoni kanssa, on pakko myöntää, että eihän siinä järkeä ole. Niin paljon tuhlattua aikaa ja energiaa. Ja minkä vuoksi?

”Olen taistellut melkein vuosikymmenen
kehoni ja painoni kanssa – mikä järki?”

Mä olen kuitenkin saavuttanut paljon sellaisia asioita, jotka kuvittelin saavani vasta normaalipainon myötä. Luulin, että vasta hoikempana musta voisi tulla urheilullinen. Että vasta kun vyötärö on tiukka, voisin pukeutua bikineihin. Kuvittelin, että olisin hyvä esimerkki lapsilleni vasta laihana. Ajattelin, että kevyemmässä kehossa olisin tyytyväisempi itseeni ja onnellisempi. Mutta kaikki nämä olen saavuttanut näin ylipainoisenakin – ei ne olleetkaan vaakalukemasta kiinni. Ylipaino ei siis ole estänyt mua mitenkään. Ainoa, mikä mua on rajoittanut on tämä dieeteillä ja kehokuvitelmilla sekoitettu aivokoppa.

Tarvitaanko täällä blogissa laihdutus -teemaa ollenkaan?

Sain kommenttia siitä, että haluanko varmasti raahata blogissa mukana tätä laihdutus -teemaa. Kääntyykö jatkuva laihdutusteeman ylläpito mua vastaan? Hyvä kysymys ja vastaus on että todennäköisesti kyllä. Toisaalta olen halunnut pitää tämän blogin rehellisenä ja aitona, ja siihen nyt sattuu tällä hetkellä kuulumaan tämä painon kanssa pähkäily. Ja niin kuin alussa mainitsin, on aihe suosittu myös teidän mielestänne. Ehkä mä kuitenkin vähän puolitietoisesti alan vähentämään tätä puolta, ehkä se olis ensimmäinen konkreettinen askel siihen oikeaan ja aitoon itsensä hyväksymiseen. Haluaisin toisaalta suoda myös teille sen saman mahdollisuuden: elää ilman jatkuvaa ympärillä vellovaa laihdutuspuhetta.

Mitä mieltä, pitäisikö laihduttamisesta ja painosta puhua vähemmän?


Edellinen juttu:

Miten onnistuin pudottamaan melkein 30 kiloa painoa?

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Saako lapset ottaa mukaan salille?

Kerran lihava, aina lihava

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?

Itsensä kokoaminen sortumisen jälkeen

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentit (3)

  1. Yasmina

    Itse olen aikoinaan pudottanut 30kg. Siitä on jo 10 vuotta. Kiloja on tullut takaisin kahteen kertaan 10kg. Kuitenkin 14 vuoden selvittelyn jälkeen syykin selvisi. Minulla rasvan aineenvaihdunnanhäiriö nimeltä lipödeema. Painonhallinta on tosi vaikeaa ja jojoilu johtui siitä. Koen myös, että jokaisen jojoilijan kannattaa pohtia niitä syitä miksi ajautuu vääriin elämäntapoihin 🙂 Itse uskon, että aina on jotain psykologista taustalla. Meillä Suomessa on valoa tosi vähän, se voi jo vaikuttaa monen mielialaan ja syömisiin. Itselläni oli myös huoli sairaudesta, johon ei tuntunut löytyvän nimeä. Minua syyteltiin, etten treenaa riittävästi ja syön salaa herkkuja. Treenasin viikossa 18 tuntia ja söin tosi terveellisesti. Joillain jatkuvilla jojoilijoilla syy voi olla lipödeema, nimittäin arviolta joka 10.nainen sairastaa sitä. Suomessa todennäköisesti 99% heistä ei tiedä sitä ja 1.tason lipödeemaa ei välttämättä itse edes huomaa, kun ajattelee olevansa vain ns.laihaläski ja kipujakaan ei välttämättä vielä ole. Itsellä oli sairaus jo mitoissa 163/44kg – eihän uskoisi?

  2. Hanna

    Ensinnäkin, tykkään blogistasi todella paljon ja olet todellinen inspiraatio meille muille!

    Kyllä painosta kannattaa puhua ja pitää puhua, mutta näkökulmaa voisi muuttaa pois siitä ihannepainosta tai ulkonäkökeskeisyydestä kohti sitä hyväksymistä ja hyvää oloa. Kokonaisvaltainen hyvä olo kulkee monesti käsi kädessä terveellisten elämäntapojen kanssa ja tässä on tietoisen laihduttamisen kanssa monia yhteneviä elementtejä. Itse pyrin kulkemaan kohti tätä kokonaisvaltaista hyvää oloa, jossa mahdollinen painonpudotus on enemmänkin positiivinen sivuvaikutus kuin se päätavoite. Terveelliset ruoat, aktiivinen arki mukavien lajien parissa ja unen laadun ja henkisen hyvinvoinnin parantamisen kautta itsensä arvostus nousee, itsensä ja rajoitteidensa hyväksyminen helpottuu ja paino saattaa tippua myös.

    Itse aloitin tällaisen elämäntaparemontin tänä syksynä ja vaikka konkreettisena tavoitteena on painonpudotus (koska sitä voi mitata) myös muut tavoitteet ovat vahvasti esillä. Kurkkaa sivuiltani jos kiinnostaa: https://massalaihdutus.blogspot.com/
    Hyvin osuvasti kuvasit tekstissä stereotyyppisen ”laihduttelijan” eli toisin sanoen massapersoonan elämää, josta varmaan jokainen lukija tunnistaa itsensä.

  3. Pia

    Hei! Tosi hyvää pohdintaa. Itsekin ajattelen, että pitäisi puhua enemmän hyvinvoinnista, kuin kehon painosta. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että kilot lähtivät, kun aloin olla muutenkin tyytyväisempi elämääni ja itseeni. Ihan ilman laihduttamista kilot sulivat pois. Joku on joskus sanonut, että saat sen mistä luovut 🙂

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!