Parasta Ennen
Parasta Ennen

Kuka muu vihaa sovituskoppeja?

Eilinen syntymäpäivä toi tullessaan sellaisen pienen mukavan taloudellisen edun, kun mies palkitsi mun vanhenemisen lahjakortilla. No tänään sitten sattui olemaan sellainen 1,5 tunnin rako ja päätin lähteä kylille päivittämään vaatekaapin sisältöä. Meillä täällä vaatetarjonnasta vastaa tällä hetkellä Tokmanni, Lidl ja Citymarket (ja pari ns. aikuisemman naisen putiikkia) joten varsinainen laatuostosreissu oli siis tiedossa! Toisaalta tarkoituksena oli löytää tulevalle Levin reissulle rötöcollegehousut, ehkä joku simppeli neule ja rintsikat, joten tehtävä ei niin mahdottomalta kuullostanut.

Astelin korini kanssa paikalliseen kaupanalan ihmeeseen – Citymarkettiin. Lahjaraha poltteli taskussa ja haaveilin jo tänä iltana pukeutuvani uusiin pehmeisiin lötköhousuihini. Takkatuli loimuaisi ja meikä heittäytyisi levyksi sohvalle uudet pökät sääriä lämmittäen. Aiajai💓

Mutta. Mikä siinä on, että sen realiteetin pitää iskeä aina keskelle otsaa? Niin kävi nytkin.

Ensinnäkin. Kenen idea on ollut rakentaa sovituskopeista naisten itsetunnon murhauslaatikoita?

Hei laitetaan tähän sellaiset tosi reteet loisteputket, jotka kivasti tuo esiin kaiken selluliitin ja saa kasvot näyttämään siltä, että niissä olis se 50 harmaata sävyä, mistä kaikki naiset vouhkaa nykyään.

Joo! Sit voitais vielä ympäröidä tää ylivalotettu koppi peileillä, jotka on asemoitu just sopivasti sillai että pystyy erottamaan jopa omat pakarauntuvansa.

Siellä sitten tuijotat itseäsi peilistä. Tukka sähköisenä. Ja tuli hikikin kun piti kaikki talvivaatteet riisua, että sai ne perkeleen rintsikat sovitettua. Ei niitä vaatteita pysty oikein edes arvioimaan, kun silmä kiinnittyy siihen omaan olomuotoon. Näytänkö mä oikeasti tältä?! Onko mulla siis selässä KAHDET kylkimakkarat??

Ja olihan se nyt vähän utopista ajatella, että marketista löytyisi sen erikoisempia vaatteita. Varsinkin kun meillä tuo valikoima on aika snadi. Ei siis tarttunut matkaan ihanan pehmeitä collegehousuja mutta itsetuntokriisi kylläkin.

Ostin mä sukat. Lapsille. Meinasin ostaa itelleni myös uuden tiskiharjan, mutta tuumasin että säästän nyt tän rahani oikeasti johonkin kivaan vaatteeseen. Pidän vaan huolen siitä, että seuraavassa kaupassa on sellainen sovituskoppi, jonka perimmäisenä tarkoituksena ei ole toimia mun painajaisten synnyinpaikkana.

En nyt sattuneesta syystä ottanut kuvia siitä sovituskopista. En halua tehdä sitä teille. Joten laitan tähän kuvan aamupäivältä, jolloin olin vielä onnellinen. Huoh.

Henna-parasta-ennen-blogi-laihdutus-dieetti-ruokavalio-liikunta-tankotanssi

Kommentit (2)

  1. Katri

    Haha! Mahtava kirjoitus! Tunnistin niin itseni tuosta! 😀 sovituskopit todellakin pitäisi olla sellasia hämäriä ja peilit tulisi astettaa vähän yläviistoon siten, että ne antaisi edes pari senttiä anteeksi ;D tsemppiä lökäri metsästykseen 🙂

  2. Leena

    Hei! Kyllä uusien vaatteiden osto voi olla aika rankkaa. Kirjoitin omasta kokemuksesta housujen ostosta, joka tosin päättyi onnellisesti. Siis löysin lopulta sopivat. http://passligt.ratata.fi/blogg/article-55849-421807-fredagsnoje?offset_55849=80 Mutta tiskiharjan osto voi myös olla mukavaa: http://passligt.ratata.fi/blogg/article-55849-422320-radda-isbjorn-med-diskborste?offset_55849=40 Terveisin, Leena 🙂

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!