Korona ja ahdistus: miten tavallinen ihminen voi auttaa?

Maailma on rikki. Ahdistus, pelko ja epätoivo nostaa päätään. Hämmentävän nopeasti eskaloitunut korona on käytännössä lamaannuttamassa koko maailmaa. Kurssit syöksyy, tapahtumia perutaan, lapset pelkää. Ja se vessapaperikin loppuu tällä vauhdilla.

En oikeastaan tahtoisi tarttua tähän koronakakkaan, kun sitä muutenkin tulee joka tuutista. Mutta jotenkin on sellainen olo, että haluaisin auttaa jollakin tavalla niitä, jotka kamppailevat tilanteen keskellä selviytymisensä puolesta. Mun huoli on erityisesti pienyrittäjien selviäminen ja riskiryhmiin kuuluvien ihmisten terveys. Toki yhtälailla kaikki tässä tilanteessa tarvitsevat tukea ja apua mutta nämä kaksi on mulle ne selkeimmät ryhmät, joiden eteen mä voin oikeasti tehdä jotain.

Luotan siihen, että tässä kohtaa jokainen jo ymmärtää käsipesun, oikein yskimisen ja kotona sairastamisen tärkeyden. Nämä ovat ehdottomasti ne tärkeimmät keinot tilanteen edes jonkinlaiseen kontrolloimiseen. Tuntuu kuitenkin turhauttavalta koittaa pelastaa maailmaa hinkkaamalla omia lapasiaan lavuaarissa, mitä muuta tällainen pieni ihminen voisi tehdä?

Mitä just sä voit tehdä tilanteen hyväksi?

Mieti, onko ihan pakko pyytää rahoja takaisin siitä perutusta konsertista tai lasten futistreeneistä? Nyt kun kaikki perutaan, menettää moni tienestinsä ties kuinka pitkäksi aikaa. Jos vielä pitää alkaa maksamaan takaisin lipputuloja ja tilittämään hyvitystä liian lyhyestä harrastuskaudesta, mitä luulette tapahtuvan? Kuinka kauan se harrastusseura tai tapahtumanjärjestäjä kestää ilman rahaa? Pahimmassa tapauksessa, kun kaikki tämä on ohi, ei ole enää hararstusta johon palata. Joten mieti, voisitko jättää hyvityksen pyytämättä?

Nyt kannattaa ostaa ennakkolippuja kesän ja syksyn tapahtumiin. Ladata ne salikortit täyteen. Ilmoittautua kursseille. Ostaa paikallisten yritysten nettikaupoista tavaraa niiden suurten sijasta. Antakaa somessa hyvää asiakaspalautetta yrittäjille. Varatkaa kesälle aikoja parturiin, hierojalle ja kasvohoitoon. Tämä ei ehkä täytä sen yrittäjän kassaa just nyt, mutta luo kuitenkin uskoa tulevaisuuteen. Ja sitä tarvitaan – jonkinlainen lupaus siitä, että kyllä tämä tästä vielä. Ja kun tilanne lähtee normalisoitumaan, on sen yrittäjän helpompi palata arkeen kiinni, jos kalenterissa on varauksia ja kursseilla ilmoittautuneita. Ja aina tietty paras, jos pystytte vaikka jo etukäteen maksamaan ne syksyn harrastukset ja huvitukset.

Käy riskiryhmään kuuluvan naapurin mummon puolesta kaupassa. Opasta lapsia käsienpesussa ja lievitä heidän ahdistusta niin hyvin kuin osaat. Älä levitä turhaa hysteriaa ja väärää tietoa. Ota tosissasi se käsienpesu. Älä ruuhkauta neuvontapuhelimia ja terveyskeskuksia, ellei oikeasti ole tarvetta. Ja älä mene sairaana ovesta ulos, oli sitten sulla korona tai norovirus. Mieti, jos tartutat vaikkapa parturi-kampaajasi? Hänen sairaslomaansa ei kukaan korvaa vaan se on pois yrittäjän palkasta. Viikon tai parin sairasloma yrittäjälle voi tarkoittaa käytännössä monen kuukauden taloudellista taistelua.

Ja te yrittäjät. Älkää lannistuko! Vaikka ovet menisivät kiinni, mieti, onko jokin toinen tapa millä tavoitat asiakkaasi? Voitko siirtää kahvakuulatunnit verkkoon? Voitko muuttaa luentosi webinaariksi? Voitko käyttää tämän ajan markkinointiin ja vaikka tulevien tapahtumien suunnitteluun? Ja onko sulla sellainen tuote tai palvelu, joka voisi auttaa muita yrityksiä? Itselle tulee mieleen esimerkiksi kaikki digitaalisia palveluja tarjovat yritykset kuten just verkkokurssien järjestäjät, erilaiset verkkokoulutuksiin ja -tapahtumiin erikoistuneet yritykset. Voisitteko jeesata niitä, ketkä hyötyisivät teidän palveluista just nyt? Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät pysty soveltamaan ja sopeutumaan, varsinkaan tässä aikataulussa ja paineessa. Mutta monesti luovalla ajatusmaailmalla ja pienellä pakolla syntyy ihan uudenlaisia tapoja toimia.

Jos kaikki pysähtyy, mitä jää jäljelle?

Jos nyt oikeasti käy niin, että kaikki pysähtyy, ota siitäkin ilo irti. Koska viimeksi olet saanut ylimääräistä aikaa? Jätä puhelin, ei siellä kuitenkaan ole tarjolla kuin meemejä vessapaperin hamstraajista ja kaavioita sairastuneiden määrästä. Mene ulos. Mene metsään. Koska viimeksi olit metsässä? Siellä ei ole koronaa, harvemmin edes muita ihmisiä. Vedä henkeä siellä märän sammaleen keskellä. Lue kirjaa. Pelaa lautapelejä. Siivoa se aina sekaisin oleva kaappi. Opeta koiralle uusia temppuja, maalaa taulu. Nuku päiväunia. Ehdit takaisin oravanpyörään myöhemminkin.

Tällaisissa tilanteissa huomaa, kuinka haavoittuva tämä meidän korttitalo lopulta on. Mikään ei ole varmaa ja kaikki voi muuttua nopeastikin. Ehkä tämä on nyt hyvä hetki oikeasti tarkastella sitä, millaisessa maailmassa elämme. Ja millaista elämää elämme. Kun kaikki ympäriltä riisutaan, mikä jää jäljelle?

Tässä sodassa ei taida olla voittajia, mutta voidaan yhdessä huolehtia siitä, että on kuitenkin mahdollisimman monta selviytyjää.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *