Parasta Ennen
Parasta Ennen

Ette ikinä arvaa mitä mä löysin!

Suru ja murhe oli suuri, kun syyskuisen Tough Vikingin jälkeen huomasin hukanneeni kisasta saadun pääpannan. Jäihän mulle mitalli muistoksi saavutuksesta, mutta kovin montaa päivää en mitalli kaulassa kehdannut kulkea. Olin niin ajatellut, että tuosta pannasta tulisi mulle voimatalismaani, joka suojelisi korviani syksyn kylmältä viimalta, ja jonka laimeaa kisatuoksua voisin imeä sieraimiini pimeän talven tullen. Voi sillä energialla olisin voinut elää monta päivää! Tuo pieni kangasriepu oli mun konkreettinen todiste siitä, että selviän mahdottomistakin tilanteista.

Mutta kotona sitten kun purin laukkujani, huomasin heti pannan kadonneen. Käänsin koko asunnon ympäri, tutkin jokaisen taskun ja kyselin kavereilta olisiko rakas aarteeni vahingossa eksynyt heidän kamoihinsa. Ei ollut. Ei löytynyt. Hukassa.

Ja hukassa se pysyi. Hiljalleen sen ääni vaimeni enkä enää tietoisesti sitä etsinyt.

Kunnes tänään! Palasin kotiin jumpalta ja eteisen pöydällä oli musta mytty. Taasko lapset ovat jättäneet vaatteitaan minne sattuu! Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että keon päällimmäisenä oli kauan kadoksissa olleet urheiluliivini. Hah! Nyt ne löytyivät! Seuraavaksi erotin urheilualushousut (onneksi puhtaat sellaiset, huh!) ja sitten viimeisenä pienen mustan kangassiipaleen. Voiko se olla? Kyllä se voi!! Mun Tough Viking pääpanta!

Voisit tykätä myös tästä:

Pohjoismaiden rankin esterata:
Kisaraportti Tough Viking Helsinki 2018

Repun pohjalta ne olivat löytyneet. En yhtään osaa sanoa, miten en niitä sieltä löytänyt. Mutta siinä se nyt oli ja juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin. Nappasin pannan käteeni ja kuin aikakoneessa konsanaan tunsin maagisen virtauksen vievän mut maaliviivalle: ”Three, two, one – Go Go Go!!” Musiikki saa hiekkakentän värisemään jalkojen alla, lieskat lyövät taivaalle ja jengi vyöryy kohti 10 kilometrin koettelemusta! Ah mikä muisto!

Joihinkin esineisiin, paikkoihin tai asioihin syntyy vahvoja mielikuvia. Niin vahvoja, että ne vievät meidät takaisin ajassa. Ne muistuttavat jostain isommasta, jostain vahvemmasta. Jäävät mieleemme erityislaatuisina ja voimaannuttavina. Sellainen tuo panta on mulle, niin hölmöä kuin se onkin. En varsinaisesti ole taikauskoinen mutta nyt tuntui siltä, että panta halusi löytyä juuri tänään. Se halusi tulla takaisin muistuttamaan mua kaikesta siitä, mitä olen tänä vuonna kokenut ja kuinka olen itseni ylittänyt niin monta kertaa. Se vaan unohtuu joskus niin helposti.

Itseasiassa huomasin, että tämä päivä on muutenkin ollut pitkästä aikaa ns. oikeanlainen. Olen juonut veteni, syönyt raejuustoni ja parsakaalini. Kävin siellä hikijumpassakin, vaikka ei yhtään olisi huvittanut. Olen vaan jotenkin ollut niin hautautunut kaikenlaiseen stressiin ja suorituspaineeseen, että en edes huomannut päivän sujuneen mallikelpoisesti. Ilmeisesti siis edelleen kykenen elämään järkevästi ja saan ruhoni raahattua sinne treeneihin silloinkin, kun ei kiinnostaisi. Ehken olekaan täysin toivoton tapaus.

Olihan tämä nyt vaan yksi päivä. Mutta sekin on päivän enemmän kuin viime viikolla. Ja koska kyse oli kuuluisasta motivaation huipentumasta eli maanantaista, saa siitä vielä tuplapisteet. Menen nyt tekemään itselleni ravitsevaa iltapalaa. Ja kyllä, aion nukkua tämä panta päässä.


*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!

Onko intuitiivinen syöminen ja terapia ratkaisu jojo-laihduttamisen katkaisemiseen?

Viimekertainen avautuminen poiki aika paljon kommentteja ja sain oikeasti tosi hyviäkin neuvoja siihen, miten tästä kannattaisi jatkaa eteenpäin. Kiitos kaikille teille, te laitatte mun ajatuksia perspektiiviin ja ravistelette mun tunkkaisia ajatusmalleja. Moni ehdotti, että hakisin…

Olisinko sittenkin vaan onnellisempi laihana

Ei pitäisi kirjoittaa tällaista. Tämä on kaikken bloggaussääntöjen vastaista, epäloogista ja ei todellakaan SEO-optimoitua. Enkä usko, että tämä nostaa mun osakkeita muutenkaan. Aion nyt vaan kirjoittaa sen, mikä mieleen tulee ja skipata kaikki oikoluvut, väliotsikkojen…

Itsevarmuus ei katso kokoa ja ylipainoinenkin voi olla urheilullinen

Maanantaina jumpassa koin sellaisen hengellisen hetken. Tapahtui jonkinlainen maaginen ilmestyminen . Ei, se ei ollut Brad Pitt eikä Pete Parkkonen suihkussa, vaikka olisin tämänkin näyn mielelläni nähnyt. Sen sijaan näin itseni peilistä ja huomasin ajattelevani,…

Oletko koukussa puhelimeen? Onko puhelin uusi todellisuus?

”Äiti vaan kattoo tota kännykkäänsä” ”Miks äiti saa pitää kännykkää ruokapöydässä, jos mekään ei saada?” ”Laita nyt se kännykkä pois” Mä olen addikti. Älypuhelinaddikti. Koukussa puhelimeen. Siinä kohtaa kun oma perhe alkaa huomauttelemaan kännykän käytöstä,…

Kun pimeä vuodenaika imee kaiken liikuntamotivaation, auttaisiko nämä?

Aamulla on pimeää. Päivällä sataa vettä. Illalla on pimeää. Tuntuu, että synkkyys imeytyy kudoksiin saakka ja lopputuloksena on väsynyt, laiska ja innoton olento. Sitä vaan makaa villasukat jalassa peiton alla ja napsuttaa suklaalevystä palasia suuhunsa….

10 syytä, miksi naisten treeni on haastavampaa kuin miesten

Ihan vaan joskus mietin, kuinka paljon helpompaa miesten on lähteä treenaamaan. Ne vaan nousee sohvalta, pukee verkkarit jalkaan ja pakkaa tavaransa muovipussiin. Toista se on naisilla! Varoitus! Tämä teksti sisältää räikeitä yleistyksiä ja stereotypisiä ennakkoluuloja….

En tiedä mikä musta tulee isona

En saanut millään eilen unta. Jostain syytä mun päässä pyöri kaikenlaista ja lopulta huomasin ajattelevani niitä samoja teemoja kuin ennenkin: en tiedä mikä musta tulee isona? Googlettelin yön tunteina erilaisia ammatteja ja tein testejä: ”Näin…

Traumoja lasten kasvukäyristä – ja yksi yllättävä kommentti

Mä vihasin kouluaikoina lääkärintarkastuksia. Muistan niin selvästi, kuinka se lääkäri tuntui aina niin kylmältä, persoonattomalta. Katseensa ei ollut lempeä eikä vastaanotolla tullut ollenkaan rento olo. Etukäteen tyttöjen kesken jännitettiin tarkastusta ja aina ne jutut lähtivät…

Hyväpaha kalori ja muita teitä ärsyttäneitä asioita

Meinasin ensin, etten tartu aiheeseen enää uudelleen. Mutta koska asia vaivaa mua ja moni tuntuu ymmärtäneen mut ihan väärin, on varmaan tarpeellista avata vähän lisää. Kirjoitin viimeksi siitä, miten 11-vuotiaalle tytölle pitäisi puhua ravitsemuksesta ja…

Kasvaako lapsesta syömishäiriöinen, jos sille kertoo kaloreista?

Mun kohta 11-vuotias tytär oli kebab-paikassa tilannut itselleen kanasalaatin. Salaatin saadessaan oli sitten huomauttanut runsaasta majoneesipohjaisen salaatinkastikkeen määrästä, jonka vuoksi salaatissa oli nyt hirveästi ylimääräisiä kaloreita. Itse en siis ollut tilanteessa paikalla, mutta vieressä olleet…