Parasta Ennen
Parasta Ennen

10 vinkkiä, miten onnistut valokuvissa!

Mun valokuvamallin kokemus perustui pitkään niihin perinteisiin: koulukuviin, rippi- ja hääkuvaan. Kameran edessä oltiin tappisuorana ja katse piti kohdistaa kuvaajan etusormeen. Taustalla oli yleensä se siniharmaa kangas, joka muistutti huonosti pestyä lakanaa. Rekvisiittana toimi vanha kukkapylväs ja jos oikein tuuri kävi, pylvään päässä oli vielä raikas yhdistelmä erilaisia tekokukkia. Viimeiset ruudut sai ”hupsutella” eli nojata hassuissa asennoissa siihen pylvääseen. Lopputulos oli just sitä mitä saattoi odottaakin: jäykkää, tunkkaista ja vierasta.

”Paitsi ne muutamat ala-asteen otokset: erääseenkin äiti oli kreppiraudalla vetänyt mun etutukan pystyyn ja se näytti ihan leijuvalta pekoninsiivulta. Voi jehna. Se oli hieno kuva se.

Valokuvattava oleminen ei ole mulle luontaista. Toiset on ihan liekeissä heti kun linssi vedetään laukusta esiin mutta meikä yleensä jäätyy täysin. Olen epävarma enkä hahmota kehoani jotenkin ollenkaan. En saa itsestäni mitään ilmaisua irti vaan yleensä kuvaaja joutuu vaa räpsimään samaa ilmettä eri kuvakulmista. Tämä on kuitenkin asia, jota olen halunnut työstää. Salaa haaveilen jonain päivänä olevani luonteva kuvissa ja että musta saisi irti erilaisia tunnetiloja, jotka välittyisivät katsojalle saakka. Ja olishan se kiva myös omasta mielestä näyttää kivalta kuvissa.

Kuva: Johannes Pirhonen

parasta-ennen-henna
Kuva: Hannes Paananen

Jännitys vähenee joka kerta

Ihan tässä parin vuoden aikana olen useamman kerran änkenyt itseni erilaisiin kuvauksiin. Ihan ensimmäinen oma kuvaussessio oli tankokuvauksissa kesällä 2016. Jännitti ihan hirveästi. Sen lisäksi että näissä kuvissa piti saada naama rennoksi, oli tarkoitus myös saada jonkinlaista asentoa aikaan tangolla. Tungin itseni näihin samoihin kuvauksiin myös vuotta myöhemmin. Tänä vuonna kävin A-lehdillä kuvauksissa, yksissä kaverikuvaukissa ja muutama viikko sitten kuvailtiin ilma-akrobatiaa.

Jännitys on vähentynyt joka kerta. Edelleenkään en ole luonteva ja tarvitsen jonkin ulkopuolisen neuvomaan asentojen kanssa. Mutta muutamia seikkoja olen jo kuvattavana olemisesta huomannut ja ajattelin ne teille jakaa! Kokemusta ei siis ole hurjasti mutta ehkä näistä on silti jollekulle hyötyä.

Kuva: Johannes Pirhonen

Fiilistele etukäteen

Katsele erilaisia kuvia netistä. Hae sellaisia, mitkä miellyttävät silmääsi ja mieti, mikä niistä tekee hyviä? Voisitko toistaa kuvan itse? Hae inspiraatiota ja tallenna muutama kuva vaikka kännykkään, jotka voit sitten kuvaajalle näyttää.

Kuvaajalla on merkitystä

Kuvaajia on hyviä, tosi hyviä ja sitten niitä vähemmän hyviä. Heillä kaikilla on oma tyylinsä ja tapansa. Sen oman tyypin etsimiseen kannattaa käyttää aikaa ja kokeilla eri kuvaajia. Mua on auttanut paljon, kun kuvaaja oikeasti kommunikoi, neuvoo ja opastaa.

Viihdy nahoissasi

Pukeudu ja meikkaa niin, että viihdyt nahoissasi. Toisille toimii pieni alter ego mutta itse panostaisin alkuun siihen, että on ihan itsensä näköinen. Jos et koskaan pukeudu punaiseen, ei ehkä kannata nytkään tai lopputulos voi tuntua oudolta.

Mihin ne kädet laitetaan?!

Ne vaan näyttää aina lapamadoilta. Nuo kaksi roikkuvaa uloketta, joille ei vaan keksi mitään hyvää paikkaa kuvissa! Mua on neuvottu pitämään ne kiireisinä eli anna niille töitä: hiplaa hiuksia, kosketa olkapäätä, ota käteen joku esine. Rentouta sormet ja ranteet. Jos raajat tuntuvat jäykiltä, ravistele hetki ja ota uusi asento.

Älä katso kameraan

Jos kamera jännittää, onko sinne pakko katsoa? Niin hyvältä voi näyttää myös vähän viisto katse. Kokeile myös kääntää katsetta ihan reippaasti sivulle, ylös tai alas.

Yksinkertainen on parempi

Vähemmän on enemmän. Turha haalia hirveästi elementtejä kuvaan, jos niistä ei hallitse puoliakaan. Keskity olennaiseen. Monesti yksinkertainen on onnistuneempaa.

Luota neuvoihin ja lopputulokseen

Kuuntele kuvaajaa ja jos siinä vieressä on vielä joku muu neuvomassa, ota hänenkin vinkit vastaan. Muista että lopullinen kuva voi olla täydellinen, vaikka se olisikin otettu keskellä katua ja omasta mielestäsi ilmeesi oli tosi tyhmä. Lopputulokseen vaikuttaa niin moni seikka, kuten valot, rajaus ja kuvankäsittely. Joskus sitäpaitsi se ”epätäydellinen” otos onkin se paras, joten älä yritä liikaa hallita tilannetta.

Älä jumitu yhteen asentoon

Vaihtele asentojasi. Leukaa ylös, leukaa alas. Oikea jalka eteen, vasen koukkuun. Älä jää jumiin yhteen asentoon. Kaikki asennot ei aina toimi mutta ompahan sitten enemmän erityylisiä kuvia mistä valita.

Toistoja, toistoja, toistoja

Mitä enemmän olet kameran edessä, sitä enemmän opit. Niin se vaan menee tässäkin asiassa.

TFCD -ryhmät auttavat hankkimaan kokemusta

Facebookista löytyy paljon TFCD ryhmiä, joissa siis ideana yhdistää kuvaaja ja malli ns. porfoliokuvausta varten. Eli kuvaaja saa materiaalia kansioonsa tai saa toteuttaa jonkun villin haaveensa, malli taas saa kokemusta ja kauniin kuvan itsestään. Kuvaukset eivät ole luonteeltaan kaupallisia vaan enemmänkin juuri kokemuspohjan hankintaa varten. Näistä ryhmistä voi löytyä ihan helmiä kumppaneita kuvauksiin! (tosin sitten myös niitä, joiden kanssa ei kannattaisi työskennellä)

Tässäpä nämä. Paljon riippuu varmasti kuvien tyylistä ja lokaatiosta, miten kannattaa kuviin valmistautua ja mitkä niksit toimivat. Menkää rohkeasti erilaisiin kuviin ja ikuistakaa upea itsenne!


Edellinen juttu:

Paljastava kesäpukeutuminen, missä menee hyvän maun raja?

***

Lue myös nämä:

Tankotanssin valokuvauspäivä

Nyt ne on täällä: Tankotanssin valokuvauspäivän kuvat!

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!

Paljastava kesäpukeutuminen, missä menee hyvän maun raja?

Voidaan varmaan kaikki yhteen ääneen todeta, että nyt on kerpeleen kuuma. Hikinoroja valuu sielläkin, minne normaalisti ei aurinko paista. Jos voisi, niin moni varmasti tällä hetkellä makaisi alasti jääpaloilla täytetyssä ammeessa. Valitettavasti vaan kikulit ja…

Minne katosi terveellinen elämä, rytmi ja liikunta?

Mä olen viimeaikoina toitottanut positiivisemman kehonkuvan puolesta ja kannustanut hyväksymään ne muutamat ylimääräiset kilot. Olen kyseenalaistanut BMI:n järkevyyden kirjoittanut siitä, onko pakko laihduttaa jos ei halua. Kaikinpuolin siis aiheet ovat pyörineet anti-laihdutuksessa eikä sitä liikuntapuoltakaan…

Kritiikkiä kehopositiivisuudelle: ollaanko menty jo liian pitkälle?

Taas kuohuu. Tällä kertaa aiheena kehopositiivisuus ja se, ollaanko siinä menty liian pitkälle? Onko #bodypositive kääntynyt lihavuuden ihannoimiseksi? Ollaanko tilanteessa, että toisella puolella taistelukenttää seisovat ylipainoiset ihmiset vatsamakkarat paljaana ja toisella puolella normaalipainoiset nyrkit pystyssä?…

Hirttävätkö sisäreidet yhteen kesällä? Testaa tätä konstia!

On lämmin kesäpäivä ja lähdet rakkaasi kanssa romanttiselle kävelylle. Kesämekkosi keinuu kauniisti tuulessa ja kuulet sandaaliesi kipsuvan vaimeasti. Askeleesi on kevyt ja tunnet olosi neiti kesäheinäksi. Mutta sitten se iskee. Tunnet lämmön leviävän sisäreisillesi. Korjaat…

Läskisokeus

Kirjoittelin pari päivää sitten postauksen, jossa kerroin suhtautumisestani kehopositiivisuuteen ja viittasin pullahtaneeseen kehooni. Juttu on ollut tosi suosittu ja keräsi taas muutaman kommentin siitä, voinko kutsua itseäni ylipainoiseksi vai en. Joku taisi kommentoida, että olisin…

Arkiaktiivisuus jopa säännöllistä treenausta kannattavampaa

Luin tuossa jokin aika sitten Aki Hintsan kirjan, jossa mainittiin arkiaktiivisuuden tärkeys. Itseasiassa sen sanottiin olevan jopa muuta treeniä tärkeämpää: mieluummin aktiivinen elämäntapa kuin tunnin juoksulenkki. Ja tiedättekö mitä. Oikeassahan tuo taisi olla. Mun normaali…

Onko pakko olla laiha, jos ei halua?

Paino ja kehon ulkonäkö on ahdistanut mua aiemmin aika tavalla. Koko ajan oli tunne, että mun pitäisi olla jotain muuta. Näyttää joltain muulta. Tuntui kuin se laiha minä olisi huutanut apua siellä syvällä, rasvakilojen vankina….

Miksi elämäntapamuutos epäonnistuu niin usein?

Mä olen viimeaikoina koittanut pohtia, missä kohtaa mun elämäntaparemontti alkoi luisua takaisin vanhaan. Kun jo oikeasti luulin, että nyt ollaan uusien tapojen äärellä ja näin eletään harmaaksi saakka. Mutta ei. Sieltä ne vanhat tavat tarttuvat…

Juhannuksen lopputulos: marinoitu supikoira

Meidän juhannus meni aika perinteisissä merkeissä Itä-Suomessa. Palailtiin reissusta juuri muutama tunti sitten ja kaiken kaikkiaan reissupäiviä kertyi kuusi. Mä niin rentouduin. Sytyttelin saunan pesää. Liiskasin hyttysiä. Kannoin kaivosta vettä. Lampsin valkoisilla feikki-crocseillani, tukka takkuisena,…

Oodi tisseille

Rinnat, tissit, lollot, melonit, tytöt, puikulat, ketunnenät. Rakkailla lapsilla on monta nimeä. Tapasin teidät ensimmäisen kerran jo ala-asteella. Emme ihan heti tulleet juttuun, koin teidät vähän tunkeilevina. Kavereilla ei vielä ollut omia, joten tunsin itseni…