Parasta Ennen
Parasta Ennen

Mitä teet työksesi ja oletko unelma-ammatissasi?

Teetkö sellaista työtä, mitä rakastat? Vai käytkö töissä lähinnä pakollisen pahan vuoksi? Löysitkö oman ammattisi vahingossa vai onko sua johdatellut jonkinlainen henkinen kutsumus jo naperosta saakka?

Mulla ei koskaan ole ollut mitään kristallinkirkasta ajatusta siitä, mikä musta tulee isona. Jossain kohtaa halusin olla eläintenhoitaja, seuraavassa hetkessä houkutteli pop-tähteys. Yläasteella haaveilin jonkinlaisesta taiteilijan roolista ja lukiossa taas pohdin psykologin ammattia. Mikään ei varsinaisesti tuntunut erityisen iskevältä enkä sitten lopulta lukion jälkeen hakeutunut tosissani jatko-opiskelemaan. Toisaalta nyt ajattelen, että olisi ehkä pitänyt: mutta mitä mä olisin mennyt opiskelemaan? Automekaanikko ja arkkitehti tuntuivat olevan ihan samalla linjalla – mikään ei yksinkertaisesti noussut yli muiden.

Lopulta ajauduin maskeerausopintoihin. Lähinnä koska ajatus meikkaamisesta tuntui kivalta. Ja koska koulutus oli lyhyt ja sen varjolla pääsi muuttamaan isompaan kaupunkiin. En ehkä missään vaiheessa oikeasti pohtinut tätä leipätyönä enkä sitten päivääkään siinä työssä viettänytkään. Koulun jälkeen hakeuduin sisustusartesaani -koulutukseen, mikä oli silloin ihan uusi juttu. Tästä olin oikeasti kiinnostunutkin mutta viimeinen kouluvuosi vaihtui vauva-arkeen enkä sitten koskaan tälläkään saralla töitä tehnyt. Lopulta ajauduin mainonnan ja markkinoinnin pariin ja nykyään työskentelen graafikkona ja sisällöntuottajana. Väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisu on nyt venähtänyt kohta 11 vuoden mittaiseksi uraksi ja välillä mietin, onko tämä nyt mun ammatti?

Pitäisikö yrittää löytää se kutsumusammatti vai pysytellä turvallisessa ja tutussa?

Olen ihan tykännyt nykyisestä työstäni eikä mulla oikeastaan ole asiat mitenkään huonosti. Tämä on oikeastaan ihan mulle sopiva toimenkuva eikä mulla ole mitään suuria valittamisen aiheita. Mutta onko tämä työ intohimoni? Valitsisinko tämän alan, jos nyt saisin päättää uudestaan? Ehkä, ehkä en. En ole tehnyt oikeastaan muuta työtä elämässäni, muutamaa pätkätyötä lukuunottamatta. En oikeastaan siis tiedä, onko maailmalla tarjota jotain erityisempää. Onko jossain vielä se ammatti, johon tunnen oikeaa intohimoa? Kaikilla ei toki ole sitä luksusta, että saa työskennellä intohimonsa parissa vaan monesti sitä tekee sitä työtä, mitä täytyy tehdä. Mutta pitäisikö kuitenkin yrittää löytää se oma kutsumus?

Ja ylipäätänsä, onko elämänmittainen ura yhdessä työpaikassa nykypäivänä enää järkevää vai pitäisikö yrittää monipuolistaa osaamistaan useammassa eri ammatissa?

Näin kun koittaa tehdä arjestaan mahdollisimman aktiivista, rikasta ja miellekästä, pohdin myös istumatyön järkevyyttä. Istun pyllylläni noin 7,5 tuntia työpäivästä. Ja sitten sen työpäivän jälkeen koitan kuumeisesti rasittaa kehoani, että saisin edes jonkinverran paikattua päivän passiivisuutta. Olishan se helpompaa, jos itse työ olisi jo liikkuvampaa. Pitäisikö siis pyrkiä muualle kuin perus toimistoduuniin? Olisiko sitä kokonaisvaltaisesti onnellisempi ja terveempi, jos työpaikka olisi fyysisempi?

Ikuisuuskysymys: mikä musta tulee isona?

Mulla on vaan edelleen se sama ongelma kuin aina: mikä musta tulee isona? Ei hajuakaan. Ja aikuisena ammatin vaihtaminen (tai ylipäätään vakituisen työsuhteen vaihtaminen) on hirmuisen pelottavaa. Entä jos tippuukin pyllylleen? Jos huomaa, että ruoho ei ole vihreämpää toisella puolella? Mutta on myös pelottava ajatus, että jumittuu samoihin kaavoihin eläkeikään saakka, koska ei uskaltanut kokeilla siipiensä kantavuutta.

Oletteko te unelma-ammatissanne? Mitä ammatteja teillä on ja oletteko ajautuneet niihin vahingossa vai tietoisesti?


Edellinen juttu:

Kannattaako palkata Personal Trainer?

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!

Kannattaako palkata Personal Trainer?

Multa kysytään usein, kannattaako PT:n palkkaaminen? Onko siitä hyötyä ja saako PT:n avulla paremmin tuloksia? Mun ensimmäinen kosketus personal traineriin oli vuosia sitten, kun aloitin laihduttamisen tosissani. Otin yhteyttä paikalliseen traineriin ja tämän samaisen tyypin…

Kasviksia lapselle vaikka väkisin – episodi pinaattilasagne

Viime viikolla tein useampana päivänä kasvisruokaa – olin niiiin ylpeä itsestäni! Äiti, joka tarjoilee lapsilleen ravitsevaa ja monipuolista kasvisruokaa! Olisin melkein ansainnut jonkinlaisen rintamerkin tästä terveysteostani. Nostin kauniisti ruskistuneen pinaattilasagnen uunista ja kutsuin jälkikasvuni syömään….

Ensikertalaisen Extreme Run!

Meillä on sellainen kahdeksan hengen porukka, jolla ollaan nyt neljä vuotta peräkkäin osallistuttu juoksutapahtumaan. Aikaisempina vuosina tapahtumana on toiminut Pullukka Run Vierumäellä mutta tänä vuonna päätettiin rikkoa kaavoja ja vaihdettiin Extreme Runiin Porin Yyteriin. Nyt…

Nyt paljastan laihduttajan salaiset säännöt!

Oletteko huomanneet, että tällä hetkellä joka lehti ja uutisväylä tuuttaa erilaisia laihdutukseen ja elämäntapamuutokseen liittyviä ohjeita? Ja ne kaikki ohjeet on tosi yleismaailmallisia: syö vihreää, juo vettä ja liiku säännöllisesti. Missä on kaikki niksipirkka -vinkit,…

Instagram vs todellisuus

Mulle on kehittynyt paha tapa selata Instagramia iltaisin. Himmennän kännykän näyttöä, jotta makuuhuoneessa hohkaava sininen valo ei paljastaisi tätä someaddiktiotani. Vielä pari profiilia ja muutama hästäg, sitten kyllä menen nukkumaan! Puoli tuntia myöhemmin olen edelleen…

Ainut huono treeni on se, jonka jätät tekemättä

Viime postauksessa murjotin alemmuuskompleksissani ja tunsin itseni huonoksi liikkujaksi. Oli ihan sellainen fiilis, että kohta heitetään kanadanhanhea kengällä ja lopetetaan koko tyhmä liikunnan harrastaminen. Eihän kaikkien tarvitse olla hyvä liikunnassa; ehkä mä voin olla sit…

Huonompi kuin kaikki muut

Mä olen nyt muutamalta tankotunnilta poistunut vähän allapäin. Syy on yksinkertainen: kaikki muut osaa, paitsi mä. Kaikki muut jaksaa, paitsi mä. Kaikki muut on parempia kuin mä. Edetään hitaimman mukaan – kunhan itse ei tarvitse…

Olisko sunkin aamurutiineissa parantamisen varaa?

Havahdun unestani meteliin. Siristän hieman silmiäni todetakseni, että ääni on peräisin töihin lähtevästä miehestä. Itse kerkiän nukkumaan vielä tunnin-pari, ennen töihin lähtöä. Luojan kiitos. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen voi olla aika brutaali. Mies höpöttää juuri…

Blogi täyttää vuoden! Mitkä ovat olleet TOP 10 postaukset?

Parasta Ennen -blogi on tänään tasan yhden vuoden ikäinen! Niin vain on vuosi kulunut ensimmäisestä postauksesta (joka oli muuten ihan puuta heinää ja vain muutaman rivin mittainen). En olisi tuolloin osannut kuvitellakaan, mihin blogini kanssa…

Haluatko ihan oikeasti punnita ne kesälomakilot?

Kesälomat alkavat tulla päätökseensä suuremmalla osalla väestöä. Loman päättyminen pakottaa taas katsomaan arkea realistisesti ja kesän aikana kertyneet kilot tulevat jotenkin konkreettisemmiksi, kun jakkupuku ei mahdukaan päälle samalla tavalla kuin ennen lomia. Onhan sen tiennyt,…