Parasta Ennen
Parasta Ennen

Teetkö hyvän ensivaikutelman?

Aina välillä kuulen kommentia siitä, kuinka mä olen ihan erilainen ihminen verrattuna musta saatuun ensivaikutelmaan. Oon aina vähän hämilläni tästä, millaisena mut sitten kuvitellaan?

Jokin aika sitten juteltiin ystävän kanssa siitä, miten me aikoinaan ystävystyttiin. Totesin, että alunperin sain vähän erilaisen vaikutelman hänestä ja hän kertoi saaaneensa saman musta. Vaikutan kuulemma helposti vähän sulkeutuneelta, sellaiselta vaikeasti lähestyttävältä. Mun sisko hokee mulle tätä samaa, että olen uusien ihmisten ja tilanteiden edessä monesti rajoittunut ja hiljainen. Täh? Jaa minä vai?

”Hei nyt toi puhuu mulle! Mitä mä sanon takaisin?”

Kunnes sitten. Tänään jouduin tilanteeseen, jossa mulle kommentoitiin yllättäen jotain ihan small talk -tyylistä. Sellaista, että siihen olisi voinut heittää luontevasti jotain kivaa takaisin ja kenties aloittaa vaikka keskustelun. Mutta ei! Meikä veti aivan jäihin ja aivot raksuttivat tuhatta ja sataa – mitä mä vastaan?! Suusta sitten töksähti vähän turhankin kapea kommentti ja se keskusteluntynkä tyssähti sitten siihen. Mietin hetken, voinko jotenkin pelastaa nahkaani ja jatkaa juttua mutta ei, peli oli menetetty. Varmasti vaikutin tympeältä, kun torppasin hetken yhdellä lauseella. Hienoa Henna, näin sitä toimitaan sosiaalisissa tilanteissa! Ehkä siis mä oikeasti annan itsestäni väärän mielikuvan.

Yliajatteleminen ja yliavoimuus – kumpikaan ei ole hyvä lähtökohta

Mä monesti yliajattelen. Murehdin millaisen vaikutelman mä annan ja koitan jotenkin siistiä itseäni. Laitan sellaisen rajoittimen aivojen ja suun välille, etten vahingossakaan sanoisi mitään typerää. Lopputuloksena on, että vaikutan ihan joltain muulta kuin itseltäni. Ehkä se sitten tekee musta vaikeasti lähestyttävän, vaikka tarkoituksena se ei tosiaan ole.

Toinen ääripää mulla yleensä on liiallinenkin avoimuus. Uudessa tilanteessa heittäydyn jotenkin yli-innokkaaksi ja päästelen välillä sellaisia juttuja suustani, että jälkikäteen hävettää. Ehkä mä jotenkin koitan olla hauska tai kompesoida sitä sulkeutuneisuutta olemalla liiankin tyrkyllä. Harvemmin näissäkään tilanteissa se ensivaikutelma on totuuden mukainen.

En ole ollenkaan sellainen, miltä saatan vaikuttaa ensitapaamisella

Pääsääntöisesti mä siis tykkään siitä, että mulle jutellaan. Haluan tutustua uusiin ihmisiin ja heittää sellaista naturellia läppää kaupan kassajonossa tuntemattoman kanssa. Mutta mun aivot eivät vaan toimi siinä hetkessä niinkuin toivoisin! Oon vartin myöhässä kommenttieni kanssa, töksäytän jotain typerää tai kuittaan keskustelun päättyneeksi sellaisella tympeällä ”Joo-o” kommentilla.

Jos nyt olet mun kanssa joutunut tällaisen kiusalliseen tilanteeseen, ei ole tarkoitus olla töykeä! Oon vaan tosi huono yllättävissä tilanteissa ja ajattelen liikaa. En missään nimessä ole anti-sosiaalinen vaan mun ongelmani on heikko reaktiokyky ja saamattomuus. Oon parhaimmillani vasta ehkä kolmannella kerralla, kun löysään vähän pipoa ja lakkaan suodattamasta itseäni. Monesti käykin niin, että mut luokitellaan alkuun tylsäksi tuppisuuksi ja sitten hämmästellään kun laulan ämpäri päässä Sandstormia. Ja joo, mun versiossa siinä biisissä lauletaan!

Teettekö te hyvän ensivaikutelman vai oletteko samanlaisia kuin mä?

Edellinen juttu:

”Helppohan sun on, kun olet tuollainen rohkea”

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Ah niin tehokas vatsa-peppu-reisi -jumppa

Se olis sitten siinä. Fuck cancer!

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?

Roikkuvan röllövatsan kirous. Auttaako siihen mikään?

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!

”Helppohan sun on, kun olet tuollainen rohkea”

Tasan viikon päästä olisi ensimmäinen kuvauspäivä. Hitusen huijaisin, jos sanoisin etten jännitä. Miltä mä näytän kamerassa? Mitä laitan päälleni? Apua jos mun ääni kuulostaa sellaiselta kimitykseltä?! Tukkakin on värjäämättä ja harkitsen vakavasti kokovartalorusketusta, muuten mun…

Itsensä kokoaminen sortumisen jälkeen

Viikonloppuna meni överiksi, myönnän. Kaikki alkoi jo perjantaina, kun pitkän viikon uuvuttamana viimein pääsin kotisohvalle. Siinä se sitten iski: hirveä himotus. Sipsiä, karkkia, limpsaa, pitsaa. Mitä tahansa, kunhan siinä on paljon sokeria, rasvaa ja kaloreita!…

Se olis sitten siinä. Fuck cancer!

Viisi vuotta. Viiden vuoden ajan olen ravannut syöpäkontrolleissa. Mutta tänään. Tänään oli viimeinen kerta. Miltä se tuntuisi – olla virallisesti taas terve? Viisi vuotta sitten en osannut kuvitella, miltä tämä päivä tuntuisi. Päivä, jolloin virallisesti…

Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?

Olen niin totaalisen kyllästynyt elämään jonkun paperille rustatun ohjeistuksen mukaan. Tuntuu niin tyhmältä, etteikö aikuinen ihminen osaa syödä oikein ilman, että lukee sen paperista. En myöskään koe enää miellekkäänä liikkua x-määrää viikossa, vain koska niin…

Itserakas menestyksellä leuhkija

Just nyt mulla on kaikki hyvin. Mikään ei erityisesti paina ja mieli on hyvä. Ei ole kriisiä. Ei draamaa. Mulla on hyvä flow ja arki on miellekästä. Ei ärsytä edes pystyynkuolleet kesäkukkaset terassilla. Ja tiedättekö…

Roikkuvan röllövatsan kirous. Auttaako siihen mikään?

Jos naisilta kysytään, mitä ruumiinosaa he inhoavat itsessään eniten, suurin osa mainitsee vatsansa. Keskivartalo mielletään liian löysäksi, roikkuvaksi, makkaraiseksi. Se ei koskaan ole tarpeeksi timmi ja napakin on monen mielestä hassun mallinen. Vatsalla on ihan…

Haluatteko kuulla salaisuuden? Siihen liittyy televisiokamera ja minä!

Mulla on ollut viime vuosina vähän sellainen tyhmänhullu tapa laittaa itseäni kaikenlaisiin erikoisiin tilanteisiin. Muutama viikko sitten selvisin Tough Vikingistä ja nyt edessä olisi vähän toisenlainen haaste. Noin vuosi sitten vastasin erääseen ilmoitukseen. Ihan hetken…

Linkkaa blogisi! Jaa blogisi linkki kommentteihin

Onko sulla blogi, jota haluaisit jakaa muille? Linkkaa blogisi osoite kommentteihin! Helposti jumahtaa lukemaan niitä samoja blogeja vuodesta toiseen (missä ei oikeastaan ole mitään väärää, päinvastoin!) Mutta monesti pieni lukulistan päivitys tekee hyvää ja sitä…

Ah niin tehokas vatsa-peppu-reisi -jumppa

Syksyn ensimmäiset liikuntatunnit ovat lähes poikkeuksetta täynnä porukkaa: jumppapirkkoja, himokyykkääjiä, painonpudottajia, kaverin pakottamia ja ”oon vaan kokeilemassa” -tyyppejä. Osalla on syysmuodin uusimmat treenitrikoot päällä ja osa tallustaa paikalle miehen hikisissä verkkareissa. Suurinta osaa jännittää: millainen…

Koulujen kuntotestit – vaarallisia ja turhia?

Cooperin testi oli mulle aikoinaan aika tuskaa. Juoksemaan tottumaton ja muutenkin liikuntaa harrastamaton lapsi laitettiin juoksemaan 12 minuuttia. Kaverit vetelivät hirveetä vauhtia ja koitin epätoivoisesti pysyä mukana tahdissa. Sen koko kahdentoista minuutin ajan pelkäsin vain,…