Parasta Ennen
Parasta Ennen

Kasviksia lapselle vaikka väkisin – episodi pinaattilasagne

Viime viikolla tein useampana päivänä kasvisruokaa – olin niiiin ylpeä itsestäni! Äiti, joka tarjoilee lapsilleen ravitsevaa ja monipuolista kasvisruokaa! Olisin melkein ansainnut jonkinlaisen rintamerkin tästä terveysteostani.

Nostin kauniisti ruskistuneen pinaattilasagnen uunista ja kutsuin jälkikasvuni syömään. Innokkaat jalat tömistelivät rappusissa matkalla alakertaan ja melkein kuulin lasten kurnivat vatsat keittöön asti. Tuo kahden lapsen laumani pysähtyi kuin seinään nähdessään höyryävän kasvistuotokseni: ”HYI! Mitä toi on?”

”Tää on tällasta pinaattilasagnea. Tää on tosi hyvää!”
”Yäk. En syö.”

Pian huomaan istuvani ruokapöydässä itkevän pojan kanssa. Kakoen lapsi työntää pieniä haarukallisia suuhunsa ja vetää välillä itkuräkää takaisin nenäänsä. Toistan ihan niitä samoja sanoja, mitä mulle on aikoinaan sanottu kun vihasin keitettyjä kasviksia: ”Syöt ainakin 8 haarukallista. Ota nyt kunnon haarukallisia! Täytyy oppia syömään erilaisia kasviksia. Kehitysmaissa lapset näkee nälkää”

Pakottamista ja piilosyöttämistä

Mua on joskus pakotettu syömään lihakeittoa ja lopputuloksena oli mahalaukun sisältö siihen ruokapöydälle. En pysty syömään lihakeittoa edelleenkään. Yritän siis omien lapsien kohdalla olla pakottamatta, mutta huomaan kuitenkin painostavani sen lasagnen kanssa ehkä vähän turhankin paljon. Jälkikäteen mietin, olikohan tämä nyt itseltä ihan fiksusti hoidettu. Miksi sen pinaatin syöminen oli niin tärkeää? En todennäköisesti tällä ruokataistelulla saanut poikaa muuttamaan mieltään, vaan nyt pinaatti on pysyvästi sillä Yäk -listalla. Ehkä mua vaan harmitti, kun vaivalla valmistettu ruoka ei sitten kelvannutkaan. Ja kun se oli oikeasti hyvää! Tai ainakin mun mielestä.

Tuputtamisen lisäksi huomaan välillä harjoittavani piilosyöttämistä, jota myös kohtasin omassa lapsuudessa. Tungen jauhelihaan sieniä ja piilotan paistettua sipulia makaronilaatikkoon. Raastan puuroon omenaa ja piilotan sellerin smoothieen. Ja kun lapsi kysyy, onko tässä sipulia niin kirkkain silmin väitän ettei mukamas ole. Pahimmassa tapauksessa moitin lasta vielä nirsoksi, jos se poimii sen huijaussipulin sieltä lootasta. Jostain syystä lapselle ”saa” tehdä näin; piilottaa inhokkikasviksia ruuan sekaan ja valehdella. Tehkääpä niin aikuiselle!

Ruoki lasta parsakaalilla, ettei se kasva kieroon

Kasvisten ja lasten yhdistelmä tuntuu olevan jonkinlainen ikuisuustaistelu. Lasten ruokavalioon koitetaan tunkea kaikki mahdolliset kasvikset, marjat ja vihannekset – koska niin kuuluu tehdä. Jostain alitajunnasta tulee kamala paine tunkea erilaisia vihreitä lapsen lautaselle: muuten olet huono vanhempi. Jotenkin vaan mieleen piirtyy se päiväkodissa käsitelty lapsen ruokaympyrä, joka oli täynnä kaikenlaisia sieniä, parsakaaleja ja sipuleita. Että näitä nyt pitää sille lapselle tuputtaa, jotta siitä kasvaa täyspäinen yksilö. Ja että jos lapsena maistaa kaikkea, niin osaa sitten aikuisena arvostaa.

Meillä syödään oikein mielellään esim. tomaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa, marjoja ja hedelmiä. Lapset tykkäävät myös punajuuresta ja lantusta. Kovinkaan monelle kasvikselle ei meillä nirsoilla, mitä nyt joku munakoiso ei maistu. Ja se pinaatti. Luulisi että tuolla maistuvien kasvisten määrällä jo pärjäisi, mutta vanhemmilla on usein jonkinlainen pyhä tavoite saada lapset syömään KAIKKIA kasviksia. Ilmeisesti mäkin haluan lasten tottuvan siihen pinaattiin, vaikken yhtään tiedä miksi heidän tarvitsisi. Enhän mäkään tykkää kaikista kasviksista.

Jos kasvikset aiheuttavat traumoja, onko niitä järkeä pakottaa syömään?

Monipuolinen kasvisten saanti on toki tärkeää ja lasta kannattaa kannustaa niiden syömiseen. Mutta onko se nyt niin tärkeää, että sen varjolla pitää lasta pakottaa syömään epämieluisia ruokia? Näistä tilanteista tulee kuitenkin usein pitkiäkin ruokatraumoja, jotka pahimmillaan leviävät kaikkiin kasviksiin. Onko se silloin sen arvoista?

Tämä lasagne-episodi sai mut havahtumaan siihen, osaanko sittenkään lempeästi kannustaa kasvisten syöntiin vai toistanko samoja tuputusvirheitä kuin omassa lapsuudessani oli. Toivottavasti otan tilanteesta opikseni.

Miten teillä lapset suhtautuu kasviksiin? Entä tuleeko tuputettua väkisin?


Edellinen juttu:

Ensikertalaisen Extreme Run!

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

Kommentoi »

Kiva kun kommentoit!

Ensikertalaisen Extreme Run!

Meillä on sellainen kahdeksan hengen porukka, jolla ollaan nyt neljä vuotta peräkkäin osallistuttu juoksutapahtumaan. Aikaisempina vuosina tapahtumana on toiminut Pullukka Run Vierumäellä mutta tänä vuonna päätettiin rikkoa kaavoja ja vaihdettiin Extreme Runiin Porin Yyteriin. Nyt…

Nyt paljastan laihduttajan salaiset säännöt!

Oletteko huomanneet, että tällä hetkellä joka lehti ja uutisväylä tuuttaa erilaisia laihdutukseen ja elämäntapamuutokseen liittyviä ohjeita? Ja ne kaikki ohjeet on tosi yleismaailmallisia: syö vihreää, juo vettä ja liiku säännöllisesti. Missä on kaikki niksipirkka -vinkit,…

Instagram vs todellisuus

Mulle on kehittynyt paha tapa selata Instagramia iltaisin. Himmennän kännykän näyttöä, jotta makuuhuoneessa hohkaava sininen valo ei paljastaisi tätä someaddiktiotani. Vielä pari profiilia ja muutama hästäg, sitten kyllä menen nukkumaan! Puoli tuntia myöhemmin olen edelleen…

Ainut huono treeni on se, jonka jätät tekemättä

Viime postauksessa murjotin alemmuuskompleksissani ja tunsin itseni huonoksi liikkujaksi. Oli ihan sellainen fiilis, että kohta heitetään kanadanhanhea kengällä ja lopetetaan koko tyhmä liikunnan harrastaminen. Eihän kaikkien tarvitse olla hyvä liikunnassa; ehkä mä voin olla sit…

Huonompi kuin kaikki muut

Mä olen nyt muutamalta tankotunnilta poistunut vähän allapäin. Syy on yksinkertainen: kaikki muut osaa, paitsi mä. Kaikki muut jaksaa, paitsi mä. Kaikki muut on parempia kuin mä. Edetään hitaimman mukaan – kunhan itse ei tarvitse…

Olisko sunkin aamurutiineissa parantamisen varaa?

Havahdun unestani meteliin. Siristän hieman silmiäni todetakseni, että ääni on peräisin töihin lähtevästä miehestä. Itse kerkiän nukkumaan vielä tunnin-pari, ennen töihin lähtöä. Luojan kiitos. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen voi olla aika brutaali. Mies höpöttää juuri…

Blogi täyttää vuoden! Mitkä ovat olleet TOP 10 postaukset?

Parasta Ennen -blogi on tänään tasan yhden vuoden ikäinen! Niin vain on vuosi kulunut ensimmäisestä postauksesta (joka oli muuten ihan puuta heinää ja vain muutaman rivin mittainen). En olisi tuolloin osannut kuvitellakaan, mihin blogini kanssa…

Haluatko ihan oikeasti punnita ne kesälomakilot?

Kesälomat alkavat tulla päätökseensä suuremmalla osalla väestöä. Loman päättyminen pakottaa taas katsomaan arkea realistisesti ja kesän aikana kertyneet kilot tulevat jotenkin konkreettisemmiksi, kun jakkupuku ei mahdukaan päälle samalla tavalla kuin ennen lomia. Onhan sen tiennyt,…

Matkakohteena Rooma: vinkkejä Rooman reissulle

Kaikki tiet vievät Roomaan – tuohon entisaikojen mahtavaan kaupunkiin, gladiaattoreiden ja keisarien valtakuntaan. Sinne vei myös meidän tie! Vietimme miehen kanssa Roomassa 3 kokonaista päivää ja tässä fiiliksiä reissusta ja Roomasta matkakohteena. Matkakohteena Rooma Rooma valikoitui…

10 vinkkiä, miten onnistut valokuvissa!

Mun valokuvamallin kokemus perustui pitkään niihin perinteisiin: koulukuviin, rippi- ja hääkuvaan. Kameran edessä oltiin tappisuorana ja katse piti kohdistaa kuvaajan etusormeen. Taustalla oli yleensä se siniharmaa kangas, joka muistutti huonosti pestyä lakanaa. Rekvisiittana toimi vanha…