Palasia arjestani
Palasia arjestani

Kuinka pysyä ”kuosissa” dieetin jälkeen?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Dieetti on ohi ja paluu normaaliin arkeen tuntuu ihanalta. Ei enää listoja ruuista, ruoka-aineiden punnaamista ja omien ruokien kantamista ympäriinsä. Herkkuja saa taas syödä hyvällä omalla tunnolla eikä treenaamaankaan ole pakko lähteä, jos ei huvita. Tuttuja ajatuksia dieetin jälkeen? Ainakin itse ajattelin kuta kuinkin noin, kun päätin tammikuun alussa lopettaa yli kolme ja puoli kuukautta kestäneen dieettini. Vapaus syödä mitä tahansa tuntui ihanalta ja vapauttavalta, mutta samalla myös pelottavalta. Entä jos pullahdan entisiin mittoihin saman tien?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Pelko dieetin tulosten tuhoamisesta on mun mielestä aiheeton ellei aio palata vanhoihin ruokailu- ja treeni(ttömiin)tottumuksiin. Itsekin koin taas melkoisia oivalluksia dieetin aikana omasta kehontoiminnasta, vaikka treenivuosia on jo yli 15 ja kisadieettejäkin pari alla puhumattakaan lyhyemmistä projekteista. Tiettyihin tapoihin on niin helppoa juurtua ja vaikka tietäisi, että olisi parempiakin tapoja syödä, niin silti ei saa muutosta tehtyä. Minäkin tiedän tasan tarkkaan miten mun pitää syödä, jotta mun kroppa voi hyvin. Niin vain annoin pikkuhiljaa pirulle pikkusormen ja luisuin vähitellen yhä huonompiin ja huonompiin valintoihin. Tähän tarkka dieetti auttoi hyvin. Se toimi hyvänä herätyksenä ja johdatuksena parempaan hyvinvointiin. Mulla on sukurasitteena diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä sydänsairaudet, joten tässä iässä (huomenna 35-vee) täytyy alkaa tekemään niitä oikeita valintoja, jos mielii pysyä terveenä. Vanhempana elintapojen muuttaminen on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa, joten nyt on iskostettava oikeat elintavat hyvin syvälle selkärankaan.

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

En voi sanoa etteikö olisi ollut hankalia päiviä dieetin jälkeen. On vaikeaa vastustaa leivän taianomaista kutsua, mutta tiedän helposti palaavani järjettömään leivän mussutukseen, jos annan itselleni siihen luvan. En missään nimessä sano, että leipä on paha asia, mutta siinä vaiheessa kun korvataan joka toinen ateria leivällä, mennään metsään. Yritän myös nipistää hieman hiilareista aina lepopäivinä, koska mun kroppa on aika hiilariherkkä ja kerää rasvaa liiallisesta hiilarin puputtamisesta nimenomaan vyötärölle. Herkkuja olen sallinut itselleni pienesti viikolla ja isosti viikonloppuna. En halua enkä edes yritä saavuttaa herkutonta elämää! Yritän löytää hyvän balanssin tähän kaikkeen. Ruokavalio ei saa missään nimessä olla liian niukka, koska haluan jaksaa arjessa ja treenata kovaa. Tarkoituksena on pitää vatsa tyytyväisenä ja mieli kirkkaana. Nautin suuresti, että voin varioida ruokia nyt loputtomiin ja kokkailla uusia reseptejä. Mikään ei ole kiveen hakattua. Tällaisena elämä on mielettömän mukavaa ja antoisaa! Rakastan ruokaa, mutta saattaisin rakastaa sitä ihan liiankin kanssa ellen välillä rajoittaisi ja miettisi ruokavaliotani.

Onhan tämä balanssin etsiminen vähän tällaista taiteilua alkuun, mutta mestariksi tullaan vain harjoittelemalla 😉 Pääasia on, että ruoka maistuu ja treeni kulkee!

Edellinen postaus: Jestas näitä mun unia

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Kommentit (2)

  1. ninna

    juuri näin pyhä kolminaisuus ruoka liikunta lepo tasapainoon mieli virkeä. turhat kiellot pois ja kalorilaskeminen/punnitseminen kun et sentään minnekään kisoihin ole menossa. oletko kulttuuritalon fitnessmessuille menossa katsomaan oletko aiemmin ollut? patrik borgin uusin kirja kannattaa lukaista ja muutenkin hänen ajatuksensa syödä riittävästi sallivasti ja joustavasti on hyvä. rautainen ammattilainen arvostan.

    • Jonna

      Todennäköisesti menen katsomaan kisoja, kun on niin paljon tuttuja taas lavalla. Aika monet kisat on tullut sielläkin seurattua! Borgin uutta kirjaa on kehuttu kovasti. Täytyy yrittää vaikka kirjastosta saada luettavaksi. En viitsi enää ostella mitään kirjoja itselleni, kun jäävät lukemisen jälkeen kirjahyllyyn vain pölyttymään…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.