Palasia arjestani
Palasia arjestani

Kauneusihanne ennen ja nyt.

Viime viikonloppuna kun meillä oli painon/voimannostaja Anni Vuohijoen pitämä painonnostoklinikka käynnissä tajusin jossain vaiheessa ajattelevani miten siistiä olis saada samanlaiset jalat kuin Annilla. Siis sellaiset oikeasti paksut ja lihaksikkaat, joista huomaa että rauta liikkuu. Joitakin aikoja sitten pidin painonnostajia ihan hirveän näköisinä amazoneina enkä todellakaan olisi halunnut näyttää samalta!

kuvia 028
Painon/voimannostaja Anni Vuohijoki piti meille mahtavan painonnostoklinikan viime lauantaina!

Aloin sit eilen miettimään asiaa tarkemmin ja huomasin miten paljon mun omat kauneusihanteet on muuttuneet viime aikoina. Kauneusihanteella tarkoitan tässä nyt ihannefysiikkaa, siis kroppaa jollaisesta itse tykkään kovasti. Bodausaikoina mun ihannefysiikkaan kuului pyöreät ja isot olkapäät, leveä selkä, rasvaton kroppa sekä muodokkaat jalat ja pakarat. Niin ja kädet piti myös olla isot. Tuntui etten koskaan pysty saavuttamaan sellaista kroppaa joka kaikilla muilla tietysti oli. Tuijotin aina vain niitä omia heikkoja kohtiani ja löysin muista juuri ne asiat mitä itselläni ei ollut. Olin jatkuvasti alla päin koska en pystynyt saavuttamaan kroppaa jonka halusin vaikka kuinka treenasin. Kaikki muut sen tietenkin saavuttivat. Omasta mielestäni siis.

kuvia+01314
Minä viime huhtikuussa. Omasta mielestäni mulla ei ollut YHTÄÄN olkapäitä tai käsiä.

kuvia+0124

Nyt kun katson vanhoja kuvia niin olin juuri sellainen minkälainen halusinkin olla, mutta en sitä vaan itse huomannut. Niin sitä ihminen vaan tulee sokeaksi itselleen. Luulen, että osittain nuo vanhat fiilikset ”kuuluu” bodauskulttuuriin. Aina pitäis olla jotain enemmän tai vähemmän. Milloin lihasta ja millon rasvaa. Koskaan ei voinut olla itseensä tyytyväinen, koska kehitys loppuu tyytyväisyyteen vai mitä?

IMG_20130726_123646-800x800
Heinäkuu 2013.

collage_7
Heinäkuu 2013.

Olen nyt treenaillut crossfittiä virallisella salilla nelisen kuukautta ja sitä ennen jonkun kuukauden itsenäisesti. Enää ei isoilla olkapäillä ja hauiksilla ole mitään merkitystä. Kauneusihanne oman kropan osalta on taas muuttunut ja kroppakin on paljon muuttunut tässä ajassa! Oon pienentynyt huomattavasti joistakin kähdista (olkapäät, kädet) ja toisaalta kasvanut toisista kohtaa (epäkkäät, yläselkä, jalat).Tärkeintä ei enää kuitenkaan ole lihasmassan määrä vaan aivan muut ominaisuudet: liikkuvuus, voima, ketteryys, kestävyys… Haluan näyttää sporttiselta ja voimakkaalta. Haluan nostaa isoja painoja hyvällä tekniikalla. Haluan olla kropaltani niin liikkuva, että isojen painojen nostaminen on mahdollista. Haluan ettei mun keuhkot piiputa wodeissa vaan pystyn puskemaan joka wodin läpi piiputtamatta. Haluan kroppani notkeammaksi ja oppia uusia voimistelutemppuja vielä näin vanhoilla päivillä. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen tässäkin lajissa enkä mä tosiaankaan ole vielä tyytyväinen!

kuvia 022
Salilla viime viikolla.

Perjantain jalat.

 

kuvia 003
Jalat ja peba on ottaneet pihviä! Here I come, muhkureidet 😉

Onko teillä ihanteet ja tavoitteet oman kropan osalta muuttuneet vuosien ja harrastusten myötä? Mitkä asiat oli ennen tärkeitä ja mitkä on nyt?

Kommentit (19)

  1. Jenni

    Tosi hyvä postaus!:) Se on jännä miten sitä crossfittiä harrastaessa ne ihanteet muuttuu. Tai enää ne ihanteet ei oo ulkoisia vaan ne on sellaisia, millä saavutetaan tietyt fyysiset ominaisuudet. Juuri niinkuin sanoit; halu nostella isoja rautoja hyvällä tekniikalla, olla voimakkaampi, notkeampi, ketterämpi, nopeampi ja kaikin puolin parempi. Ite oon aina halunnut urheilullisen kropan ja että lihakset näkyisi. Edelleenkin haluan lihaksia ja, että näkyisi kropassa se työmäärä mitä sen urheilun eteen tekee. Kuitenkaan enää ei oo mitään yhtä tiettyä juttua, minkä haluaisin kropassa näkyvän. Haluaisin, että mun jalat ois voimakkaammat ja pystyis kyykätä enemmän ja sitä kautta niissä ois varmaan isommat lihakset, mutta tärkeämpänä se, että rauta liikkuis kuin se miltä mun jalat näyttää. Sama homma muidenkin lihasten kohdalla, haluaisin vain enemmän voimaa ja mahdollisesti sitä kautta lisää kokoa lihaksiin.

    • Jonna

      Noni! Sä sanoit just sen mitä mä YRITIN sanoa 🙂 Mäkin nimenomaan haluan että se työmäärä näkyy minkä urheilun eteen tekee, mutta se ei oo treenaamisen itseisarvo vaan positiivinen sivutuote 😀

      Ps. Koin pienen valaistumisen eilen tempauksen kanssa! Eteen päin mennään, milli kerrallaan, mutta kuitenkin 🙂

    • Jenni

      Hahaa, hienoa! Se on aina mahtavaa, kun oivaltaa jotain tempauksessa tai rivetyönnössä! Toki ihan sama, missä crossfitin liikkeessä oivaltaa jotain niin on aivan liekeissä siitä. Lukasin ton sun uusimmas postauksen läpi ja voin vaan kuvitella miten mahtavaa, kun nyt uskalsit hypätä korkeammalle boxille. Itelle boxihypyt on aina ollut ”helppoja”, mutta kyllä mullakin alkaa rimakauhua tulla, kun laitetaan tarpeeksi korkeutta. Ja on se sit ihan mahtavaa, kun kuitenkin uskaltaa ja yrittää ja koittaa jos sinne boxin päälle pääsis, vaikka ensin on ollut ihan kauhun vallassa.

  2. riitu

    Tosi hyvä kirjoitus, jälleen kerran! Saleilussa oli nimenomaan se, että millon oli mitäkik liian vähän ja jotain liikaa. Cf on minunkin mielestä hyvä laji just sen takia, että se ei ole ulkonäköpainotteinen vaan tärkeät asiat painottuu juuri liikkuvuuteen ja ja hyvään kehon hallintaan jne. Cf salilla jokainen onnistuu omalla tasollaan ja aina on parannettavaa ja mikä parasta:aina on valmentaja pitämässä treenejä! En sano, että cf on ainoa oikea tie, mutta ainakin ite koen lajin parhaaksi mitä oon varmaan koskaan harjoitellut. Nyt tulee vuosi täyteen cf treenejä (:

    • Jonna

      Mun mielestä yksi parhaista jutuista cf:ssä on se että valmentaja on aina paikalla neuvomassa jos apuja tarttee. Monet lajista tietämättömät kritisoivat (just luin yhden ”asiantuntevan” postauksen lajista) crossfittiä, koska KAIKKI tekniikat tehdään päin persettä ja yritetään vain olla tosi nopeita. Siis mitä *ittua? Meillä tulee treeneissä heti sanktiota ja ruotuun ojennus jos tekniikka alkaa kärsiä! Salilla ei kukaan tullut sanomaan jos tein jotain väärin, päinvastoin. Selän takana vaan naureskeltiin et mitähän toi oikein tekee…

  3. Sonja / Move2Flow

    Olikin jo aiemmin juttua, että nyt ensisijainen tavoite on saada mun (oikeasti) pienet lihakset edes vähän näkyville. Uskon sen tuovan boostia sitten lihanmetsästykseen. Mutta sitten, toisaalta juuri crossfitin tyylinen vahva keho kiinnostaa, haluan myös opetella uudelleen kävelemään käsillä ja tekemään keholla erilaisia juttuja. Ja niitä leukoja, mun riukuselkä ei saa nostettua mun ruhoa edelleenkään senttiäkään ylös, ilman avustusta. Ja se risoo enemmän kuin niiden latsien puuttuminen…

    Kai tässä hommassa aina vähän nälkä kasvaa syödessä ja tavoitteena on aina isompi, vahvempi, taitavampi, notkeampi. Mä olen sanonu, että itseensä (saavutuksiinsa) pitää olla tyytyväinen sillä ei kukaan huippu-urhelijakaan ajattele ennen lähtölaukausta, että olen ihan paska. Se ei motivoi.

    • Jonna

      Kyllä sun kannattaa käydä ainakin kokeilemassa crossfittiä! Siellä nimittäin oppii vetämään leukoja, on pakko opetella 😉 Monet lajista tietämättömät naureskelevat ettei crossfittaajat osaa vetää leukoja, ne vaan sätkii kippileukoja. Ei muuten pidä paikkaansa. Kyllä siellä vedetään ihan normi leukojakin siinä missä muuallakin (ellei jopa enemmänkin) mut kippauksia käytetään wodeissa, jotta saataisiin mahd paljon toistoja tehtyä lyhyessä ajassa. Itse asiassa ainakin itse oon kokenut kippaukset tekniikaltaan paljon vaikeimmiksi kuin normileuat!

      Samaa mieltä oon kyllä sun kanssa, kyllä itseensä täytyy olla tyytyväinen, muuten loppuu motivaatio. Liian tyytyväinen ei kuitenkaan saa olla, muuten loppuu yrittäminenkin 😉

  4. Mika

    Ai teillä on ollut Anni opettamassa! Hieno juttu.

    Yleensä ihmiset jotka ajattelee että painonnostajat on hirveitä amazoneja ei oo painonnostoa nähneetkään 😀

    • Jonna

      Joo! Anni oli tosi hauska ja pätevä tyyppi 🙂 Tykkäsin kovasti hänen tyylistään opettaa liikkeitä.

      HAha, kyllä mä olin painonnostajia nähnyt mut ehkä se mielikuva jäi niistä ”isompien” painoluokkien nostajista 😀

  5. heta

    anni <3 motivoi kyykkäämään.

    • Jonna

      Hell yeah 🙂

  6. nasba

    Tosi hyvä kirjoitus! Samanlaisia asioita olen pyöritellyt koko syksyn päässäni, mutta kun nainen on tällainen tuuliviiri ettei oikein tiedä mitä tekee – crossfittailee vai kasvattaa lihaksia. 😉

    Sun vika (hah-haa!) että lähdin tänään boksille 1.5kk tauon jälkeen. Blogiin jo kirjoittelinkin siitä.
    Mutta hei – kiitos! Mulla oli sikakivaa Karenin parissa. 😀

    • Jonna

      Teet sitä mikä tuntuu milloinkin hyvältä, mut älä stressaa!

      Jee, huippua että menit! Vaihtelu virkistää aina 🙂 Menikö paikat kipeiks?

    • nasba

      Arvaa onko etureidet jumissa – KYLLÄ! 🙂 Urheesti menin vielä seuraavana aamunakin boksille ja ohjelmassa oli juoksua ja kahvakuulaheilautusta. Taidan pitää lepoa lauantaihin asti. 😉

      Selailin eilen sun joitain vanhoja postauksia ja mietin taas, että susta voisi ottaa monessa asiassa mallia. Ihailen sun sellasta tietynlaista huolettomuutta liikkumisen ja syömisten suhteen, vaikka kuitenkin treenaat kovin ja säännöllisesti. Mistä sellaisen rauhan tekemiselleen oikein löytää? 🙂

    • Jonna

      Sillä se lähtee millä on tullutkin 😀 Ei vaan, kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja treenata sen ehdoilla. Mulla oli eilen kevyt höntsäilytreeni niin uskallan vetää vielä neljännen putkeen mut sit ainakin yks lepopäivä!

      Voi kun tietäisin mistä sellaisen rauhan löytää niin olisin varmasti viisas ihminen! Ehkä toi muksu sen tekee, kun elämä kuitenkin menee hänen ehdoillaan. Sitä oppii sit nauttimaan niistä omista pienistä treenihetkistä kun muuten puuhataan niin paljon tytön kanssa. Mä kyllästyin kaikkeen siihen kalorien laskemiseen ja päätin vaan olla stressaamatta syömisistä. Vaikeeta se alkuun oli, mut sit kun totuin elämään ilman ruokavaakaa niin aika vapauttavaahan se on 🙂 Ruoka-aineita ei tartte sen enempää miettiä, ne tulee jo selkäytimestä asti, et mitä on hyvä syödä ja mitä ei. Niin pitkään kun paino pysyy suht samoissa ja treeni kulkee niin kaikki hyvin 🙂

  7. Johanna

    Noni tuun tänne viä terrorisoimaan, ihan niinku tuo vuodatus tuolla toisaalla ei riittänyt ;D Joo kyllähän nuo ihanteet ja tavotteet on muuttuneet. Mun kohdalla ne on lähinnä selkiintyneet ehkä siinä mielessä, että haluaa muutakin kuin ulkonäöllistä muutosta. Tai lähinnä siis (onpas tää ny vaikeeta taas :D), ulkonäöllinen muutos ei ole enää prioriteetti numero 1, vaan se on tapahtumassa oikeastaan kaiken muun sivussa! Ennen siis treenasi siellä salilla peilistä kattellen ja teki liikkeitä kohdistetusti eri lihaksille tai lihasryhmille ja jalkaliikkeissä painotti niihin jotka osuis eniten pepulle ja takareidelle, vähä vähemmän etureisille ja ei yhtää pohkeille mieluiten jnejne, vaikka tottakai teki koko kropalle treeniä, mutta painotusta löytyi. Mut nykyään ei oikeestaan kykene keskittyyn mihinkään alueisiin kropassa, kun on niin paljon muutakin mietittävää 😀 Tää on tas johtanut mulla siihen, että tämä reilu 2kk crossfitissä tuntuu tehneen enemmän kropassa ja kunnossa muutosta kuin mun salilla käyntini! Vaikka tottakai siellä rakensin lihaskuntoni pohjan crossfittiä aatellen. Aerobinen kunto onkin sit tullut muilla tavoilla. Crossfit on jo tässä ajassa muuttanut mun olomuotoa siten, että reidet ja takalisto on menossa tosiaan tuohon Vuohijoen suuntaan! Heti kun äsken näin ton kuvan Annista, olin että OMG mullahan on tollasta muotoa nähtävillä jo nyt! Eli kun vaan treenaa ahkerasti ja syö oikein, ni joskus tuun vielä oleen tossa tilanteessa. Vaikkakin, vähempikin kyllä riittää 😀 Crossfit on muokannut mun pepusta ehdottomasti paremman vaikka se oli mun mielestä hyvä jo ennenkin. Mulla oli sellaset oudot lihaksista aiheutuvat kuopat pakaroissa ja sit jostain selluliitista tai muusta läskistä aiheutuneet kuopat kanssa, niin ne on kaikki silottuneet ja pyöristyneet! Eilen kun testailin vanhoja vaatteita joita vien nyt kirpparille, niin yks mekko sai aikaan sen, että peppu näytti kuin olisin Kim Kardashian :O Aivan jäätävä hyppyri! 😀 Ja siis no, en nyt tiedä onko se kauheen hyvä asia 😀 Kyllä mä tykkään sillain, mutta hemmetti kun tuota rahaa on niin ankeesti niin ottaa kyllä päähän että mulla on kolmet (!) hyvän näköset ja kunnoltaan uuden veroset skinny jeansit kaapissa, joista ei oikein mitkään mahdu hitto vieköön enää jalkaan 😀 Just sanoin miehelle, että kuun vika päivä on crossfit pikkujoulut, joihin funtsin, että paras asu jossa ois mukava hengata siellä sohvilla ja syödä ja jutella ihmisten kaa valosassa, olisi ehdottomasti housut! MUTTA MITKÄ MÄ LAITAN MUKA?!?!?! Sanoin että pakko tehdä jotain toimia nyt kyl tänä aikana 😀 Että en tiedä sitten mitä se on!? Kyykkäämättömyys ei todellakaan ole vaihtoehto 😀 Eli sitten jää tuo laihdutuspuoli, että jättäisi nyt noita turhuuksia vähemmälle ja ois pikkasen tiukempi itelleen. Mun tarvii kyl varmaan ottaa tosta perseestä ja housuista ja pikkujoulupäivämäärästä kuvakollaasi ja liimata sitä ympäri asuntoo. Hame/mekko ei vaan jotenkin ole vaihtoehto tonne, oon kuitenkin vaivaantunut. Hitto oikeesti ku ei mahdu enää ku yhdet housut jalkaan enkä todellakaan ole lihonut tässä! 😀 Noni, pitäis olla ilonen vaan nii 😀 Vähä vaikeeta ku oon nii köyhä ja kallis crossfitti ei myöskään auta tilannetta.
    No mutta onneks mä olenkin viemässä tänään kolmee ikeakassia vaatteita, kenkiä ja laukkuja ym kirpparille 12 päiväks 🙂 Niistä saatavilla rahoilla varmaan ratkasen tuon ongelman sitten 😀 Varmaan joudun menee johki bodyactionille ostaan tiekkö niitä lihaksikkaille naisille tarkotettuja supervenyviä pantseja XD Mutta oonpahan saanut mieheni vihdosta viimein kannustaan mua meneen salille! Aina ku tulee peräkehuja nii oon muistuttanu että juu tätä ei ole tehty täällä kotona istumalla vaan crossfitissä, että kannattas kannustaa! ;D Sama juttu tapahtu muuten just sokeristen herkkujen kanssa! Edellisen kuluneen viikon oon ollut super pirteä ja saanut aikaan vaikka mitä asioita, sellasia jotka on ollu to do-listalla jopa kuukausia. Oon heränny tosi aikaseen joka päivä ja kaikkee. No eilen sitten leivoin pellillisen paleokeksejä ja vedin niitä nälkääni ennen nukkumaanmenoo fiksuna tyttönä… Nukuin sitten pommiin melkein 2h, heräsin väsyneenä, pää ihan sekasin, silmät turvonneena, nälkäsenä ja vähä huonolla mielellä tottakai. Fiilis on edelleen puoli kahdelta iltapäivällä kuin ois eilen ryypännyt oikein rankalla kädellä, lähes tulkoon sama fiilis. Vaikka söin keksejä, joita vieläpä voi kutsua paleoksi! Noh, oppia ikä kaikki, sokeri on sokeria oli se paleoo tai ei 🙂 Mies ihmetteli eka että mites mä nyt tolleen nukuin, sit kun sanoin että ei parane näköjään syödä mitään sokerihiilaria tollasia määriä vikaks illalla. Ni sitten se hokas että sehän se varmaa ja komensi että nyt lentää keksit sitten roskiin! 😀 Upeeta että on sekin siis tosiaan huomannut vihdoin näitä hyviä puolia, mitä terveelliset ruokailutavat ja liikunta mussa aiheuttaa. Oon meinaan jonkun aikaa niitä sille kertoillut että huomaatko hähmitä enkö ookkin tälleen parempi tyttöystävä 😀 Rupee vihdoin tajuaan ja oon saamassa hyvän tsempparin tohon vierelle 🙂 On se hyvä että joku ois kannustamassa lähellä, ku ei sitä ihan aina itse jaksa itteensä tsempata esimerkiksi näin pimeenä marraskuuna lähteen salille iltatreeneihin auringonlaskun jälkeen… Välillä meinaa olla vaikeeta. Ni ois se kiva ku joku sanois että todellaki meet, ei sua kukaa jaksa ku oot sit ärtynen ku et liiku 😀 Niinkun asia tosiaan on, rupee mielenterveys heittelee jos en pääse repii itteeni boksille.
    Mutta voi huh tätä oloa… Saas nähdä kykenenkö illalla reeneihin kirpparikamojen roudauksen jälkeen. Jos en niin juoksulenkillä voisin kyl käydä, jos kykenen.. Onneksi kuitenkaan ei nuo keksit kaduta yhtään, roskiin en tietty heittäny mutta pakkaseen laitoin, koska en mä halua niitä syödä hädällä siks etteivät pilaantuis 🙂 Mut ohan tää ihan kaameeta että on silmät turpeena niinku ois koko yön itkeny. Aina voi kuitenkin oppia jotain ja olla pienistä askelista ylpee: Enpähän lähtenyt illalla autolla hakeen karkkia niinkun viikko sitten tiistaina vaan leivoin paleosti 🙂 Edistystä sekin!
    Mut nykyään ei tosiaan enää ole tuo vartalon muokkaus pääasia, niinkun se tais mulla vähän olla siellä normisalilla. Nyt on monta muuta, kuten niiden liikkeiden oppiminen, kunnon parantaminen, painojen nostaminen ja kaikkien tekniikoiden parantuminen. Sama ruokapuolella: haluun tukee crossfittiä ja siinä menestymistä/palautumista, haluun voida hyvin, ois kiva myös oppia oleen aiheuttamatta ittelleen tällästä oloa, jonka vuoksi saattaa treenit jäädä välistä, haluun välttää ruoka-aineita jotka aiheuttaa siis huonoa oloa jnejne. Motivaatio tulee siis silläkin puolella tavallaan valintojen seurauksista! Ei niinkään siitä, että koen jonkun ruokailutavan laihduttavan mua tai olevan terveellistä (=ulkoinen motivaattori) vaan valinnat lähtee musta omasta itsestä ulospäin. Crossfitissä siis en pyri muuttaan ulkonäköäni (=ulkoinen motiv.) vaan haluan (=sisäinen motiv.) parantaa monia ominaisuuksiani niinku crossfit tekee, ja ulkonäön muuttuminen tulee oleen sivutuote. Just törmäsin hyvin kuvaavaan motivaatiokuvaan: ”Her secret was that she did it all with passion”. Jotenki oon just tollanen! Jos mulla ei ole intohimoa tai muuta sisäistä motivaattoria johonkin asiaan, niin on turha luulla sen onnistuvan. Elokuussa whole30:llä oli aluksi sisäinen motiivi saada muutettua oloonsa ym parempaan suuntaan, mutta hyvin äkkiä tekoja ja valintoja rupesi muokkaamaan ulkoiset asiat, eli esimerkiksi tuon kyseisen ”dieetin” säännöt. Siitä myös muodostui dieetti. Sillä oli melkosen selkeä alku ja loppu, 30pv, vaikka yritinkin pitää sitä elämäntapana. Siinä huomasi myös selkeesti että miten on niitä kiellettyjä asioita ja mielitekoja riitti vaikka millä mitalla. Nyt viime aikoina taas oon elänyt lähestulkoon samalla tavalla näitä muutamia keksipoikkeuksi lukuunottamatta ja motivaattorina on ollut pelkkä sisäinen oma halu elää niin. Sillon esim kaupassa käydessä ei edes huomaa niitä leipähyllyjä, maitotuotteita saati karkkiosastoa, kun ne kiinnostaa ihan yhtä vähän ku kissanruoat, noin kärjistäen. Niiden ohi menee vaan. Mutta kun on dieetillä niin voi hyvänen aika kun siellä menee huuli pyöreenä että ooooohhh tuo ois varmaan niiiiin ihanaa voi ku saisin (!) syödä. Näin siis menee jutut ainakin mulla.
    Mulla on ollut myös tuo sama vika: tavoittelet ja tavoittelet vaan jotain, ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”, eikä ikinä ole sitten tosiaan tyytyväinen. Crossfit ja siinä edistyminen on tehnyt mulle myös sen, että tykkään tällä hetkellä tuhannesti enemmän siitä mitä peilistä näkyy, kuin mitä ennen alotusta tykkäsin! Ja syömistäkin ohjaa se, että jaksan treenata ja onnistua (mitä nyt pitää välillä näitä keksi-rajoja testata, voi huoh..). Tää siis tarkottaa sitä, että mulla on välillä pikkasen enemmän rasvaa tossa masun päällä, housut kiristää (pirhana! :D) reisistä mutta bägittää pepun alta (?!?!?!) ja oudoista kohdista, ja sitä että mulla on yläselän lihasten päällä vähän rasvaa enemmän kun toisella kaverilla. Tää oli hauska juttu ku oli pari viikkoa sit jotain fleksailua toisen kaverin kanssa joka on harrastanut crossfittiä ihan hetken pidempään kun mä. Tuli puheeksi hauis ja näytin omaani, niin tän tytön poikakaverilla loksahti (taas) leuka pöytään että whaaat mikä toi on 😀 Ni tyttöähän tämä sitten naisten tapaan otti helvetisti pattiin, niin sitten kun siirryttiin näyttään yläselkää niin eihän mua voinut tosiaan kehua, vaan sanoi että ”sulla on niin paljon enemmän rasvaa ku mulla, mulla ei oo yhtää ni näkyy paremmin”. Oikein yläastemeininkiä. Itsehän kehuin häntä tietysti, koska oli upeeta nähdä että sillä oli tapahtunut kehitystä! Hauskintahan tässä on siis tosiaan se, että tämä tyttö tietää ja tuntee kyllä mun laihdutustaustan ja huonon itsetunnon, asiat joista hänellä itsellään ei ole mitään kokemusta. Mutta jostain kumman syystä mä saan ihmisiä kuitenkin aina vaan provosoituun siihen, että harvempi kehuu ja aina tilaisuuden tullen heitetään tollasta ikävää. Tästä asiasta siinä sitten avauduin yhdelle miespuoliselle kaverille, ja hän sanoi fiksusti että eihän toi ollut rumasti sanottu, riippuu vaan siitä miten SÄ ite otat sen. Tottahan tuo, mutta tosiaan jos itsellä on vähä ollut ongelmia ulkonäkönsä kanssa, niin ei tuota nyt positiivisesti osaa ottaa. Seuraavana aamuna herätessäni (olin muutaman ottanut tosiaan, ei me nyt ihan selvin päin ruvettu fleksaamaan :D) tajusin että ei mua tuo kommentti nujertanut kyllä yhtään. Mä tykkään että naisella on vähän sitä rasvaa siinä lihasten päällä, se on jopa terveellistäkin, ja mulla on selkäkin just siinä kunnossa kun se voi tällä taustalla olla 🙂 Mutta sen sanoin kyllä miehelle, että en ihan hirveesti kaipaile kyseisen ihmisen seuraan. Ei sellasten kanssa ole mukava olla, joista huomaa, että ne ei oikein susta tykkää. Kaameinta siinä vaan on se, että tähän on syynä oikeesti kateus. En tajua miks kukaan ois mulle kateellinen, mutta kai se on sitä, että ihminen kadehtii sitä mitä ei ittellään ole. Tämä tyttö on ruumiinrakenteeltaan ja geeneiltään sellanen, että sen täytyis kyllä tekemällä tehdä, että se sais läskiä niiden lihasten päälle. Mutta yhtälailla sen pitää tekemällä tehdä ne lihaksetkin. Itellä näköjään molemmat on helppoja puhumattakaan runsaasta vaalean hiuksen kasvusta ja suorasta puhetyylistä. Kai siinä on sitten semmonen paketti että on turha noita naíkkosia kaipailla lähipiiriin! 😀 Jo ala-asteelta saakka oon tullut paremmin toimeen poikien kanssa, ja se jatkuu yhä. Mulla on suora puhetyyli ja oon myös vähän roisi. Nää uppoo miehiin paljon paremmin, naisten kanssa ei voi suoruutta harrastaa. Tästä huolimatta saan aina vaan useemmin ja useemmin huomata, että minä vain kehun kaikkia, ja muilta tulee sitten tollasta kommenttia 😀 Kai mä oon sitten vaan nii helvetisti muita parempi kaikissa asioissa 🙁 No ei mut en lakkaa koskaan ihmettelemästä miksi suomalaisten on niin vaikee sanoo positiivisia asioita kavereille. No, sellaset ”kaverit” on jäänyt ja jää mun lähipiiristä pois. En kaipaa masentuneita ihmisiä ympärilleni.
    Että sellasia muutoksia on tosiaan crossfit ja muut harrastukset aiheuttanut mun elämässä! Ite kysyit! 😀

    • Johanna

      Toivottavasti jaksat lukea edes sinne päin nää mun stoorit. Pahoittelen puheripulia, mutta kun kirjotit taas niin hyviä postauksia, että on vaikea lopettaa tuota ajatuksenjuoksua! 🙂 Ulkonäöstä vielä puheenollen niin mun täytyy sanoa, että oot kyl ihan hölmö kun puhut aina siitä sun vatsa”röllöstä” 😀 Tiedän tietty että sulla omaan silmään voi ollakin sellanen, mutta tiedä se, että näin ulkopuolisen silmin katsoen sulla on aivan upee vatsa, komeet olat ja hauikset sekä näkyy tosiaankin reisi-peppu-osastolla tuota crossfitin vaikutusta! 🙂 <3 Noin, tästä vois joku suomalainen ottaa oppia että ei se niin vaikeeta ole sanoa mitä aattelee toiselle 🙂 Crossfitistä muuten kommentoin maanantaina miehelle sitä, että se on niin mukava harrastus, kun siellä ei oo kertaakaan tullut sellanen fiilis, että joku ajattelisi sua surkeen huonoks, newbieks, alottelijaks, "mitä toiki noin pieniä painoja käyttää", "miten toi ei osaa", "tekeepä toi huonosti", "miks tolla on tollaset vaatteet" (kun vetelen aina liian lyhyissä housuissa ku mulla on nii pitkät jalat :D) jnejne. Voin kertoo että näitä fiiliksiä ja olotiloja on tullut useemmin kun kerran muilla saleilla jumpissa ja salin puolellakin. Erittäin jännä ero. Vika ei siis ole varmasti minussa, vaan tuolla tosiaan huomaa, että muita ihmisiä ei muut ihmiset kiinnosta paitsi sillon kun joku tekee väärin, niin sitä tullaan reippaasti auttaan ja kun joku tekee oikein tai hyvin tai selkeesti hyvän suorituksen sillä omalla mittapuullaan, niin sitä tullaan kehuun. Muistan kun olin ekassa wodissa onrampin loppumisen jälkeen ja tokihan sen huomasi (oli kevyin tankokin käytössä), niin oli kyllä ihan hemmetin hienoa tehdä thrustereita, kun pitkään harrastaneet puoliammattilaiset kisaajat tulee vierelle ja kehuu miten hyvä mun tekniikka on 🙂 <3 Tai se kuinka mukana treenaamassa ollut valmentaja näytti maanantaina peukkua musta selkeesti ylpeenä kun näki mun tempauksen. Ei kai se siis ihme ole että tuolla on kiva käydä ja sali, jossa harrastetaan mulkoilua ja puhumattomuutta, ei mua oo vieläkään huudellu 🙂 Crossfit vetää siis puoleensa ihan selkeesti mukavia ihmisiä, joita näköjää löytyy suomalaisista kuitenkin 😉 Kiitos mukavista postauksista! Sulla on kyllä paras blogi mitä on olemassa! 🙂

    • Jonna

      HAha, jokainenhan sitä löytää itsestään ne huonoimmat puolet eikä sit muuta löydäkään. Just tuskailen mun mahan kans kun kiristää vyötäröltä. Toisaalta oon vetänyt niin paljon tänään hiilaria nassuun ettei ihmekään 😀

      Mä kyllä tykkään kans kun tulla boxilla saa aina rehellistä palautetta tekniikoista ja voi antaa sitä muillekin. Ei niitä virheitä itse tehdessään huomaa, luulee vaan tekevänsä oikein. Kaikki virheet on hyvä saada heti pois ettei opettele turhaan tekniikoita väärin. Siks mä sitä tempausta niin paljon hankaankin!

      Kyllä suomalaisissa on mukavia ihmisiä, täytyy vaan löytää ne oikeat ihmiset ja harrastusten pariin yleensä eksyy saman henkisiä tyyppejä! Meidän pitäis kyllä joskus tavata, saattais juttua riittää! 🙂

      Ihanaa kun käyt kommentoimassa! Sulla on tosi paljon samoja ajatuksia kuin mullakin, mä en vaan osaa niitä aina tuoda julki vaikka haluaisinkin. Ei vaan pää ja kädet aina toimi samassa synkassa 😀 Tai sit puolet unohtuu jo matkan varrella! Mahtavaa huomata miten paljon saman henkisiä ihmisiä oon blogin ansiosta löytänyt. Tää on ihan huippu juttu <3

      Kiitos ihana jälleen kerran!

    • Jonna

      Toi on muuten ihan totta munkin kohdalla että kehitystä alkoi tulla ihan huomaamatta kun alotin crossfitin, koska ei tarttenut enää stressata ulkonäöstä vaan mielessä oli niin paljon kaikkea muuta ja opittavaa niin paljon! Saliaikoina tuijotinn itteeni peilistä päivittäin ja mietin miks en kasva!? No eihän sitä sillon kasva mihinkään suuntaan.

      Mä oon jo pitkään joutunut käyttämään stretchfarkkuja että teretulemast kerhoon vaan! Onneks niitä saa suht halvalla ja hyvännäköisiä vielä! Hennesiltä saa parilla kympillä ihan yhtä hyviä kun jostain bodyactioniltakin 😉

      Mulla on muuten ihan sama kuin sullakin: tuun miesten kans paljon paremmin toimeen kuin naisten tai sit niiden naisten täytyy olla tietynlaisia. Usein just harrastusten ja duunin parista löytää ne itselleen sopivimmat ihmistyypit. Ei semmosia kannata ympärillään pitää, joista tulee vaan paha mieli! Suomalaisilla on muutenkin semmonen omituinen piirre, että on helpompaa loukata toista sanoillaan kuin kehua 🙁

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.