Palasia arjestani
Palasia arjestani

En halua enää laihduttaa

En halua enää laihduttaa

Sunnuntaina vietettiin Älä laihduta -päivää. Mun mielestä sellainen voisi olla vaikka koko kuukauden aiheena. Näin kesän korvilla laihdutusjutut alkavat tulla taas korvista ulos, koska jokainen lehti tuuttaa niitä otsikot kirkuen. Olen tullut siihen tulokseen, että laihduttaminen on aivan helvetin turhaa touhua. Ymmärrän kisaamisen ja painoluokkalajit ja toki terveyden vuoksi painon pudottamisen, mutta kaikki muu onkin sitten ihan turhaa. Diettasin itse joitakin kuukausia sitten 5 kiloa pois ja kolme niistä on tullut jo takaisin. Mun keho pyrkii aina noin 65 kilon painoon ja siinä ollaan taas. Se on paino, jonka pystyn pitämään ilman suurempia ponnisteluita ja saan elää kaikin puolin normaalia elämää. Toki voisin kituuttaa ja pysyä hyvässä kunnossa, jos niin tahtoisin, mutta se ei ole minulle mielekästä elämää.

Voin rehellisesti myöntää etten ole sinut oman kroppani kanssa tällä hetkellä. Tuntuu, että nuo dieetin jälkeen palautuneet kilot ovat kaikki päätyneet taas vyötärölle mikä saa taas olon tukalaksi. Vihaan sitä, että housut kiristää ja joudun miettimään voinko laittaa jotain tiettyä paitaa salille päälle. Mietin jo, että pitääkö tässä taas alkaa dieetille jotta saa tuon alavatsaröllön pois. Sitten tulin järkiini. En jaksaisi taas siitä tiukkaa ruokavaliota ja lukkoon lyötyjä treenipäiviä. Paniikkia, jos ei pääsekään treenaamaan tai jos tiettyä ruoka-ainetta ei ole saatavilla. Haluan elää normaalia elämää, en laihduttaa. Vaihtoehdoksi ei siis jää muuta kuin totutella uuteen tilanteeseen ja hyväksyä se. Crossfittiä treenatessani näitä asioita ei tarvinnut miettiä. Kunnossa pysyi vaikka söi mitä ja kuinka paljon. Salitreeni ei kuluta niin paljon ellei tee lisäksi myös aerobista. Olen niiden kanssa vähän laiska, sen myönnän. Haluan treenata koska se on hauskaa, en se vuoksi että saisin pienemmän mahan tai kiinteämmät pakarat.

Mietin onko tärkeämpää näyttää hyvältä vai voida hyvin ja elää ponnistelematta koko ajan? Monet pystyvät valitsemaan molemmat, mutta mun on pakko valita jompikumpi. En yksinkertaisesti pysy alhaisissa rasvoissa ilman järjetöntä ponnistelua. Minä haluan elää rentoa elämää ilman, että jokaista suupalaa täytyy miettiä. Haluan poiketa hetken mielijohteesta kahvilaan ja ottaa palan kakkua jos siltä tuntuu. Tai tilata perjantai-iltana pizzaa. Elän toki terveellisesti muutenkin. Syön hyvin ja treenaan aktiivisesti. Siksipä olen päättänyt nauttia juuri niistä asioista ja lakata miettimästä miltä mun vatsa näyttää tai minkälainen vararengas siellä töpsöttää. Siellähän se tulee perässä ihan miettimättäkin.

En halua enää laihduttaa

Jos jotain tiedän varmaksi niin sen, että en halua enää laihduttaa. Ja sen, etten halua vihata omaa kehoani. Tiedän, että moni saattaa ajatella, että mitä mä tässä oikein valitan vatsastani, mutta täytyy muistaa se että meillä jokaisella on ne omat ongelmakohdat, joista ei kauheasti pidä. Nyt minä yritän vain opetella elämään asian kanssa ja jos vatsa ahdistaa, niin suunnataan katse jonnekin muualle. En halua enää joutua miettimään, että mitä vaatteita voin käyttää ettei vatsa näkyisi ja treenata ilman, että mietin asiaa koko ajan. Todennäköisesti kukaan muu ei sitä huomaa ja teen vain asiasta liian suuren omassa päässäni. En halua enää vihata omaa kehoani tai laihduttaa vain sen takia, että tuntisin oloni paremmaksi. Todennäköisesti löytäisin jonkun toisen asian, josta en pitäisi. Niinpä parasta on nyt vain olla kiltti itselleen ja opetella elämään tämän kropan kanssa 🙂

Vai mitä olette mieltä asiasta?

Julkaisin muuten eilen uuden videon! Nyt videoita on tullut aika hyvällä tahdilla, koska en tee enää niistä niin kauhean pitkiä. Arkea on mukava kuvata ja sitä tulee varmasti näkymään jatkossakin. Mietin, että pitäisiköhän ottaa tänne blogin puolelle kokeilu ja tehdä vähän aikaa vanhoja kunnon päiväkirjamaisia postauksia? Niitä mitä ennen aikaan tehtiin. Mä niin tykkäsin niistä! No, mietitään asiaa 😉 Videoihin vielä sen verran, että mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava. Se ei maksa mitään!

Edellinen postaus: Viikon 17 ruokapäiväkirja – Mökkimättöä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Kommentit (10)

  1. Juha Selkäinaho

    Some paine siellä ja roskaruoka täällä, siinähän sitä keskellä kelpaa kelleriä kasvattaa. Mitä ravintoon tulee, niin sen oman polun löytäminen voi viedä aikaa ja että oppii olla poikkeamatta siltä sitäkin enemmän. Kaikki on hyvin, kunhan vaan pysyy kaikesta dieettiin liittyvästä erossa, koska se on vaan osa pikaruoka kulttuuria jossa pikaiseen tyydytykseen on sitäkin nopeampi korjaus. Tavat säilyvät mutta dieetti ei… Siispä kippis Burger Kingin shakella älä laihduta päivän kunniaksi!

    • Jonna / Palasia arjestani

      Totta turiset! Minäkin aikanaan löysin oman polun, mutta hukkasin sen. Nyt täytyy löytää se taas uudestaan. Nyt yritän syödä suht puhtaasti ja riittävästi, jotta treeni kulkee;)

      Kiva kun kommentoit!

  2. ninna

    Ilmoittaudun mukaan viisaasti kirjoitettu Älä Laihduta päiviä saisi olla joka päivä vaikka miten sitä muuten viettää kuin syömällä hyvin en todellakaan usko että kukaan kanssa treenaajista katsoo vatsaasi mieli vain pistää ajatuksia päähän ja ajatukset eivät ole aina todellisuus niitä on välillä hyvä kyseenalaistaa Onko tämä todella totta haluat varmasti olla myös esikuva tyttärellesi blogissasi on jo pitkään näkynyt terveelliset elämäntavat ainakin Kierrätys ja vähäinen alkoholin käyttö saako kysyä tupakoitko todella hienoa jos pystyt pitämään asenteen tämä Kroppa on nyt vain hyväksyttävä ja ehkä ajan kanssa Siihen tottuu Kunpa voisin itsekin samaistua

    • Jonna

      Jep, mä tiedän että tämä hulluus on vain mun oman pääni sisällä ja yritän päästä siitä eroon. En tupakoi ja alkoholiakin tosiaan todella harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa. Olen nähnyt mitä alkoholi voi tehdä ihmiselle pahimmassa tapauksessa enkä todellakaan halua päätyä samaan. Tyttärelle haluan antaa hyvät ja terveelliset elämäntavat elämään. Täytyy nyt vain tehdä töitä oman mielen kanssa. Kyllä se sieltä suostuu vielä yhteistyöhön 😉

  3. Mitä jos tässä ja nyt olisikin hyvä?

    Hyviä ajatuksia. Me ihmiset olemme lopulta tässäkin asiassa niin yksilöitä. Jotkut pysyvät erityisen hoikkana ilman sen kummempia ponnisteluita. Minulla on heitä tuttavapiirissäni paljon. Olen kiinnittänyt huomiota, että kyseessä on silloin monesti (ei aina!) ihminen, joka ei harrasta säännöllisesti minkään sortin lihaskuntoa tai/ja he eivät yleensä syö paljoa (välttämättä edes keskivertonaisen kulutuksen verran). Unohtavat tai eivät vain jaksa syödä, mitä itse en voi taas ymmärtää lainkaan.

    Mitä enemmän urheilee, sitä enemmän kroppa vaatii sapuskaa… Jos sitä ei vedä prikulleen makroja laskien, kertyy väistämättäkin vähän fläsää. Joka on tervettä ja seurausta tasapainoisesta elämästä. Allekirjoitan tuon, että puristava tunne vyötäröllä on se kamalin ja aiheuttaa säännöllistä itseinhoa!

    Kokeilin laihduttaa jokin aika sitten ja onnistuinkin pääsemään alipainon rajalle. Tärkein pointti tässä onkin se, etten kokenut itseäni yhtään onnellisemmaksi missään kohtaa. En yhtään! Kun siirryin M-koosta S-kokoon, sitten XS-kokoon.. Aina haluaa muuttaa jotakin. Lopulta kaikki vaatteet enemmän tai vähemmän roikkuivat päällä, alkoi ärsyttää, kun tissit ja peppukin siinä kohtaa luonnollisesti puuttuivat. Hei kiva oli näyttää pikkupojalta. Onnea ei saanutkaan ulkonäöstä, eikä ulkopuolelta ylipäätään. Sen pitää lähteä korvien välistä.

    Otin siitä nopeasti kymmenisen kiloa lisää painoa ja välillä kauhistelen, miksi olen liian iso. Oikeastihan vain päässäni olevat ajatukset keksivät minun olevan liian iso (siis mihin?!), oikeastaan kaikki on nyt hyvin. Ruoka on hyvää, jaksan ja pystyn tehdä töitä, urheilla, nukkua, herkutella. Salilla kuljen välillä pömppis heiluen, mutta itse asiassa se ei ole tehnyt minusta huonompaa, kuin mitä olin silloin ”riittävän hoikkana”. Päin vastoin.

    Aina meidän hassu mieli keksii tavoitella jotain, mitä ei tällä hetkellä ole. Se on ihan muiden tarpeiden paikkaamista.

    On siis surullista, että koet tyytymättömyyttä ulkonäköösi, sillä näytät vahvalta olematta yhtään iso, edes naiseksi. Se on mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia.

    • Jonna

      Hyviä pointteja. Mistäpä me tiedämme miten muut ihmiset syövät ja treenaavat. Nekin vaikuttaa niin paljon ulkoiseen habitukseen ja nimenomaan hoikkuuteen. Minä olen aina ollut vähän tällainen ”tanakka” rakenteeltani normaalirasvoissa. Kisarasvoissa taas todella siro ja pieni. Yläasteella painoin vain 47kg ja olin mielettömän laiha. En kyllä siihenkään haluaisi palata, koska se tietäisi kaiken tämän lihasmassan kadottamista.

      Tuskin sitä tosiaan olisi yhtään sen tyytyväisempi, vaikka painaisi vähemmän tai olisi hoikempi. Aina löytyy jotain muuta ”korjattavaa”. Oikeassa olet. Kiitos ihanista sanoistasi ja kommentista, joka saa todella ajattelemaan asioita. Nyt täytyy vain tehdä töitä oman mielen kanssa. Kyllä tämä tästä! Onneksi teitä ihania lukijoita on siellä ruudun toisella puolella. Viisaita ihmisiä ja viisaita sanoja.

      Kiitos <3

  4. ulla

    kalenteriin saa ostettua uuden sisusosan , itse monta vuotta käyttänyt samoja kansia. Mulla tuollainen Ajaston Wega kalenteri … paitsi tänä vuonna luovuin siitä kun sain tytöltä lahjaksi muumikalenterin 🙂

    • Jonna

      Jes, aivan mahtavaa! Säästin nuo kannet ja seuraavaksi ostan vain sen sisäosan 🙂

  5. ulla

    Ja se pelkkä sisus on edullisempi kuin aina ostaa kannen kanssa. 🙂

    • Jonna

      Täytyypä pitää mielessä 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.