Outikarita
Outikarita

Vauvavuosi kuvin ja pienin muisteloin

Eilen facebookissa tuli muisto vuoden takaa, kun Tiiti täytti ensimmäisen kuukauden. Niin, Lukahan oli Tiiti jo raskausaikana, ei tuota nimeä paljoa tule enää käytettyä, mutta joskus kyllä. Luka on edelleen myös meidän Tiiti. Vuosi vierähti nopeaan ja nyt taas kuukausi mennyt taaperoikääkin. Pitänyt koota vauvavuosi postaus ja nyt vihdoin siihen päätin tarttua. Vauvavuotena otettiin joka kuukausi sellainen kuukausipäiväkuva ja tuli myös tänne jaettua Lukan kuulumispostauksia. Tässä pieni kooste niistä ja lopussa vielä linkit jokaiseen kuukausipostaukseen <3

PST. Jos ihmettele, miten muutamassa kuvassa kasvot näkyvät vaika useimmissa ei, niin syynä se, että ollaan haluttu rajata kasvokuvien määrää Lukasta,mutta muutamia sellaisia kuitenkin ajateltu voivamme julkaista jostain spesiaalipäivästä tai tilanteesta. Tämän postauksen kasvokuvat ovat ennekin näkyneet ja tässäkin kuvasarjassa pääsette tekin näkemään miten muutaman päivän ikäisestä ruttunaamasta tuli sikkarasilmäinen taapero.

Luka syntyi 29.10.2017 ja tämä kuva on muutaman päivän ikäisestä pojasta meidän kotiutumispäivältä.

1 KK

Eihän hän enää ihan samanlainen olekaan kuin vastasyntyneenä, jolloin hän pääasiassa nukkui ja söi, viihtyi vaikka vallan kainalossa makuuasennossa. Nyt Tiiti jo valvoo pidempiäkin pätkiä, haluaa seurustella ja tykkää hereillä ollessaan olla paljon pystyasennossa. Valot ja äänet kiinnostavat.

Pieniä hymyjä Tiiti antaa välillä kulmien kurtistelujen ohessa ja on alkanut tykkäämään kasvoille puhalteluleikistä. 

Pusuteltu ja nuuskuteltu on kyllä poikaa paljon, mutta siitä ei tarpeekseen saakaan. Onnenkyyneleitä välillä pyyhkien…

2 KK

Niin, mäkin sain nimen. Nyt mua kutsutaan Lukaksi ja kyllä äiti ja isi sanoo mua Tiitiksikin välillä. Mulle käy kyllä kummatkin nimet ja välillä oon joku muru murmelikin. Mul oli isot juhlat ja niitä ennen äiti kyllä häsäs paljon, juhlien jälkeen se vähän rauhottu. Niis juhlis oli paljon ihmisii ja mä sain paljon kaikennäköisiä lahjoja, joita ainakin äitija isi ihasteli. Sit tuli pian Joulu, en mä siitä kauheasti ymmärtänyt mitään, mut taas tuli lahjoja ja niit kuusenkoristeita ja valoja oli kauheen kiva kattella. Mullakin on jo omia joulukoristeita.

Joulupäivänä mä päätinkin näyttää yhden tempun. Äiti laittoi mut vatsalleen sohvalle ja siinä mä nostelin päätä ja käännyin selälleen. En mä tie miten mä sen tein, muta tein mä sen yhden toisenkin kerran jo. Äiti laittaa mut välillä just mahalleen ja siitä onkin kiva nostella ja käännellä päätä ja katsella ympärille.

3 KK

Oikeestaan kaikkee on kiva maistella, omat sormet on hyviä ja äidin sormet on hyviä! Mut kieleensä ei kannata purasta vaiks ei oo ees hampaita, se sattuu! Äidin sormia voi kyllä pureskella. Tutti on edelleen ihan tylsä juttu must ja ei äiti sitä oo enää nyt sit tarjonnutkaan. Ja sit hei se kieli mikä suussa on, niin se on aika hassu juttu, se saa äidin ja iskänkin naureskelemaan ja sit se on hauskaa kun äiti pärisyttää omaa kieltään, oottakaas vaan kun mäkin opin sen jutun! Sit on semmonen kiva plop-plopleikki kun äiti tai iskä heiluttelee mun alahuulta ja pitää semmosta hassua ääntä. Aina kun on kivaa niin mä hymyilen ja mul on kyllä aika usein kivaa! Mäkin kovasti juttelen äidille ja iskälle, välil en ees malta syödä kun tulee kesken kaiken asiaa äidille, mut jutteleehan aikusetkin samalla kun ne syö. En mä kauhesti vielä muille uskalla jutella, mutta kyllä mulle aina syli kelpaa.

4 KK
Mä oon oppinut yhden tosi kivan jutun. Osaan kääntyä selältä vatsalleni, mut kerrokaas miten siitä pääsee eteenpäin? Sitä en oo viel keksinyt vaikka saatan mä saada itseäni siinä vatsallani välillä kierrettyä vähän toiseen suuntaan ja välil menee ihan hermot kun ei pääse eteenpäin. Kun mä opein ton kääntymisen niin en oikein enää halunnutkaan aluksi olla selällään, nyt mä saatan jo välillä taas hengata vähän aikaa selälläänkin ainaskin jos mul on jokin lelu, mut kyl vatsallaan olo on viel kivempaa. Siinä pystyy enemmän kattelemaan ja se vasta hauskaa onkin jos äiti tai iskäkin tulee siihen mun kanssa kattelee. Lelut on kivoja, osaan niit jo vähän pitää kädessä ja maistella.

5 KK

Mä kierin ja pyörin ja pusken jaloillani itteeni eteenpäin, mä pääsen jo melkein mihin vaan! Näitä liikumisjuttuja mä aloin oppii melkei heti kun täytin 4 kuukautta.

Äidin ja isin kans on kyllä kiva leikkiä ja mä oon vähän alkanut jo naurahteleekin, pari kertaa vähän isomminkin. Oon löytänyt myös paljon muitakin uusia ääniä ja oppinut miten niitä päästetään. Mä juttelenkin välillä ihan tosi paljon. Sit mä tykkään edelleen mun rapisevasta seeprasta hirmusesti, se on ihan paras lelu! Äiti ja isi laulaa ja loruilee mulle paljon ja siitä mä tykkään, pärinäleikit on kivoja ja sit kukkuuleikki, mut sillee et mun kasvot on piilossa ja tulee sielt esiin. Kyl mä jään sitäkin kattoo kun äitin kasvot menee piiloon, mut ei se oo yhtään niin hauskaa. Mä seuraan muutenkin tosi paljon äitiä ja isiä kun ne liikuu paikasta toiseen, siis niinku sillee katseellani.

6 KK

Ei nuo äiti ja isi tahdo oikeen pysyy mun perässä. Siis ihan kirjaimellisesti, nimittäin mä liikuskelen jo niin paljon ja oon alkanut tutkia meen kotia jo enempi itse. Kaks viikkoa sitten mä opein ryömimään ja nyt meenkin välillä jo aika vauhdilla. Välillä vaan tarvii tarkistaa että äiti tai isi on lähellä, sit mä uskallan enempi tutkia

Äiti ja isi sanookin, että kun en mä malta olla aloillani. Hoitoalustalla en malttais yhtään pysyä kun mua kiinnostaa se allas siinä vieressä ja se vesi, mut ei mun anneta ryömiä sinne altaaseen, reunalla oon saanut vähän kuikuilla. Kuulemma vaipan laitto on siinä hankalaa kun en pysy aloillani, sori. Kylpy on ihan parhautta myös, tykkään lotrata vedellä! Yks päivä äiti yllättyi kun mä istuin sen jalkojen välissä lattialla ja kun äiti aukas jalkojaan niin mä jäin siihen hetkeksi istuu ilman tukea, mut sit mua alko taas nuo mun varpaat kiinnostaa.

7 KK

Mä päätin oppia konttaamaan. Mä aloin pysyä konttausasennossa vähän alle puolivuotiaana, mut en ensin tajunnut, että miten siitä pääsis etennpäin. Sit mä opettelin ite nousee siihen asentoon ja huomasin, että tästä vois johonkin päästä. Siinä mä usein keinuttelin itseeni ja keräsin rohkeutta alkaa liikuttaa käsiä ja jalkoja. Opeinnostaa itteeni karhukävelyasentoon ja sit uskallauduin pikkuhiljaa nostaa kättä ilmaan. Nyt ihan vähän ennen kun täytin 7 kuukautta niin mä sen hoksasin ja nyt mä osaan kontata. Jos mä haluun nopeesti johonkin niin sit mä ryömin, mutta kuulemma kontatenkin vois päästä nopeesti ja siks mä treenaankin nyt joka päivä sitä!

Mä oon oppinut myös nousee istumaan ite, mut en mä malta siinä kauaa olla. Äiti sanookin että oon oikein ikiliikkuja, mut on niin kivaa kun pääsee tutkimaan paikkoja! Kotonakin tutkin kyllä kaikkipaikat mihin vaan pääsen! Johdot on kivoja, samoin kaikkien varpaat ja oi että, jos joku on jättänyt vaiks jotain papereita lattialle. Mä tykkään myös vähän kolisutella leluja ja läpsiä pöydän pintaa. Äidin ja isin kasvojakin on muuten kiva läpsiä ainakin aamuisin sängyssä.

8 KK

Enää en kauheesti ryömi kun konttaamalla pääsee nopeempaa ja sit mä oon päättäny alkaa harjottelee jo kävelemistä. Se on niin hauskan näköstä kun aikuset kävelee ja juoksee joka paikkaan. Mäkin haluun! Mä oon oppinut jo seisomaan ja sohvanreunasta pitäen oon kävellyt ja sit sillai et mua pidetään käsistä kiinni. Kyllä mä sen opin viel kunnol itekin, oon mä niin päättäväinen!

Jos mä haluun päästä äidin tai isin syliin niin joskus vaan ilmotan sen niinkin, et meen jalkaan roikkumaan, kyl ne siitäkin ymmärtää. Samoin oon oppinut, et jos mul on nälkä niin voin men ite äidin luo ja kun äidil ylees on paita päällä niin pusken siihen päätäni.

9 KK

On tää maailma kyllä ihmeellinen paikka ja täällä riittää tutkittavaa, välillä vähän pistää jännittäen ja kun jännittää ihan liikaa, niin onneks äiti ja isi on turvana, niiden kans voi myös tutustua semmosiin hirmu jännittäviin asioihin, kuten nyt vaikka uima-altaaseen kotiterassilla. Semmonenkin meille on ilmestynyt nimittäin ja lopulta kun siihen uskaltauduin, niin olikin tosi kivaa äidin kanssa siinä pulikoida

Mä oon oppinut kävelemään taaperokärryn kanssa, vähän hienoo kun voi liikkua niinkun isotkin! Oon tosi innoissani siitä! Jonkun aikaa oon kävellyt sohvanreunaa pitkin, mut nyt kun hoksas ton kärryn niin johan mennään! Oon myös alkanut harjottelee seisomaan nousua ja seisomista ilman tukea ja oon aikas hyvä jo! Helpompi on nousta seisoo kun pitää jostain kiinni, mut oon mä päässyt ylös ihan ilman tukeakin ja sit tuesta voi kyl irrottaakin, pysyn mä sillaikin pystyssä ja osaan mennä istumaan! aika harvoin enää kupsahtelen.

10 KK

Mä taisin jo viimeks kertoo, et haluun opetella kävelee niin kuin muutkin. Olin sillon oppinut jo kävelee tuen kanssa ja tietteks, nyt kävelen jo ilman tukea. Äiti yks päivä laski, et otin 15 askelta putkeen. Se on mun enkka, aika paljon vai mitä? Kontaten pääsee viel nopeempaa, mut kyl mä jo juostakin osaan, sohvanreunaa pitkin. Sit kontaten pääsenkin tosi nopsaan.

11 KK

Viimeksi kerroinkin, et opein kävelemään ilman tukea. Sillon mun enkka oli 15 askelta putkeen, nyt ei enää ees pysytyä laskuissa. Ihan joskus saatan konttailla, mutta kyllä mä pääasiassa liikun kävellen ja kävelenkin kuulkaa aika paljon. Äiti onkin sanonut, että voiskin laittaa mulle ton aktiivisuusrannekkeen. Välil mä myös lähden äitii tai isii karkuun, kunne haluu ottaa mun kädest tai suusta pois jotain, se on itseasiassa hauskaa. Kyl ne mut aina kiinni saa, mut oottakoon vaan, heh! Kiipeilyä kovasti treenailen ja kaikkia portaita pääsenkin tosi hyvin, vaiks äiti ja isi haluukin olla aina takana varmistamassa.

Mul tuli nyt kuukauden aikana kaks hammasta lisää ja nyt mul on 8 etuhammasta! Nyt kuulemma voitas pitää taukoa hampaiden tulossa, mut minkäs mä sille voin.

12 KK
1-v

Mullahan alkaa siis kiire heti aamusta! Kun mä herään, on heti noustava sängynpäätyä tutkimaan ja sitten hetken päästä haluan sängystä alas lattialle niin pääsen tutkimaan kotia ja leikkimään niillä mun leluilla.

Mä osaan siis sanoa jo kiija ja sit mä hoen annaaa jos mä en heti saa maitoa kun mä haluun, joskus ruokapöydässäkin oon alkanut osottaa juttuja ja sanoo sitä annaa kun haluun jotain. Mä yritän välil sanoo muitakin sanoja, kuten lamppua ja yritän matkia äitiä kun sanotaan isille hyvää yötä ja on sit muitakin sanoja, mut ei ne sanat aina tuu ihan niin. Paljon mä ymmärrän ja must se on vähän hassua kun äti tai isi kyselee missä ne on, kun ne on itse siinä ihan vieressä, mut sit kun ne kysyy missä lamppu on, niin kyllä mä sit näytän niille missä se on.

Tsekkaa Lukan kuukausikuulumiset, joistä minä kirjoittanut ensimmäisen ja loput Lukan kerrontana

Meistä tuli perhe

Tiiti 1 kk

Luka 2 kk kertoo kuulumisiaan

Hei, mä oon 3 kuukauden!

Luka 4 kk tässä moro!

Luka kertoo 5 kuukauden kuulumisiaan

Lukan 6 kuukautiskuulumiset

Terkuin Luka 7 kk

Mä oon jo 8 kuukauden ikäinen!

9 kuukauden iässä (Lukan kuulumisia)

Luka ja täys kymppi

Lukan tervehdys, 11 kuukautta

En enää vauva ole, EN!

IG: @outikarita

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.