Väsymyksen edessä…

Oon väsynyt!
Tää tuli yllätyksenä joillekin, tää tuli vähän yllätyksenä mullekin.

Onhan sitä jo hetken kestänyt, että oon tuumaillut välillä Rikulle ääneeni, että pikkuhiljaa tarvis saada öitä rauhallisemmiksi. Voi, miten hyvin meillä nukuttiinkaan Lukan pikkuvauva aikana, lähes 4 ekaa kuukautta oli niin hyviä öitä, syötiin paristi yössä ja se toinen syömiskerta tais olla aikaslailla jo aamua. Koin mä sillonkin väsymystä, kun mun piti opetella uutta rytmiä, illantorkun pitikin jaksaa venyä ihan alkuun yli puolenyön. Sain kuitenkin pitkää yhtämittaista unipätkää ja pikkuhiljaa nukkumaanmeno alkoi hilautua aikaisemmaksi. Olin ihan innoissani kun päästiin ennen puoltayötä nukkumaan, sitten olin innoissani kun päästiin kympin maissa nukkumaan. Sitten vasta olinkin innoissani kun Luka alkoi mennä yöunille ennen meitä vanhempia eikä heti herännyt kun vierestä poistui. Näin ne unillemenoajat ovat muokkautuneet ja nyt olen innoissani 3 h yhtämittaisesta unesta yöllä…

Viimeksi kun olen nukkumisista kirjoittanut, kerroin 

Miten meillä nukutaan 7 kuukauden iässä?

Aika samalla kaavalla mennään edelleen. Nukahdetaan puol ysin-ysin paikkeilla ja heräillään seiskan-kasin maissa. Heräillään kuitenkin siinä välissä aika pirun monta kertaa! Kyllä mä pitkään jaksoinkin tuota heräilyä ja vielä heinäkuussa pystyin ihan rehellisesti sanomaan, ettei mua niinkään haittaa ne yöheräilyt, kun tissillä nukahdetaan pojan kanssa kummatkin nopsaan kuitenkin takas unille, ei valvoskella eikä itkuskella. Mua myös auttoi jaksamaan levottomuuden syiden ymmärtämiset, hampaiden tulot, kehitysvaiheet, taitojen tulo uniin, eroahdistukset ja mitä näitä nyt on. Meillä tosi selkeästi nämä monet asiat näkyvät öissä vahvasti. Nukahdin aina imetykseen itsekin, en tiennyt ikinä koska poitsu on lopettanut syömisen ja se oli musta helppoa eikä mua haittais edelleenkään vaikka kaks kertaa yössä herääminen ja tissille ottaminen, mutta…

Rajansa kuitenkin kaikella!

Kyllä tuo jatkuva öiden katkonaisuus on vaan alkanut rassaamaan. Meillä nukutaan siis maks. kahden tunnin pätkissä, joskus, ihan joskus harvoin saattaa tulla joku kolmenkin tunnin pätkä ja se on kyllä luksusta! Kolmen tunnin pätkiä paljon yleisempiä tosin on n. puolentoista tunnin pätkät. Aamuöisin heräily vielä tiiviistyy. Tissi on lähes aina se rauhoittaja takaisin unille. Mä huomaan yhä useammin haaveilevani nukkumisesta ja ihanista öistä, jolloin vaan nukutaan….

Väsymys on hiipinyt kehoon, kiristänyt pinnaa, saanut kodin seinät kaatumaan päälle ja mut laiskistumaan kotona ja monia pikkujuttajakin jää vaan huonolle asioiden hoidolle kun ei jaksa. En saa itsestäni sitä kaikkea irti mitä haluasin ja mihin tietäisin olevan kyllä aikaa, jos olisi energiaa, en edes kaikkeen siihen mitä tarvisi. Tähänhän voi sanoa, että älä sitten tee, mutta se ei poista sitä ongelmaa, sitä väsymystä. Pitää hoitaa syytä, eikä vain oiretta! Onhan tässä opeteltu olemaan monessa kohtaa armollisempi itselle ja menemään matalamman aidan kautta…

Omat rajat ja voimavarat on tärkeä tunnistaa!

Kenenkään ei tulisi ajatella, että kun joku toinen nukkuu vielä vähemmän tai  huommin tai ihan mitä vaan, niin itse pitäisi kyllä jaksaa. Se on ansa, johon herkästi putoaa. Oma väsymys on aina henkilökohtaista ja todellista itselle. Väysymystä ei poista jonkun toisen pahempi väsymys. Asioita on joskus toki hyvä suhteuttaa, mutta omaa väsymystä ei kannata pistää sivuun vaan kohdata. Omat voimavarat on hyvä tunnistaa ja kohdentaa ne asioihin, joihin sitä energiaa tarvii. On hyvä priorisoida, mitkä on niitä asioita joihin käyttää sen käytössä olevan energiansa ja käyttää energiaa siihen mihin se riittää.  Energiaansa ei kannata kuluttaa loppuuun vaan säästää myös vaikkapa niihin huonoihin öihon ja niistä selviytymiseen.

Joskus itsensä repiminen liikkeelle kotoa antaa lopulta enemmän energiaa kuin ottaa, mutta sekin täytyy punnita. Tuntea itsensä ja tietää koska on aika sille rennolle kotipäivälle, koska kotipuuhien täyteiselle kotipäivälle ja koska päivälle poissa kotoa. On tärkeää keskittyä asioihin, joista saa energiaa ja ammentaa sieltä positiivisuuden laarista niin paljon kuin lähtee! Silti jokaiselle tuleejoskus päivä kun ei vaan irtoo, päiviä jolloin ollaan vaan sumussa, mutta ei pidä jäädä sinne loputtomiin! Ajoissa kun tunnistaa väsymyksen ja kohtaasen, on vielä voimia tehdä itsekin asialle jotain, joten ei pidä odottaa siihen asti, ettei vaan enää jaksa!

Yllätin siis itsenikin!

Väsymyksen sanominen ääneen ja sen todellinen kohtaaminen sekä helpotti omaa oloa, että myös toi sen väsymyksen enemmän esiin. Tällä tarkoitan sitä, että kun myönsin itselleni väsymyksen ja sanoin sen myös muille ääneen, niin annoin itselleni vihdoin luvan olla juuri niin väsynyt kuin olen. Väsymys ei välttämättä näy mussa ulospäin, kuten aiemmin kerroin jo, se eniten tuntuu mun olossa ja näkyy kotona ja asioiden hoidossa. Mä saan energiaa siitä kun sopivassa suhteessa käyn ulkona ja tapaan ihmisiä, silloin väsymys ei ole läsnä. Tämän takia tämä yllätti myös muita.

Mä myös pidin tätä osittain sisälläni sen takia, etten halunnut kohdata neuvojen tulvaa. Neuvoja enemmän kaipaan tukea ja kannustusta. Neuvoilla tarkoitetaan yleensä vain hyvää ja parhaimmillaan niistä voi saada uusia ajatuksia ja ideoita. Kuitenkin asioihin kun asioihin tulee usein niitäkin neuvoja, että pitäisi tehdä näin ja näin niin sitten kyllä menisi paremmin ja nämä saattaa tuntua todella puuduttavilta ja lannistavilta, lapset on yksilöitä ja perheet on yksilöitä. Ratkaisuja miettiessä pitää miettiä, mikä on kullekin lapselle ja perheelle se paras polku, eikä se paraskaan löydy aina heti, pitää kokeilla joskus useitakin polkuja ja joskus mennä oman mukavuusalueen ulkopuolisillekin poluille.

En kuitenkaan kohdannut neuvojen tulvaa vaan instastoorissakin kun höpötin niin sain hirmuisen määrän tsemppiviestejä ja vertaistukena muiden tarinoita. Aivan ihanaa! Muiden tarinoista saa vertaistukea ja niistä voi saadamyös niitä ajatuksia ja ideoita. Omaa tarinaa kertomalla tuodaan samalla esiin ajatuksia ja erilaisia toimintamalleja kuitenkaan neuvomatta. Ja todella paljon puhuttava aihe väsymys onkin! Sain myös paljon kiitosta siitä, että puhun asiasta. Oon tästä myös puhunut tottakai miehelleni ja muutamille ystäville. Viime viikolla myös KiVa (kiintymysvanhemmuus) -kahvilassa oli sopivasti aiheena vanhemman jaksaminen ja siellä purin vähän isommin vyyhtiäni ja teki hyvää!

Perhepedissä jatketaan!

Perhepeti on vaan edelleen niin meen juttu! Luka on pitkään nukkunut ekan unipätkänsä sivuvaununa olevassa pinniksessä ihan sen takia, kun me ei olla Rikun kanssa vielä sängyssä niin on mukavampi antaa hänen nukkua siellä eka pätkänsä. Ekan kerran kun Luka herää, niin hän pääsee meidän väliin.

Unikouluihin en ole oikeastaan perehtynyt. Tiedän kyllä tassuttelusta ja pistäytymisestä, mutta ne ei vaan ole tuntuneet meidän jutuilta eikä oikein meidän systeemeihin sopivilta. Jotain helpotustakuitenkin öihin kaipasin ja kaipaan! Viime viikolla, kuin tilauksesta törmäsinkin Gordonin menetelmään. Kuin tilauksesta, siis useinhan asioilla on taipumus tapahtua ja tulla löydetyiksi syystä juuri tiettyyn aikaan. Tää tuntui oikeesti vähän kuin johdatukselta, kun tää  tuli vastaan facebookin tapahtumavirrassa, jota nykyään aika harvoin edes selaan.

Gordonin menetelmässä on tarkoitus olla vauvan mukana nukahtamiseen opettelussa ja lempeästi vierottaa yömaidosta ja opetella nukahtamaan ja rauhoittaan itse itseään yöllä, ilman vanhemman apua ja rinnalla käyntiä. Perhepedissähän lasta voi rauhoittaa jo itsessään se perhepeti, mutta joskus tarvitaan apua tässäkin.  Gordonin menetelmä on perhepetiin tarkoitettu ja ensisijaisesti vuoden täyttäneille, mutta menetelmää voi soveltaa alle vuodenikäisllekin ja myös omassa sängyssään nukkuviin.

Löysin siis Kiintymysvanhemmuus yhdistyksen facebook sivujen kautta tekstin Pienesti pienten unikoulusta. Ottamatta isommin kantaa unikouluihin, olen sanonut, että niillekin varmasti on paikkansa ja tarpeensa, enkä osaa edes kuvitella millaista on esim. ystävälläni ollut kun ensimmäinen puoli vuotta on heräilty joka yö tunnin välein tai mitä on ollut saman kokeneella yksinhuoltajalla. Myöskään perhepeti ei ole kaikkien juttu, en pidä näistä asioita missään nimessä musta-valkoisina vaikka moni KiVan juttu saakin mut nyökyttelemään päätään ja vaikka me toimittais itse miten. Uni ja lepo on tärkeää ja sekin on hyvin yksilöllistä kuinka paljon kukin kestää väsymystä ja huonoja öitä. Tässä tekstissäkin oli kuitenkin paljon hyviä ja huomioon otettavia kohtia. Tämän tekstin kautta löysin myös tieni tekstiin

Vauvan apuna nukahtamiseen opettelussa, Gordonin menetelmä

Tämä kuulosti meille niin sopivalta tavalta! Perhepedissä toteutettava. Lempeältä ja askelettain menevältä, ilman suuria muutoksia kertaheitolla. Tämän löydettyäni olen tästä jokusien kanssa jutellut ja kuullut paljon hyvää tästä menetelmästä. Joten lähdimme kokeilemaan tätä. Meillä lähdettiin nyt hakemaan 5-6 h yhtämittaista unijaksoa ja katsotaan jos sitten vuoden tultua täyteen hilattaisiin aikaa pidemmäksi.

Jatkossa on luvassa postaussarja siitä, miten  nämä tämän rauhallisempien öiden metsästyksen eri vaiheet on meillä edenneet. Nyt meillä on jo takana 6 yötä ja kyllä mulla on vahvaluotto siihen, että jonkinlaista muutosta ainakin saadaan aikaiseksi ja jotain on jo öissä muuttunutkin!

Summa summarum!

Jokaisen väymys on aina itselleen todellista! Jokaisen voimavarat ja jaksaminen on yksilöllistä, myös ne voimavaraa syövät asiat on yksilöllisiä. Väsymys kanntaaa kohdata ajoissa, silloin kun vielä on voimavaroja asialle tehdä jotain! Kohdata ja tehdä taistelusuunnitelma!

Myös Marjut Ollila on avannut väsymysasiaa niin Vauva lehden koluminissaan kuin omassa blogissaan. Mä löysin näistä teksteistä niin samaistuttavia ajatuksia, joist amuutamat vielä alla ja myös linkit Marjutin teksteihin!

Saako arjestaan väsyä – Senhän on itse valinnut

”Tuntuu vaikealta myöntää itselleen, että väsyy omasta rakkaasta arjestaan, juuri siitä, jonka on itselleen halunnut ja saanut. Miksi itselleen on niin vaikea olla myötätuntoinen?”

”Vielä vaikeampaa sitä on sanoa ääneen. Sillä jos on vielä onnistunut olemaan vertaamatta omaa jaksamistaan muiden jaksamiseen, jostain löytyy kyllä se välkky, joka tietää kertoa, miten ennen kyllä hiihdettiin kymmenen lasta reppuselässä lypsämään sata lehmää, ja muuten ilolla!”

”Tyypillisimmin vertailu tapahtuu kuitenkin vain omassa päässä: miksi minä muutun veteläksi villasukaksi, vaikka hoidettavia asioita on vain kauhallinen, kun joku toinen jaksaa hoidella hommia ämpärillisen verran.”

 Mitä kuuluu refluksille?

”Jaksan vielä, mutta en ajatellut jäädä odottamaan sitä hetkeä, jolloin niin ei enää ole. Ei ole tarvetta todistella kenellekään, vähiten itselleni, että pystyn venymään loputtomiin.”

Tsempataan tosiamme kaikissa vaiheissa!

Syksyisin tsemppiterveisin Outi Karita

@outikarita

Lue myös!
Perhepeti Vs. Pinnis
Miten meillä nukutaan yöt 7 kuukauden iässä?

Kommentit (36)
  1. Tsemppiä teidän perheelle ❤
    Sun tekstit on niin samaistuttavia ja oon huomannu muutenkin yhdistäviä tekijöitä sussa ja teidän perheessä.
    Itsekin myönsin muutama viikko takaperin oman väsymyksen. Nyt avuksi tulee perhetyöntekijä ja alan käymään psyk.sh juttelemassa ja avaamassa vanhoja solmuja ja tätä ihanaa, jokseenkin rankkaa uutta elämäntilannetta.
    Heti helpottaa kun myöntää asiat ääneen.
    Koitetaan jaksaa polttaa monia tuikkuja tässä syksyn aikana, kohta helpottaa ❤

    1. Outi Karita
      26.9.2018, 08:03

      Heippa!
      Ihanaa, että sinäkin oot löytänyt apua ja asioiden myöntäminen on jo iso asia ja helpottaa. Niin ihanaa kuin tämä uusi elämäntilanne onkin niin saattaa siiynä silti olla väsyttäviä juttuja ja itse availin viime talvena elämän vanhoja solmuja, jotka tämä uusi arki toi pintaan ja mieleen.
      Tsemppiä sinnekin ja kiitos ❤

  2. Tuhannesti voimia! ❤️

    1. Outi Karita
      26.9.2018, 08:03

      Kiitos ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *