Outikarita
Outikarita

Taaperoimetys

Vieläkö imetän?
Kauanko aion imettää?
Voinko kirjoittaa imetyksestä postausta? 

Näitä kysymyksiä välillä mulle tipahtelee, aihe kiinnostaa ja ihan positiivisessa mielessä näitä kysymyksiä on tullutkin. Ajatus on ollutkin kirjoitella taaperoimetyksestä. Jos nyt heti vastaan noihin kysymyksiin, niin kyllä, imetän vielä ja ei, en tiedä kuinka kauan.

Imetystaipaleemme kulkua lyhyesti

Mä toivoin ennen Lukaa, että imetys luonaisi hyvin. Ajatuksissa oli puolenvuoden täysimetys ja se luonasi meillä. Puolenvuoden iässä kun aloitettiin maistelut oli kuitenkin rintamaito Lukalla se isoin ravinnonlähde ja niinhän sanotaankin, että lapsen pääravinto on äidinmaito tai korvike vuoden ikään asti. Tästä Lukakin piti meillä huolen. Pitkään kinnteiden aloituksen jälkeen Lukalle nälkään kelpasi vain rintamaito, silloin oli turha yrittää muuta tarjotakaan. Kaikki muu syöminen oli pientä ekstraa. Lähempänä vuoden ikää vasta nälkään alkoi kelpaamaan muukin ruoka ja se tottakai helpotti monessa kohtaa. Vaikka rintamaito on helppo tapa ruokkia lastaan, niin kyllähän se kiinteidenkin syöminen helpottaa monessa kohtaa lapsen ”ruokintaa”. Yks mulle erityinen imetyskuva ja imetyshetki on alla, kuva äitienpäivänä <3

Imetyksen vähentyminen

Kiinteät ovatkin muuttuneet pikkuhiljaa viime kuukausien aikana pääravinnoksi. Oikeastaan joulun jälkeen Luka aloitti oikein kiinteiden tankkaamisen. Imetys oli vähentynyt jo tätä ennen Lukan toimesta jonkin verran. Hän ei enää niin usein pyytänyt rinnalle. Ehkä hän huomasi, että nyt tarviikin sitten syödä enempi ja alkoi tuon joulun jälkeisen tankkauksen. Olinkin monesti aivan ihmeissäni, miten paljon enemmän yht´äkkiä Luka syökään. Vuoden iän neuvolassa pohdein ääneeni, että Luka syö kiinteitä aika pieniä määriä, mutta terkkarimme rauhoitteli, että varmasti kuitenkin tarpeekseen ja ettei ole huolta, mikä on kenellekin sitten vähän tai paljon.Näissä asioissa kun ei pitäis lapsia verrata keskenään. Kaksi kuukautta näiden pohdintojen jälkeen Luka olikin tuplannut kiinteiden syömistään ja samalla vähentänyt rinnalla käymistä. En enää tarjonnut itse rintaa vaan annoin silloin kun Luka sitä pyysi. Pyrein siihen, että päiväunilta herätessä olisi syötävää valmiina ja tämänkin kautta rinnalla käyminen on vähentynyt.

Luka saattaa olla koko päivän käymättä rinnalla ja vasta illalla nukkumaan mennessä juodaan iltamaidot. Öisin Luka syö edelleen yhden kerran ja se on mulle ihan okei. Yleensä rinnalle ei enää nukahdeta illalla eikä aina yölläkään vaan syöminen on oma juttunsa ja uneen rauhoitutaan muutoin. Tiedän ettei kaikki tätä ehkä ymmärrä ja tähän olenkin välillä kuullut yleisesti puhuttavan, että sen voisi lopettaa (mainittakoon, etten neuvolasta ole kuitenkaan kuullut ja ettei suoranaisesti minuun kohdistettuna). Kuitenkaan en itse näe tässä mitään ongelmaa, mulle se yks syöminen useimmiten aamuyöstä on ihan okei. Kaikenlisäksi kun Luka ei syö aamulla herätessään rintaa koskaan ja nyt välillä ei tosiaan päivisinkään. Aamulla herätessään pojalla on heti meno päällä, eikä siinä keretä maitohörpyille. On tosiaan useammin päiviä jolloin tulee vain tuo ilta- ja yösyöminen rinnalla ja sitten on harvemmin päiviä kun käydään näiden lisäksi 1-2 kertaa rinnalla. Ymmärrettä’västi nyt kipeänä tullaan pyytämään ”anna tisss” ja taputeaan rintaan.

Taaperon imetyshetket

Nyt kun rinnalla käyminen on vähentynyt, niin ei enää oikeastaan tule niitä nopeita hörppyjä vaan nyt kun rinnalla käydään niin sitten syödäänkin taas pidemmän kaavan mukaan. Siinä rinnalla ei enää makoillen syödä aina, vaan saatetaan istua ja olla ties missä asennoissa. Poika on kasvanut ja sen huomaa!

Imetys päivisin useimmiten alkaa sillä pyynnöllä taputtaen rintaa ja ehkä sanoen ”anna tisss”. Kun taas imetys loppuu niin usein katsotaan rintaa, osoitetaan ja sanotaan ”tisss” ja saatetaan ottaa vielä pikkuhörppy lisää.

Must nää on ihan hauskoja hetkiä ja myös niin tunteiltaan pakahduttavia hetkiä läheisyydellään.

Miksi imetän edelleen?

Mulla ei ole ollut syytä oikeastaan imetyksen lopettamiseen. Se on edelleen kätevä tapa tarjota pojalle ravintoa ja saa lapsi siitä muutakin. Se on usein myös lohdun tuoja ja rauhoittaja kun tulee kolhuja tai kun ollaan kipeänä, tulee hampaita tms. WHO:n suositus 2-vuoteen asti on myös mun mielessä ja lapsen tahtisuus, vaikken tiedä tulevatko nämä toteutumaan loppuun asti. Imetyskertoja tulee 2-5 vuorokaudessa ja mun elämää tää ei mitenkään haittaa ja kun tiedän, että hän pärjää ilmankin jos olen vaikkapa poissa. On ollut kauhean helppoa kun lapsi on itse vähentänyt rinnalla käymistä ja voihan olla, että se joskus lapsen tahtisesti loppuukin. Se olisi musta ihanteellista, mutta silti en voi sanoa, tuleeko loppuminen olemaan mun vai pojan päätös….

Kauanko aion imettää?

Niin, olin ajatellut, että vuodenvaihteessa alkaisin pyrkimään imetyksen vähentämiseen jos hormonitoiminta ei alkaisi ja katsoisin sitten jonkin aikaa riittäisikö vähentäminen käynnistelemään hormonitoimintaa ja saamaan sen tasapainoon. Tää on mulle iso asia, sillä ensimmäisen lapsen saantiin tarvittiin apuja, kylläkin hormonitoiminnasta riipumattomia. Jos toista lasta toivomme on kuitenkin hormonitoiminnan ensin palauduttava kunnolla ja sen jälkeen emme voi tietää tarvimmeko apuja vai emme, kuinka kauan kestää yms., mutta ainakin mahdollisuus on. Mun ei tarvinnut ilokseni itse tätä vähentämistä alkaa yrittämään vaan poika hoisi sen itse sopivasti ennen vuoden vaihtumista. Tällä on ollut jo vaikutusta mun hormooneihin ja tästä lisää kerron toisessa postauksessa. En osaa sanoa varmaksi, koska alan miettimään lopettamista jos nuo yllämainitut eivät toteudu. Minulla ei ole ajallista tavoitetta ja päämäärää, mutta toivon, että imetystaipaleemme kulku ja ajallaan loppuminen sujuisi luontevasti.

Jokainen tavallaan?

Mielellään puhun imetyksen puolesta ja sen normalisoinnin puolesta. Nämä ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia asioita ja en ikinä tarkoita määritellä miten muiden pitäisi toimia! Kerron miten itse toimin ja mitä meidän imetystaipaleestamme ajattelen ja toivon. Se ei ole kuitenkaan ainoa tapa toimia. Olen onnekas, kun imetys on niin hyvin meillä luonannut. Annetaan kaikki äidit toisillemme tukea sitä tarvittaessa, vinkkejä ja apua niiden ollessa paikallaan ja rauha ruokkia lapsiamme niin imettämällä kuin muutoinkin.

Mielenkiintoista on toki aina lukea muiden kokemuksista, joten jätä ihmeessä kommenttia. Onko muita taaperoimettäjiä, onko imetys luonannut laisinkaan, kuinka kauan kestänyt ja miten loppunut?

Lue muita imetysaiheisia postauksiani

Täysimetys – tavoitteita ja toiveita

Imetystarinoita Lukan kertomana

Ajatuksia täysimetystaipaleestamme

Julki-imetys ja minä

Kreetan lapsi- ja imetysmyönteisyys

Seuraa IG:ssä

@outikarita

Kommentit (16)

  1. Reeta

    Olipas ihana juttu taaperoimetyksestä. Näitä tarvittaisiin kyllä lisää, että taaperonkin imetys normalisoituisi. Lapsen kehityksen mukainen vieroittautuminen kun yleensä tapahtuu siinä 2-5 vuotiaana. Minä imetän myös vielä syyskuista -17. Päiväimetykset on meilläkin harventuneet satunnaisiin lohtutissiin ja unitissiin. Yöllä käydään meilläkin vielä tissillä ja se on ihan ok. Toivoisin kovasti lapsentahtista vieroittumista myös. Imetys ei ollut meille mitenkään helppo asia, mutta sitäkin tärkeämpi ❤️

    1. outi

      ❤️
      Kiitos ihanasta kommentista!

    2. Tinde

      Mä tykkäsin ihan kauheesti tästä postauksesta. Rehellinen, aito ja avoin. (Niinkun lähes aina sinulla). 😊 Toi kuva jossa sulla vaakeenpun paita ja farkut on jotenkin ihana! 😍 Meillä imetys loppui vähän yli vuoden iässä todella kivasti yhteystyössä. Sitä ennen oltiiin pikkuhiljaa vähennetty äidin toimesta. 😊

      1. outi

        ❤️
        Voi kiitos!

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *