Outikarita
Outikarita

Mun eka lomapäivä

Vaikka eilinen ollut tosiaankaan mikään paras päivä, niin tehdään nyt siitä se my day -postaus kuitenkin, kun niin oli päätetty ja luvattu. Eilien aamun fiiliksiä jo jaoinkin eilen tänne, mutta käydäänpä eilinen päivä vielä läpi kokonaisuudessaan. Toisaalta, mitä sitä kaunistelemaankaan ja tekemään vasta siitä täydellisestä päivästä postausta, jolloin energiat on kohdillaan ja kaikki sujuu kuin vettä vaan. Elämää tää on ja aitoa sellaista! Ekana kuvana muuten kännykän vahinkolaukaus, mutta niin sopiva tähän postauksen alkuun, eikö 😀

Yö oli tooodella levoton. Niinkuin jo eilisessä postauksessa taisin kertoa. Tää koko viikko on ollut kovaa yölevottomuutta ja lohdun hakua äidin rinnasta kun hampaita on tulossa. Kuitenkin ke-to yö otti oikein kunnolla koville ja väsymys oli aamulla kova. Se oli joskus ennen viittä kun poika rauhoittui särkylääkkeen alettua vaikuttamaan hieman pidemmäksi aikaa unille ja nostin meidän sängyn viereen pinnikseen jatkamaan untaan. Siellä nukuttiin vähän yli seiskaan kunnes havahduttiin ja haluttiin äidin viereen. Pitkin aamuahan sitä heräiltiin ja lopulta 8.15 herättiin niin, että tiesin että unet on nyt nukuttu. Tiesin sen siitä kun alkoi höpötys ja hääriminen ja pojalla oli hymy kasvoilla. Vaikka meitiä väsytti ja silmät ei olisi auennut niin eihän iloiselle pojalle voi olla hymyilemättä takaisin.

Puolisen tuntia pojan kanssa vetelehdittiin sängyssä. Luka möngerteli ja haki tavaroita sängyn päädyn päältä. Laulettiin muutamat laulut ja hassuteltiin ennen kuin noustiin aamupuuhille. Vartin vailla ysi alettiin sitten aamupuuhille ja potatushetki ensin. Aloitettiin hyvällä menestyksellä aamupotatukset tällä viikolla ja nää on näitä vauvaperheen iloja kun potatus tuottaa tulosta, mutta oltiin yhdessä oikeestikummatkin iloisia 😀 Siinä potalla kyllä lauleskellaan ja katsellaan äidin kanssa ig stooreja, jotta siinä jaksetaan istuskella, heh 😛 Ysin jälkeen sitten hipsittiin keittiöön laittamaan aamupalaa ja puoli kympin aikaan oltiin vasta pöydässä… Mä ajattelin tarvivani aamuun kupin cappuchinoa ja raikkaita hiilareita viinirypäleistä, jotta saataisi vähän virtaa koneeseen.

Aamupalaa kestää tovin. Kummallakaan ei ole kuitenkaan kova kiire vaan nautitaan aamiasta rauhassa. Poitsu sai aikalailla samaa settiä kuin minäkin. Vadelmia ja viinirypäleitä sormiruokana ja sitten vähän puuroa myös lusikoiden. Aamupalan ja pöydän siivoamisen jälkeen hetkeksi olohuoneeseen touhuilemaan. Mä venyttelin kroppaa ja poika touhusi mun ja lelujen kimpussa.

Yleensä aamupuurojen jälkeen vaihdetaan yökkärit päivävaatteisiin, mutta nyt jatkettiin samalla setillä vielä aamupäivän päikyt. Yhdentoista maissa siirryttiinkin makkariin hakemaan rinnan kautta unta. Ensin poika söi vähän maitoa, mutta nukahti syliin lauluihin ja keinutukseen vartin yli 11. Mä nostin pojan pinnikseen ja jäin itse sänkyyn koittamaan kans unta. Cappuchino oli tehnyt kuitenkin tehtävänsä ja kroppa kävikin sen verran jo kierroksilla ettei uni tullut. Näpyttelin kännykällä blogiin postauksen vanhempainvapaan loppumisesta ja aamun fiiliksistä ja huilailin. Vartin yli 12 poika ”heräsi”, nostin rinnalle ja söi siinä unenpöpperöissään varmaan kakskyt minuuttia ja jatkoi untaan. Siirsin taas pojan pinnikseen ja ajattelin itse ryhtyä ruuan teko hommiin. Hetken päästä kuitenkin poistukin sieltä jo heräili iloisena.


Sitten vaihdettiinkin jo päivävaatteet päälle ja jatkettiin keittiössä hääräilyä. Valmistin päivällisen valmiiksi ja syötiin ”lounasta”. No mun lounas oli vähän sitä sun tätä, ehkä kuitenkin isompi välipala ennemmin kuin lounas. Ei oikein irronnut nyt mitään järkevää ja smoothieta oli valmiina jääkaapissa. Noh, sain mä päivällisen, tonnikalapastalaatikon uuniin ja pojalle kuitenkin kanapötköä ym. Piristi muuten oloa sekin, kun laittoi vähän ripsaria ja valkkasi kivat vaatteet päälle.




Sitten pitikin ottaa suunta pojan kanssa Lapsikselle. Mentiin pitämään vauvakahvilaa, joten sinne suunta ja tekihän se ihan hyvää. Mun piti käydä tyhjääs kirppispöytä ennen vauvakahvilaa, mutta koska valkkasin huilailun pojan aamupäivän päikkyjen aikaan niin ei ollut mitään saumaa ehtiä… Vauvakahvilassa oltiin kahdesta neljään ja siellä oli kivaa niinkuin aina. Lukalle paikka on jo tosi tuttu ja hän hääräileekin siellä paljon itsekseen ja muiden vauvojen kanssa. Sieltä kiireellä tyhjäämään kirppispöytää. Onneksi Riku tuli avuksi ja treffattiin kirppiksellä.

Kirppikseltä kotiin syömään ja Lukahan nukahti automatkalla. Vetäisin nopeesti ruuan. Oli ihan kauhee nälkä. Mun ”lounas” oli selvästi aivan liian kevyt 😛 Viideksi oli suunta Unelmapajaan ja nappasin vielä matkaevääksi banaanin, kun tuntui, että nälkä jäi. Tän päivän panostus ruokiin olli kyllä melko kehno. En jaksanut edes väsätä pastan kanssa salaattia, mutta onneksi vuuassa oli mukana tomaattia ja kesäkurpitsaa….

Unelmapajaan mennessä en oikein tiennyt mitä workshop tulee olemaan. Ajattelin valmiiksi, että mun unelma olis nyt kunnolla lepoa, heh. Niin kuitenkin unelmapaja avaskin mun pään sisästä koko elämänmittaisia unelmia. Keskityttiin vain niihin itseä koskeviin unelmiin ja kiitollisuuteen omaa itseä kohtaan. Nyt oli lupa ja tarkoitus ajatella vain itseä. Mä oon kova kirjoittamaan muutenkin ihan vain itsellenikin ja käsittelen paljon just unelmia, ajatuksia vähän kaikesta mahdollisesta ja henkisiä juttuja kirjoittaen, niin silti tällainen ohjattu worshop antoi aika paljon. Ohjauksen kautta nouisi ehkä vähän eri juttujakin, mitä vain itsekseen pohtien olisi tullut. Maattiin, rentouduttiin, kuunneltiin, liikuttiin ja kirjoitettiin, unelmoitiin. Rustasinkin hirmuisen määrän sanoja, unelmia ja kiitollisuutta paperille. Olo oli todella kepeä ja hyvä, hymy oli vähän väliä kasvoilla. Lähdin kotiin rennoin mielin ja uusia päätöksiä päässäni.


Mutta… Soitin autolle päästyäni kotiin, että mites siellä menee mun miehillä. Luka itkuskeli taustalla, oli kuulemma syönyt kyllä, mutta itkuskellut paljon. Yht´äkkiä kaikki se kepeä olo kaikkosi ja tuli kiire kotiin. Väsymyskin varmasti herkisti mua. Kotiin päästyäni suljin pojan syliin ja vaikka poika ei itkuskellut sillä hetkellä niin multa pääsi itku. Kyllähän yleensä Rikulla ja Lukalla sujuu ihan mainiosti mun parin tunnin poissaolot, mutta nyt näitä hampaita tehdessä ollaan yön lisäksi iltaisin tosi kiinni mussa. Eihän heillä mitään hätää ollut tietenkään ollut, mutta olin vaan tosi herkillä itse. Riku kyllä ihanasti yritti lohdutella muakin sitten ja sanoi, et kyl heilä nytkuitenkin ihan hyvin sujui. Poitsu olikin ihan iloinen sitten loppuillan kun olin kotona ja leikittin yhdessä lattialla, viihtyi ihan itsekseenkin siinä lattialla, mutta kun mä suuntasin pois näköpiiristä tuli heti hätä, voi pientä…

Riku lähti vielä käymään kaupassa ja mä pyysin, että jos tois mulle jonkun suklaapatukan. Ihanasti Riku toi suklaata ja myös uusimman vauvalehden mulle. Oon pari viikkoa toivonut vauvalehteä, mutta se on unohtunut aina kaupan hyllylle. Nyt sitten pyytämättä toi, ihanaa. Kuitenkin suklaan kanssa kävi niin, että Riku toi mulle Fazerina Kismettiä. Tykkään kummastakin erikseen, mutta jostain kumman syystä kun ne on yhdistetty niin sekaan on laitettu hasselpähkinää, mitä kummassakaan ei ole yksinään. Mähän olen pähkinälle allerginen. Ajatus oli siis ihana, mutta mä en voinut sydä. Riku oli het valmis lähtemään uusiksi kauppaan, mutta nneks kotoa löytyi laivasuklaata vielä kesäkuulta, jota olen säästellyt pahan päivän varalle tai spesiaaliherkutteluun. Sitä vedettiin tasan kaks riviä illalla, koska tilanne vaati suklaata kuten on tänäänkin muuten vaatinut.

Lukan iltapuurot oli siinä kasin jälkeen ja siitä sitten pojan iltapuuhille. Ysiltä olin nukuttelemassa poikaa ja ensin vähän aikaa rinnalla. Sitten tuttuun tapaan sylissä keinutellen ja laulellen poitsu nukahti ja laskin hänet meidän sängyn vieressä olevaan pinnikseen. Puoli ysiltä olinkin jo sohvalla syömässä itse iltapalaa ja pienet kehonhuollot myös, kylmähierontaa jalalle ja venyttelyä. Kympin jälkeen kömmein sänkyyn melkein pojan viereen. Pinnis on meillä siis sivuvaununa ja Luka nukkuu siinä ensimmäisen unipätkänsä… Toivotaan, että nyt nuo kaksi puhkeamassa olevaa hammasta tulisi jo pian läpi niin rauhoittuisi taas nämä yöt….


Sellainen oli tällä kertaa tämä My Day -postaus eli eilinen päivä!
Niin ja eihän tuossa nyt pikkutarkasti ollut esim. imetyshetket ja vaipanvaihdot tai pojan kanssa laulelut/loruilut. Ei niitä kaikkia muista jos ei olisi koko aikaa kirjaamassa. Pääpiirteittäin kuitenkin päivä kului näin. Vaikkei kaikki mennyt ihan nappiin ja väsy painoi ja tuli herkisteltyä niin päivään kuului myös paljon iloa ja hymyjä, niinkuin jokaiseen päivään!

Lue myös

Vanhempainvapaa loppui

Perhepeti Vs. Pinnis

Ilta- / nukkumaanmenorutiinit vauvan kanssa

IG

@outikarita

Kommentit (4)

  1. Karo

    Paljon tsemppiä öihin! Kyllä ne siitä taas!
    Minua kiinnostaisi kovasti blogiaiheena se, että mitä olet mieltä siitä, että poliitikot pohtivat hoitovapaan jakamista vanhempien kesken. Miksi te päädyitte siihen, että sinä jäät kotiin hoitamaan lasta eikä (edes osittain) puolisosi?

    • Outi Karita

      Kiitos! <3
      Itseasiassa nyt jo vähän rauhoittuikin taas ainakin hetkeksi kun yks hammas puhkesi lisää.
      Hyvän aiheen heitit ja onkin tästä paljon ajatuksia. Taidanpa rustailla kokonaisen postauksen, sillä kommentista tulisi niin laaja ja pääsee sitten vähän isomman yleisön lukuunkin 🙂

  2. Nina

    Mä niin tykkään tälläisistä elämänmakuisista my day kirjoituksista. Ihanan aitoa! Kyllä ne yöt hekottaa!

    • Outi Karita

      Just tää, mäkin tykkään lukea sellaisia elämänmakuisia postauksia! 🙂
      Ja itseasiassa yöt helpottikin jo meidän mittakaavassa rauhallisiksi öiksi nyt kun yksi hammas sieltä pääsi puskemaan läpi 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.