Outikarita
Outikarita

Mitä mulle kuuluu 4 kuukautta synnytyksestä?

4 kuukautta synnytyksestä, miten aika voikin mennä niin nopeasti. Mä olen edelleen mä, olen edelleen vaimo, ystävä ja kaiken muun lisäksi, olen ÄITI! Alkuun tuo sana kuulosti hassulta, tuntui hassulta sanoa ”äiti tulee”, tuntui  hassulta kuulla ”täältä tulee poika äidin syliin”.

Olen aina ajatellut olevani äidillinen luonne niin sanotusti, vaikea selittää. Raskausaikana sitä kasvoi jo äitiyteen pikkuhiljaa, mutta voin sanoa, että nämä 4 kuukautta vasta ovatkin muokanneet ja  kasvattaneet mua äitiyteen ja tietty myös meitä kolme perheenä.

”Ootko huomannut, että sulla heittelee tunteet?” kysyi Riku yks päivä. Heh, no olen! Tunteilu on kyllä tasaantunutkin. Pari ekaa kuukautta tunteilin todella paljon ja olin todella herkillä. Olen muutenkin hyvin herkkä, joten kun se menee vielä potenssiin sata niin saattaa siinä toinen tuntea itsensä jo välillä avuttomaksi. Ihanasti Riku on silti aina halaukseensa ottanut ja ”ymmärtänyt”, ainakin hyväksynyt mun tunteilut. Tunteilut on vahvoja ja paljon sitä on myös miettinyt yllättäen omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, omia vanhempiaan ja näiden myötä omaa vanhemmuuttaan. Tuossa synnytyksen jälkee  taisi purkaantua myös vielä tuon lapsettomuustaipaleen tunteita. Tosi syvällisiä asioita on miettinyt ja näiden voimakkuus onntullut vähän mut yllättämään.

Itkuherkistelyjen lisäksi koen muutkin tunteet hyvin vahvasti ja kyllähän tää on niin pakahduttavaa onnea, että sitäkin on välillä hyvin vaikea käsitellä. Tuo pieni poika on mun koko maailma ja me vanhempina ollaan hänen koko maailmansa tällä hetkellä.

Tän kaiken keskellä on välillä hyvä pysähtyä kysymään mitä mulle kuuluu. Tärkeää on myös pysähtyä kysymään mitä meille pariskuntana kuuluu ja muistaa myös, mitä ystäville kuuluu? On hyvä muistaa, että on muutakin kuin äiti!

Mulle kuuluu hyvää!

Nautin edelleen kirjoittamisesta, lukemisesta ja kahviloissa käymisestä. Yks päivä kotoilua tekee välillä hyvää, mutta kaks päivää on usein jo liikaa. Haluan pikkuhiljaa tehdä koripiireistä yökyläilyreissujakin vähän pidemmälle pojan kanssa. Haluan, että tehdään perheenä asioita. Haluan välillä viettää parisuhdeaikaa kaksin. Olen siis edelleenkin pieni elohiiri, joka tykkää käydä kodin ulkopuolella ja nauttii sopivissa määrin sosiaalisuudesta ja ihmisten seurassa olosta. Liikunta antaa mulle paljon virtaa ja hyvää oloa, vaunulenkit on ihan parhautta! Pilates ja Bailamama on tän hetken liikuntajuttuja ja nyt myös salitreenit tulleet pitkästä aikaa mukaan kuvioihin.

Odotan kevättä kovasti! Kevätvaatteita, terassin laittoa, kukkien istutusta, vappumarkkinoilla käyntiä perheenä… Teen jo suunitelmia kesäreissuille ja haaveilen lomamatkasta etelään perheenä… Mietin, että kahden kuukauden päästä voitaisi pitää Lukan puolivuotiskahvittelut. Mietin myös pidettäiskö Rikun kanssa syksyllä 35+35 syndet… Mietin paljon juttuja pitkälle eteenpäin…

Tästä piti tulla postaus, miltä näytän 4 kuukautta synnytyksestä, mutta ajatuksen virta sanoi toisin. Annetaan tuon postauksen siis vielä odotuttaa, ehkä seuraavassa postauksessa sitten 😉

Mitä sulle kuuluu?

Instagramissa: @outikarita

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.