Outikarita
Outikarita

Isänpäivän moninaiset tunteet ❤

Rakkaus, ilo, ylpeys, empatia, kaipuu, ikävä, suru, ahdistus, kipu…

Yhden ihmisen moninaiset tunteet, jotka kaikki voivat tulla pintaan samalla kertaa, käynnillä isän luona. Isän koti ei ole lapsuuden kotini, ei ole koti, jossa olen asunut. Se on koti, jossa asuu niin moni muukin. Siellä asutaan kun yksinkään ei voida. Siellä on välittävät hoitajat. Siellä on oma piha. Se on omakotitalo. Tunnelma ja työntekijät saavat paikan tuntumaan kodilta. Se on hyvä paikka.

Toisille hyvin ikävät tapahtumat on kuin sumua, niitä päiviä ei välttämättä muista tarkkaan. Minä muistan, muistan joka hetken, joka tunteen ja ne ryöppyävät aallon lailla mieleeni aina isänpäivänä. Muistan sen heinäkuisen päivän. Muistan kaikki liikkeet ja tunteet, muistan sen pelon ja ahdistuksen, paniikin. Olin yksin kotona, minun ja isän kodissa. Isäni, yksinhuoltajaisäni. Puhelin soi ja minulle kerrottiin että isä on joutunut Saksassa sairaalaan, ajattelin korkeintaan jalan olevan poikki. Sain pian uuden puhelun, isä on kriittisessä tilassa ja eräs toinen minulle tärkeä ihminen on menehtynyt….

Meidän roolit vaihtuivat tuona heinäkuisena päivänä vuonna 2001.
En pysty kertomaan enempää….

Isänpäivä

Isän luona vierailu ei ole helppoa moninaisten tunteiden takia, joskus ne päivät ovat hyvin rankkoja, se riippuu niin paljon siitäkin millainen päivä isällä on ollu. Tunnistaako hän minut ilman nime kertomista, nimestä hän tietää, mutta muistaako isä sen koko vierailun ajan että se olen minä, jaksaako hän jutella ja olla kanssani. Mitä sanon, mitä kerron. Haluan kertoa elämästäni, haluan että isä voi olla ylpeä tyttärestään edes sen pienen hetken ajan minkä hän muistaa, sillä kun yö muuttuu taas päiväksi aletaan muistot alusta aivoverenvuoteojen aiheuttaman lähimuistin menetyksen takia. Joskus myös vierailujen aikana asioita kerrotaan uudestaankin.

Tänään isällä oli hyvä päivä!

20141109_124015

20141109_111539

Vaikkei seuraava biisi kerro minun ja isäni tarinaa, saa tämä aina silmät kostumaan ja miettimään. Kuinka toivoisinkaan voivani viettää vielä isän kanssa hetkiä, jotka jäisivät kummankin muistoihin. Kunpa isä voisi olla minulle se isä, mitä hän oli ennen onnettomuutta. Onneksi niitä hetkiä ja muistoja on paljon sydämessä mukana!

Sydän pamppaillen, kostunein silmin… Tämä teksti ei syntynyt kertaistumalta ja tätä oli hyvin vaikea oikolukea. Mutta haluan tämän jakaa. Elämä on pieniä hetkiä täynnä. Jos sinulla on isä, jolle voit sanoa rakastavasi häntä, niin sano se, älä odota että on liian myöhäistä….

Rakkaudella isin tyttö

Kommentit (20)

  1. iive

    Ihanaa, että isällä oli tänään hyvä päivä <3 Uskon kuitenkin sen, että vaikka olisikin huono päivä joskus ja aina hän ei kaikkea muistaisi, niin sinun rakkauden hän kyllä sydämessään tuntee aina <3

    1. outi

      Ihanasti kirjoitettu iive <3

    2. Eve / Queen Of Everything

      Liikutuin aika paljon tästä kirjoituksesta ja tuli kyyneleet silmiin. Oma isäni on kuollut kun olin 16-vuotias, joten en tavanomaisissa merkeissä itsekään isänpäivää vietä. Sinun isäsi on vielä paikalla, mutta ei ehkä aina täysin läsnä. Nauti kuitenkin niistä hyvistä hetkistä mitä hänen kanssaan saat <3

      1. outi

        Ikävä kuulla Eve! itse olin 17-vuotias, kun tuo onnettomuus sattui….
        Nautin ja eilenkin lähdin hyvällä tapaa liikuttuneena isän luota, meillä oli ollut niin lämmin kohtaaminen <3

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *