Ajatuksia kotiterdeltä – Positiivisuus vs. Negatiivisuus

Viime viikolla kirjoittelin positiivisuudesta ja se herätti paljon ajatuksia ja keskustelua niin täällä blogissa kuin instassakin. Itsellekin heräsi uusia ajatuksia, kuten se onko asiat niin mustavalkoisia, että ne olisi jaoteltavissa positiivisiin tai negatiivisiin ja mitkä on meidän kunkin tavat selvitä esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa. Tällaisia ajatuksia mm. olen pyöritelly päässäni…

Mulla on mielestäni taito tarkastella ihmisten sanomia ja viestejä laajasti,osaan myös aika hyvin lukea rivien välistä, joskus valiettavasti… Tosin joskus sorrun ylianalysointiin, mutta onneksi tämä piirre on mussa helpottanut sen tiedostamisen kautta. Asiat ei ole mustavalkoisia, ne eivät ole ainoastaan joko positiivisia tai negatiivisiä. Kaikki ikävät sanat eivät tarkoita pahaa, vaan ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä myös asioita.

Toiset käsittelevät asioita posin kautta ja toisaalta se voi olla myös selviytymiskeino vaikeissa elämäntilanteissa. Itselläni ainakin on. Silloin kun on vaikeaa yritän suunnata ajatuksiani ja puuhiani positiivisiin asioihin sivuuttamatta silti negatiivisiä tunteita ja kokemuksia. Niitä toki käsittelen, mutta täytän päiviäni muullakin. Tämä voi jonkun mielestä näkyä siten, että yrittää vain sivuuttaa vaikeat asiat. Vaikeitaasioita jokainen käsittelee kuitenkin tavallaan ja ajallaan, kun on valmis siihen ja keiden kanssa on valmis siihen. Mulla mm. ollut selviytymiskeinoina vaikeina elämänaikoina kuunnella ja lukea aamuisin positiivisia affirmaatioita, kirjoittaa ajatuksia paperille ja jutella tiettyjen ihmisten kanssa.

Tosilla taas musta huumori toimii vaikeina aikoina ja puhetta voi siivittää melko räväkätkin sanankäänteet ja tämä saattaa kuulostaa jonkun korvaan todella raisulta. Mikä on se sanoma puheen takana? Se voi olla juurikin asian käsittelemistä ja selviytymiskeino. Tämä ei ole mulle niin ominaista, joskus pieninä annoksian, mutta tunnen tällaisia ihmisiä ja ymmärrän, ymmärrän koska tunnen heidät ja nään kokonaisuuden.

Ikäviltä kuulostavien sanojen takana voi olla viesti omasta uupumuksesta tai huoli toisesta ihmisestä. Negatiivisesta kaiusta, jossa taustalla hyvä voisi olla esimerkiksi tilanne jossa kertoo huolesta jotakuta kohtaan ja syyt sille huolelle, esimerkiksi kun jollakin menee huonosti tai käyttäytyy ikävästi. Mä oon ainakin ollut tällaisissa tilanteissa ja ollut pakko purkaa sitä omaa huolta jollekin toiselle. Se, että mainistee jotain negatiivistä ei ole automaattisesti toisen arvostelua, joskus näitä tulee esiin, kun meillä on tarve saada apua omiin pohdintoihin.

Meissä kaikissa on myös hyviä ja huonoja puolia, niistä huonoistakin puhuminen ei tarkoita toisen arvostelu tai haukkumista. Myöskään omienpuolien tarkastelu ja nimeäminen ei ole itsensä soimaamista vaan ihan hyvääkin pohdintaa käydä välillä. Mikään yksittäinen piirre ihmisessä ei tee hänestä hyvää tai huonoa, kokonaisuus on se joka ratkaisee. Myöskään emme voi miellyttää kaikkia ja kaikki ei voi miellyttää meitä. Jos joku ei pidä sinusta tai sinä jostakusta, ei se tarkoita että ihmisen tarvisi muuttua tai ettei kukaan pitäisi.

Näissä kaikissa edellä mainituissa asioissa, kokonaisuus ratakaisee, viesteissä joita välitämme ja vastaanotamme, ihmisten persoonassa, tavassa toimia, elämässä…

Itse olen ymmärtänyt omissa kuuntelu- ja keksustelutaidoissakin välillä hiottavaa, kuten aktiivisen kuuntelun taitoa, josta viimeksi mainitsinkin, mutta hei, meistä kukaan ei ole aina täydellinen kuuntelija tai keskustelija. Näissä asioissa voi kasvaa ja kehittyä omien oivallusten kautta, emmekä voi vaatia kaikkia olemaan samanlaisia näiltä taidoiltaan, emmehän itsekään ole täydellisiä.

Hmm…
Tiedän, että nyt oli kyllä sekalainen lankavyyhti ajatuksista kotiterdeltä, mutta olisi kiva kuulla, herättääkö nämä ajatuksia sinussa?
Sekavia ajatuksia ehkä soittain myös tuon ihana lämmön ja auringon ansiosta, jota nautin aimo annoksen pojan päikkäreiden aikana kotiterdellä.

Mutta hei, mitkä on sun tavat käsitellä asioita?

Lue myös

Voiko positiivisuus mennä yli?

IG

@outikarita

Kommentit (1)
  1. Hieno postaus jälleen!:) Tuo kuunteluntaito on tosi tärkeä kaikissa ihmissuhteissa, ja sellainen, jota itse pyrin itsessäni kehittämään jatkuvasti. Olen huomannut, että minun aito tapani nähdä ja kertoa asioiden postiiviset/toiveikkaat puolet ärsyttää joskus ihmisiä, koska he kokevat, etteivät tule kuulluksi/kohdatuksi omissa vaikeuksissaan.
    Tällaista pohdintaa synnytti teksitsi minussa tänään 🙂
    Mukavaa viikkoa!
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *