Outikarita
Outikarita

Äitien lihoaminen puhuttaa

Äitien lihoaminen puhuttaa nyt kovasti blogeissa, eikä pelkästään äitien, mutta siihen keskustelu hieman on nyt painottunut. Aihe nousi pintaan kun Pauliina blogissaan kyseenalaisti, että onko raskaus ja parisuhde tekosyitä lihota. Pauliina ei ole varmastikaan tarkoittanut pahaaja loukata ketään, mutta ymmärrän että tuo teksti oli aikamoinenkin sohaisu ja meni tunteisiin. En sanoisi niitä tekosyiksi, ne voivat olla ihan syitä. Sanon mielummin syyt lihoamiseen kuin tekosyyt. Tekosyy kuulostaa hirmu syyllistävältä ja väärältä asialta. Elämä ei ole mustavalkoista, ei myöskään painonnousu ja mitä sillä syylläkään niin on väliä, ehkäpä jokainen sen syyn itse tietää. Itseäni mietityttää sama, mitä sitten Jutta mietti blogissaan, ”Miksi muiden painnonousu häiritsee sinua?” Kolmen lapsen äitinä Umppu hahmotti hienosti myös aihetta postauksessaan Pieni korjaus maalaisjärkeen.

Ja nyt on minun vuoroni!

Raskaus, imetys ja paino

Lähden asiaa käsittelemään raskauden ja vauva-arjen keskeltä, joten tekstini painottuu näihin aikoihin. Äideillä on hirmuisesti paineita ja stressiä tuosta painnonnoususta, sen huomasin raskaana ollessani. Keskusteluryhmät täyttyivät painovertailuista ja -pohdinnoista. Ihan normaaliakin raskauden aikaista painonnousua kauhisteltiin ja stressattiin. Guess what, painon kuuluu nousta raskausaikana ja jopa enemmän kuin se lapsi painaa! Painonnousuun on terveydelliseltä näkökannalta suositukset ja normaalipainoisen suositus on +12,2-16,2 kg. Rasvan määrä tässä normaalipainoisen suosituksessa on 2-6 kg ja kyllä, sillä rasvankin kertymisellä on tärkeä tehtävänsä. Itselläni paino nousi hieman yli tuon suosituksen. Mulla paino nousi 18 kg ja en missään vaiheessa ottanut asiasta stressiä. Olin ottanut kannan, että nousee mitä nousee ja nyt raskauden jälkeen ajattelen, että lähtee kun lähtee. Tätä ajattelutapaa suosittelisin muillekin. Eri asia onjos mässäilyn takia se paino alkaa nousemaan ihan hurjasti.

Toinen asia mistä äidit kovasti stressaavat on raskauden jälkeen se painon lähteminen, äkkiä tarvisi olla entisissä mitoissa ja sitä painetta tulee myös muualta. Toisilla jää melkein kaikki kilot synnärille, tosille käy kuten mulle, tasan vauvan painon verran sinne jäi. Edelleen oon plussan puolella sen n.10 kg, mut tietteks ei haittaa! Mulla on reilu 2 kuukautta synnytyksestä ja tosiaankaan tässä ei ole kiire. Imettäessä ei myöskään suositella laihduttamista, laihdutus ja imetys ei oikein sovi yhteen. Imetys kuluttaa paljon ja toiset laihtuvatkin reippaasti imettäessä ihan ilman laihduttamista ja ruokaa on syötävä kaksin käsin, ettei painonlasku olisi jopa liian rajua ja alkaisi vaikuttamaan negatiivisesti maidonmäärään ja jaksamiseen. Toisilla taas imetyshormonit saattavat pitää kiloista kiinni.

Painnonnousu ei ole ainoastaan liikunnasta ja ruokavaliosta kiinni. Naisten kehot kokevat suuria mullistuksia raskaus- ja imetysaikana. Hormonit heittelevät ja jokaiseen meihin ne vaikuttavat eri tavoin. Sitten asiaan saattaa vaikuttaa erilaiset ”raskausvaivat”, liitoskivut, pahoinvointi, radi… Mulla liitoskivut tulivat puolenvälin jälkeen kiusaksi niin, että liikunta rajoittui tosi paljon ja ihan arkiaktiivisuuskin väheni roimasti. Kulutus laski paljon ja ei tietty tarvinnut niin paljoa syödä. En kuitenkaan alkanut miettiä, että mikä nyt on kulutus ja kuinka paljon voin sitten syödä. Raskaus- ja imetysaikana on syytä unohtaa ne kulutukset ja kalorit, pitää syödä kun on nälkä ja mitä alas saa. Alkuraskaudesta mulla oli etovaa oloa ja kunnon ruokaa en saanut läheskään aina alas ja elin paljolti välipaloilla.

Muutenkin suosin ajatusta syödä kroppaa kuunnellen, oman kropan ja mielenkin tarpeiden mukaan. Kaupassahan ne valinnat tehdään, mitä ostetaan sinne kaappeihin. Kannattaa miettiä helppoja ja nopeita välipaloja ja ruokia sinne kaappeihin, tehdä lounasta valmiiksi niin ettei näiden tekemiseen kulu aikaa jos ja kun sitä ei aina ole. Väsyneenä ja nälkäisenä, kentieshormonimyllerryksessä näihin asioihin ei vain jaksaaina keskittyä japanostaa. Vaikka mullakin on tieto, miten olisi hyvä syödä ja terveet elämäntavat on aina kulkeneet mulla mukana niin kyllä on pää ollut välillä niin sekaisin ja keskittymiskyky hukassa ettei ole pystynyt yhtään ajattelemaan. Voi kuulostaa oudoltasellaisesta joka ei tällaista ole kokenut, mutta niin se vain on itsellekin välillä käynyt. Onmuuten  myös ihan okei sallia itselleen herkkujakin ja suklaa on aikas kiva imetyseväs 😉

Äitien hyvinvointi ja prioriteetit

Hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta, äitien hyvinvointi heijastuu myös lapseen ja lapsen hyvinvointi vaikuttaa äitiin. Onko se hyvinvointi kiinni rasvaprosentista tai vaa´an lukemasta? Nämä toki ovat hyvinvoinnin osatekijöitä, mutta hyvinvointi on hyvin monialainen kokonaisuus. Jokaisella meillä on oma elämämme, jokaisella omat murheensa ja voimavaransa, jokaisella omat prioriteettinsa mihin haluaa panostaa. Eri elämäntilanteissa myös eri asiat luovat meille sitä hyvinvointia paremmaksi. Se, että joku haluaa olla timmimimmi ja timmimamma ei ole väärin niinkuin ei ole sekäään jos jollakulla muutama ekstrakilo ei haittaa ja on vähän pyöreämpi mammamimmi. Jokainen saa viihtyä juuri sellaisessa kehossa kuin itse viihtyy, ei se muille kuulu!

Äideillä se ykkösprioriteetti on se oman lapsen hyvinvointi ja se menee heittämällä oman ohi ja niin sen kuuluukin. Hyvin yksinkertainen esimerkki; mulla on aamuisin herätessä aikas kova nälkä. Tehdään tätäkin varten useimmiten smoothiet valmiiksi jääkaappiin aamuksi, että saa sen napattua ennenkuin ehtii kunnolla aamupalan äärelle. Sillä siinä kohtaa kun herää vauvan kanssa samoihin aikoihin tai vauva herää kesken mun omien aamutoimien voi mennä vielä tunti ennenkuin itse pääsee syömään, se oma aamupala saa odottaa kun vauvalla on nälkä ja omat tarpeensa.

Itse vastasin raskausaikana kysyttäessä voivani hyvin. Mulla oli liitoskipuja, jotka estivät multa suuren osan liikunnasta, mä olin hidas ja hengästyin vähästä, mut tietteks mä olin elämäni kunnossa. Mulla oli niin monta muuta asiaa hyvin, että hyvinvoinnin kokonaisuus oli kuitenkin reilusti plussan puolella vaivoista huolimatta! Eri elämäntilanteissa eri asiat meillä luovat sitä hyvinvointia sinne plussan puolelle.

Äitien aika

Meillä on helppo lapsi, mutta silti mä koin alussa väsymystä. Koin väsymystä vaikka nukuin hyvin. Uusi arki väsytti ja kävin myös läpi välillä aikamoisia tunnemylläköitä. Näiden vaikutus on todella suuri siihen mihin jaksaa ja haluaa panostaa ja sen tajuaa oikeasti vasta sitten kun sen itse kokee. Mäkin huomasin, etten olekaan niin pullantuoksuinen kotiäiti mitä olin ajatellut. Sitä on helppo mennä tsekkaamaan toisen aikataulu läpi ja todeta, että kyllähän sä tossa ehtisit treenaamaan ja tekemään ruokaa, mutta koitappa asettua oikeasti ja aiodsti sen toisen kenkiin kaikkine tunteineen. Äidistä saattaa tuntua, ettei kyllä ehdi eikä jaksa, haluaa mielummin levätä, leikkiä lapsensa kanssa, lukea kirjaa, mikä kenelläkin on se pritoteetti siinä kohtaa. Ja kaikki nää on ihan okei! On myös mahdollista, ettei sitä aikaa myöskään ole, ihan oikeasti ei ole. Mitä jos siis oikeasti kuunneltaisi äitejä ja oltaisiin ymmärtäväisiä. Itsekin olen joskus ihmetellyt että miten niin ei olisi aikaa, luulin että istellänikin olisi aikaatehdä ja touhuta vielä enemmän. Sitä ei edes ymmärrä miten paljon aikaa ihan kaikki perusjutut vievät jo yhden lapsen kanssa, syöttämiset, vaipanvaihdot, kylvetykset ja sitten sitä haluaa toki ihan olla ja seurustellakin sen oman pikkuisen kanssa. Siinä kohtaa kun mun poika on oikein juttutuulella niin kyllä mä haluan silloin käyttää sen aikani pojan kanssa. Kyllä sitä ymmärrys kasvaa oman lapsen myötä, mutta sitä ymmärrystä voi kasvattaa myös aidosti kuuntelemalla toista ja pyrkimällä asettumaan sen toisen tilanteeseen.

Äidit liikunnan pariin

Liikunta vaikuttaa osaltaan tottakai hyvinvointiin, se on yksi hyvinvoinnin osatekijä, eikä sitä kannata täysin unhoittaa siinä vauva-arjessakaan. Ei siitä silti pidä stressiä ja paineita ottaa. Arjen askareetkin kuluttavat yllättävän paljon ja pistävät meidät paljonkin liikkeelle. Pienen vauvankin kanssa saa yllättäen aika paljon liikuntaa päivän aikana kanniskelusta, hytkyttelystä, vauvan kanssa tanssimisesta ja touhuamisesta.

Raskausaikavaikuttaa paljon myös raskauden jälkeiseen aikaan ja mm. siihen kuinka paljon se kroppa vaatii huoltoa ja aikaa palautua. Toisilla raskausaikana liikuntamahdollisuudet rajoittuvat juuri kipujenkin takia ja toisetvoivat joutua ihan vuodelepoonkin  supistelujen takia. Kehoaolisi kuitenkin hyvä pyrkiä huoltamaan läpi raskaudenkin, venyttelemään ja availemaan kehoa.Mikäli ei ihan vuodelevossa ole niin itselläni kipujen kanssa toimi pilates, jooga, ja vesiliikunta. Kannattaa siis myös kokeilla jotain uuttakin, useasti löytyy jokin sopivaliikuntamuoto. Mulle liikunta on hirmutärkeä hyvän olon tuoja ja raskausaikana oli välillä vaikeaa kun liikunta oli niin rajoittunutta. Nyt olen todella onnellinen siitä, että olen aikas kivasti päässyt palaamaan liikunnan pariin poitsun kanssa.


Se mitä kannattaa alkaa tekemään piankin synnytyksen jälkeen on lantionpohjan treeni, lantionpohjan aktivointi ja rentoutusharjoitteet. Toinen asia on kehonhuolto. Raskaus, synnytys, imetys ja kantaminen saavat äitien kehot melkoisenkin jumiin. Näitä voi tehdä kuitenkin ihan arjen askareiden keskellä varaamatta niihin kummemmin aikaa. Lantionpohjaa voi treenata vaikka imettäessä, pieniä venytyksiä sinne tänne kroppaan aina välillä. Toki on tosi hyvä jos oikein ehtii ottamaan kehonhuollolle vähän enempikin aikaa.
Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvin monitahoista niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voi viedä aikaa ennenkuin on valmis ja pystyy enemmin palaamaan liikunnan pariin. On hyvä muistaa, että siihen omaan kehoon on tutustuttava sekä raskausaikana että sen jälkeen uudestaan. Missä on tasapaino ja ryhti? Mitkä on kehon vahvuudet ja heikkoudet? Ennen suurempia treenejä kannattaa sitä kehoa huoltaa kuntoon ja keskittyä syviin tukilihaksiin ja pikkuhiljaa alkaa hakea lihaksiin aktivointeja. Vatsalihasten erkauma on todella yleistä eikä se ole vain ne sentit, joita kannattaa tsekata vaan vatsalihasten välisen jännesauman vahvuus/hauraus vaikuttaa myös asiaan ja jo palautuneet sentit saattavat kasvaa liian aikaisesta rasituksesta takaisin erkaumaksi. Toki vaunulenkit on todella hyvää liikuntaa kun siihen pystyy ja jos vain vauva viihtyy vaunuissa. On erilaisia äiti-vauvatunteja olemassa jos sellaiset voisivat tuntua omilta jutuilta ja kotonakin voi tehdä äiti-vauvajumppaa, jos vain on vauva joka tykkää sellaisesta. Kannattaa kokeilla!

Mitäpä jos oltaisi itseämme ja muita kohtaan armollisia ja ymmärtäväisiä?
Jaetaan tosillemme hyvää fiilistä ja vaikka ideoita ja ajatuksia hyvinvointiin!
Ei syyllistetä!

Äidit on oikeasti aika supernaisia!!!

Pst.

Erkaumasta ja lantionpohjasta sekä raskaudesta/synnytyksestä palautumisesta olen kirjoitellut postauksen
Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä

Raskauden aikaisesta hyvinvoinnista on myös mm. seuraavia postauksia ollut blgissani:
Raskausajan liikunta – faktaa ja omaa kokemusta

Raskausajan ruokavalio – omani ja faktatietoa

Mun menoa ja meininkiä voi seurata myös IG:ssä: @outikarita

Kommentit (25)

  1. Katja

    Word!! Kyllä on jutun-/huolenaiheet itsellä vähissä jos toisten paino(nnousu) jaksaa mietityttää ja kiinnostaa. Olen myös just sitä mieltä, et raskaana ollessa tulee mitä tulee ja raskauden jälkeen lähtee kun lähtee. Kumpanakin aikana on niin paljon muuta ajateltavaa kuin paino.
    Ps. Oon vasta lähiaikoina löytänyt sun blogiin mutta sitä on kiva seurata. Itsellä suht samanikäinen vauva 🙂

    • Outi Karita

      Voi kiitos ❤
      Kiva kuulla että siellä ollaan samoilla ajatuksilla 🙂
      Ihanaa vauvailua myös sinne ❤

  2. Maija

    Kiitos tästä 🙏🏼💕
    Juuri näin. Hyvä kirjoitus ja vastine aiempaan ”kohua herättäneeseen postaukseen ”.

    • Outi Karita

  3. Juuri näin

    Näin, kaiken tiivistit ja kerroit kuten asiat on <3
    Vaikka tuo Pauliina blogissaan painotti paljon että hyvinvointi lähtee ruuasta ja liikunnasta, niin joo kyllä, mutta kun sehän on niin tätä kaikkea muutakin! Ja siihen vielä kun lisätään että me kaikki ollaan _erilaisia_ omine mieltymyksineen, rajoitteineen, tavoitteineen ja jaksamisineen niin aina ainoa oikea ratkaisu siihen hyvinvointiin ei ole ainoastaan se banaani, vaunulenkki ja fitruok. Ei vaikka sen kuinka kaikki tiedostaisi että sillähän sitä jaksamista buustaisi varmasti, niin silti ei.

    • Outi Karita

      Kiitos ❤
      ja samoin ajatuksin näytetään olevan 🙂

  4. ninna

    Ensin 10+++hauskoista kuvista. Syyllistäminen on pahinta oli kyse ulkonäöstä, elämäntyylistä- valinnoista tai virheistä. Eiköhän neuvolassakin ohjeisteta aika hyvin? Mielestäni äidit voisivat myös napakammin sanoa vastaan, ainakin omassa lähipiirissä on monta ”kilttiä tyttöä” jotka eivät uskalla puolustaa itseään ja kasvatustapojaan. Eivätkä kaikki äidit välitä ulkonäöstään, riippuu täysin ihmisestä mikä hänelle on tärkeää ja mihin haluaa keskittyä. Siitä täysin samaa mieltä että lapsen terveys hyvinvointi ensin. Liikkua voi hyvin kotona, YouTubesta vaan jumppia etsimään muutenkin liikuntamahdollisuudet ovat mitä parhaimmat; on vauvajoogaa, jumppaa, lapsiparkkia. Hyvä kirjoitus ja monet näkökulmat otettu huomioon.

    • Outi Karita

      Heh, kiitos 😅
      Neuvoloista pääasiassa saa ihan hyviä ohjeita, mutta valitettavaati välillä kuulee aika ihmeyksiä toisten kokemuksista. Itselläni onneksi osui kohdalleni hyvin järkevä ja rento terkkari 🙂

  5. Miia

    Kiitos loistavasta postauksesta! Ihana tuo sanonta ”pyöreämpi mammamimmi” 😁
    Olen samaa mieltä siitä, että raskausaikana kiloja tulee mitä tulee ja synnytyksen jälkeen lähtee mitä lähtee. Ei kannata tuhlata vauva-aikaa murehtimalla ja stressaamalla raskauskiloista, ku se aika menee niin nopsaa!
    Itse en raskausaikana pahoinvoinnin ja heikotuksen vuoksi pystynyt kiinnittämään huomiota niin paljon ruokavalioon, ku aikaisemmin, oli pakko syödä koko ajan jotakin, yölläkin, ja se vasta kamalaa oli. Mieluummin söin sellaista, mitä pystyin ja mikä pysyi sisällä, kuin esim. sellaista, minkä oksensin heti pois. Eli ei kauheesti tullu mietittyä onko tässä ny minkä verran sokeria tai rasvaa.
    Ja se on ihan totta, et pienen vauvan kanssa menee tosi paljon aikaa imettämiseen, vaipanvaihtoihin ym. touhuihin. Sellainen ihminen, joka ei ole kokenut pikkuvauva-aikaa, ei ehkä ymmärrä sitä. Aamupalan syönti voi kestää puolitoista tuntia helpostikin. Ja kun imettää niin on syötävä paljon, enkä mä ainakaan kerinny ja jaksanu tehä kaikkee itse alusta alkaen.
    Ihanaa, että sä Outi olet paljon läsnä pojallesi ja asetat hänen tarpeensa etusijalle sekä esikoisen äitinä osaat ottaa rennosti niissä asioissa, missä kannattaakin. Rentouttavaa sunnuntai iltaa ja ihanaa uutta viikkoa teidän perheelle! ❤

    • Miia

      Niin ja sen vielä halusin sanoa, että tämä on kyllä aihe, mistä riittäisi itselläkin sanottavaa ja kommentoitavaa vaikka kuinka paljon. 😊
      Nuo sun viimeiset lauseet postauksessa ovat tärkeitä!

    • Outi Karita

      Mammamimmi kiittää ihanasta kommentista 😅❤
      ”Ei kannata tuhlata vauva-aikaa murehtimalla ja stressaamalla raskauskiloista, ku se aika menee niin nopsaa!”
      Just tämä!
      Tää on tosiaan tärkeä aihe ja itekin voisin puhua tästä paljon 😊
      Ihanaa loppuiltaa ja pian uutta alkavaa viikkoa sinne myös ❤

  6. Kata

    Tämä oli ehdottomasti paras kirjoitus tästä aiheesta, kiitos. 🙂

    • Outi Karita

      Voi kiitos ❤

  7. M

    Järkevä kirjoitus! En viitsi edes lukea sitä kohua nostattanutta blogikirjoituksesta, koska olen sitä mieltä että jokainen huolehtikoon omista kiloistaan, ja karvat nousivat välittömästi jo pystyyn tuosta sun maininnasta, mitä kyseinen blogi on käsitellyt.
    Ekan raskauden jälkeen mulla jäi kilot synnärille mutta toisen lapsen jäljiltä on vieläkin pari, kolme kiloa jäljellä ( hän täytti juuri vuoden).
    Vaunulenkkeilty on ahkerasti aina mutta kummankin lapsen jälkeen olen palannut muun liikunnan pariin vasta 9-10kk synnytyksestä ja tämäkin siksi, että pääkoppa on kaivannut jotain omaa, en niinkään kilojen takia.
    Nyt kun liikunta on taas suht säännöllistä, niin ei voi kun todeta että se fiilis on edelleen ykkösenä! Hiki ja kilojen karistus on jossain kaukana sen jälkeen. 😉
    Niin ja kovin aikaisin ei ihan käytännönsyistäkään pystynyt lähtemään, sillä kumpikaan vauva ei ole pulloruokintaan suostunut ja tissillä on tankattu iltaisin tiheästi.

    • Outi Karita

      ”Nyt kun liikunta on taas suht säännöllistä, niin ei voi kun todeta että se fiilis on edelleen ykkösenä! Hiki ja kilojen karistus on jossain kaukana sen jälkeen.”
      Just se fiilis! Jumpissakaan ei tarvi niin vakavana olla vaan hymyissä suin 🙂
      Meilläkin iltaisin tankkaillaan tiheämmin ja halutaan olla paljon lähellä. Vaikka poila huolii pullon niin nää tankkaukset ja läheisyyden tarpeet on mielelläni läsnä ❤

    • M

      Piti vielä lisätä, että kyllä mut on haastavan päivän jälkeen ”pitänyt järjissään” se että kaapissa on odottanut irtokarkkipussi. Se, että vauvavuotena pitäisi laihduttaa ja kovalla kädellä kytätä syömisiään ei ainakaan tällaisen tunnesyöjän elämään sovi.

    • Outi Karita

      Vauvavuosi on ihan hyvä ottaa rennosti ja elämä muutenkin.
      Ja tosiaan mikäli imettää niin se laihdutus ei ole edes kovin hyvä juttu. Painoa toki voi lähteä, mutta varsinainen laohduttaminen ei ole imetykselle hyväksi 😊

  8. Anni

    Se on niin totta, että hormoonimyrskyissä ei pysty välttämättä ajattelemaan selkeästi, sitä vaan rämpii sen päivän askareet jotenkin pöllyssä tehdyiksi. Silloin kun on päivät vähän kujalla, ei tosiaankaan tule pakaratreenit ekana mieleen 😊

    • Outi Karita

      Nimenomaan ja tätä ei välttämättä pysty ymmärtämään kokematta 😉

  9. Anna

    Kiitos hienosta kirjoituksesta! Itselläni on 8, 6 ja 1- vuotiaat lapset. Omaan liikunta/kuntoilutaustan samoin kuin esim. sinä. Se helpotti raskaudenajan painonhallintaa huomattavasti, sekä se, että minulla on ollut kolme helppoa raskautta joissa olen voinut lenkkeillä ja treenata läpi raskauksien. Minulla ei ole ollut suuria murheita tai esim masennusta elämässäni. Minulla on mies joka kannustaa minua liikkumaan ja antaa minulle aikaa omiin treeneihin. Minulla on lapset terveitä ja asiat muutenkin hyvin. Entä jos jokin näistä elämän osa-alueista olisi pielessä? Olisko minulla voimia tai aikaa omaan treenaamiseen? Tuskin. Aina ei voi tietää millainen elämä toisella on, joten syyllistäminen saattaa aiheuttaa monin verroin tuskaa. Kannustaisin äitejä liikkumaan omien voimavarojensa/halujensa mukaan, koska se tosiaan parantaa myös henkistä pääomaa ja auttaa jaksamaan paremmin. Mutta paino on jokaisen oma asia ja äitien kuuluukin olla pehmeitä 🙂 Onnellista vauva-aikaa sinulle ja perheellesi !

    • Outi Karita

      Aivan superihana kommentti, kiitos ❤
      Juurikin niin, että liikuntaa hyvän olon takia 😊
      Täytyy sanoa, että sulla on ollut kyllä hyvä tuuri kun kaikkien kolmen kohdalla sujunut noin hyvin 🙂
      Kaikkea hyvää myös teille 😊

  10. Tiina

    Hieno,monia koskettava,kannustava ja järkevä teksti❤️ihana että sinun kaltaisia äitejä ja bloggaajia on olemassa!KIITOS!!

    • Outi Karita

      Kiitos sinulle ❤

  11. Aurora

    Jee mikä kirjoitus!❤️ Niin samaa mieltä. Juurikin se että ulkopuolisen silmin voi näyttää että olisihan sulla tossa aikaa ja vaikka itekin näkisit että tossa olisi aikaa, mutta haluatkin valita mielummin perheen kanssa olemisen tai lepäämisen, niin sitä se vauva arki on. On totta että liikunnasta tulee lähes poikkeuksetta hyvä olo, mutta on muitakin asioita kuten esim ystävät jne joista tulee hyvä olo, eli sekin voi olla todella hyvä latautumishetki. Mielestäni vasta sitten kun itse ei ole onnellinen omassa kropassaan on hyvä alkaa miettiä mitä tekisi toisin, jottta voisi olla onnellisempi. Kohun aloittaneen postauksesta tulee mieleen että eikö pyöreämpi ihminen voi olla onnellinen vaikka haluaisikin ehkä liikkua enemmän tai syödä terveellisemmin? Mun mielestä voi, koska mä oon just hyvä esimerkki tommosesta 😄 nyt kun haluan taas laittaa omia haluja enemmän lapsen kanssa olemisen edelle niin olenkin alkanut kiinnittämään huomiota liikuntaan ja ruokaan. Silti olen ollut elämäni onnellisin nämä viimeiset 2 vuotta ❤️

    • Outi Karita

      Kiitos Aurora kommentista, ihanasti sinäkin kirjoitit ❤
      Onnellinen voi olla kehossa kuin kehossa. Toki ylipaino alkaa väistämättä jossain kohtaa vaikuttamaan hyvinvointiin ja aina sitä ei edes tiedä että kroppa voisi voida paremmin ennenkuin kokee sen.
      Mutta hyvinvointi koostuu niin monista asioista eikä kaiken tarvi olla siellä täydessä kympissä kokoaikaa ja onkohan se edes mahdollista… Pääasia että kokee voivansa hyvin! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.