Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Työahdistusta

Olen yrittänyt pitää kosmetiikkaelämäni ja muun elämäni erillään ja kirjoittaa blogiin lähinnä vain kosmetiikkaelämästäni (minkä vuoksi moni onkin kysellyt, onko minulla muuta elämää). Nyt oma elämäni tuntuu kuitenkin olevan hyvin hankalassa tilanteessa kosmetiikkaelämäni osalta.

Tällä hetkellä minua nimittäin ahdistaa aivan valtavasti.

Te tiedätte, että minä elän kosmetiikasta. Minua kiinnostaa kaikki mahdollinen kosmetiikkaan ja sen raaka-aineisiin liittyvä ja imen siihen liittyen jatkuvasti uutta tietoa itseeni sienen lailla. Luen kosmetiikasta kirjoja ja lehtiä, surffaan netissä kosmetiikka-aiheisilla sivuilla, järjestelen purkkeja ja putiloitani ja kirjoitan kosmetiikkablogiani. Minä kirjaimellisesti syön ja hengitän kosmetiikkaa (huulipunan ja hiuslakan muodossa)! En osaisi kuvitellakaan työskenteleväni minkään muun työn parissa. En ole koskaan tehnyt mitään muuta työtä ja toivon, etten tulisi koskaan tekemäänkään mitään kosmetiikkaan liittymätöntä työtä.

Nyt minulla on kuitenkin paha ongelma. Tämänhetkinen työnantajani vähensi syksyllä tuotuntejani huomattavasti ja minun oli tarkoitus tehdä 23 viikottaisen työtunnin sopimuksella väliaikaiseti hommia. Tämä yt-neuvottelujen lopputulos järkytti minua tietenkin kovasti, mutta surtuani tätä viikonlopun yli hain heti minua kiinnostavaan (kosmetiikka-aiheiseen) koulutukseen ja aloitin siellä peruutuspaikalla samantien. Ajattelin, että 23 tuntia viikossa menettelisi kyllä opiskeluiden ohella opintotukia nostaessa ja vähäisten työtuntien oli tarkoitus olla vain väliaikainen ratkaisu, jonka kestäisin opiskeluideni ohella.

No, kouluni loppuu tammikuun lopulla eikä tilanne näytä todellakaan paranemisen merkkejä. Tuntibudjetti ei näytä venyvän vaan päinvastoin kutistuvan ja minä olen nyt ihan kriisissä: Eihän normaali aikuinen ihminen voi elää 23:lla viikkotyötunnilla!

Nyt minulla on siis paha dilemma: teenkö sitä työtä, jota eniten maailmassa rakastan ja venytän penniä odottaen ratkaisun ja sopivan työpaikkailmoituksen putoavan taivaasta eteeni vai olenko realistinen ja yritän väkisin keksiä jotain muuta työtä, josta en tule koskaan nauttimaan, mutta josta saisin sentään normaalien työtuntien edestä palkkaa? Ja mistä ihmeestä minä edes keksin sellaisen muun työn, jonne tekisi mieli aamulla edes mennä? Ei ole työpaikkailmoituksissa pahemmin sellaisia vilahdellut…

Mitä mieltä te olette? Täysin ulkopuolinen mielipide tai tuuppaus voisi nyt olla tarpeen.

Kommentit (63)

  1. Sanni

    Nekun kommenttiin liittyen:
    Golden tekisi käsittääkseni töitä nykyisessä työpaikassaan kuitenkin ennen muun löytämistä, eli myös sillon kun hakisi tota tukee. eikä silloin voi laittaa ettei oo tuloja sillonkaa?
    Heh käsitinköhän itse väärin 😀 …

  2. Anonyymi

    Joo, siihen asumistukilappuun EI kannata laittaa, että saa ehkä töitä 3 kk päästä tms. Koska silloin tukea ei tipu, vaikka just nyt tarviskin. En ymmärrä, miksi noin monella on käynyt. Eli kannattaa kokeilla, josko aiemmat tulot ei estäisi hakemista 🙂

  3. Sirpale

    Mari Koo kirjoitti joitain aikoja sitten omaan blogiinsa tekstin "Opiskelija, markkinoi itseäsi työnhaussa blogilla" (http://www.marikoistinen.fi/2009/11/25/opiskelija-markkinoi-itseasi-tyonhaussa-blogilla/). Kannattaa lukaista läpi, vaikket varsinaisesti opiskelija olekaan. Mielestäni sinun kannattaisi työnhaussa rummuttaa tätä blogia, koska tällä hetkellä tämä lienee luultavasti parhain ja varmasti myös sieltä suosituimmasta päästä oleva suomenkielinen kosmetiikkablogi. Ja jos taso ei jatkossa aivn radikaalisti tipu, se tulee sellaisena myös pysymään. Oma kiinnostus ja suuri tietomäärä alalta on meriitti ihan missä tahansa työhaastattelussa.

    Voi tietysti olla, ettei sitä unelmaduunia tule heti edes tämän blogin ansiosta, ainakaan heti, kun taloustilanne on mikä se on ja jos pääkaupunkiseudulle muutto ei houkuttele. Tsemppiä työnhakuun!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *