Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Tukkakriisejä

Rakkaat lukijani.

Aina välillä joku teistä toivoo minulta hiustutoriaaleja. Olen yrittänyt selittää teille, ettei hiustenlaitto todellakaan ole minun juttuni, mutta ihan vaan varmistaakseni, että asiani myös menee perille, päätin tehdä tämän postauksen.

Yleensähän homma menee jotakuinkin näin:

Saan päähäni kihartaa tukkani muotoiluraudallani ja pikavilkaisulla olenkin varsin tyytyväinen huolettoman oloiseen lopputulokseen.

Tuskastun kuitenkin huomattuani, että kauniit kiharani näyttävätkin kuitenkin itseasiassa hieman miltä sattuu.

Toisella puolella kasvoja möllöttääkin kauniin kiharan sijaan iso pökäle ja kiharoiden suuntaa ei ole taaskaan ajateltu loppuun saakka.

Turhaudun hieman lisää ja jopa ärsyynnynkin jonkun verran.

Viimeinen niitti on kun huomaan, etten edelleenkään osaa kihartaa hiusteni takaosaa.

Tässä vaiheessa päässä yleensä napsahtaa ja huudan jo täyttä kurkkua hiuksiani repien wannabe-insinöörin juostessa sohvan taakse piiloon peläten lentäviä hiusputiloita.

Trust me, minä olen siis se viimeinen henkilö, jolta tahdotte hiustenmuotoiluvinkkejä. Kalju setännekin osaisi auttaa paremmin.

Mutta hoitotuotteista minulla on kuitenkin useampi sananen sanottavanani ja huomisen postauksessa paljastan eräästä uutuustuotteesta teille varsin hhmm…mielenkiintoisen faktan!

Toivottavasti teiltä kuitenkin sujuu tukanlaitto tätä bloggaajaa paremmin!

Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita tukkapäiviä toivottaa peruukkia harkitseva Virve.

PS. Tukkakriisin lisäksi koen jälleen nimikriisiä. Tai oikeastaan minulla ei taaskaan ole ongelmaa nimeni kanssa, vaan lähinnä muilla on.

Kun esittelin teille itseni nimellä mainitsin kommenttilaatikossa, että nimeni muistaminen tuottaa usein vaikeuksia ihmisille. Asia tuli taas todettua, kun juuri loppuviikosta sain kirjekuoren opiskeluihini liittyneeltä työharjoittelupaikalta. Kirje sisälsi työtodistuksen, ja tässä pieni ote siitä:

Hyvin kaunista ja imartelevaa palautetta ehdottomasti. Kiitos Virpi, että teit hyvää työtä työharjoitteluni aikana. Mutta hei, by the way, myös minä olin paikalla, miksei minua mainita?!

Kun esittäydyn uusille ihmisille ainoa hetki, jolloin he nimeni muistavat on, kun esittely on tapahtunut baarissa yön pikkutunneilla: ”Ai Virve niinku Virve Rosti! Hei…laulas Sata salamaa jooko…?”

Kokeeko joku muu nimikriisiä välillä?

Kommentit (38)

  1. Anonyymi

    Siis tää sun blogi on aivan mahtava! Luen tätä ihan hulluna siitä lähtien ku löysin! :)) jooh nimi asiasta sen verran et mul on kans erikoinen nimi, Patricia ja useesti joudun toistamaan et hmiset tajuu. mut siis se jää myös niiden päähän koska ne yleensä muistaa mun nimen aika hyvin (oho mikä saavutus) ja siis on jo nii monee kertaan kuullu sen "ai vähän niiku Patricia Kaas" varsinkin jostain syystä venäläiset tykkäävät sanoa tuota. (osaan siis venäjää) 😀

  2. Anonyymi

    joo ne lisäkirjaimet (esim niina p.) on kivoi ku ne annetaan usein jo eskarissa jos on monta samannimistä luokalla ja sit ihmiset tottuu niihi ja yhtäkkii huomaat ysillä et oot edellee se niina p,vaikkei luokal oo enää monee vuotee ollu ketää toista samanimist…:p olen omissa ajatuksissaniki jo jonna k…xDD ja oon aina jenna tai vaihtoehtoisesti mun ja mun kaverin hannan nimet sekotetaa keskenää -.-
    T: jenna eiku ainii olinki jonna K

  3. Anonyymi

    pakko kommentoida vaikka onkin vanha postaus, mutta ymmärrän todellakin nimikriisiasian!!! itse olen siis Antoniina, ja usein ihmiset sanovat vielä että "onpa kaunis nimi, taitaa olla venäläinen?" mutta silti olen: Anniina, Annastiina, Antonella, Antuliina.. kerran lukiossa historian ope jopa sanoi minua vahingossa anopiksi.. 😀

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *