Tukkakriisejä

Rakkaat lukijani.

Aina välillä joku teistä toivoo minulta hiustutoriaaleja. Olen yrittänyt selittää teille, ettei hiustenlaitto todellakaan ole minun juttuni, mutta ihan vaan varmistaakseni, että asiani myös menee perille, päätin tehdä tämän postauksen.

Yleensähän homma menee jotakuinkin näin:

Saan päähäni kihartaa tukkani muotoiluraudallani ja pikavilkaisulla olenkin varsin tyytyväinen huolettoman oloiseen lopputulokseen.

Tuskastun kuitenkin huomattuani, että kauniit kiharani näyttävätkin kuitenkin itseasiassa hieman miltä sattuu.

Toisella puolella kasvoja möllöttääkin kauniin kiharan sijaan iso pökäle ja kiharoiden suuntaa ei ole taaskaan ajateltu loppuun saakka.

Turhaudun hieman lisää ja jopa ärsyynnynkin jonkun verran.

Viimeinen niitti on kun huomaan, etten edelleenkään osaa kihartaa hiusteni takaosaa.

Tässä vaiheessa päässä yleensä napsahtaa ja huudan jo täyttä kurkkua hiuksiani repien wannabe-insinöörin juostessa sohvan taakse piiloon peläten lentäviä hiusputiloita.

Trust me, minä olen siis se viimeinen henkilö, jolta tahdotte hiustenmuotoiluvinkkejä. Kalju setännekin osaisi auttaa paremmin.

Mutta hoitotuotteista minulla on kuitenkin useampi sananen sanottavanani ja huomisen postauksessa paljastan eräästä uutuustuotteesta teille varsin hhmm…mielenkiintoisen faktan!

Toivottavasti teiltä kuitenkin sujuu tukanlaitto tätä bloggaajaa paremmin!

Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita tukkapäiviä toivottaa peruukkia harkitseva Virve.

PS. Tukkakriisin lisäksi koen jälleen nimikriisiä. Tai oikeastaan minulla ei taaskaan ole ongelmaa nimeni kanssa, vaan lähinnä muilla on.

Kun esittelin teille itseni nimellä mainitsin kommenttilaatikossa, että nimeni muistaminen tuottaa usein vaikeuksia ihmisille. Asia tuli taas todettua, kun juuri loppuviikosta sain kirjekuoren opiskeluihini liittyneeltä työharjoittelupaikalta. Kirje sisälsi työtodistuksen, ja tässä pieni ote siitä:

Hyvin kaunista ja imartelevaa palautetta ehdottomasti. Kiitos Virpi, että teit hyvää työtä työharjoitteluni aikana. Mutta hei, by the way, myös minä olin paikalla, miksei minua mainita?!

Kun esittäydyn uusille ihmisille ainoa hetki, jolloin he nimeni muistavat on, kun esittely on tapahtunut baarissa yön pikkutunneilla: ”Ai Virve niinku Virve Rosti! Hei…laulas Sata salamaa jooko…?”

Kokeeko joku muu nimikriisiä välillä?

Kommentit (38)
  1. Apua en malta oottaa tota mielenkiintoista faktaa! 😀

    ps.Sun hiukset on ihanan tuuuuheat!

  2. Voi sua! Sanotaanks sua sitten useinkin esim just tuolla Virpi nimellä?
    Äläs nyt tuskastu siellä hiustesi kanssa, mun mielestä tuokin kampaus on kiva, onhan se ihan eri näköinen kun esim suorat hiukset eli erilainen kampaus siis 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *