Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Tehdään näin ja näin, kuka tehdä jaksaa?

Postasin teille vähän aikaa sitten hyvästä työitsetunnosta ja siitä, kuinka tärkeää on hahmottaa, mitä kaikkea onkaan urallaan tehnyt, mitä on saanut oppia ja kuinka hyvän paletin siitä saa itselleen kasaan -ja muistaa vielä kaikkein tärkeinpänä pysyä nöyränä sen kaiken keskellä!
Vaikkei ura olisikaan vielä pitkä, on silti tarpeen osata tiedostaa ne omat taidot ja vahvuudet, olivat ne sitten kerättyjä sieltä työelämästä tai ihan vaan vasta koulusta. Ja aina pitää muistaa, ettei Mäkkäristä saatu työkokemuskaan ole todellakaan huono tai mitenkään nolo juttu: sehän kertoo vaan siitä, että osaa työskennellä paineenkin alla ja kiireessä, on valmis tekemään rahansa eteen työtä eikä nyrpistele nenäänsä ja vain makaa mielummin kotona sohvalla!
Meillä sattui olemaan pian tuon postauksen kirjoittamiseni jälkeen täällä Lontoon koulussani juuri sopivasti career coaching -kurssilla vierailijana ihminen, joka luennoi meille työhaastatteluprosessista ja CV:istä. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että oma CV:ni täytyisi hioa kuntoon ja päätin tunnin lopuksi kipittää kurssin ohjaajan puheille. Jos minä nyt kerran olin täällä koulussa, niin nyhtäisin kyllä jokaisesta opettajastani irti ihan kaiken mahdollisen hyödyn mitä minulle vain irtoaisi. En usko, että oppilaitoksellani olisi Suomessa välttämättä tarjota minulle vastaavaa henkilökohtaista apua, joten täällä kyllä halusin sen hyödyntää.
Lähestyin opettajaa tunnin lopuksi ja kysyin häneltä, olisiko hänellä mahdollisesti aikaa kurkistaa johonkin väliin CV:täni, sillä olisi mukavaa saada siihen jonkun näkökanta. Minun omilla taidoillani alkaa nimittäin hankalalta yrittää tiivistää siihen kohta kymmenen vuoden kokemus alalta kompaktisti, mutta taitoni vakuuttavasti ja monipuolisesti osoittaen.
Tottakai, tule tänään myöhemmin niin käydään sitä yhdessä kanssasi läpi,” lupasi hän. ”Lähetä se minullekin, minäkin haluan nähdä sen ja kommentoida. Tai lähetä se alkuperäinen versio ja se, millaiseksi te sen saatte muokattua!” hihkaisi väliin luentoa pitänyt naisihminen. Minulta oli jälleen mennyt vähän ohi, kuka hän oli ja mistä, mutta hei, hän oli ammattilainen ja voisi varmasti auttaa minua. ”Okei, minä lähetän…?
Kävin avaamassa CV:ni ja luin sen nopeasti läpi. Sen nykyinen muoto oli syntynyt eräällä englannin kurssilla, kun opettajamme oli vinkannut näppärästä ja kätevästä EuroPass CV -sivustosta, jolla voisi luoda oman CV:nsä ja pyytänyt meitä yhtenä koulutehtävänä tuottamaan oman CV:mme. Tulostin CV:ni ulos parin muutoksen kera ja olin siihen melko tyytyväinen, olinhan saanut siitä hyvän lausunnon englannin opettajaltanikin jo aiemmin. Siitä näkyi, mitä kaikkea olin tehnyt, mitä taitoja noista hommista saavuttanut ja millainen tyyppi olen. CV oli hieman pitkä ja halusin Lontoon opettajaltani neuvoja sen tiivistämiseen ja sanamuotoihin, mutta muuten se oli minusta sillä hetkellä vielä hyvä.
Career coachistani se ei sitä sitten kyllä todellakaan ollut!
Hän ei edes alkanut lukea sitä vaan alkoi oikopäätä selittää, miksi se näyttää huonolta. Hän yritti olla pehmeä, mutta oli kyllä silti hyvin selkeä. Hän näytti minulle esimerkkejä muiden CV:istä, joista voisin katsoa suuntaa siitä, miltä CV:n tulisi oikeasti näyttää ja naureskelikin leikkisästi hieman ettei voi uskoa, että EuroPass CV olisi vielä jossain käytössä. Niin…
Koska minulla on kattava työkokemus kosmetiikka-alta, koin huomattavasti luontevammaksi laittaa sen CV:ni alkuun kuin koulutukseni, mistä sain tietysti heti kuulla. Tähän väliin yritin sanoa, että hei ihan oikeasti, jos lukisit sitä nyt yhtään niin ymmärtäisit, että minun työkokemukseni on tällä hetkellä paljon painavampi kuin koulumeriittini, vaikka niitä nyt kyllä kokoajan karttuukin. Tässä hän jousti sanomalla sen olevan makuasia ja että voisin toki pitää homman noinkin päin jos kerran halusin.
Sain ihan oikeasti useampaan kertaan painottaa, että missä ihan eniten haluaisin apua olisi se, että hän kertoisi, onko CV:ni tekstisisältö hyvä vai huono ja miten voisin sitä lähteä jumppaamaan. Halusin, että hän konkreettisesti sanoisi, mitä voisin lähteä miettimään sisällön sanalliselta kannalta, jotta lopputulos olisi hyvä. Hän kuitenkin hädin tuskin luki yhtään mitään ja minua suorastaan lopulta jo lähes ärsytti, että olin edes mennyt näyttämään sitä hänelle. Etkö nyt oikeasti voisi edes katsoa, mitä olen tehnyt?
Hän piirteli minulle paperille kaavioita ja luki CV:täni hyvin nopeasti läpi. Yritin itse lopulta väkisin nostaa sieltä minun itseni tärkeiksi katsomia asioita esiin ja kysyä, että onko näitä hyvä esittää näin. Lopulta tuli jo typerä olo itselleen. Lopputulos oli jokatapauksessa, että homma näytti ihan surkealta ja that’s it. Sille pitäisi tehdä paljon.
Lähdin paikalta avusta kiitellen ja hymyillen, mutta minua sapetti niin vietävästi, ettei mitään rajaa. Eikö tässä hemmetin kaupungissa ihan oikeasti kelpaa mikään? Eikö täällä ole mikään tarpeeksi? Kaikilla tuntuu olevan kauheasti standardeja, joiden mukaan on mentävä ja vaatimuksia, joihin on venyttävä, mutta ketään ei oikeasti kiinnostanut, kuka ihmisenä olit tai mitä olit tehnyt. Homma korpesi niin paljon, että istuin kotona vain sohvalla ja lohtumussutin mansikoita pidätellen jälleen parkuani.
Kun tuo minun kiivasluontoinen sisäinen persoonani oli osannut lopulta rauhoittua, aloin osata asettua tilanteen ulkopuolelle. No joo, olivathan ne hänen minulle näyttämänsä CV:t aika hienoja ja erottuvia. En tiedä, miten Suomessa suhtaudutaan CV:hen, joka alkaa fonttikoolla 40 kirjoitetulla ja mustalla taustalla pohjustetulla hakijan nimellä, mutta ainakin se erottuu niiden muiden joukosta ja on loistava, jos sisältö on täyttä kultaa. Voihan suomeksi sitten tehdä sen hillitymmän version.
Ja joo, olihan hänen pointeissaan ihan täysin perää. Täytyisi vaan osata löytää, mitä työstäisi ja miten. Ja olihan se hyvä, että kävin naurattamassa vain häntä EuroPass CV:lläni enkä nolannut itseäni lähettämällä sitä muille tulevaisuudessa. Ja joo, tuntuuhan se tosiaan siltä, ettei täällä oikein mikään koskaan riitä kellekään, mutta ainakin se saa minut itseni venymään suorituksiin, joihin en muuten venyisi ja tekemään asioita, joita en muuten tekisi ja vieläpä onnistumaan niissä. Eihän täällä kukaan minua mihinkään pakota, minä asetin itse itselleni vaatimuksia ja tässäkin tapauksessa ohjaajani oli vain parhaan kykynsä mukaan kertonut, mitä voisin tehdä paremmin, jotta se näyttäisi siltä, miltä CV:t tässä maassa yleensä näyttävät. Päätin, että laitan CV:ni kuntoon ihan vaan siksi, ettei se enää ainakaan naurattaisi ketään.
Harmitti vaan, että en oikeastaan edes tiennyt, mitä lähtisin tekemään. Miten tiivistäisin kolme sivua tekstiä yhteen sivuun, kun en edes osaisi englanniksi sellaisia näppäriä ja nokkelia sanoja, joita voisin käyttää?
Ja niin, kenelle minun se pitikään lähettää myös sitten, kun saan sen valmiiksi? Mikä sen firman nimi olikaan, mistä se tyyppi oli…?
Oho, firman toimi-ideana olikin olla cosmetic recruitment company, eli nimenomaan kosmetiikkateollisuuteen keskittynyt englantilainen rekrytointifirma ja näköjään ainakin kotisivujensa perusteella oli hyvin menestyvä ja suosittu sellainen. He antavat neuvoja ja vinkkejä ihmisille, jotka haluavat tulla palkatuksi kosmetiikka-alalle tai headhuntaavat kosmetiikkafirmoille päteviä työntekijöitä. Cool!
Kenenkäs kanssa minä sieltä juttelinkaan, kuka sitä CV:täni pyysi näytille? Ai, itse yhtiön toimitusjohtaja… Ohhoh. No jooh, josko minä nyt sitten kuitenkin osaisin astua oman kiukkuympyräni ulkopuolelle tässä tilanteessa ja ymmärtää, että kaikki aiemmin saamani palaute ja neuvot CV:ni ulkonäöstä oli täyttä kultaa ja timantteja minulle? Pitäisiköhän se sittenkin hioa kuntoon niillä resepteillä, mitä career coachini minulle antoi, ne kun ilmeisesti toimivat täällä?
Ja jälleen kerran sain siis todistuksen siitä, että kannatti aamulla herätä kouluun. Tässä mielettömässä oppilaitoksessa kun ei voi ikinä aavistaa, millaisia tilaisuuksia päivä voikaan tuoda tullessaan!

Kommentit (14)

  1. Lotta Andersson

    Hei ei liity kyllä yhtään nyt postaukseen, mutta kuinka sait tohon blogin reunaan tuon instagram kuvajutun näkyviin, terveisin, minä toivoton joka on jo yrittänyt useamman tunnin saada samanlaista näkyviin…. 😀

  2. Anonyymi

    UK:n työmarkkinoilla kannattaa tosiaan mennä career coachin antamien oppien mukaisesti. Muokkasin oman CV:n hyvin paljon siihen standardiin mitä uk:n rekryfirmojen ja yliopistojen sivuilla neuvotaan ja sain haastattelun jokaisesta paikasta, johon ehdin cv:tä lähettää. Sehän siinä tärkeintä onkin – saada haastattelu ja saada työnantaja/rekrytoija vakuuttuneeksi siitä, että tästä tyypistä kannattaa kuulla lisää.

    Edellisessä työpaikassa luin läpi paljon suomalaisten hakijoiden lähettämiä cv:itä ja ei pahalla, mutta ne näyttää hirveiltä 😀 yleisesti ottaen ne oli monta sivua pitkiä, epäselkeitä, täynnä epärelevanttia nippelitietoa ja tärkeää infoa saa hakemalla hakea. Joku oli jopa laittanut tärkeimmän, eli nimen ja yhteystiedot viimeiselle sivulle! Ja valitettavasti sana "CV" on isommalla kun hakijan oma nimi. 😀 Koko sanaa CV ei tarvita ansioluettelossa! Hakijan kuva ei myöskään mun mielestä kuulu cvhen. Yksinkertaisesti oma nimi mahdollisimman isolla (mutta tyylikkäästi), mailiosoite, puh nro ja katuosoite, siinä se. Loppuun voi sitten lisätä kielitaitoa ym, mutta muuten keskitytään olennaiseen eli kokemukseen, koulutukseen ja ennen kaikkea siihen mitä taitoja näistä on kerätty.

    Suomalaisilla tuntuu olevan vielä matkaa hyvään, selkeään, nopealukuiseen ja myyvään ansioluetteloon. Ehkäpä brittistandardien cv saattaisikin suomalaiselle työnantajalle näyttää taas turhan itsekeskeiseltä? Pahoittelen pitkää viestiä, mutta asia on lähellä sydäntä 😀

    • virve

      Ihana kommentti, kiitos! Kuvasit kyllä ihan juuri täysin osuvasti brittiläisen ja suomalaisen CV:n erot. Olen kanssasi samaa mieltä myös siitä, ettei kuva kuulu CV:hen vaan CV on pelkkä selkeä kirjallinen osoitus omista relevanteista kokemuksistaan ja niiden kautta kehittyneistä taidoistaan. Kuvat kuuluvat sitten niihin varsinaisiin työhakemuksiin jos niissä sitä edellytetään. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *