Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Täysi kymppi?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tukkani väri on vaihdellut tumman ja vaalean välillä melko säännöllisesti.

Oma tukkani on vaalea eli tummuusasteeltaan noin 8-9 ja kesäisin pienen auringossa oleskelun jälkeen sitäkin vaaleampi. (Kesäisin se perisuomalainen maantienvivahde myös häipyy pois.) Viihdyn kuitenkin tummassa tukassa oikein hyvin (tällä hetkellä tummuusaste 2) ja tämä on se kotoisin. Tummuus tuo jotenkin särmää vaaleaa ihoa ja tylsiä piirteitä vasten enkä pidä tukkani sävyä liian kovana omalle vaalealle hipiälleni.

Inhoan kuitenkin kesässä eniten sitä, kuinka aurinko vaalentaa omaa tyveäni ja hiusten etuosan vauvahaituvia entisestään. Tai no, oikeastaan inhoan siinä eniten sitä, että tukan vaalentuminen saa minut himoamaan vaaleaa tukkaani ja ryhtymään säännöllisesti epätoivoisiin tekoihin alkuperäisen värini saamiseksi.

Lopputulos on kuitenkin aina sama ja tiedän sen jo etukäteen, mutta silti lähden aina mukaan rumbaan. Voi kuinka ihanaa olisikaan saada se vaalea tukka, jonka tyveä ei tarvitsisi olla jatkuvasti värjäilemässä ja johon riittäisi vain pieni raidoitus silloin tällöin!

Homma menee aina niin, että jonkun aurinkoisen päivän pimeänä yönä saan päähäni vaalentaa tukkani. Olen yleensä silloin yksin kotona ja yöllä kello yksi tuo päähänpistos vaan tuntuu jotenkin todella hyvältä ajatukselta. (Nykyään olen onneksi heittänyt pois kaikki tämän prosessin mahdollistavat tuotteet, mutta ennen minulla oli aina kaapissa tukkukokoja hiusväreistä, vaalennusjauheista ja hapetteista.)

Lopputulos on aina sama: vuosien tummentaminen ei tietenkään lähde yhdellä värinpoistolla ja tukka jää todella oranssiseksi. Päätän laittaa värinpoiston päähäni vielä uudelleen ja tukka jää tällä kertaa oranssisen laikukkaaksi ja tyvi on muuta tukkaa vaaleampi. Seuraavana päivänä hankin yleensä värin, joka tasoittaa tilannetta hieman. Tukkani ei kuitenkaan vieläkään ole sellainen kuin tahtoisin ja pyydän kampaajaksi opiskellutta ystävääni tekemään tukalleni jotain.

Lopputulos on aina lukuisien vaalennusten jälkeen se, että minulla on kellertävällä pohjalla vaaleita raitoja ja tukkani on purkkaa ja sitä joudutaan kerrostamaan hullun lailla ja vihaan reilusti kerrostettua tukkaani, jota on lähes mahdotonta saada aamuisin asettumaan. Sinnittelen kamalan tukkani kanssa hetken ja värjään sen aina lopulta takaisin tummaksi tuntien oloni taas kotoisammaksi, mutta kiroan edelleen lyhyitä hiuksenpätkiä. Tässä vaiheessa pohdin aina, miksi ikinä keksinkään ryhtyä vaalentamaan tukkaani ja kiroan entisten hyväkuntoisten ja kiiltävien tummien kiehkuroideni menetystä.

En myöskään missään tapauksessa tahdo mitään kompromissitukkaa, jota lähtisin pikkuhiljaa vaalentelemaan. En minä tahdo elää minkään vaaleanruskean tukan kanssa, tahdon joko tummaa tai vaaleaa (en mitään supervaaleaa kylläkään, mutta blondiksi tunnistettavan).

(Kuvituksena hiuskokeiluja teinivuosilta 2002-2007.)

Tänä kesänä yritän kuitenkin pysyä tiukkana ja tyytyä värjäämään tukkaani tummaksi. Minulla on muutenkin kasvatusprojekti meneillään ja silloin on vaan parasta olla temppuilematta vaalennusaideiden kanssa.

Tyvi siis paistoi jälleen ikävästi, joten uusi hiusväri oli pakko hankkia ennen kuin keksisin taas tehdä jotain typerää tukalleni.

Olen viimeaikoina käyttänyt tyven värjäämisen L’orealin Feria Preferencen sävyä 2.01 ja huomasin joku aika sitten kaupassa sen rinnalle tulleen uuden tulokkaan.

Sävy on sama, aineita on pakkauksissa saman verran… erona on vain se, että tässä uudessa pakkauksessa etupuolella on miehen kuva. Tarkoituksena lienee madaltaa miesten kynnystä hiusvärien ostossa, sillä muutamaan muuhunkiin sävyyn oli tullut naisen kuvalla varustetun pakkauksen rinnalle miehen kuvalla varustettu versio. Ihanaa, sillä moni mies ihan tosi empii ostaa ”naisten” hiusvärejä.

Helpoin vaihtoehtohan olisi tietysti tehdä kuten Schwarzkopf on tehnyt Live-väriensä kanssa ja pistää kanteen sekä miehen että naisen kuva, jolloin kumpaakin sukupuolta olevat uskaltaisivat tarttua pakkaukseen miettimättä, onko sen ostaminen noloa.

Olin jo ostamaisillani tuon miehen kuvalla varustetun Feria Preferencen sävyn 2.01 (ihan vaan varmistuakseni, että ne tosiaan ovat käytössäkin samanlaisia), mutta juuri silloin silmiini osui jotain muuta:

Thank God, FINALLY! Olen ollut todella, todella utelias näiden muka kymmenessä minuutissa värjäävien hiusvärien suhteen, mutta koska sekä L’orealin että Schwarzkopfin kummankin sävyvaihtoehdot loppuvat neloseen, en ole voinut ostaa näitä kokeiluun. Nyt L’orealin Excell 10′ -hiusväristä on kuitenkin saatavilla myös tummempiakin versioita, joten päätin samantien ottaa tämän kokeiluun. Vaikka nimittäin rakastan värjäyksen lopputulosta, inhoan itse sitä värjäysprosessia.

Hiustenvärjääminen on jostain syystä minusta aivan älyttömän ärsyttävää puuhaa. Jaksan säännöllisesti päivittäin läträtä kasvoilleni ja vartalolleni tuotteita ja voiteita, mutta tuntuu ihan ylitsepääsemättömän mahdottomalta jaksaa värjätä oma tyvikasvu viiden tai kuuden viikon välein. (Ja kampaajalla tyven värjääminen olisi turhan kallista, koska yhdellä värillä värjääminen on niin helppoa tehdä itsekin.) Värjääminen vaan vie jotenkin niin paljon aikaa ja energiaa ja on jotenkin vaan todella tylsä ja vaivalloinen prosessi.

Tämän värin kohdalla voin kuitenkin todeta värjäyksen sujuneen kerrankin ilman ärsytystä.

Väri oli helppo levittää tyveen väripullon kampamaisen pään avulla (halutessaan voi myös levittää tavallisella nokalla) ja se levittyi muutenkin hyvin. Pullossa oli sopivan reilusti väriä tyven värjäämiseen ja tukka tosiaankin värjäytyi siinä luvatussa kymmenessä minuutissa, vaikka tummennettavaa olikin vähintään kuuden asteen verran. (Kaikki kokeilemani värit kun eivät ole kyenneet tummentamaan tukkaani kunnolla edes kolmosasteisekseksi.)

Väri huuhtoutui tukasta helposti pois eikä tukka myöskään tuntunut väriä poishuuhdellessa ollenkaan sellaiselta hamppuiselta, miltä se joidenkin värien jälkeen saattaa tuntua. Mukana tullut hoitoainekin selvitti ja pehmensi tukkaa hyvin. Ainoa miinus oli pullo, josta ei meinannut aina oikein saada pitävää otetta sitä rutistellessa, mutta jonka kanssa temppuilu kuitenkin sujui.

Täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt. Tämähän oli aivan mahtavan helppoa ja näppärää! Jos väri vielä kestääkin hiuksissani, voin kertoa löytäneeni HG-hiusvärini. Osa tavallisista väreistä kun haalistuu jo noin kolmen viikon jälkeen ja ainakin kulmakarvojen ja ripsien pikavärien olen huomannut haalistuvan hieman tavallisia hitaammin vaikuttavia värejä nopeammin.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä näissä pikaväreissä tekee sen nopean värjäystuloksen. Pelkkä vahvempi hapete vai onko näissä jotain muutakin kiihdyttämässä reaktiota?

Onko jollain muulla kokemuksia näistä pikaväreistä?

Kommentit (46)

  1. Anonyymi

    Pidä tumma väri – sopii paremmin ja kauniimpi. Hailakat vaaleat joutaa alta pois . .

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *