Tällaista on shoppailla Soulissa

Kun vuosi sitten olin Soulissa, ahdistuin valtavasti erityisesti kosmetiikkakeskittymänä tunnetun Myeong-dongin alueen myymälöitä kierrellessä, sillä varsinkaan turistina niissä ei tuntunut saavan hetken rauhaa. Kadut olivat täynnä kovaan ääneen tarjouksia luukuttavia sisäänheittäjiä ja välittömästi myymälään sisään astuttua iholle liimautui myyjä, joka seurasi perässä kuin hai laivaa. Se ei ollut sellaista huomaamatonta ”puuhastelen tässä vähän omiani, mutta tiedostan, että olet siinä” -tyyppistä seuraamista, vaan ahdistavaa, ”tuijotan jokaista liikettäsi, olen ihan vähän liian lähellä sinua ja tiedän, että tiedostat sen” -tyyppistä seuraamista.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Tuota myyjää oli mahdotonta karkoittaa, sillä edes se, että hänelle kertoi haluavansa vain rauhassa katsella ei vaikuttanut mitenkään hänen läsnäoloonsa. Jos koskit mihin tahansa, alkoi hän välittömästi kaupata sitä ja kymmentä muuta tuotetta tai jos et koskenut mihinkään, kauppasi hän silti jotain satunnaista tuotetta. Jos yritit käännähtää ympäri palataksesi samaa kapeaa käytävää takaisin, mistä juuri tulit, olit välittömästi kiusallisen lähellä myyjää, eli kulku pienessä liikkeessä täytyi suunnitella niin, ettet vahingossakaan joutuisi tällaiseen tilanteeseen.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Viime reissullani keksin lopulta tavan saada omaa rauhaa. Otin ennen liikkeeseen menoa puhelimen korvalleni ja kälätin siihen itsekseni suomea. Usein sain silti oman haikalan perääni, mutta sentään sain periaatteessa katsella tuotteita ihan rauhassa ilman, että myyjä tyrkytti minulle tuotteita tai yritti lääppiä käsiini turhanpäiväisiä voiteita.

Viime vuonna ajattelin aluksi, että luulevatko myyjät, että aion varastaa jotain ja seuraavat minua siksi niin tiiviisti. Myöhemmin tajusin, ettei kyse ole siitä, vaan aasialaisesta tavasta, jonka mukaan myyjä on asiakkaan läheisyydessä valmiina olemaan avuksi heti kun asiakas vain sitä tarvitsi. Vika ei ollut myyjän tavoissa vaan minun tavassani haluta olla rauhassa.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Olin varautunut samaan ahdisteluun tänä vuonna ja hionut taktiikkaani ollessani puoli vuotta Thaimaassa. Viime vuonna puhelimeen puhuminen tarkoitti, etten voisi ottaa kiinnostavista tuotteista kuvia. Tänä vuonna tajusin vetää tukan sivuun, laittaa nappikuulokkeet korville ja työntää niiden piuhan käsilaukkuuni ilman, että sitä on edes kytketty mihinkään laitteeseen. Kunhan vain molottaisin rauhassa suomea kuulokkeisiini tarpeeksi näyttävästi saisin olla rauhassa ja käteni olivat vapaat käyttämään kännykkäni kameraa sekä tutkimaan tuotteita.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Yllätyksekseni tämä vuosi on kuitenkin ollut täysin erilainen. Vaikka erityisesti Myeong-dongin alueella myyjät yhä liimautuvatkin usein iholle, olen saanut olla rauhassa yhä useammassa myymälässä. Ero entiseen on hyvin, hyvin selkeä. Joihinkin myymälöihin mennessä suorastaan hämmästyn sitä, että minua tervehditään, mutta sen jälkeen kukaan ei tule häiritsemään minua. Joissakin myymälöissä joku tulee kysymään, tarvitsenko apua, mutta hyväksyy vastaukseni siitä, että katselen vain ja jättää minut täysin rauhaan.

Muutos on ollut niin radikaali ja hämmentävä, että päätin alkaa etsiä siihen syitä.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Kävi ilmi, että Etelä-Koreassa on uusi myymälätrendi ja tässä trendissä asiakas nimenomaan jätetään rauhaan. Paitsi että tuotteiden tyrkytystä tehdään kuulemma erityisesti turisteille, kokevat paikallisetkin sen usein hieman häiritseväksi ja alkuvuodesta tehdyn tutkimuksen mukaan puolet ostopäätöksistä tehdään muutenkin sosiaalisen median perusteella, eli myyjän rooli on usein varsin turha.

Uuden mallin mukaisessa myyntikonseptissa asiakkaiden annetaan pyöriä myymälöissä rauhassa eikä henkilökunta lähesty heitä ellei apua itse pyydetä. Suomalaisen korvaan tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta täällä Soulissa se ei sitä todellakaan ole ollut.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Onneksi täälläkin on nyt trendikästä kannustaa kuluttajia kiertelemään myymälää, leikkimään tuotteilla ja kokeilemaan niitä sekä nauttimaan elämyksestä omassa rauhassa. Myymälöissä voi esimerkiksi olla omia selfie-nurkkauksia tai kokonaisia huoneita, jotka on vain tarkoitettu tuotteilla leikkimiseen ja sen kuvaamiseen. Lähes jokaisessa vähänkin isommassa myymälässä on myös oma meikkaustila, jossa asiakkaat saavat rauhassa testailla tuotteita.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Myymälöissä käytetään myös yhä enemmän apuna erilaisia suosituimpien tuotteiden listauksia, nostetaan esiin merkin verkkosovuilla asiakkaiden antamia arvosteluja sekä korostetaan tuotteiden saamia palkintoja ja mainintoja. Sosiaalisesta mediasta tuleva myyntiapu on siis valjastettu täydellä teholla myymäläympäristöön. Apuna käytetään paljon myös telineisiin sijoitettuja näyttöjä, jotka ohjeistavat tuotteiden käyttöä ja tarjoavat lisätietoa ilman myyjää.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Tänä vuonna kaupoissa on siis ollut hyvin erilaista pyöriä ja vaikka asiakkaiden puolelta tyhjässä myymälässä olisi ollut viisikin henkilökunnan edustajaa, olen silti saanut kierrellä aivan rauhassa. Toki useissa liikkeissä iholle saa edelleen oman iilimadon, mutta asiakkaan rauhaan jättäminen on selvästi yleistynyt.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Bongasin viime vuonna ensimmäistä kertaa Innisfreen myymälöistä ostoskorit, joilla asiakkaiden oli mahdollista viestiä henkilökunnalle korivalinnallaan, haluaako hän asioida liikkeessä rauhassa vai kaipaako hän myyjän apua. Nyt tämä sama konsepti on käytössä jo usealla ketjulla. Viime vuonna Aritarium-myymäläketjun erään liikkeen ostoskorien pohjalla oli myös nappi, jota saattoi painaa kutsuakseen myyjän tarvittaessa paikalle. Tänä vuonna näin avunpyyntönappeja Innisfreen myymälän telineissä.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Omaan silmääni huvittavalta näyttää ja kuulostaa kuitenkin edelleen aasialainen tapa, jossa myymälähenkilökunta jakaa kasvottomia tervehdyksiä asiakkaille pitkin myymälää. Tapa on naurattanut minua mm. Japanissa, Thaimaassa ja täällä Etelä-Koreassa, eli kyse on täällä päin maailmaa varsin yleisestä ilmiöstä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että myymälähenkilökunnan kuuluu kajauttaa tasaisin väliajoin myymälän läpi raikuvia tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia ilman, että niitä on kohdistettu jollekin tietylle asiakkaalle.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Tämä voi tarkoittaa, että yhdellä myyjällä on pää laatikossa ja hän huutaa sieltä tavaraa purkaessaan tasaisin väliajoin ääneen, että ”Hyvää päivää ja tervetuloa liikkeeseemme”. Tervehdyksestä ottaa kopin toinen, toisella puolella myymälää oleva työntekijä, joka toistaa kaikuna saman ja huuto kaikuu tasaisin väliajoin pitkin myymälää ja liikkuu jopa kerroksesta toiseen. Juuri yhtenä päivänä kangasnaamiohyllyllä viitisen minuuttia seistessäni seurasin, kun hyllyä täyttäny mies huusi valehtelematta laatikoihin parikymmentä kertaa hyvän päivän tervehdykset.

Tapa on hyvin, hyvin outo, sillä siitä tuntuu minusta puuttuvan juuri se henkilökohtaisuus, jonka itse koen tervehtimisen tarkoituksena olevan. Se, että katsotaan asiakasta, osoitetaan henkilökohtaisesti tervehtimällä huomioineensa tämän läsnäolon ja tuodaan tunne, että jos asiakas tarvitsee apua, voi hän sitä kysyä. Aasian maissa tervehdystä huudetaan vain siksi, että niin kuuluu tehdä ja joku on käskenyt toimimaan näin. Suomessa tällaisella huutelulla saisi seinähullun maineen…

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Oudot tervehdystavat ovat kuitenkin vain huvittava piirre, joka sopii minulle täysin. Eipähän ainakaan tarvitse vastata myyjän tervehdykseen mitään. Olen ottanut täällä kuitenkin täyden ilon irti siitä, että saan rauhassa pyöriä kosmetiikkaosastoilla ja kuten etukäteen tiesinkin, on se ollu lomani pääaktiviteetti, jota olen tänäänkin lähdössä harrastamaan. En käynyt viimeksi Soulissa ollessani Itaewonin alueella ja nyt siellä on useampi kiinnostava kosmetiikkamyymälä, joihin aion tänään suunnistaa.

Ostolakossa korealaiset kosmetiikkamyymälät

Haluatteko te kierrellä myymälässä rauhassa vai kaipaatteko seuraksenne myyjää?

virve-fredman-taydellinen-iho-opas-korealaiseen-ihonhoitoon

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

Kommentit (13)
  1. Ehdottomasti haluan kierrellä rauhassa ja tutkiskella incejä ja tuoksutella. Tarvittaessa arvostan todella kyllä myyjän ammattitaitoa, erityisesti jos vaihtoehtoja on liikaa, enkä osaakaan tehdä päätöstä. Omat kulutustavat ovat viime vuosien aikana tosin muuttuneet, ja pyrin ostamaan vaan tarpeeseen, joten ostoksilla ”luuhailukin” on vähentynyt.

    1. Minäkin tykkään siitä, että saan katsoa rauhassa, mutta sitten kun haluan, on saatavilla asiansa osaava myyjä. 🙂

  2. Nämä kulttuurierot eri asioissa ovat aina todellisia herkkupaloja, ahmin jutut niistä aina hirmu kiinnostuneena. Jännä, miten eri tavoin niinkin tavallinen asia kuin ostaminen ja myyminen toimivat maailman eri kolkissa.

    Ihmeellistä myös, että muutos viime ja tämän vuoden välillä on niin suuri tuossa iilimatohommassa. Hauskasti olit jo varautunut ovelilla konsteilla saamaan omaa rauhaa 🙂 Ja nuo korit on hyvä idea, koska niin myyjäkin tietää, kuka asiakas haluaa olla rauhassa ja kuka haluaa apua.

    Itse koen todella epämiellyttävänä, jos joku roikkuu koko ajan iholla. Täällä päin kuitenkin ihmisellä on oma, aika suurikin suojavyöhyke, jonka ylittäminen koetaan tunkeilevana. Jo Etelä-Euroopassa tullaan paljon lähemmäksi, mikä tuntuukin sitten jo aika kiusalliselta. Esim. vaikka hiusten näplääminen jossain random-tilanteessa on ihan hirmuisen omituista, siis tyyliin sellainen, että joku haluaa kokeilla, minkä tuntuista on vaalea hius.

    Tuollainen tervehdysten huutaminen yllättäen säikäyttäisi mut ensi kuulemalta varmaan henkihieveriin, kun en tietäisi, onko se palohälytys, talon romahdusvaroitus vai mikä. Johtuu varmaan siitä, että huutaminen on näillä leveysasteilla aina merkki jostakin hälyttävästä tai poikkeuksellisesta. Kuinka paljon ääntä siellä käytetään yleensä eri tilanteissa?

    Entä oletko jo testaillut korean kielen taitojasi?

    1. Minustakin on aina mielenkiintoista kuulla ja lukea kulttuurien eroista. Oppii uutta ja saa hyviä ideoita. 🙂

      Tuosta ännenkäytöstä: tuntuu, että nämä kyllä huutavat aika kovaa, mutta kun ääni ei ole kovin matala, niin kuulostaa silti aika kepeältä huutelulta. Toisaalta välillä ääni on niin kova ja lapsenomainen, että huutelu saattaa jopa ärsyttää kun toistuu niin paljon… 😀

      Täytyy muuten myöntää, että korean taidot ovat hukkuneet yhtä nopeasti kun viime syksynä karttuivatkin. Silloin opiskelin kieltä innolla, mutta sitten se jäi vähän ja nyt tajusin, että olen unohtanut kaiken… Pitänee alkaa taas kertailla ja innostua uudellen. 🙂

    2. Jos jatkat korean opiskelua, voisitko laittaa tänne blogiinkin muutaman perusfraasin vaikka foneettisesti länsiaakkosilla? Olisi hauskaa osata perustervehdykset, kiitokset, anteeksi ja näkemiin koreaksi. En jaksa googlettaa niitä, mutta jos tällä lailla helposti saa tietoa, niin sitten ainoa vaiva on vain opetella ne 😀

      Ja jos on joitain erittäin tärkeitä kohteliaisuussääntöjä, joita pitää noudattaa, olisi kiva lukea niistäkin.

      Eikös ne messut ole juuri näillä hetkillä siellä Soulissa? Jos on niin hyvää kosmedyykkausta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *