Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Sodankäynnin psykologiaa, eli voiko kipeänä meikata?

Minulla on jo muutaman päivän ollut päällä se maailman ärsyttävin flunssan vaihe: olo on kurja ja räkää valuu kovemmalla kohinalla kuin Vantaanjoessa virtaa vesi, mutta silti päälle ei puske kunnon kuumetta tai pahimman luokan hönötystä. Jaksaa tehdä asioita, mutta pienet paikoittaiset vilunväreet ja iholla oleva kosketusherkyys kertovat, ettei välttämättä kannattaisi. Lepo olisi se paras vaihtoehto, mutta silti siihen kokee olevansa vielä liian ”terve”.
Kokeilin eilen lepoa ja tänään olin jo hieman kyllästynyt siihen. Ilta, yö sekä aamu olivat menneet pienessä ”musta ei tunnu hyvältä” -uikutuksessa ja kun keskellä päivää sitten aloin iskemään meikkiä kasvoilleni, kohtasin hämmentävän kysymyksen: Miksi meikkaat, vaikka olet kipeä?
Kipeänähän ei tietenkään saisi meikata. Mitään haittaa siitä ei ole kellekään eikä kipeänä meikkaaminen tai meikattuna oleminen lisää mitenkään taudin vakavuutta, mutta jossain määrin se voi syödä uskottavuutta. En varmasti ole väärässä jos väitän, että moni kurjan olonsa vuoksi sairaslomaa hakemaan lähtevä jättää ihan tarkoituksella meikkaamatta. Usein kun nimittäin riittää, että menee täysikuntoisena ilman meikkiä töihin ja kohtaa lausahduksen ”Oletko kipeänä, näytät hieman siltä?”
Jostain syystä on yleinen normi, ettei kipeäksi julistauduttua meikata. Näin ei vaan tosiaan tehdä, vaikkei sillä mitään vaikutusta olekaan keneenkään tai mihinkään. Ja ihan oikeasti kunnolla kipeänä ollessa se ei edes huvita tai kiinnostakaan. Jo pelkkä se ajatuskin, että joutuisi lähteä läträämään vedellä meikkejä pois kuulostaa vilunväreitä aikaansaavalta. Se, että julistautuu kipeäksi antaa myös luvan olla meikkaamatta ja kulkea pieruverkkareissa tukka likaisena.
Tällaisella pienessä orastavassa flunssataudissa koen itse meikkaamisen kuitenkin olevan yksi parhaista aseista taudinkulkua vastaan. Täysiä sotamaalauksia en minäkään jaksa nassuuni iskeä, mutta pieni ehostautuminen vähentää jollain kierolla psykologisella tasolla flunssan oireita.
Jos katson peiliin ilman meikkiä nenä punaisena toinen käsi verkkareiden taskussa ja toisen käden sormet sieraimia sivellen, olen jo antanut flunssalle periksi. Näytän sairaalta, joten myös ihan selvästi olen sitä. 
Minun vastaiskuni flunssaa vastaan ei ole lääkekaapissa. Minä yksinkertaisesti laitan hieman meikkipohjaa, ripsiväriä, rajaukset ja kulmat kuntoon ja päälle kivan, mutta mukavan mekon. Olo ei ole maailman paras, mutta huomattavasti parempi, kun en peiliin vilkaistessa näytä niin sairaalta. Jos en näytä sairaalta, en voi sitä myöskään olla. Se on sitä naisen logiikkaa, katsokaas.
Psykologinen temppuiluni toimii hyvin tällaisen pienen orastavan flunssan kanssa joskaan en suosittele sitä missään tapauksessa oikean inhan olon aikana. Mutta kyllähän te tiedätte kaikki sen tunteen, kun flunssa on tulossa, muttei millään malttaisi antaa sille periksi? Silloin tämä auttaa edes jossain määrin.
(Ja voin kuitenkin kertoa, että kun minulla iskee kuume ja flunssa ihan oikeasti ja kunnolla, en todellakaan meikkaile ja vähät välitän siitä, miltä näytän.)
Millaisia flunssaa vastaan taistelijoita te olette? Käyttääkö joku muu kosmetiikkaa ja pukeutumista sisäisen psykologisen sodankäyntinsä aseena?

Kommentit (14)

  1. hanipupu

    Mitä heitit tänään pois?;-) enkä minäkään kyllä kipeänä viitsi tai jaksa ruveta meikkaamaan vaikka se hauskaa olisikin

    • virve

      Kerron pian. 😉

  2. Dahlia

    Jos jaksan kipeänä meikata niin meikkaan, harvemmin jaksan. Kuitenkin semmoisessa pienessä lenssussa, juuri siinä ärsyttävässä, monesti piristän henkistä oloa huulipunalla.

  3. Annika

    täällä yksi kanssaeläjä! erittäin kipeä olo, muttei kuumetta, vain räkä valuu ja vilunväreitä satunnaisesti. ja olo on raukea, mutta silti vois jottain tehdä. no, viisasta lähteä tanssiharkkoihin. 😀

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *