Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

So is there some chemistry between us…?

Tämä postaus on pyhitetty puhtaasti koulufiilistelylle ja tarkalleenottaen kemian fiilistelylle (jonka lukemisen ja oppimisen luovasta tuskasta ja riemusta lopussa vielä pieni videopätkä).
Aloitin parisen kuukautta sitten estenomin opinnot ja vaikka monella onkin hieman harhainen käsitys siitä, että estenomit mukamas tekevät samoja juttuja kuin kosmetologit, kampaajat ja meikkaaja-maskeeraajat, niin tahtoisin musertaa ne mielikuvat kertomalla, että estenomit ovat aivan oma ammattiryhmänsä. Samantyyppiistä myyntityötä nämäkin kosmetiikan moniosaajat voivat kyllä harjoittaa ja monilla estenomeilla onkin taustalla edellämainittujen tyyppisiä opintoja, mutta estenomiksi valmistuminen ei tarkoita millään lailla sitä, että olisi saanut koulutusta meikkaukseen, kauneushoitojen tekemiseen tai hiusten laittamiseen. Sen sijaan estenomit ovat ammattilaisia kosmetiikan lainsäädännössä, alan kaupallisella puolella ja varsinkin kosmetiikan kemiassa.
Ja tästä päästäänkin siihen kemiaan.
Luulin aluksi rakastavani kemiaa. Olinhan etukäteen jo vuosia tankannut päähäni INCI-juttuja vaikka kuinka paljon ja saanutkin niihin ihan opetustakin kosmetiikkamyyjäksi muutamia vuosia sitten opiskellessani. Asia kiinnosti minua valtavasti ja halusin oppia siitä kokoajan lisää. Kemian olisi siis pakko olla minun juttuni!
Ensimmäisen maanpinnallepudotuksen sain estenomien pääsykokeissa. Olin jostain syystä kuvitellut, että pääsykokeissa riittää, kun suurinpiirtein hallitsee kemian termit ja tyytynyt vain vilkuilemaan pääsykoekirjaksi maaräytynyttä lukion ykköskurssin kemian kirjaa sieltä täältä. Olikin melkoinen hämmennys, kun sain eteeni pääsykokeiden kemian osion, josta en ymmärtänyt tuon taivaallista. Olin valmis luovuttamaan koko pääsykokeet sen nähtyäni, mutta koska olin muutenkin kokeissa sillä idealla, että katsotaan nyt, niin ensivuonna sujuu paremmin, joten veikkailin, arvioin ja laskelmoin ja kuin ihmeen kaupalla pääsin vielä läpikin. Pisteet eivät varmasti ole ollet huimat, mutta ainakin ne riittivät.
Kun koulu sitten alkoi, oli edessä kemian lähtötasotesti. Testi pohjautui samaan lukion kemian ykkäskurssiin, johon pääsykokeetkin olivat pohjautuneet. Jos lähtötasotestistä selvisi, saattoi kemian peruskurssin sivuttaa, mutta mikäli ei, oli edessä kertauskurssi. Tiesin kertauskurssin olevan minulle välttämätön ja testiä aikani katseltuani palautinkin sen opettajalle tyhjänä. Ihan hävetti, kuinka vähän olisin tiennyt, joten ajattelin itseni kannalta olevan vähemmän noloa vaan palauttaa koko paperi tyhjänä ja mennä nöyrästi kertauskurssille.
Ajattelin, että homma lähtee sujumaan opettajan johdolla. Asiat käytäisiin hitaasti ja helposti läpi ja oppisin perusteet muitta mutkitta. Pyh. Tunti tunnilta tunsin oloni typerämmäksi enkä vaan ymmärtänyt, mistä opettaja ja muut ihmiset vastauksiaan vetivät. Ihan kuin kaikki muut olisivat saaneet käteensä jonkun salaisen teoksen,  josta olisivat kyenneet lukemaan asioita selkokielellä ja minä yrittäisin kahlata läpi sitä lukion kemiankirjaa, jonka lauseista en vaan ymmärtänyt mitään. Vaikka kuinka luin tekstiä, ei se vaan jäänyt päähäni. ”Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala… f**k this, en edes pidä kalasta!”
Kemia tuntui siis todella, todella haastavalta. Yksikään termi ei jäänyt päähäni enkä edes hahmottanut kokonaisuuksia. Kuinka jaksollista järjestelmää luetaan? Mikä on vedyn kemiallinen merkki? Entäs typen? Mistä ihmeestä te muut tiedätte, kuinka monta sidosta hiili muodostaa? Mitä tarkoittaa poolinen? Mikä ihmeen kovalenttinen sidos? Tai millaisia vastauksia opettaja edes haluaa minulta saada kysyessään funktionaalisia ryhmiä? Mistä ihmeestä me edes puhumme?
Koko kurssi oli minulle siis täyttä hepreaa. Vihasin sitä ja vaikka osallistuin jokaiselle oppitunnille toivoen saavani ahaa-elämyksiä, en koskaan saanut niitä. Minä en vaan ymmärtänyt mitään.
Lopulta päätin, että hemmetti vieköön, jos melkein kaikki muutkin ymmärtävät, mistä hommassa on kyse, en minä vaan voi olla niin tyhmä, ettenkö ymmärtäisi. Päätin, että nyt saa riittää. Minä piru vieköön opettelen nämä asiat, sillä minua nimenomaan kiinnostaa se kosmetiikan kemia ja jos se vaatii näiden perusjuttujen opiskelun niin sitten minä hitsit vieköön opiskelen nämä! Opiskelemaanhan tänne on tultu ja jos kerran jätin työnikin tätä koulua käydäkseni olisi vähintäänkin kohtuullista, että sitten myös käyttäisin aikani opiskellen. 
Luin kirjan kappaleita läpi. Highlightailin erivärisillä kynillä niistä asioita. Tein muistiinpanoja. Minulla on nyt viimeisen kemiantunnin jälkeen vajaat parisen viikkoa aikaa loppukokeisiin ja päätin, että teho-opiskelen asiat. Lähdin ihan perusteista. Opiskelin alkuaineiden lyhenteitäkin Älypään kemian visan avulla. Selostin kavereilleni atomin rakennetta. Tein käsitekarttoja. Katselin YouTubesta videoita. Tein lisää käsitekarttoja. Pikkuhiljaa heprea alkoi muuttua ruotsiksi ja sitä kautta enää vaan savoksi. Nyt mennään jossain turun tienoilla: asioissa alkaa olla jotain järkeä, mutta muutama homma vielä mietityttää.
Löysin sisäisen koulunörttini viime perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun vielä klo 02:15 istuin käsitekarttani edessä todeten, että ymmärsin, mitä termi ”funktionaalinen ryhmä” tarkoittaa ja mitä eri ryhmiä minun tuli hallita. Oli aivan mieletön tunne huomata, että olen ihan oikeasti tajunnut jonkun jutun! Niin hassulta kun se kuulostaakin, en todellakaan haikaillut tuona yönä opiskelijabileitä ja kännitanssimista vaan sain paljon suuremmat kiksit siitä, että tajusin, kuinka tunnistan ketonin tai amidin! Puhumattakaan siitä, että olisin lauantaiaamuna joutunut miettimään, kenen kanssa otin ja mitä otin. Muistin tasan tarkkaan aamulla pirteänä herätessäni, että eetterissä kaksi hiilivetyketjua on kiinnittynyt samaan happiatomiin. Mieletön fiilis!
Ehkä tämä on sitä aikuisena opiskelun suurinta riemua kun saa suurimmat sävärit siitä, että oikeasti tajuaa oppineensa jotain. Olkoonkin, että lähipiirini on kemiankertausteni yhteydessä hieman masentanut minua kyselemällä huvittuneena, enkö juuri kertonut oppineeni asian, joka opetettiin peruskoulussa tai että netistä katselemani opetusvideot ovat yläasteikäisille suunnattuja. Pyh, sanon minä. Vaikka olisivatkin, niin veikkaan, etteivät ne ainakaan suurimmalla osalla aikuisväestöä ole aktiivimuistissa!
Tällä hetkellä kemian kertauskurssin tentti siis lähestyy, mutta en enää panikoi sen suhteen yhtä pahasti kuin vielä muutama viikko sitten. Atomin rakenne on hallussa, ymmärrän poolisen ja poolittoman sidoksen eron ja vahvat ja heikot sidokset tarkoittavat minulle jo jotain. Osaan lisäksi nimetä rakennekaavasta erilaisia funktionaalisia ryhmiä sekä riittävissä määrin nimetä erilaisia molekyylejä. Ainemäärän, konsentraation ja massan laskeminen ovat vielä hieman työn alla, mutta eiköhän niistäkin hyvä tule. Ainakin termi ”Avogadron vakio” on jo tullut tutuksi.
Postauksen lopputulemana onkin, etten enää itseasiassa inhoa kemiaa samoissa määrin, kuin mitä sitä vielä muutama viikko sitten inhosin. Jos joku asia tuntuu pirun haastavalta, on epäilemättä helpointa vaan heittää hanskat tiskiin ja todeta, ettei edes jaksa alkaa tahkoamaan sen kanssa, kun ei siitä mitään kuitenkaan ymmärrä. Ja tottahan se on, että alku on aina hankala. Jos kuitenkin viitsii nähdä hieman vaivaa ja tankata asian päähänsä ihan vaan sillä kiukun ja raivon määrällä miettien, etten minä saamari vieköön voi olla näin tyhmä etten tajuaisi juttuja, joita kaikki muutkin ovat kyenneet tajuamaan ja on valmis uhraamaan hommalle muutamia tunteja sieltä täältä niin voin taata, että se fiilis, jonka itselleen saa huomatessaan tajuttuaan homman on aivan mieletön!
Tsemppiä siis vaan muillekin kemian kanssa tahkoaville! Ei ole helppoa ei, mutta siitä voi kyllä päästä kärryille!
Loppukevennyksenä vielä video siitä, kuinka opiskelin funktionaalisten ryhmien rakenteita. En tiedä, kuinka asiallisilta ja hillityiltä te näytätte asioita opiskellessanne, mutta vaikka tiedostin tietysti aluksi kameran läsnäolon en ajatellut sitä ja näytänkin normaalistikin juuri tuolta opiskellessani. Tilanne ei siis ole millään lailla lavastettu.
Video osoittaa myös loistavasti sen, millaisia multitaskingin kuningattaria naiset ovat. Itse ainakin näytän kykenevän yhtäaikaisesti paitsi opiskelemaan kemiaa, myös joogaamaan, tanssahtelemaan, soittamaan rumpukomppia, välillä anomaan apua joltakin korkeammaltakin taholta sekä kääntämään suurimman osan asioista vielä viittomakielellekin kaiken tuon hiustenlaiton oheella… (Enkä muuten enää yhtään ihmettele, että niitä hiuksia on joka paikassa!)
Lisävinkkinä sanoisinkin, että sen oman parhaan oppimistavan löytäminen auttaa paljon!
Että namaste vaan kaikille!
PS. Kuten videolta näkyy, on huoneeseeni aiemmista puheistani huolimatta ilmestynyt pari tarpeellista sisustuselementtiä. Jutellaan niistä toiste enemmän! Ja juu, kun minä fokusoidun johonkin muuhun, on huoneen siisteys sivuseikka…

Kommentit (70)

  1. Anonyymi

    Oli pakko kommentoida, kun postaus oli niin huvittavaa luettavaa. 😀 Itse opiskelen toista vuotta amk:ssa laboratorioanalyytikoksi, ja meidän kemian opinnot ovat haastavampia, lievästi sanottuna! 😀
    Mutta tsemppiä opiskeluihin! 🙂 Jostain sitä on aloitettava. 🙂

    • virve

      Minäkin odotan, että päästään haastavampiin juttuihin nyt kun nämä perusasiat on saatu kerrattua pois. 🙂

  2. Anonyymi

    HUIPPU video. Samaistun sataprosenttisesti. Huomista tenttiä odotellessa.

    • virve

      Toivottavasti tenttisi meni hyvin! 🙂

  3. intootje

    Mulle kävi aikanaan niin, että sairastuin rauhaskuumeeseen kun se lukion kemian kurssi alkoi ja sitten kun viimein palasin kouluun niin olikin jo kokeen aika heti seuraavalla viikolla 😀 Oli siinö mielessä kyllä lukion hankalin kurssi, kun en ollut ollut tunneilla kuin alkussa pari kertaa ja sitten pari kertaa ennen koetta. Mutta ihan hyvin pääsin sentään läpi… Mieheni on kemian insinööri joten jos vielä joskus tarvii kemiaa opiskella niin onneksi on apu lähellä 🙂

    Tsemppiä opintoihin, kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

    • intootje

      Tulipa tuohon kirjoitusvirheitä, sori!

    • virve

      Voi ei, haastavaa ollut varmasti itsekseen kahlata kaikki läpi. :/ Vaikka toisaalta, enpä minäkään tunneilla mitään oppinut, vaan opiskelin itse lopulta asiat kotona. 🙂

  4. Anonyymi

    Upea teksti! Pakko näyttää tyttärellenikin, jonka taistelutantereena tällä hetkellä on matikka. Periksi ei anneta, ei piru vie!

  5. Anonyymi

    + tekemään tästä kaikesta älyttömän hauskan näkösen "tanssin"

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *