Päivä 298: Tunnustuksia

Todella moni on haastanut minut paljastamaan itsestäni muutamia faktoja, mutta olen ollut hyvin laiska näiden haasteiden kanssa enkä ole saanut hommaa oikein toteutettua. En tiedä mitä kirjoittaisin tai kenet edes haastaisin (enkä muista, keiltä kaikilta olen tämän haasteen edes saanut), sillä kaikki seuraamani bloggaajat ovat jo saaneet blogiinsa tämän haasteen. Tyydyn siis itse vaan toteuttamaan haasteen jälkijunassa ja toteamaan, että kaikki aktiivisesti seuraamani bloggaajat ovatkin jo toteuttaneet haasteen.
Tässä kuitenkin omat tunnustukseni:

1. Tykkään Jari Sillanpäästä. Ihan tosi, Jartsa on ihan mielettömän symppis ja laulaa ihanasti! Ja ne lantiomuuvit! Eipä kyllä Antti Tuiskun lisäksi moni suomalainen artisti moisia liikkeitä vetele… Olen jopa käynyt Jartsankeikallakin. Tosin sydämessäni on aina paikka myös ikuiselle rakkaudelleni Hansoneille, eli minut tuntevat eivät kuulemma hämmästy, kun kuulevat minun pitävän Jartsastakin. Lukeutuvat kuulemma samaan, outoon kategoriaan. Eivät minusta vaan. Lisäksi olen viimeaikoina tykästynyt kovasti The Baseballsin musiikkiin. Toisaalta nautin myös älyttömästi Bob Marleyn kuuntelusta… Melko laaja maku, ilmeisesti? Jazzia en kuitenkaan voi sietää enkä suurinta osaa klassisesta musiikista, sillä musiikissa on ehdottomasti oltava selkeä rytmi.

2. Välillä minulla on teille niin hirvittävät määrät kerrottavaa täällä blogissa, että saatan näpytellä jopa viikon postaukset etukäteen valmiiksi. Sitten aina välillä tarkistelen ja hion niitä tehden joskus myös pieniä lisäyksiä niihin ennen niiden julkaisua. Ja välillä lykkään niiden julkaisua pitkäänkin, kun keksin jotain, mitä tahdonkin julkaista ennen niitä. Hyvin harvoin koittaa päiviä, joina en tietäisi etukäteen, mistä aion blogata. Ja hyvin harvoin nykyisin koittaa päiviä, joina julkaisen vasta samana päivänä näppäillyn postauksen.

3. Postausteni menneet ja tulleet tuotteet eivät ole aina ihan reaaliajassa. Tämä johtuu juuri siitä, että olen niin innoissani kirjoitellut postauksia valmiiksi etukäteen, että yllättäen loppuneet tai minulle ilmestynee tuotteet eivät vaan pääse heti esiin. Saman kuun trafiikin pyrin kuitenkin laittamaan saman kuun postauksiin.

4. Olen kotona aika kova kiukuttelija. Omasta mielestäni tietenkin hyvin suloinen kiukuttelija. Töissä osaan joustaa, mutta kotona on parasta totella minun tahtoani, tai puhkun ja puhisen wannabe-insinöörin nurin. Ja sitä paitsi minun ideani ovat kuitenkin paljon parempia kuin hänen ideansa! (t. Pirttihirmu)
Totuus on kuitenkin, että olen hyvin onnekas, että olen löytänyt niin kiltin ja ihanan miehen, että hän jaksaa pitää kiulutteluani vain yhtenä söpönä piirteenäni. Ainakin yleensä.

5. Nautin ihan suunnattomasti yksinolemisesta. Tulen todella kiukkuiseksi, jos en saa aina välillä olla ihan hiljaa ja rauhassa ja puuhailla omia pieniä puuhiani. Voisin siis sanoa, etten ole mikään kovin sosiaalinen luonne. Tämän vuoksi rakkaan wannabe-insinöörin kanssa yhteiselo tuottaa minulle välillä hankaluuksia, sillä minun tekisi usein mieli kiljua vaan täyttä kurkkua hänen suunsa tukkoon ihan vaan silloinkin, kun hän kesken hiljaisen hetkeni kysyy minulta, laittaisiko hän minulle ruokaa. Välillä vaan on ihanaa, että kaikki ympärilläni ovat hiljaa ja saan puuhata ihan rauhassa.

6. Tulen hyvin kiukkuiseksi myös, jos en saa päivittäin hedelmiä. Banaanit ja omenat ovat ehdottomia (joskin vihreille omenoille olen allerginen), mutta myös tuore ananas, luumut, viinirypäleet tai esimerkiksi nektariinit ovat herkkujani.

7. Minua ärsyttää, jos tuotteita ei hetkeen lopu. Kääntelen ja vääntelen purkkeja ja pakkauksia ja yritän epätoivoisesti löytää jonkun, josta voisin päästä eroon. Tai ainakin jonkun, jonka voisin heittää vanhentuneena pois. Tai edes jonkun, jonka voisin antaa jollekin ystävälleni. Ahdistun, jos tuotteita ei ole loppunut moneen päivään.

Lähes kaikki seuraamani bloggaajat ovatkin totuutensa kertoneet, mutta enemmän minua kiinnostavatkin tällä hetkellä lukijoideni totuudet. Kertokaahan jokainen itsestänne yksi totuus meille, niin ollaan ainakin asteen verran tuttavallisempia!

PS. Harmikseni joudun keskeyttämään ensimmäisen tytöharjoittelujaksoni jo sen puolessa välissä neljän työpäivän jälkeen Silja Europan ikävä hajoamisen vuoksi. Itse en kyseisellä laivalla ole ollut harjoittelemassa, mutta tilanne vaikuttaa selkeästi myös muuhun laivaliikenteeseen. Ymmärrän tilanteen kyllä täysin ja palkallisista työntekijöistä huolehtiminen on tietysti aina ensisijalla meihin ”ylimääräisiin” verrattuna. Koti siis kutsuu myös minua jo torstaina! Saa nähdä, kuinka loput harjoittelujaksot järjestyvät…

No, en valita, sain nimittäin yhtäkkiä kuusi ylimääräistä vapaapäivää. Harmi vaan, että ne ovat palkattomia (olin siis ottanut omasta työstäni palkatonta vapaata), mihin tällä hetkellä köyhällä opiskelijalla ei tietysti olisi varaa. No, ei se ylimääräinen lomailu tietysti pahaakaan tee! Kyllähän sieltä kotoa aina jotain siivottavaa esimerkiksi löytyy..

Kommentit (20)
  1. Nykyään omistan niin vähän tavaroita kuin vain olla voi, ei mtn. turhaa enää löydy koko asunnostani. Kesti aikansa päästä tavoitteeseen, mutta se on palkinnut. Kiitos tälle blogille josta sain idean. 🙂

  2. Kohta 4 on identtinen myös eloon täällä. Kiukkupussi kun olen ja insinöörini on tyyneyden perikuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *