Ostolakossa-kosmetiikkablogi
Ostolakossa-kosmetiikkablogi

Päivä 267: Viisikkofriikki

Jos et ole vielä pitänyt minua Dior-hulluna omistamieni viisikoiden vuoksi, niin nyt ehkä saatat pitää. Tai jos olet salaa kyllä pitänyt, mutta et ole tohtinut ääneen tuomita, niin nyt saat kyllä tuomita ihan luvan kanssa. Osoitin nimittäin juuri itsellenikin, ettei hulluudellani ole rajaa…

Kuulin torstaina, että Diorin uusia paletteja on nyt näkynyt myynnissä. Onneksi olin illan töissä, joten en juossut kauppaan heti (suunnittelin sitä kyllä kovasti). Yritin oikeasti hillitä itseäni. Ajattelin odottaa, että ne tulisivat edullisesti johonkin nettikauppaan myyntiin.

Perjantai aamuna kuitenkin tuli ihan pakottava tarve saada paletit. Jätin aamiaisenkin väliin (ja tein superpikameikin!) ja lähdin kaupungille ennen töiden alkua suunnitellen, että ihan vaan kurkistan paletteja varovasti. (Hah, kyllä minä olin jo varmasti salaa mielessäni päättänyt ne hankkia, yritin vain huijata itseäni.)

Menin paikalliselle Sokokselle, jossa minua tervehtikin jo entuudestaan tuttu Dior-myyjä (vanha tuttu töistä). Kerroin, että tulin kurkkimaan noita kahta ihanaa uutta palettia, joita kovasti himoitsen. Hän sitten lupasi samantien intohimoni tuntien, että juu juu, hän laittaa ne minulle varaukseen niin voin sitten pian ostaa ne Sokoksen kanta-asiakaspäiviltä hieman edullisemmin.
”Ai niin, nekin ovat tulossa. Voisitko tosiaankin laittaa ne varaukseen sinne saakka?”, kysyi Dior-friikki.
”Juu, tottakai voin,” vastasi konsulentti.
”Niin, koskas ne olivatkaan?” kysyi Dior-friikki.
”Kolmen viikon päästä,” vastasi konsulentti.
”Anna ne tänne heti, minä tahdon ne nyt!” huusi Dior-friikki hullun kiilto silmissään.

Lopputulos siis oli, että lähdin paikalta pois kaksi ihanaa palettia rikkaampana (ja pirusti euroja köyhempänä, täyteen hintaan kun kuitenkin ostin):

Vasemmalla Purple Crystal 169 ja oikealla Smoky Crystal 089.

Onneksi ihana Dior-konsulentti antoi minulle kuitenkin mukaan kivan lahjapussukan:

Ja hei, ei minulla edes ole huono omatunto, vaikkei taloudellinen tilanteeni tällä hetkellä olekaan sellainen, että rahaa olisi heitellä sinne tänne noin vaan. Jos olisin käyttänyt ne ihan mihin tahansa muuhun, olisin potenut huonoa omaatuntoa tuhlailusta. Mutta nyt en kyllä tunne yhtään huonoa omaatuntoa. Tämä on todellakin merkki siitä, että olen todellinen Dior-friikki. Tarkemmin sanottuna viisikkofriikki.

Tässä vielä tämä kuva, jota moni on jo useasti kysellyt. Tilannepäivitys viisikoiden perhekuvan osalta näyttää tältä (vanha kuva täällä):

Astetta hauskempi näky olikin sitten meikkihuoneen pöydällä, sillä mallien kodit ja meikkipussit olivat myös hieman levällään:

Muita uudet paletit jo ostamaan rynnänneitä?

PS. Wannabe-insinööri ei osannut yhtään iloita kanssani. Viisikoita ei kuulemma saa ostaa ruuan sijaan eikä todellakaan luotolla. Kehtasi rinnastaa homman luottokortilla ryyppäämiseen. Hah.

Huomasin muuten, että olen mennyt päivissä ja laskuissani lokakuun alussa sekaisin. Sekä 1.10. että 2.10. olivat näköjään kumpikin minulle päiviä 243. Tästä johtuen jouduin nyt suoraan pomppaamaan päivästä 265 päivään 267. Kyllä, minulla oli lyhyt matematiikka lukiossa. Hyvin lyhyt.

Kommentit (33)

  1. Anonyymi

    "Kyllä se iskä toipuu taas ensijärkytyksestä. ;)" – hahaa 😀

    kyllä ne miehet jossain vaiheessa sopeutuu… itse olen saanut sujuvasti ujutettua meidän 'lapsikatraaseen' muutaman hevosenkin vaikka mies ensin oli niiiin vastaan ;). naisen kanssa samassa paketissa kun vaan tulee kaikkea muutakin, se on vaan hyväksyttävä ;D

    /nanna

  2. Missy E

    Heh, hauska tuo wannabe-insinööri kommentti. Meilläpäin insinöörimies antaa myös aika usein palautetta shoppailufriikille. Minulla ei ole tuollaista addiktiota mitään tiettyä tuotetta kohtaan, mutta mustiin (aina samantyylisiin) saappaisiin meinaan hukkua.

    Kyllä vähän hullu pitää olla ja hemmotella itseään. Sitäpaitsi eihän lyhyellä matikalla voi osata hoitaa raha-asioitaan (minulla oli hyvin lyhyt ja huono matikka myös =).

  3. Heippa hei, Diorin viisikot! – Kauneus & Terveys -blogit

    […] kuitenkin varmasti muistaa minun muistaakseni noin kahdeksan vuotta sitten syttyneen Diorin luomiväripalettivimmani, joka on nykyään ollut minulle lähinnä suurta päänvaivaa aiheuttava […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *